Google Website Translator

tiistai 25. helmikuuta 2014

EI TV:n urheiluohjelmille

TV
Luojan lykky Sotshin olympialaiset loppuivat. Kuulun siihen osaan ihmiskuntaa, joka ei katsonut ainuttakaan Sotshin lähetystä TV:stä tai kuunnellut radiosta. Tai tarkennetaan, että yhtenä aamuna tulikin Aamu-TV:n sijasta jotain naisten pujottelua. Mutta sekin asiantila korjaantui lähtemällä aamulenkille. Kun tulin takaisin, tuli taas tuttu Aamu-TV. Meitä, jotka eivät halua katsoa urheilua koskaan, on jonkun verran. Tunnustaudun TV-friikiksi, jonka mielestä poikkeuksetta kaikki urheilulähetykset häiritsevät normaaleja TV-ohjelmia liikaa. Mielestäni nykyiset 4 TV:n päätoimijaa pitäisi velvoittaa siirtämään kaikki urheilulähetykset erilliselle ilmaiselle urheilukanavalle pois häiritsemästä. Ja nykyisille kanaville ei ainuttakaan urheilulähetystä. Aikanaan puuhattiin ja saatiinkin joksikin aikaa aikaiseksi urheilukavana, mutta se näytti vain golfia, tennistä, voimistelua ja muuta hölynpölyä. Ja normaalikanavat edelleen urheilua. Nyt pitäisikin jonkun perustaa kansalaisliike ja kerätä adressi ilmaisesta urheilukanavasta ja ja kaikkien urheiluohjelmien siirrosta sille. Tästähän olisi hyötyä myös urheilunkatselijoille, kaikenmaailman lätkä- ja fudisottelut saataisiin pois maksukanavilta tälle ilmaiselle urheilukanavalle (sekin pitäisi tulla samaan aloitteeseen).

Tuli taas värkättyä hieman vatsantäytettä. Kylmää viimaa ja pimeitä iltoja varten tarvitaan aina suklaakakkua. Ei aina ihan hyvä vyötärölle, mutta piristää kummasti. Nam. Toinen viikon tuotos olivat peruna-pekoni-nokkosohukaiset. Piti ensin tehdä tavallisia lettuja pekonilla ja nokkosilla, mutta sitten mieleen tuli, etten ollut pitkään aikaan tehnyt perunalettuja. Jotin pantiin kaikki sekaisin. Nyt vai peruna oli muusina, yleensä teen perunaletut tai -pannukakun raastetusta raa'asta perunasta. Ja nuo letut täytyy paistaa pieninä lettupannulla. Koitin 1. kohdalla isoa lettua, mutta se on liian raskas, hajosi käsiin käännettäessä.
Food Food


On tullut jo kahlattua läpi suurin osa alkukuusta haetuista kirjaston kirjoista. Joukosta löytyi muutama lupaava tapaus. Yksi niistä oli Kohtalokas ystävyys (Jane Stanton Hitchcock). Vaikka kirja lukeutuukin hömppäsarjaan se sisältää samalla oman määränsä jännitystä, murhia ja yllättävän lopun.
Mainitsemisen arvoinen on myös uusin Bridget Jones Mad about the Boy (Helen Fielding). Valitettavasti ihana Mark Darcy on kuollut ja Bridget 2 lapsen 51-vuotias leskiäiti. Samaa tuttua hössöttämistä ja mokailuja, nyt vain höystettynä päiväkirjamerkintöjen lisäksi tekstareilla ja twiiteillä. Joskus nuo viimeksimainitut olivat hauskoja, joskus vaan liian supistettuja päiväkirjalisäyksiä. Kuka mistäkin tykkää. Ja toki luvassa on myös romanttinen loppu.
Muutama opus on vielä lukematta. Joten jatketaan harjoituksia. Ja eletään toiveissa keväisen sään jatkumisesta.

Kristiina



lauantai 22. helmikuuta 2014

Nostetaan kissa pöydältä, harrastetaan laihduttamista

Cats
Korvien asento kertoo kielletystä huvista
Meillä ovat kissat oikeita puupäitä, niin edesmenneet kuin nykyisetkin. Tarkoittaa lähinnä muutamia "huonoja" tapoja. Sekä edesmenneestä Tuhnu-kissastani että nykyisestä lauman vanhimmasta, Hetasta, mikään ei ole mukavampaa kuin istua olohuoneen pöydällä tai tutkia sen sisältöä. Ja samalla rutata pöytäliina ja pudottaa osa sisällöstä lattialle. Tilanne on tulenarimmillaan öisin, koska jätän nukkumisen ajaksi silmälasini sille pöydälle. Ja aamulla hakiessani niitä olen sokea kuin lepakko. Täytyy siis aina aamulla olohuoneeseen mennessä yrittää silmät sirrillään tarkastaa pöytäliinan asennosta, ovatko lasit vielä pöydällä vai pitääkö lähestyä varovasti, koska ne voivatkin yllättäen olla lattialla. Silloin on parasta olla astumatta niiden päälle ja yrittää sen sijaan jotenkin kontaten haparoida pitkin lattiaa, jotta löytäisi aarteensa ja näkisi taas kuin normaali-ihmiset. Onneksi en käytä piilolinssejä.
Yritin yli 10 vuotta opettaa Tuhnua ja nyt 5 vuotta Hetaa siihen, että olohuoneen pöydälle ei mennä. Täysin tuloksetta. Lause "pois pöydältä" saa kyllä aikaan toivotun reaktion eli kissa katoaa pöydältä noin kymmeneksi sekunniksi. Ja hyppää sitten takaisin pöydälle. Tätä jatketaan siihen asti kunnes itse nousen ja nostan sen kissan pois pöydältä. Silloin se fiksusti tajuaa olla edes hieman pitempään poissa siitä pöydältä, ainakin 15 minuuttia. Sitten koko baletin voikin aloittaa alusta. Kunnes keksitään parempaa tekemistä tai tullaan syliin rapsutettavaksi.

FoodPiti taas keksiä jotain syötäväksi. Koska tiesin pakkasessa olevan broilerinjauhelihaa käytettäväksi, siitä piti kehittää jotain. Tuloksena tuli kasattua syötäväksi feta-broilerinjauhelihapihvejä. Täytyy myöntää, että ruohosipulikastikkeen ja lisukkeiden kanssa maistuivat oikein hyviltä. Eikä yhdessä pihvissä ole niin huimasti kaloreitakaan.

Jos ei joku ole aikaisemmista teksteistä huomannut, niin nuo liikunta- ja kaloripuheet viittaavat siihen, että yritä pudottaa talvikilojani hieman kesään paremmin sopivaan painoon. No jaa, vähän enemmänkin kuin vaan talvikiloja. Tosin ei se ihan helpolla tapahdu. Aiempikaan ruokavalioni ei ole ollut niin kovin kaloripitoista, lisänä on vain ollut mahtava määrä karkkia ja muuta hyvää. Ne on nyt pitänyt jättää pois. Samoin satunnaiset kaljat ja siiderit. Lukuun ottamatta niitä kahta eilistä olutta. Ja sitä pientä makeata, joka kuuluu aamiaiseen ja lounaan jälkiruoaksi. Liikuntaakin on pitänyt hieman lisätä. Sekin kuitenkin halvalla tavalla eli siis ilman kuntosaleja. Joten sauvakävelyä ja kotijumppaa vaan peliin. Kolmessa viikossa on tippunut 2,2 kg. Olen ottanut jälleen käyttöön kalori- ja liikuntamäärien laskennassa hyväksi toteamani ja ilmaiset Kiloklubin nettisivut. Suosittelen.

Kristiina

tiistai 18. helmikuuta 2014

Namia ja yökkiä

Tuli taas tehtyä kaikennäkoistä hyvää viikonloppuna. Katson suureksi saavutuksekseni sen, että tein korvapuusteja. Ei kuulosta kummoiselta. Olen kausi-innokas (eli kun inspiraatio
Food
iskee) leipoja ja teen kakkuja, piirakoita, pipareita, leipää ja muuta suolaista. Mutta tähän mennessä en ole koskaan onnistunut leipomaan syötävää pullaa. Joko kokeilujeni tuotokset ovat olleet niin kovia, että niillä on voinut heitellä naapurin naakkoja tai uuniin laiton jälkeen ei ole tapahtunut mitään eli olivat likilaskuisia. Siispä vuosia sitten lakkasin yrittämästä pullaosastoa. Viikolla iski kuitenkin hirveä korvapuustihimo. On kai tullut katsottua TVstä liikaa kokkaus- ja leivontaohjelmia tai luettua liikaa leivontablogeja. Kävin ennen yritystä hakemassa uusia vinkkejä, joilla voisin tällä kertaa onnistua. Itse puustit leivoin aivan standardipullataikinaohjeella. Nyt vain, kiitos vinkkien, sekoitin hiivan +20 asteiseen maitoon ja kohotin taikinan jääkapissa (5 tuntia). Kun sitten panin mielestäni hieman pienehköt puustit uuniin, ne kohosivatkin siellä aivan upeiksi. Lopulliset olivat kokoluokkaa iso normaali/suuren suuri. Ja ihanan pullaisia ja pehmeitä. Niin että olen todella ylpeä itsestäni, vihdoinkin onnistuin. Nyt kun likka saisi vielä joskus kersoja, voisin olla jopa se pullan tuoksuinen mummo. En laittanut puustien reseptiä sivulle, koska se pullataikinaresepti löytyy jopa jauhopussin kyljestä.
FoodToinen kiva tekele oli väli- tai iltapalaksi taikka jälkiruoaksi sopiva jogurtti-marjarahka.

Kodin siivoaminen on yleensä noin viikoittain toistuva välttämätön paha. Olen vuosien saatossa lukenut älykkäitä kommentteja konsteista, joilla siivoamisesta voi tehdä mukavaa. Ei toimi kohdallani, siivoaminen on aina yhtä tylsää. Se on mielestäni kuin kalanmaksaöljyannos. Hyväksi terveydelle mutta maistuu pahalle.
Eri siivousaskareiden joukossa minulla on lisäksi erityinen inhokki: tiskaaminen.  Johtuneeko kuivasta ihosta, mutta inhoan veden kanssa lotraamista jopa taloushanskat kädessä. Siksi koetankin keksiä jos jonkinnäköisiä konsteja, joilla tiskaamiskerrat voi minimoida. Koska elän yksi-ihmisessä (nelikissaisessa) taloudessa, syön koko viikon samoilta lautasilta (ruoka + leipä), samoilla aseilla ja käytän samaa mukia. Viis koreasta kattauksesta, astia vaan huuhdotaan aina käyttökertojen välillä. Ruoanlaittoastioiden käytöltä ei valitettavasti voi välttyä, mutta niitä voi käyttää mahdollisimman vähän. Ja tehdä ison annoksen ruokaa kerralla, jolloin lämmittäminen mikrossa useampana päivänä sujuu ruokalautasella. Näin olenkin päässyt ideaaliin määrään 1 tiskauskerta/viikko . Paitsi tehtäessä jotain suurempaa kuten leipominen. Silloin teen poikkeuksen ja pesen leivontavälineet saman tien. Tämän inhokin kohdalla menen siitä, missä aita on matalin. Eli inhokkikerroin pysyy alkaisena.

Kristiina
Cleaning
Viikon tiski



perjantai 14. helmikuuta 2014

50+ työntekijät

Pitää oikein tarttua "kynään", kun satuin eilen katsomaan A-Talkin yli 50 vuotiaista työntekijöistä. Kyllä siinä taas jauhettiin niitä kuluneita kliseitä "eläkeikää pitää korottaa" ja "työhyvinvointia parantaa". Ja vain sivuttiin sitä kipeintä kysymystä eli miksi, kun työnantaja vähentää työntekijöitä, ensimmäisenä listalla ovat aina ne 50 ja + työntekijät  eli nuoruus voittaa työnantajasta aina kokemuksen ja vakauden. Kun 50+ työntekijä jää työttömäksi, hänen mahdollisuutensa saada uusi työ ovat minimaaliset (keskiarvo työllistymisaika on 82 viikkoa). Ja silloinkin työ on kaikkea muuta kuin samanarvoista entisen kanssa. Se on otettava mitä saa, ei mitä osaa.
Yrittäjä keskustelussa jaksoi jauhaa sitä, että työnantaja palkkaa aina työhön parhaan mahdollisen työntekijän. Miten se voi olla mahdollista, jos yli 50 vuotiaita ei edes lasketa mukaan työnhakijoiksi eli heidän hakemuksensa menevät suoraan mappi Öhön. Kun ohjelman tekijät olivat kysyneet rekrytointiyrityksiltä 50+ hakijoiden työllistymisestä rekrytoijat kertoivat, että usein jo työnantajan ilmoittaessa avoimesta paikasta he sanovat, että yli 50 vuotiaita (joskus jopa yli 40ppisiä) ei kannata edes tarjota heille. Niin että se siitä "parhaasta mahdollisesta työntekijästä". Tutkimuksen mukaan 40-60 vuotiaiden työteho on korkeampi ja tuottavampi kuin alle 40-vuotiaiden, mutta eivät suomalaiset työnantajat sitä usko. Nuoruutta vaan peliin, pitää olla 25-40 vuotias, korkeasti koulutettu, hyvä työkokemus ja perhe valmiina.
Allekirjoitan tuon ikärasismin omasta kokemuksesta. Muutin 90-luvun laman aikana toiseen kaupunkiin hieman yli 30 vuotiaana. Siinä iässä tuli melkein poikkeuksetta työtä hakiessa kutsu haastatteluun. Nyt yli 50-vuotiaana ei kutsuja tule enään koskaan.
Ottaa kuuppaan.
Kristiina

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

torstai 13. helmikuuta 2014

Muisti pätkii

MemoryMuistia kehutaan voivan parantaa, kehittää ja siihen voidaan soveltaa erilaisia tekniikoita. Ja pyh, sanon minä. Itselläni on mielestäni erittäin hyvä muisti. Se vaan on turhan lyhyt. Ja on ollut sellainen koko ikäni.
Monelle ovat tuttuja ne tilanteet, jolloin mennään huoneesta toiseen hakemaan jotain ja kun tullaan perille, ei muisteta miksi tultiin perille. Minulle käy useimmiten juuri noin. Juuri pari päivää sitten päätin mitata kävelyajan kotoa hieman kauempana olevaan kauppaan. Kun tulin kaupan piha-alueelle muistin vielä, että sisälle mennessä täytyy katsoa kelloa. Mutten enää minuutin päästä sisällä. Tarvitsenkin jatkuvasti erilaisia listoja ja muistilappuja tuekseni. Kun vaan aina muistaisi ne laput tai niiden tarkoituksen. Ja nimimuistini on aivan karmea. Puolen vuoden työrupeaman aikana jossain uudessa työpaikassa opin hätinä niiden ihmisten etunimet, joita näen lähes päivittäin. Muista tunnistan kyllä helposti kasvot pitkänkin ajan päästä, mutta nimestä ei ole tietoakaan.
Muistin pitäisi kohentua tai ainakin pysyä samana "aivoja käyttämällä". Itse olen ikäni täytellyt ristikoita, sudokuja ja kaikenlaisia älykkyys- ym. testejä. Eikä mitään parannusta ole tapahtunut, yläpää on yhtä hatara kuin nuorenakin. Ainoa, joka joskus auttaa on toisto. Kuten ennen vanhaan puhelinnumeroiden valinta. Silloin muisti kaikki tärkeät numerot ulkoa. Nykyisin ne on valmiiksi ohjelmoitu puhelimiin ja siksi ei muista enään ainuttakaan.  Ja sitten on ne muistitekniikat tyyliin "muodosta muistettavasta asiasta/asioista lause, jonka muistat helposti. Joo, paitsi että se lausekin unohtuu.

FoodTuli tuossa pari päivää sitten rykäistyä kasaan ihan inhimillisen makuinen porkkanakeitto. Siihen mukaan vaan pari siivua kauraleipää niin... Tästä lähtien tämä keiton ja muutkin reseptit löytyvät Reseptit-välilehdeltä.

Oletteko muuten huomanneet, että kesäkuun jälkeen posti-, puhelin- tai verkkomyynnistä ostettujen pakettien palauttaminen ei ole enää ilmaista? Tai että palautusaika muuttuu siten, että ei ole enään 14 vrk:n automaattista palautusaikaa? Ostajalla on oikeus harkita 14 päivää, pitääkö hän tuotteen. Jos ei, niin palauttamisesta tulee noiden 14 päivän aikana ilmoittaa kauppiaalle. Ilmoituspäivästä on sitten 14 päivää aikaa palauttaa itse tuote. Kauppias voi yhä tarjota asiakkaalle ilmaisen palautusoikeuden, mutta velvollisuutta tähän ei ole. Ja arvatkaa, ketä saamme kiittää tästäkin uudesta lainsäädännöstä? Jos et arvaa, katso Keittiömokia ja sosiaalietuuksia.
Kristiina

maanantai 10. helmikuuta 2014

Keittiömokia ja sosiaalietuuksia

Niin se taas viikonloppu mennä hurahti ettei huomannutkaan. Olen vaihtanut tavalliset kävelylenkkini sauvakävelyyn, koska kalorinkulutustaulukon mukaan se kuluttaa enemmän energiaa kuin tavallinen kävely. Miten se käsien heiluttelu sauvojen avulla tuplaa käytetyn energiamäärän on kyllä aikamoinen salaisuus asiaan perehtymättömälle.
Viikonloppu oli varsinainen keittiökatastrofi. Tein lauantaina välipaloiksi kattilallisen omenariisipuuroa (ja tulikin älyttömän hyvää vaikka itse kehun). Otin siitä vähän ja siirsin lopun puuron kattiloineen hellan takaosaan jäähtymään. Myöhemmin ajattelin keittää vihreitä papuja ruoan lisukkeeksi. Laitoin vesikattilan kiehumaan ja menin tekemään muuta odottaessani veden kiehumista. Kun aloin haistaa kummaa käryä, menin katsomaan keittiöön. Koska hellani on suht uusi enkä ole vielä sinut nappuloiden järjestyksen kanssa, liedellä vesi oli edelleen kylmää ja juuri se levy, jolle olin siirtänyt puuroni jäähtymään, tulikuuma. Ja puuro pohjasta palanut. En ensin uskonut suurempaa vahinkoa tapahtuneen, mutta ottaessani seuraavan kerran puuroa totesin, että koko satsi maistui palaneen savun makuiselta, joten siitä tulikin roskiskamaa. Ja sunnuntaina, kun lämmitin lohiannosta mikrossa, kuului hirveä pamaus ja palasia lohestani oli sinkoutunut pitkin mikroa. Ei liikaa, kyllä syötävääkin jäi, mutta ennen syömistä piti siivota mikro.
video
Kissoilla oli hauskaa sunnuntaina, kun taas leikitin niitä sellaisella punaista pilkkua näyttävällä taskulampulla. Yritin epätoivoisesti kuvata leikkiä tavallisella kameralla, mutta tulos ei ole kummoinen. Likallani oli aiemmin hyviä otoksia tuosta samaisesta leikistä, mutta meni riukale hajottamaan tietokoneensa ja kaikki kuvatut pätkät menivät sen mukana bittitaivaaseen.

Meillä Suomessa tuskaillaan korkeita sosiaaliturvamenoja. Nyt törmäsin päivänä muutamana uutiseen aiheesta, josta en aiemmin ole tiennyt. EU-lainsäädännön mukaan jäsenmaan asukas, joka tekee töitä Suomessa ja jonka perhe asuu omassa kotimaassaan, on oikeutettu saamaan lapsistaan Suomesta lapsilisää oman maansa ja suomalaisen lapsilisä erotuksen verran ns. erotusetuutta. Sama koskee myös kotihoidontukea. Esim. Virossa lapsilisä on alimmillaan € 19,-, joten aika summa tuosta kertyy maksettavaksi. Ja vanheimpainraha maksetaan täysimääräisenä, jos on työskennellyt Suomessa 6 kk. Ja sen maksu jatkuu loppuun asti, vaikka saaja muuttaisikin välillä takaisin omaan kotimaahansa.
Myös työttömyyspäivärahaa saa Suomesta suomalaisen tariffin mukaan, jos on ollut omassa maassaan töissä työssäoloehdon mukaan ja sen jälkeen Suomessa 4 viikkoa. Ja tästäkin Euroopan komissio on haastanut Suomen oikeuteen. He vaativat, että pelkästään omassa maassa työskentely riittää suomalaisen työttömyyskorvauksen saamiseksi. Joo, ja lisänä tähän vuoden alusta myös muualta kuin EUsta tulevat ulkomaiset työntekijät ovat oikeutettuja työttömyyskorvaukseen jos ovat työskennelleet Suomessa 6 kk (tästäkin Suomi varmaan haastetaan EU-oikeuteen ja vaaditaan tasa-arvoa siten, että pelkkä työskentelyyn oikeuttava oleskelulupa riittää, vaikkei olisi tehnyt päivääkään täällä töitä). Kun ajattelee kaiken kattavaa kiristystä menoissa, joihin olemme pakotetut tällä hetkellä, tuntuu väärältä ylläpitää myös muualta tulleita ihmisiä. Vaan kun EU näin määrää. Vaikka sosiaaliavustusten määrän ja maksamisen pitäisi olla maan sisäisesti päätettävissä, ei EUn saneltavissa.

Hyvää ja mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.
Kristiina
 

torstai 6. helmikuuta 2014

Lohta ja iän ihmettelyä

Tuli eilispäivänä kipaistua kirjastossa ja tehtyä uunikuorrutettua lohta. Kirjastosta tuli matkaan pari ihan lupaavaa kirjaa ja loppu talvipäivälle sopivaa hömppää. Kommentoin tarkemmin, kun olen kirjat lukenut. Pelkän takakannen perusteella ei kannata lausua mielipidettä.
Food
Tästä alkuperäiseen reseptiin
Ja se uunissa tuorejuustolla ja muulla sälällä kuorrutettu lohi. Mielestäni siitä tuli oikein hyvän makuista. Otin oikein kuvankin, mutta valokuvaajana en ole kummoisempi (kuten huomaatte). Koska resepti ei ole omani, en laita sitä tähän. Jos kiinnostaa, klikkaa kuvatekstiä ja pääset Pirkan sivulle, josta resepti löytyy. Tein kyllä reseptiin joitakin muunnoksia eli vaihdoin siitakkeet herkkusieniin (olin aiemmin omin pikku kätösin paistanut niitä tuoreista ja pannut pakkaseen). Ja vaihdoin reseptin tuorejuuston mustapippuri-tuorejuustoon, sitä kun sattui olemaan lähestyvän parasta ennen-päivän takia kaupassa 30% alennuksella. Pihiys iski

Luin tänään kaupan asiakaslehdestä artikkelia siitä, missä iässä ollaan vanhoja ja miksi eri ikäisiä vanhempia ihmisiä pitäisi nimittää (seniori, nestori, vanhus, yli-ikäinen jne). Tuo yli-ikäinen on aika kiva, ehkä kaikkia lapsuusiän ylittäneitä voitaisiin nimittää yli-ikäisiksi. Itse olen jo parikymmentä vuotta täyttänyt syntymäpäivänäni 30, alkaisi kai olla aika seuraavan kerran lisätä siihen muutama vuosi. Ei sen puoleen, hakiessani kaupasta kerralla 30 purkkia kissanruokaa, käytän apunani "mummokärryä". Siitä hyvästä eräs 30-40 vuotias tupakanpummaaja kutsui minua vanhaksineidiksi. Enpä olisi antanut sille tupakkaa, vaikka olisikin ollut mukana. Toisella kertaa, saadessani vapaaehtoista apua nuorehkolta mieheltä polkupyörän renkaiden pumppaukseen ajattelin, että pureehan tuo charmi vieläkin tässäkin iässä. Vaikka olinkin poninhännässä ja verkkarihousuissa. Kunnes nuori mies lopetettuaan tokaisi vastauksena kiitokseeni, että "häntä on kotona opetettu auttamaan vanhempia ihmisiä". Niin että täytyy seuraavan syntymäpäivän lähestyessä miettiä, montako vuotta 30neen on oikeasti lisättävä.
Kristiina

tiistai 4. helmikuuta 2014

Tylsää

Talvi on tylsää aikaa. Ei voi tehdä oikein muuta kun käydä kävelylenkillä, tehdä kotitöitä ja hoitaa satunnaisia muita juoksevia asioita. Siis jos on jo ehtinyt ylittää lapsuusiän. Jos olisin nuorempi, voisi mennä rakentamaan lumiukkoja, laskemaan mäkeä, remuamaan metsään tai vaan leikkiä kavereiden kanssa. Mutta pankaapa 50+ täti-ihminen ulos kerrostalon pihaan (ilman lapsia) rakentamaan lumiukkoa. Johan sille nauraa naurismaan aidatkin tai tulee miehet valkoisissa kohta visiitille.Tämän viikon "kohokohta" eli hammaslääkärikin peruuntui aamulla lääkärin sairastumisen takia. Ja aamulenkki on jo tehty. PLÄÄH.

CatsCats

Kissakohortallakin on tylsää. Ei ole kärpäsiä ajettavaksi eikä pikkulintuja kytättäväksi ikkunasta. Syö ja makaa, se on yleinen talviohjelma sisäkissalla. Eikä kaupunkialueella muita pitäisi ollakaan kuin siis sisäkissoja.
Kristiina


Seuraa blogiani Bloglovinin avulla