Google Website Translator

tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivä

Tänään vietämme jälleen itsenäisyyspäivää. Me juhlimme sinivalkoisin kynttilöin ja hyvällä ruoalla. Samoin seuraamalla juhlallisuuksia, puolustusvoimien paraatia ja illan suurta linnan juhlaa. Me ajattelemme veteraaneja tai ainakin niitä muutamaa, jotka ovat jäljellä. Muistamme myös niitä, jotka kotirintamalla pitivät maan pystyssä. Olkaamme rinta rottingilla siitä, että pieni plänttimme, jonka joku muu usein julisti omakseen, on vihdoin ollut ensi vuonna 100 vuotta itsenäinen valtio. Me olemme outoja, sisäänpäinvetäytyviä mutta rehtejä ja työtätekeviä suomalaisia. Meillä on oikeus äänestää (myös naisilla) vaikkakin tällä hetkellä taidamme olla aika tyytymättömiä esimerkiksi vähäosaisten käsittelyyn. Mutta itse äänestimme itsenäisenä kansana. Joten sellaiset unohdetaan tänään, tänään vietetään kaikkien suomalaisten itsenäisyyspäivää.

Kristiina

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kirja

Yleensä näin viikonloppuisin kirjoita ruoasta. Mutta tällä kertaa teen poikkeuksen. Viimeisimmästä Yhteishyvä-lehden numerosta 6/2016 löysin niin hyvän kolumnin kirjan tärkeydestä, että pyysin sen kirjoittajalta, kirjailija Timo Parvelalta, luvan julkaista hänen kolumninsa täällä sivullani. Ystävällisesti hän antoi luvan. Joten tällä kertaa teksti ei ole omaani, vaan Timo Parvelan ja hänen kolumninsa.

Timo Parvela 2014 HKI C IMG 8079

Kirja. Haluatko tehdä lapsestasi miljonäärin? Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan paljon lukevissa perheissä lapset ovat kuulleet kolmivuotiaana jo miljoonia sanoja enemmän kuin perheissä, joissa ei lueta.

Kirja. Kirjoja lukevien teini-ikäisten sanavarastossa on jopa 70 000 sanaa, kun taas vähän tai ei ollenkaan lukevien on pärjättävä 15 000 sanalla. Ero lukevien hyväksi on noin viisinkertainen. Jos sinun pitäisi rakentaa talo, valitsisitko mieluummin pelkän vasaran vai kokonaisen työkalupakin?

Kirja. Brittiläisen tutkimuksen mukaan jokainen lukutaidon kehittämiseen käytetty punta tuottaa 25 punnan säästön tulevaisuudessa.

Kirja. Tilastokeskuksen mukaan korkeakoulutetut ansaitsevat maassamme noin 25 prosenttia enemmän kuin vähemmän opiskelleet.

Kirja. Monet ammatit, joihin ennen saattoi valmistua työssä oppimisen kautta, vaativat nykyisin jopa vuosien opiskelua ja – lukemista.

Kirja. Lukutaidon saavuttaminen on vasta alku. Varsinainen lukemisen taito syntyy harjoittelemalla, lukemalla. Ei Beethovenia soiteta vielä sillä, että osaa nuottien nimet.

Kirja. Pojista nykyisin jo 18 prosenttia kuuluu heikkoihin lukijoihin, kun taas tytöistä vain 5 prosenttia. Voimakas eriarvoistuminen on siis varsin tuore ilmiö.

Kirja. Peruskoulussamme on tälläkin hetkellä yli 50 000 lasta ja nuorta, joiden tulevaisuus on vaarassa puutteellisen lukutaidon vuoksi.

Kirja. Maailmassa on 260 miljoonaa lasta, joiden lukutaito ei riitä edes kansalaisoikeuksista nauttimiseen.

Kirja. Paras lukutaitokampanja on kirjallinen ympäristö. Kirjan pitää näkyä kotona, koulussa ja koko yhteiskunnassa. Lasten lukeminen on aikuisten asia.

Kirja. Lukemisen taidon saavuttaminen on kustannustehokkain tapa parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa ja osallistua päätöksentekoon. Asia on vakava, toteutus on hauska. Riittävän lukemisen taidon voi saavuttaa vaikkapa lukemalla satuja. Toimivan kirjastoverkostomme ansiosta se on ilmaista.

Joulu. Tjaa, mitähän sitä ostaisi joululahjaksi?

Kolumnisti on kirjailija, joka tarkkailee kotipellon reunalta muuttolintuja ja maailmanmenoa.

Alkuperäisen  Timo Parvelan kolumnin voit lukea viimeisimmästä Yhteishyvä-lehdestä 6/2016 tai sähköisesti tästä linkistä.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Pimeys - Darkness



Tuiki, tuiki tähtönen. Iltaisin suo katselen - Twinkle, twinkle little star. How i wonder where you are


Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Vaasan joulumarkkinat

Me kävimme eilen Tytsyn kanssa Vaasan joulumarkkinoilla. Itse en viitsinyt raahata koko kamerakalustoani mukaan, joten kuvat ovat kaikki Tytsyn pikkukamerallaan ottamia kuvia. Emme menneet paikalle heti puolilta päivin, vaan vasta hieman ennen kun Tytsyn ihannoima Antti Railio esiintyi. Sitä ennen onnistuimme toki kuuntelemaan ihanan Tito Urritia & sons-yhtyeen joululauluesitystä.


Sen jälkeen lavalle astui itse Antti Railio, joka lauloi sekä joulu- että muita lauluja. Mm. itse rakastamani Leif Wagerin Romanssin, joka saa minut aina herkistymään.


Yleisöä ainakin oli paikalla välillä aivan ruuhkaksi asti.


 Myös tämän vuoden Lucia-neitoehdokkaat esittäytyivät lavalla.



Antti Railio astui lavalle myös toisen kerran ja silloin hän otti ihanasti mukaan laulamaan yleisöstä myös 2 lasta. Täytyy sanoa, että miehellä on komea ääni.


Markkinailta huipentui ilotulitukseen, joka oli aika huima. Niin ja tietysti pois lähtiessämme (onneksi vasta silloin) vesisateeseen.


Jos haluatte silmäillä vielä tarkemmin tapahtumaa, Tytsy kuvasi osan siitä myös videoksi.


Kaikki kuvat ja video on julkaistu Tytsyn luvalla.

Kristiina

perjantai 25. marraskuuta 2016

Marttailua ja markkinoita

Meillä oli eilen illalla ensimmäinen uuden marttayhdistyksen, Ristinummen marttojen, perustamiskokous.  Itse pelkäsin viimeiseen asti, että paikalle ei tulisi tarpeeksi porukkaa yhdistyksen perustamiseen.  Mitä vielä.  Paikalle saapui yli 30 uutta marttaa ja 1 nuori martti. Tai no oikeastaan 2 marttia, mutta toinen heistä oli vain 7-viikkoinen, joten ehkä häntä ei vielä lasketa mukaan. Pidimme perustamiskokouksen Keski- ja Etelä-Pohjanmaan marttojen puheenjohtajan Tuija Biskopin ja Vaasan marttojen puheenjohtajan Sinikka Rautakosken johdolla. Todella arvokas aloitus. Molemmat olivat sitä mieltä, että marttatoiminnalle oli selvä tilaus alueellamme päätellen aktiivisuudesta ja osanottajamäärästä. Olen asiasta huippuiloinen ja odotan innokkaasti jatkoa. Tosin joulun-uudenvuodenaika vaikuttaa hieman aikatauluihin, mutta tammikuussa pääsemme täyteen vauhtiin ja siitä eteenpäin tulemme kokoontumaan joka toinen tiistai.

Jokainen uusi martta- ja marttihalukas on aina tervetullut mukaan kokoukseemme. Seuraava tapaamiskertamme on 13.12.2016 klo 18.00 taas Ristinummen seurakuntasalilla, jolloin todennäköisesti tulemme suunnittelemaan ensi kevään ohjelmaa. Osallistujina meillä ovat enimmäkseen Vaasan tämän puolen eli onko tämä nyt sitten itäpuolen henkilöt. Mutta tokihan tervetulleita ovat kaikki ikään, sukupuoleen tai mihin ikinä katsomatta.

Se alkaa joulunaikakin lähestyä ja itse lähden huomenna Tytsyn kanssa Vaasan torille joulumarkkinoille. Tuleva viikonloppuhan on myös virallinen pikkujouluviikonloppu, joten hyviä ruokia ja iloista joulunalustunnelmaa kaikille.

Kristiina

tiistai 22. marraskuuta 2016

Sanalaskuja, sivustakatsojaa ja kulttihurmosta

Joskus pitää lukea jotain kevyttä vastapainona raskaammille kirjoille. Juuri sellainen kirja osui käteeni, kun löysin Porstuasta havaattua (Jussi Mäkynen). Kirjassa on sekä pohjalaisia että muitakin sanontoja, jotka graafikko Jussi Mäkynen on kuvittanut. Erityisen hauskaksi kirjan tekee osuva kuvitus. Tämä kirja osui nappiin nauruhermoja kutkuttavana teoksena. Toki sanonnat ovat hauskoja ja joskus hieman outojakin, mutta hieno kuvitus selventää ne tai saa ne tuntumaan oudon kotoisilta. 

Syrjästäkatsoja-sarja sai jatkoa kolmannella osalla Ruokarouva (Enni Mustonen). Siinä sisäkkönä toiminut Ida Eriksson tyttärensä Kirstin kanssa saa ruotsalaiselta kuolleelta työnantajaltaan perinnön, jonka turvin hän voi muuttaa takaisin Suomeen ja perustaa haaveilemansa täysihoitolan. He löytävätkin haluamansa talon Leppävaarasta, saattavat sen keskeneräiset rakennustyöt loppuun ja muuttavat sinne pitämään täysihoitolaa. Naapurissa asuvat kuvanveistäjä Ville Vallgren avovaimonsa Viivin kassa ja tutuksi tulevat myös Eino ja Kasimir Leino, Vallgrenin pariskunnan tuttavat. Myöhemmin täysihoitolaan muuttavat asukkaiksi myös säveltäjä Leevi Madetoja vaimonsa L.Onervan kanssa. Iidan apuna ja myöhemmin asukkaanakin talossa hyörii pohjalainen Iisakki Haapaluoma, hänen entinen tuttunsa. Eletään ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan aikoja. Tasapainoa horjuttavat ensin venäläiset ja lähialueen linnoitustöihin osallistuvat kiinalaiset, sitten punaiset ja valkoisia auttamaan tulleet saksalaiset.
Tämäkin neljäs osa on täynnä historian havinaa. On kuuluisia ja vähemmän kuuluisia täyshoitolalaisia ja tuttuja. Tutustumme jääkäriliikkeeseen ja sen salaperäiseen toimintaan. Saamme taas seurata Idan hyväsydämisyyttä ja auttamishalua ja hänen tarkkoja ajatuksiaan sivustaseuraajana ja jopa osanottajana tässä osassa. Kuten aikaisemmistakin osista, pidin tästä hyvin paljon. Toivottavasti sarja saa edelleen jatkoa, koska tässä osassa voimme lukea myös Idan uudelleenorastavasta romanssista nuoruudenrakkautensa kanssa. Hieno katsonta Suomen kriittisiin aikoihin 1914-1918.

Sitten päästään raskaaseen lukemiseen eli Tytöt (Emma Cline). Se on tarina Eviestä, tavallisesta esiteini-ikäisestä tytöstä, jonka vanhemmat ovat juuri eronneet ja isä asuu nykyisin terhakkaan sihteerinsä kanssa. Äiti taas jää kylmäksi henkilöksi taustalle. Samaan aikaan Evie on riitautunut parhaan tai oikeastaan ainoan ystävättärensa kanssa ja heräilee seksuaalisesti. Kun hän tapaa kaupungilla itsevarman Suzien, hänen kiinnostuksensa herää ja niin hän ajautuu vähitellen mukaan ryhmään, jota johtaa Robbie, kultin pomo. Mukana ovat sekä huumeet, aseet että ryhmän jäsenien välinen seksi.
Kirja oli tavallaan hyytävää luettavaa ja perustuu pohjaltaan Charles Mansonin ryhmän tarinaan. Nuoret tytöt, rajut pojat ja manipulointi mielellä. Tarinassa eletään samaan aikaan sekä Evien nykyistä, keski-ikäistä elämää että nuoruutta 1960-luvulla. Kirja on raskas luettava, mutta jos haluaa edes yrittää tajuta sitä, mikä synnyttää kultit, se kannattaa lukea.

Kristiina

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isukeille hyvää isänpäivää

Tänään vietämme isänpäivää. Isä on yleisesti luultu henkilö, jolla äiti peloittelee lapsiaan. "Odotahan, kun isä tulee kotiin". Mutta nykypäivänä se ei enää pidä paikkaansa. Meillä on koti-isiä ja isiä, jotka vaihtavat vaipat ja huolehtivat lapsistaan. Se autoritaarinen isä on poistunut kuvioista. Minusta on ihanaa, että isä on nykyisin yhtä suuri osa perhettä kuin äitikin. Minun perheessäni isä kuoli ennen aikojaan. Samoin on käynyt myös Tytsyn isälle ja veljeni lapsille. Mutta se, että isä on edesmennyt ei tarkoita sitä, ettemme muistaisi isänpäivänä heitä. Siis HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE ISUKEILLE.


Kristiina

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Täytetyt paprikat ja lehtikaalilastut

Äitini opetti aikanaan, että ruoalla ei saa leikkiä.  Mutta voi sillä hieman leikitellä.  Niin kuin minäkin näin pyhäinpäivän eli suomalaisen Halloweenin kunniaksi.  En tehnyt tänä vuonna kurpitsalyhtyä vaan täytettyjä paprikoita varustettuna kurpitsanaamalla.


Pyhäinpäivän täytetyt paprikat

4 paprikaa
2 dl sieniä ( kanttarelleja, herkkusieniä)
10 cm purjoa
1,5 rkl öljyä
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl curryjauhetta
300 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
0,5 tl pippurisekoitusta
2 tl misotahnaa
70 g tomaattipyreetä
1 tl sitruunamehua
0,5 rkl öljyä
0,5 dl risottoriisiä
0,5 dl valkoviiniä tai sitruunavettä
1,5 dl kanalientä
1 prk ( 150 g) creme fraichea
1 dl juustoraastetta (emmental tai mozzarella)
parmesaania raastettuna

Pilko sienet ja paista niitä pannulla, kunnes niistä on haihtunut neste. Viipaloi purjosipuli ja lisää pannulle. Paista sieniä ja purjoa hetki, kunnes purjot ovat pehmenneet. Nosta sieni-purjoseos lautaselle odottamaan.
Laita paistinpannulle öljy ja lisää siihen paprika- ja curryjauhe. Kun ne ovat irrottaneet hieman aromiaan, lisää broilerisuikaleet, pippuri, misotahna, tomaattipyree ja sitruunamehu. Kun broilerisuikaleet ovat kypsiä, siirrä ne kulhoon jäähtymään.
Huuhtele paistinpannu ja lisää sille öljyä. Öljyn lämmettyä kuullota siinä hetki risottoriisiä.  Kaada joukkoon viini tai sitruunavesi ja kiehuta sekoittaen koko ajan, kunnes neste on imeytynyt riiseihin. Lisää sen jälkeen kanalientä jälleen sekoittaen, kunnes riisi on kypsää ja kermamaista. Laita loppuvaiheessa mukaan myös sieni-purjopaistos, jotta riisit saavat mukaansa myös niiden makua. Kaada paistos kulhoon broilereiden sekaan ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Lisää kulhoon vielä creme fraiche ja juustoraaste ja sekoita massa tasaiseksi.
Leikkaa paprikoista pois yläosa ja poista siemenet ja valkoinen osa. Täytä paprikat täytemassalla. Raasta päälle parmesaania ja laita täytetyt paprikat uunivuokaan.  Kaada vuoan pohjalle 0,5 dl kanalientä tai vettä ja peitä vuoka kannella. Paista 175 ºC uunissa n. 45 min, kunnes paprikat pehmenevät hieman.

Kaveriksi paprikoille halusin jotain rapsakkaa. Ja yllätyksekseni sen rapsakan vinkki tuli Tytsyltä. Nimittäin lehtikaalilastut.  Ne valmistuivat sopivasti samalla uuninkäytöllä ja olivat yllättävän jännittäviä ja maistuvia.

Lehtikaalilastut

1 rkl öljyä
0,5 tl suolaa
1 pieni chili
valkosipulijauhetta
lehtikaalin lehtiä n. 150 g

Sekoita kulhossa öljy ja mausteet. Anna maustua n. 30 min.
Revi lehtikaalin lehdet irti lehtiruodosta ja pienennä suurimpia lehtiä hieman.  Sekoita lehdet öljy-mausteseokseen. Levitä lehdet leivinpaperilla päällystetylle uunipellille.  Kuivata uunissa n. 30 minuuttia.

Kristiina

tiistai 1. marraskuuta 2016

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Asuuko sydämessäsi pieni Martta tai Martti?

Lisää kuvateksti
Oma äitini on ollut Marttojen jäsen jo kohta parikymmentä vuotta. Se, mitä hän on kertonut Marttojen toiminnasta, on ollut innoittavaa. Kummallista, miten monet vieläkin mieltävät Marttatoiminnan vanhojen mummojen kerhoksi. Tosiasiassa mukaan halutaan nuoria, maahanmuuttajia ja kotiasioiden veteraaneja. Martat ovat hieno tapa saada tietoa, hyviä kokemuksia ja uusia ystäviä.  Niin kauan kun olen asunut Vaasassa, olen halunnut mukaan Marttatoimintaan. Vika on ollut vain siinä, että Marttakokoukset ja -tapaamiset tapahtuvat keskustassa tai Sepänkylässä. Pyörällä liikkuvalle se tosiasia on sulkenut pois puolet vuodesta.

Se siitä esipuheesta. Nyt asia nimittäin korjaantuu. Olemme perustamassa Ristinummi-Haapaniemi-Melaniemi-Vanha Vaasa-alueelle Marttojen/Marttien alaosastoa. Perustava kokouksemme pidetään Ristinummen seurakuntasalilla 24.11.2016 alkaen klo 18.00. Osaston tulee panemaan alulle ja toiminnan aloittamaan Keski- ja Etelä-Pohjanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Tuija Biskop. Tuossa perustavassa kokouksessa valitsemme myös tulevan osastomme hallituksen.

Haastakin nyt kaikki toiminnasta kiinnostuneet mukaan. Tarvisemme mukaan erilaisista arkielämän osa-alueista kiinnostuneita ihmisiä. Sisustamisesta, pukeutumisesta, kuntoilusta, keittiöhommista, siivoamisesta, rahojenkäytöstä, puutarhasta ja kasvien kasvattamisesta. Sekä niitä, joille kodin arki on kodin arkea. Toivomme mukaan myös Martteja, joilta riittää niksejä ja neuvoja hieman sieltä miehiseksi mielletyltä puoleltakin. Kuten vaikka pyörän tai auton renkaan vaihto, seinän kolhujen paklaus tai maalaaminen. Tai hyvän ruoan laittaminen ja lasten hoito äidin ollessa esim. kylpylässä. Tärkeintä on kuitenkin tutustuminen uusiin ihmisiin omalta alueeltaan.

Jos sisälläsi on pieni Martta tai Martti, lähde mukaan toimintaan. Riippumatta iästäsi tai taustastasi. Jokainen ihminen ja ehdotus on tervetullut.

Kristiina

maanantai 24. lokakuuta 2016

Lammasta ja tsatsikia

On jälleen ruoka-aika.  Tällä kertaa pyydän anteeksi kurppasia kuvia.  Kuten aiemmin mainitsin,  järkkärini on puhdistettava ja jouduin ottamaan kuvani kuunpäiväisen vanhalla taskudigikameralla.

Pääruoan muodostivat tällä kertaa lammasjauhelihasta tehty jauheliharulla, lohkoperunat ja kastiikkena toimiva tsatsiki.

Lammasjauheliharulla

1 pieni sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 dl kermaviiliä
1 dl korppujauhoja
1 kananmuna
2 rkl sitruunamehua
70 g tomaattipyrettä
1 tl kuivattua minttua
1 tl  rosmariinia
1 tl oreganoa
0,5 rkl sokeria
suolaa, mustapippuria
500 g karitsan tai lampaan jauhelihaa
öljyä kuullottamiseen
Täyte:
4 tomaattia
basilikaa
suolaa, mustapippuria
150 g salaatti- tai fetajuustoa
50 g Emmental-juustoraastetta

Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä kevyesti öljyssä paistinpannulla.
Annostele kulhoon kermaviili ja korppujauhot. Lisää joukkoon sipuliseos ja muut aineet lihaa lukuunottamatta. Anna korppujauhojen turvota n. 0,5 tuntia ja samalla mausteiden maustaa seos. Lisää lopuksi jauheliha ja sekoita seos tasaiseksi taikinaksi.
Levitä leikkuulaudalle leivinpaperia ja öljyä se kevyesti.  Kaada jauhelihamassa leivinpaperille ja aseta päälle toinen leivinpaperi. Levitä jauhelihamassa neliöksi käsin tai kaulimella. Poista päällimmäinen leivinpaperi.
Paloittele tomaatti pieniksi kuutioiksi.  Kuullota tomaattikuutioita paistinpannulla öljyssä kevyesti. Mausta ja jäähdytä.  Levitä tomaattikuutiot jauhelihalevyn päälle.  Ripottele päälle salaattijuusto/fetamurska.
Kääri alimmaista leivinpaperia apuna käyttäen jauhelihalevy rullaksi. Nosta rulla leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan.
Paista 200 C n. 45 min. Valele rullaa paiston aikana rullasta valuvalla nesteellä. Halutessasi voit ripotella n. 30 minuutin paiston jälkeen rullan päälle Emmental-juustoraastetta.

Lohkoperunat

8 perunaa
1 rkl öljyä
1 tl timjamia
1 tl savupaprikajauhetta
suolaa, mustapippuria

Pese perunat hyvin (ei tarvitse kuoria). Lohko perunat 6-8 lohkoon/peruna ja laita lohkot uunivuokaan.  Sekoita joukkoon öljy ja mausteet.  Paista uunissa vuoassa ensin kansi päällä n. 0,5 tuntia,  sen jälkeen ilman kantta vielä n. 15 minuuttia,  jotta perunat saavat hieman väriä.

Tsatsiki

2 dl kermaviiliä
n. 15 pala kurkkua
1 valkosipulin kynsi
2 tl sitruunamehua
0,5 tl minttua
0,5 tl oreganoa
suolaa, mustapippuria

Halkaise kurkku ja kaiverra pois siemenet. Kuori ja raasta valkosipuli ja kurkku kulhoon. Sekoita joukkoon kermaviili ja mausteet.  Peitä kulho kelmulla ja anna maustua jääkaapissa ainakin 0,5 tuntia.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Klovnimänttiyttä ja saituutta ylimmillään

Olenkohan täysin pudonnut kartalta koskien omituisia ajanviettotapoja? Tämä huomautus koskee viimeaikasta pelottelijaklovnivillitystä. Joku tonttu haluaa siis pelotella lapsia, uhkailla naisia ja hakata miehiä.  Eihän sitä voi tehdä arkisessa olemuksessaan, siitähän jäisi kiinni.  Joten maalataan naama ja puetaan päälle pellenasu. Ja ei kun raitille pelottelemaan ja ahdistelemaan kanssaihmisiä. Täysin älyvapaata, raukkamaista touhua. Ei tule ihan äkkiä mieleen, miten tämän raukkamaisempaa vapaa-ajan touhua voisi enää keksiä. Toivon tosiaan, ettei tämä viimeaikainen villitys leviä tänne Vaasaan. Hönöjä saadaan olla, muttei tyhmiä.

Harpagon PougetOnko kukaan teistä seurannut koskaan TVstä ohjelmaa Saitureiden säästövinkit? Sanotaan niin, että saituruudenkin voi viedä aivan omaan ulottuvuuteensa. Viimeksi kun katsoin ohjelmaa, perheen emäntä oli kutsunut kotiinsa vieraita katsomaan jalkapalloa ja syömään.  Vika oli vain siinä, että hänen tarjoamassaan lasagnessa oli n. 200 g jauhelihaa ja 500 g rasvakudosta (koska lihakauppa ei myynyt vanhentunutta jauhelihaa alennuksella).  Kaiken kukkuraksi, säästääkseen sähköä, emäntä työnsi lasagnen kypsymään tiskikoneeseen samalla kun pesi astiat. Anteeksi vaan, mutta tuntuuko ruoka ja sen kypsennystapa teistä yhtä ällöttävältä kuin minusta? Pihi saa olla, mutta jossain mennään aina sen rajan yli. Jopa tätösen oma aviomies häpesi kutsuja ja vieraista tuntui hämmentävältä mennä mainostauolla vessaan kynttilän kanssa (koska sähkö oli suljettu, mainosten aikana on hyvä säästää sähköä).

Edellisessä osassa, jonka näin, aviomies oli päättänyt järjestää vaimolleen häiden vuosijuhlat 15 dollarilla koristeluineen ja kakkuineen. Ainakin minua suorastaan nolotti se, että hän tinki joka ainoassa kaupassa ja yritti löytää pelkkää halpaa ylijäämätavaraa. Eikö vaimo todella ole enemmän arvoinen?

Joskus tuntuu, että amerikoissa jotkut osaavat viedä kaiken äärimmäisyyksiin. Jämäjuhlia, tiskikoneruokaa rasvakudoksesta. Minusta hyvät, kekseliäät ja arvokkaat juhlat ja herkullinen ruoka osoittaisivat ainakin puolisolle ja vieraille, että arvostamme heitä.

Kristiina

torstai 20. lokakuuta 2016

Vanhuskapina, syntipukki ja kadonnet ukot

Vanhojen ihmisten elämän ehtoon kurjuudesta on tehty jo useampia kirjoja. Suomessa tuttu on Ehtoolehto-sarja ja nyt myös naapuristamme ruotsista löytyy vastaava opus eli Kakkua, kiitos! (Catharina Ingelman-Sundberg). Vanhainkoti Timantissa on virkeitä, mm. kuoroon aktiivisesti osallistuvia vanhuksia. Vanhainkodissa on valitettavasti vain vikaa hoidon puolella. Kodin omistaja-johtaja yhdessä ylihoitajana toimivan rakastajattarensa kanssa haluavat perustaa hoitokotiketjun, jonka ainoana tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa. Siksi vanhuksille ei enää anneta jälkiruokaa, kahvia saa vain 2 kertaa päivässä, ovet kodissa suljetaan klo 20, purnaajille jaetaan pillereitä väen rauhoittamiseksi ja joulukin peruutetaan koristeiden kalleuden takia. Viisi aktiivivanhusta näkee TVstä ohjelman Ruotsin vankiloiden hyvästä hoidosta ja päättää itsekin hankkiutua vankilaan paremmalle hoidolle. Siispä he järjestävät taideryöstön Ruotsin Kansallismuseoon ja tunnustavat tekonsa. Poliisin on vain vaikea uskoa, että viisi vanhainkotiasukasta on tehnyt aikojen taideryöstön. Lisämutkia matkaan tuovat yritykset narauttaa vanhainkodin omistaja ja ylihoitaja sekä halu helpottaa vanhainkodin asukkaiden elämää.
Omassa lajissaan tämäkin kirja on kannanotto huononevaan vanhustenhuoltoon. Hoidon hinta nousee samalla kun palvelutaso laskee. Ja loppujen lopuksi kaiken takana on vain voiton tavoittelu. Kirjassa tosin hoidokkien yritykset ja erehdykset tuottavat yltiöhauskoja, välillä säälittäviäkin kommervenkkeja. Vaikka kirjan aihe on vakava, asukkaiden toilailut saavat aikaan hassuja mutkia. Toisaalta taas heidän toistensa tukeminen ovat suorastaan hellyttävää lukemista. Kannattaa tutustua kirjaan.

Kotiinpaluu (Sadie Jones) on surullinen kirja. Lewis Aldridge palaa 1950-luvulla vankilasta kotiinsa ja kotikylään, koska hänellä ei ole muutakaan paikkaa, mihin mennä. Kotona kylmä liikemiesisä tuntuu inhoavan häntä ja uusi vaimo pelkää. Hän on hyvä syntipukki kaikkeen, joka menee pieleen. Lewisin äiti kuoli hänen ollessaan lapsi ja veli hukkui myöhemmin. Jostain kumman syystä Lewis on kuin koko kylän sopiva syntipukki kaikkeen epäonnistumiseen. Joskus on helppoa valita se yksi syyllinen, jota syytetään kaikesta. Vaikeampi olisi etsiä syytä omasta itsestään ja ympäristöstä.
Tätä kirjaa oli samalla sekä raskas että helppo lukea. Sanankäyttö, henkilöhahmot ihastuksineen ja inhotuksineen sekä tunteiden kirjo. Jos et mitään muuta lue tänä vuonna, lue tämä kirja.

Kadonneiden miesten metsä (Henning Mankell) on pieni kertomus siitä, miten ihmiset ja paikat voivat kadota ilman, että kukaan huomaa asiaa. Poliisimestari löytää entisen työsiirtolan, joka on vain kadonnut kartalta. Koska hänen omakaan elämänsä ei ole tyydyttävää, hän päättää kadota yhdessä uuden ystävänsä kanssa olemattomaan työsiirtolaan. Tottahan häntä, tärkeää miestä, ruvettaisiin pian etsimään. Työsiirtolaan eksyy myös 2 muuta miestä. Mutta miten käy? Kukaan ei huomaa miesten katoamista. Kukaan ei etsi neljää kadonnutta miestä tai työsiirtolaa. Nuo neljä kumppanusta viettävät vain aikaa kenenkään tajuamatta heidän katoamistaan pohdiskellen sekä omia huoliaan että kotimaansa tilaa. 
Tämän tarinan punainen lanka oli pettymys yhteiskuntaan, miesten omaan elämään ja sen tajuaminen, että ihmiset ja paikat voivat nyky-yhteiskunnassakin kadota kuin tuhka tuuleen kenenkään kaipaamatta. Vasta, kun kuvaan tulee mukaan äiti lapsineen, miehet saavat elämäänsä mielekästä tekemistä. Vaikka yhteiskunta miellettäisiinkin kansankodoksi, katoaminen huomaamatta on helppoa, koska yhteiskuntarakenteissa on miesten mielestä vikaa. Itsensä tärkeäksi ja merkittäväksikin mieltävät henkilöt voivat todellisuudessa olla täysin tarpeettomia yhteiskunnan kannalta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun lopulle. Tuntuu hieman hassulta, onhan se julkaistu vastaa 2007. Kirjan lopusta käy kuitenkin ilmi, että Mankell on kirjoittanut tarinan jo 70-luvulla, mutta julkaistuksi se tuli vasta 30 vuotta myöhemmin.

Kristiina

maanantai 17. lokakuuta 2016

Valokuvausta, asunnottomuutta ja kirkon toimintaa

Tällä viikolla on turvauduttava aikaisemmin otettuihin kuviin ja vieraisiin kuvapankkeihin. Tai oikeammin tulevat 1-2 viikkoa. Kallisarvoinen kamerani lähti nimittäin tänä aamuna vuotuiseen puhdistukseen ja huoltoon Turkuun. Joten pyydän ymmärrystä hieman omintakeisista kuvista tulevilla parilla viikolla. Tosin Makrotex-kuvahaasteen kuva tuli otettua viime viikon lopulla (huomennahan se paljastuu), mutta esimerkiksi viikonlopun vai viikon ruokakuvat muodostavat oman haasteensa. Valitettavasti tablettini valokuvat ovat niin surkeita, ettei niitä paljon kehtaa julkaista. Mutta yritetään vanhalla kameralla ja tabletilla, kunnes järkkäri palautuu takaisin kotiin.

Tänään, 17.10., vietetään asunnottomien yötä. Ja samalla YK:n kansainvälistä päivää köyhyyden poistamiseksi. Tuota suomalaista asunnottomuutta en oikein ymmärrä. Useimmat asunnottomat tänä päivänä ovat luottotietonsa menettäneitä entisiä yrittäjiä tai tavallisia kansalaisia. Toki mukana ovat myös alkoholistit, narkkarit ym. Nykyisillä tukitoimilla he käyvät ensin läpi lukuisia tervehdyttämisprosesseja ennen asunnon saantia. Miksi? Ensimmäinen askel olisi mielestäni asunnon saanti. Neljä seinää ja ovi, jonka takana voi elää omaa elämäänsä. Kun on turvallinen paikka, johon parkkeerata takamuksensa, voi sen jälkeen miettiä elämänsä ratkaisuja. Ei sen oman ajatusmaailman tarkasteleminen onnistu, jos asut jossain yhteisasuntolassa tai kaverin nurkissa, yrität sieltä saada elämän järjestykseen ja koko ajan joku kyttää olan takana kertomassa, miten sinun pitäisi elämääsi elää. Ainakin minä kannatan ajatusta, että ensin asunto ja sitten muut asiat kuntoon.
Köyhyyden poistaminen. Tänään vietetään myös YK:n köyhyyden vastaista päivää. Ei onnistu niin kauan, kun valtaapitävät tahot pitävät tärkeämpänä osinkojen jakamista kuin työn tarjoamista. Kuten Suomessa tätä nykyä. Köyhyys lisääntyy ja varakkaat vaurastuvat entisestään. Joten onnea YK, taistelette varakkaiden tuulimyllyä vastaan. Uusin nobelistimme, Bengt Holmström, lähetti viestin yritystuista. Ne ovat huono asia. Mutta meidän hallituksemme on sitä mieltä, että rikkaille pitää antaa lisää. Ja köyhiltä työttömiltä ja eläkeläisiltä pitää puristaa ilmat pihalle. Köyhyys Suomessa lisääntyy, mutta kuka sitä haluaa tänään muistaa. Onhan vain köyhyyden vastainen päivä, loput 364 päivää on omistettu varakkaiden rikastuttamiselle, ainakin Suomen hallituksen ohjelman mukaan. Yksi päivä sinne tai tänne.

Lucas Cranach d.Ä. - Martin Luther, 1528 (Veste Coburg) (cropped)Martin Lutherin teesien naulaamista juhlitaan ensi vuonna. Tapahtumasta on silloin kulunut jo 500 vuotta. Mutta seurakunnissa juhlitaan jo tänään jonkinnäköistä esimerkkipäivää. Tosin vasta ensi vuonna vietetään niitä suuria juhlia. Mutta muistettakoon Lutheria jo tänään vaikka laulamalla Uskonpuhdistajan virsiä. Kirkko on muutenkin siirtynyt tähän päivään, esimerkiksi Aleppon kellojen soitolla. Liike alkoi Kallion kirkosta, levisi ympäri Suomea ja nyt jo ulkomaillekin asti. Loistava myötätunnon osoitus. Kirkko on nykyisin mukana niin monessa arjen asiassa. Diakoniatyö vähävaraisten ruokahuollon turvaamiseksi, majoitus, Aleppo. Vaikka varat vähenevät, toivon mukaan kirkko on edelleen meille se yhteiskunnan vakaa, sympatiaa tunteva tukipilari

Kristiina

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Lihaa, leipää, mustikkaa ja sieniä

Tämän viikonlopun ruokavalinnat toivat jotenkin nostalgisen olon. Valitsin nimittäin päivällisruoaksi vanhan kunnon lihakeiton. Olen jo tammikuussa laittanut tänne blogiin lihakeiton ohjeen, mutta joka kerta keittoa keitettäessä perusraaka-aineet säilyvät samoina, mutta itse keiton teko muuttuu hieman mielialasta riippuen. Laitetaan se soppaohje tähän nyt vielä kertaalleen ihan muistutukseksi. Tärkeää keitossa on laittaa liha kylmään veteen ilman mausteita ja kohottaa sitten veden lämpötila kiehuvaksi. Näin liha antaa makua liemeen. Jos taas tehdään pataruokaa, jossa lihan maun halutaan olevan parhaimmillaan, kiehautetaan liemi mausteineen ja vasta sitten lisätään lihanpalat. Ja ainakin keitossa luullinen liha antaa aina parhaan maun.

Lihakeitto

750 g luullista tai 500 g luutonta naudan keittolihaa
2 litraa kylmää vettä
10-12 kokonaista maustepippuria
2 laakerinlehteä
2-3 tl yrttisuolaa
2 kuorimatonta sipulia
1 dl persiljaa
3 porkkanaa
1 iso kuorittu sipuli
2 palsternakkaa
nyrkin kokoinen pala lanttua
1 varsisellerin varsi tai 100 g juuriselleriä
15 cm pala purjoa
6-7 perunaa
(ripaus paprikajauhetta)
persiljaa, ruohosipulia

Huuhtele liha kylmällä vedellä ja laita se kattilan pohjalle. Lisää päälle 2 litraa vettä. Kiehauta vesi ja alenna sen jälkeen lämpötilaa niin, että liemi porisee hiljalleen.
Kuori pinnalta mahdollinen vaahto ja lisää pippurit, laakerinlehdet, yrttisuola, isoiksi paloiksi leikatut kuorimattomat sipulit (poista toki irtonainen ja mahdollinen multainen kuoriosa) ja persilja. Anna lihan kiehua 2-3 tuntia, kunnes se on erittäin mureaa.
Lihan kiehuessa paloittele porkkanat, sipuli, palsternakka ja lanttu. Kun liha on kypsä, nosta liha leikkuulaudalle ja siivilöi liemi. Laita liemi takaisin liedelle ja lisää pilkotut juurekset (jos käytät juuriselleriä, pilko myös se ja lisää jo tässä vaiheessa). Anna kiehua hiljalleen n. 15 min, kunnes juurekset ovat hieman pehmenneet.
Pilko liha sopiviksi paloiksi. Kuori ja paloittele perunat. Pilko varsiselleri ja purjo. Lisää lihat, perunat, selleri ja purjo keittoon ja anna kiehua vielä n. 15 min, kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää loppuvaiheessa persilja ja ruohosipuli ja tarkasta mausteet ja suola. Lisää tarvittaessa.

Kaverikseen lihakeitto kaipaa ruisleipää. Itse kyllästyn kuitenkin aina välillä tavanomaiseen ruisleipää. Siispä muistin juuri sopivasti tätä keittoa suunnitellessani reseptin, jonka olin nähnyt lehdessä. Nimittäin ruisrieskat. Ne sopivat tähän ruokaan erinomaisesti. Sen verran muutin lehden reseptiä, että lisäsin taikinan joukkoon nokkosta (pinaattikin käy). Sama resepti voidaan leipoa sekä nokkosen/pinaatin kanssa että ilman.

Ruis-nokkosrieskat

2 dl maustamatonta jogurttia (esim. Bulgarian)
1 rkl öljyä
1,5 dl pakastettua nokkosta tai pinaattia
2 dl ruisjauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 rkl sokeria
0,5 tl ruokasoodaa

Sulata nokkoset/pinaatti ja puristele niistä pois liika vesi.
Sekoita kulhossa jogurtin sekaan öljy ja nokkoset. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi. Peitä kulho muovikelmulla ja anna seistä huoneenlämmössä vähintään 20 min.
Nostele taikinasta 6 kekoa leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Taputtele keot jauhotetulla kädellä tasaisiksi rieskoiksi. Paista 225 ºC uunin keskitasolla noin 15 min.
Alkuperäinen resepti: K-Ruoka 4/2016

Tämänkertainen jälkiruoka valikoitui hieman hassulla tavalla. Minulla on käytössä lehtiö, johon kirjoitan esim. kokki- ja keittiöohjelmissa tehtyjen ruokien nimiä tarkoituksena tutustua niihin tarkemmin myöhemmin. Muiden joukosta lehtiöstä löytyi nimi Blueberry grunt. Sen historia oli mielenkiintoinen. Englannissa olivat ja ovat suosittuja höyryvanukkaat, joissa käytetään satokauden hedelmiä, marjoja ja esim. raparperia ja vanukas höyrytetään kypsäksi. Aikanaan, kun englantilaiset alkoivat kansoittaa siirtomaita eli Kanadaa, USAta ja Australiaa, he kaipasivat vanukastaan. Siirtolaisilla oli kuitenkin usein käytössään vain nuotio tai tulipaikka, yksi astia ja vain paikalliset luonnon antimet. Siten syntyi Blueberry grunt eli höyrytyksen aikana syntyvästä äänestä johtuen suomensin sen Mustikkapuhinaksi.

Mustikkapuhina

1 litra mustikoita
2 dl sokeria
(tai esim. 0,5 dl ruokosokeria, 1 dl sokeria, 0,5 dl hunajaa tai vaahterasiirappia)
0,75 dl vettä
0,5-1 tl sitruunamehua
0,25 tl kanelia
Mykyt:
5 dl vehnäjauhoja
0,75 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
0,5 tl suola
30 g jääkaappikylmää voita tai pakastimessa pidettyä leivontamargariinia
2,5 dl kylmää maitoa

Tätä jälkkäriä tehdessä on käytettävä mahdollisimman "leveää kattilaa" tai, kuten itse tein, paistokasaria. Avotulella tämä syntyy esim. valurautaisessa paistinpannussa. Mykyjen ainesten on ehdottomasti oltava kylmiä, joten leivontamargariini on paloittelun jälkeen hyvä pitää pakastimessa ja jopa jauhoseoksen voi laittaa hetkeksi jääkaappiin.
Annostele kasariin tai kattilaan mustikat, makeutusaineet, vesi, sitruunamehu ja kaneli. Kiehauta ja alenna sen jälkeen lämpötila niin, että mustikkasose kuplii ja kiehuu kasaan. Älä käytä kantta.
Mustikkasoseen kiehuessa tee mykyt. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Paloittele jääkaappikylmä voi tai pakkasessa ollut margariini ja varmista, että rasva on kylmää ja jähmeää. Sekoita rasva sormenpäillä nyppimällä jauhojen sekaan murustaen sitä. Lisää joukkoon maito ja sekoita nopeasti niin, että taikinasta tulee kostea ja tasainen. Älä ylisekoita.
Kun mustikkaseos tuntuu hieman kiehuneen kasaan, nostele ruokalusikalla taikinamöykkyjä seoksen pinnalle. Peitä keittoastia höyrynpitävällä kannella tai esim. foliolla (itse peitin kasarin kannen höyryaukon folionpalalla). Anna höyrystyä n. 15 min. ÄLÄ NOSTA KANTTA TAI FOLIOTA HÖYRYSTYKSEN AIKANA. 15 minuutin kuluttua mykyjen pitäisi olla hienosti turvonneita ja kypsiä.
Nauti vaniljajäätelön, vaahdotetun vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa.

Ostin torstaina REKOsta mm. pari litraa suppilovahveroita. Osa niistä meni pakkaseen tulevaa käyttöä varten, mutta osasta syntyi heti torstai-iltana ihana iltapalapiirakka.

Suppilovahveropiirakka

Pohja:
125 g voita tai margariinia
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl Emmental-juustoraastetta
2 rkl kylmää vettä
Täyte:
50 g pekonia
1 litra tuoreita suppilovahveroita
1 iso sipuli
15 cm pala purjoa
0,5 tl timjamia
0,5 tl currya
suolaa, mustapippuria
Munamaito:
2 kananmunaa
2 dl kermaa
1 dl Emmental-juustoraastetta

Annostele kulhoon jauhot. Nypi joukkoon kylmä rasva. Sekoita mukaan juustoraaste. Lisää lopuksi kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Laita taikina jääkaappiin lepäämään n. 10 min.
Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka (Ø 22 cm). Nosta vuoka jääkaappiin. Lämmitä uuni 200 ºC.
Tee täyte. Suikaloi pekoni ja paista rapeaksi. Nosta rapeaksi paistuneet pekoninpalat talouspaperin päälle, jätä rasva pannuun. Hienonna sipuli ja suikaloi purjo. Tarkasta, että sienet ovat puhtaita ja tarvittaessa pilko suurimmat sienet hieman pienemmiksi. Nosta sienet pannulle pekonirasvaan ja anna paistua, kunnes liika neste on haihtunut. Lisää sipuli, purjo, curry ja timjami ja anna niiden hautua n. 5 min. Lisää lopuksi pekonipalat takaisin pannulle, mausta suolalla ja pippurilla, sekoita tasaiseksi ja nosta pannu hellalta.
Esipaista piirakkapohjaa uunissa hieman ylätason yläpuolella n. 10 min. Nosta pohja uunista ja kaada pohjan päälle täyte. Sekoita munamaitoainekset ja kaada munamaito tasaisesti piirakan päälle.
Paista 200 ºC uunin alaosassa n. 35-40 min.

Niin on taas viikonloppu vietetty ja hyvin syöty. Ruoanlaitto on mukavaa, kun tekee klassikoita ja samaan aikaan kokeilee jotain aivan uutta. Kuten ruisrieskoja tai Blueberry gruntia. Tuli pitkästä aikaa kesän jälkeen tehtyä kokonaisuus ruokia, joista riittää myös alkuviikoksi. Keitoissa kun on useimmiten se hyvä puoli, että mitä useammin ne lämmittää, sitä paremmaksi maku muuttuu. Leipä freesaantuu pikaisella käväisyllä paahtimessa ja jokainen tietää, että marjajälkiruoat, jotka saavat maustua jääkaapissa, paranevat päivän parin aikana.

Kristiina

torstai 13. lokakuuta 2016

Tapahtuuko Vaasassa mitään?

Olen innokas lehtien tapahtuma- ja toimintapalstojen ja netin tapahtumakalentereiden seuraaja. Sen myötä olen ollut hieman huolestunut siitä, miten vähäistä niistä löytyvä Vaasan tapahtumatarjonta on noiden tietolähteiden mukaan verrattuna koko Pohjanmaan tarjontaan. Eilisestä lehdestä löysin kuitenkin uutisen kahdesta tämänviikkoisesta tapahtumasta, joista en ollut nähnyt mainintaa palstoilla.  Siispä tutkimaan tarkemmin.

Ligue d'improvisation montréalaise (LIM) 20101121-2Vaasalainen Improvisaatioteatteri Intopiukkeet täyttää 10 vuotta. Sen kunniaksi he ovat tuottaneet ja järjestäneet 14.-16.10 Vaasaan ImproWasation-festivaalin.  Kolmen päivän aikana järjestetään Fontanassa ja TaiKonin tiloissa esityksiä, joissa esiintyy sekä suomalaisia että kansainvälisiä improvisaatioryhmiä. Lisäksi festivaalin aikana järjestetään 13 improvisaatiokurssia vasta-alkajasta edistyneimpiin. Tapahtumalle on omat, erittäin hyvin tietoa antavat nettisivut, joiden kautta onnistuu myös lippujen tilaaminen esityksiin. Näiden esitysten lippujen hinnatkaan eivät paljon lompakkoa laihduta. Joten jos mietit viikonlopulle iltamenoa, tässä vinkki. Tapahtuman kruunaa sunnuntaina iltapäivällä esitettävä satunäytelmä.

Toinen lehdessä mainittu tapahtuma sen sijaan hämmensi hieman. Tosin se ei ollutkaan tarkoitettu minun ikäisilleni vaan lapsille. Tälle viikolle on nimittäin järjestetty lasten kulttuuriviikko, järjestäjinä 3 puuhanaista yhdessä Vaasan kaupungin kulttuurikeskuksen kanssa.  Koko viikon pitäisi olla työpajoja 1.-3. luokkalaisille ammattilaisten ohjaamina. Ehkä siksi tästä tapahtumasta ei juuri löytynyt tietoja, kaiketi tietoa on jaettu koulujen kautta.  Ainoastaan viikon lopputapahtumasta lauantaina 15.10 kulttuurikeskus Fannyssa löytyy enemmän tietoa netistä.  Lastentapahtumaan on koottu viikon aikaansaannoksia esityksinä ja näyttelyinä. Lapsille tapahtumassa on myös kaikkea muuta mukavaa.

Muu tarjonta olikin sitten hieman vähäistä. Viikolla oli kaupunginorkesterin ja musiikkiopiston yhteiskonsertti ja sunnuntaina esiintyvät Sepänkylän Flikat juhlakonsertissa. Mutta parempi vähän kuin ei mitään.  Joskus vain hieman häiritsee, kun tulee verrattua Vaasan tarjontaa Seinäjoen tai jopa ympäröivien pikkukuntien tarjontaan.

Lupasin aikanaan, että sivustoni kerättyä 50 000 klikkausta järjestäisin kunnon juhla-arvonnan.  Ja se olikin tarkoitukseni. Valitettavasti Googlen tilastoinnissa meni jokin mönkään. Välissä, jossa en ollut julkaissut kahteen päivään postauksia ja kävijöitä oli reilu 30 päivässä,  Googlen tilasto näytti yllättäen yhdelle päivistä melkein 500 kävijää.  Joten sinä päivänä ammuttiin yli 50 000nen niin että kumahti. Yritän saada Googlen korjaamaan vääristymän ja siirrän arvontalupaukseni 55 000teen.

Nyt lähden REKOon hakemaan mm. tilaamiani ahvenia. Luvassa on siis jossain vaiheessa ihanaa kalakeittoa. Mutta ei vielä tänä viikonloppuna.
Kristiina

tiistai 11. lokakuuta 2016

Lokakuu - October



Ei syksy ole surua eikä kuolemaa. Pitkän kesän jälkeen luonto levon saa. Kuulakkaassa ilmassa jo talven tulon aavistan.
-Mikko Perkoila

Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing