Google Website Translator

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Vitkuttelua vai laiskottelua

Animals
Luin mielenkiintoisen artikkelin siitä, olenko luonteeltani vetkotteli vai laiskottelija. Yhteistä molemmille luonteille oli se, että jotain arkista työtä, johon ei ollut minkäänlaista motivaatiota, siirretään. Siirtämisessä oli yksi mutta. Vetkuttelija löytää aina tärkeämpää tekemistä juuri sille hetkelle. Apus minä. Mutta tuntee samaan aikaan huonoa omaatuntoa askareen siirtämisestä. Apus minä.Laiskottelija taas toteaa yksinkertaisesti, ettei työtä tarvitse tehdä vailla minkäänlaisia omantunnontuskia. Itse tulkitsin asian siten, että laiskottelijalle on yksi ja sama, vaikka ovesta tulee vieraita ja tiskiallas on täynnä tiskaamattomia astioita. Vetkuttelija taas, ovikellon soidessa, tunkee tiskaamattomat astiat keittiön alakaappiin piiloon. En apus minä, yritän viivyttää vieraita niin kauan, että ehdin tiskata. Jotensakin jakautunut luonne, olettaisin.

Pääsiäisen aika koittaa taas kohta. Ja meillä jälkikasvu on aikeissa vierailla täällä. On ihanaa, kun kaikki perinteiset pääsiäiseen liittyvät tradition periytyvät. Kuten esimerkiksi 4 tuntia haudotettu karjalanpaisti. Mikään ei murene suussa kuten se. Ja tytsy (nyt 24-vuotias) toivon mukaan vierailee naapurissa asuvan ystävänsä luona ja käy katsomassa perheen uutta tulokasta . Jos haluatte vilkaista hänen ystävänsä pientä jälkikasvua, käykää sivustolla Pieni hento ote.

Ihanaa, että on taas keväinen ilma. Joka toinen päivä tulee lunta ja joka toinen päivä tirput kiekuvat. Jakomielinen olo.

Kristiina

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Pelihimoa ja hulluja kissoja

Jewels
Olen tällä viikolla joutunut pelihimon valtaan. Lauantaina kävin ystäväni houkuttelemana 10 vuoden tauon jälkeen paikallisessa kapakissa pelaamassa bingoa. Aikoinaan kävimme samassa paikassa tiistai-iltaisin bingokierroksella. Sittemmin bingoaminen ja toivotut tiistai-illat unohtuivat. Mutta nyt lauantaina vanhan muistot ystävän houkuttelemana muistuivat mieleen. Ja mikä hieno lauantaipäivä se olikaan. Voitin 9 kierroksella 4 bingoa. Samaan aikaan sain sähköpostitse tiedon, että olin voittanut Taikamyllyn Facebook-arvonnassa. Sain valita palkinnon ja se oli ihanat, farkkuihini sopivat korvarenkaat. Jotka tupsahtivat kotiini tällä viikolla. Pusi, pusi ja suurkiitokset ihanasta voitosta. Koitin onneani vielä Keno-arvonnassa, mutta se meni jo sitten metsään. Tosin tunnukseni on, ettei kahta ilman kolmatta. Joten odotan edelleen sitä kolmatta onnenpotkua.

FoodResepteissä on taas uusi ruoka. Löysin ihanan kanapiirakan reseptin Hyvää ruokahalua kaikille.

Meillä kissa tuli aivan hulluksi. Kissanminttu ei toimi tässä taloudessa. Katit voisivat vähemmän välittää siitä. Mutta pyyhkäiseppäs lattiaa tai pyttyä kloriitilla ja kissat suorastaan hullaantuvat. Ilmeisesti se desinfioivana aineena pyyhkii kissan luontaisen hajun pois ja tuloksena se tuoksu on hetimiten saatava takaisin siihen pintaan, josta se on poistettu. Eli kloorattuun paikkaan on pakko heti mennä kierittelemään kuin pahkapäinen. Ja sitä jatkuu 20-30 minuuttia taukoamatta. Ja se on sitten pöntön näköistä.Sääli, etten omista hienoa videokameraa, koska se olisi ollut kuvaamisen arvoinen suoritus.
Growing plants

Pienet istuttamani siemenet ovat poikineet ensimmäiset taimet. Söpöjä, vai mitä. Tosin ne saattavat vielä löpsähtää pitkiksi ja honteloiksi valon puuttumisen takia. Mutta alku on ainakin kiva. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Ja sama toivo elää täälläkin, kesä tulee ennenkuin huomaakaan. Tai sitten ei. Sitä odotellessa.

Kristiina

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Ihanat kirjat ja muu tingeltangeli


Books
Olen kerännyt jälleen uusia lukukokemuksia. Ensimmäisenä luettuna on kirja Azincourt (Bernard Cornwell). Historiallinen romaani, joka sinällään on hyvää kuvausta ajan ja tilanteen historiasta. Mutta…. Olen aiemminkin lukenut tai oikeammin yrittänyt lukea kirjailijan neliosaisen romaanisarjan viikinkien ajasta ja historiasta. Kirjoissa häiritsevä asia on niiden verisyys ja tappojen yksityiskohtainen kuvaus. Viikinkikirjasarjan 4stä kirjasta sain luettua läpi vain kaksi, siinä vaiheessa tappokuvauskiintiöni tuli täyteen. Sama toistuu myös tässä kirjassa. Vaikka historiallinen aika oli täynnä uskonnollista vainoa ja epäluuloa, sotia ja muuten vain sortoa, pitääkö sitä kuvata yksityiskohtaisesti. Vertailussa monen muun kirjailijan historialliset teokset selvittävät sentään yhteyttä historiallisiin tapahtumiin ja tuovat esille ajan tapoja ja ajattelua. He jättävät raakuuden hieman taka-alalle. Jos elämä olisi kuten Cornwellin teoksissa, meistä kenenkään suku tuskin olisi selväjärkisenä elossa tänä päivänä.
Toisena lukuelämyksenä oli Ellen Llewellyn (Carola Sandbacka). Sen tarina oli 1900-luvun alun elämä Suomessa lähinnä naiskohtaloiden kautta kuvattuna. Aikaa eletään toisaalta itseään keskiluokkaa parempana pitävien ja toisaalta palveluskuntaan kuuluvien naisten silmin kuvattuna. Kirjan kertoja on aikansa ”kotiapulainen”, joka kuvaa emäntäperheidensä elämää ja pettymyksiä saavuttamattomien haaveiden ja epäonnistumisten jatkumona. Jokainen sukupolvi tahtoo tulevaisuudelta jotain, jota ei sitten koskaan saavutetakaan ja siihen reagoidaan eri sukupolvessa eri tavalla. Hieno lukuelämys. 1900-luvun Suomi herää todella henkiin hieman väliinputoajaksi joutuneiden naisten kautta. Kannattaa lukea.
Kolmantena pinossa oli klassikkokirjailijan Pat-Vanhan kartanon valtiatar (L.M. Montgomery). Kirja on toinen kaksiosaisesta sarjasta, päähenkilön nuoruudesta kertoi edellinen Vanhan kartanon Pat. Vaikka Montgomeryn kirjat mielletään usein tyttökirjoiksi, nämä kaksi on suunnattu aikuisille. Niiden ajatusmaailma menee sen verran pitemmälle kuin tavanomaisessa tyttökirjassa. Näissä kirjoissa on jotain vanhan ajan rauhallista seesteisyyttä, vaikka ajatusmaailma on tänä päivänä meille hieman hidas ja kummallinen. Ja kirjoitustyylikin miellyttävän vanhanaikainen. Jos haluaa palata hetkeksi vanhaan tyyliin ja ajatusmaailmaan, kannatta lukea nämä 2 kirjaa.

Food
Tuli leivottua Suklainen juustokakku. Huomaan, että talvi kaivaa aina kaapista esiin tuon suklaan. Tosin kakun koristelu viittaa jo kesään. Lupaan, että lähiaikoina ei enää tule suklaakakkureseptejä. 
Löysin ihania muistutuksia tulevasta pääsiäisestä eli pashareseptin ja mielikuvitusta kutkuttavan mämmikakun reseptin (olen aina miettinyt, mitä mämmistä voisi tehdä, koska sellaisenaan se ei maistu minulle). Mutta ne ovat ensi kuun juttuja. Nyt oli tyydyttävä kokeilemaan tuota juustokakkureseptiä. Koristelu ainakin on amatöörimäinen, mutta kun tuo taiteellinen silmä ei ole kovin kehittynyt. Kuten valokuvistakin huomaa. Olisi ihana oppia ottamaan kunnon kuvia, mutta se vaatisi kunnon kameran sellaisen tavallisen pikkukameran sijaan. Ja sitten neuvoja siitä, miten sillä hienolla kameralla niitä kuvia otetaan.

Nyt on tökätty multaan myös tomaatit ja purjosipulit. Ja niistä aiemmin kylvetyistä siemenistä ensimmäisen pieni vihreä verso näkyy. Jippii.

Mato Valtonen luennoi tässä taannoin Vaasassa. Hän lausui luentonsa aikana mm. "Tingeltangel-keskustelut jostain TV-ohjelmasta kertoo siitä, ettei ole todellisia ongelmia: sotaa, tuhotulvaa, hirmumyrskyjä". Hyvät bloggaajat ja bloginlukijat, keskustellaan me vain tingeltangeleista ja niiden herättämistä ajatuksista. On ihanaa, ettei meidän tarvitse olla huolissamme tuosta kaikesta kauheammasta. Arki on raskasta ja huolten täyttämää, jos ei välillä voi paeta hieman kevyempään. Kun elämän realiteetit hyökkäävät päälle arkielämässä ja uutisten sekä sanomalehtien kautta, paetaan välillä kirjojen, TVn, blogien ja Facebook-vitsien maailmaan. Joten höpöelämää jatkossakin. 

Kristiina

torstai 13. maaliskuuta 2014

Merirosvo-Heta ja blogin tuunausta

Tapahtumaköyhä viikko. Heta-kissalle sentään sattui. Huomasin tiistai-iltana, että se piti toista silmäänsä
Cats
kiinni ja silmä rähmi voimakkaasti. Oli siis ilmeisesti komentanut jotakuta pienemmistä ja saanutkin samalla mitalla takaisin käpälästä. Tai sitten jotain muuta. Yritin seuraavana päivänä saada eläinlääkäriaikaa. Kaupungin pieneläinklinikalle ja toiselle yksityiselle eläinklinikalle olisin saanut ajan ensi viikolle. Kolmas klinikka on toisella puolella kaupunkia, joten sinne pääsy autottomana, kahdella bussilla keskustan kautta kissaa raijaten oli liian hankalaa. Neljännellä oli ajanvarausaika vain 2 tuntia/päivä ja sen aukon missasin vahingossa ruoan jälkeisillä päiväunilla (ei nyt ihan kahta tuntia sentään, mutta kun niiden jälkeen laiskotti niin vietävästi). Onneksi tänä aamuna silmä on taas normaalisti käytössä. Joten katson vielä iltapäivään, tilaanko ajan vai jätänkö turhana väliin. Heta oli eilisen päivän metkan näköinen, kuin merirosvo toinen silmä kiinni. Ajattelin jo, että laitan silmän päälle pienen merirosvosilmälapun. Nyt se jo istua tillittä tuossa näppiksen vieressä ja kyttää hiiren osoitinta, josko sen saisi kiinni.

Sain vihdoinkin myös tilattua ajan kampaajalle. Tuo kampaajalle asti pääsy on sellainen monimutkainen prosessi. Ensin pähkäillään aikansa sitä, pitäisikö mennä kampaajalle. Pipokautena ei ole paljon väliä. Mutta kun tukka pipon alta alkaa valua silmille ja menee kotona takaa reilusti poninhännälle, on korkea aika. Sitten mietitään pari viikkoa ajantilausta. Jonka saa tehtyä helposti netin kautta muutamalla klikkauksella. Ja nyt se sitten katkeaa viikon päästä. Se tukka nimittäin. En nyt viitsi ottaa värjäystä tai tukikäsittelyä, katsotaan ensin leikkauksen aikaansaama muutos. Ja sitä paitsi väriainetta minulla on kotona. Sellaista kampaajankin käyttämää.

Olen seuraillut muita blogisivuja ja huomannut kaikenlaisia kivoja juttuja, joita ole halunnut. Niinpä ajan kanssa on tullut etsittyä tieto siitä, miten niitä saisi lisättyä omallekin sivulleni. Ensimmäisen lisäsinkin jo eli tuon Google kääntäjän. Ohjeet löysin osoitteesta http://tankku.blogspot.fi/2011/07/google-kaantajan-lisaaminen.html. Yhden vian keksin tosin siitä heti. Se kääntää kyllä kirjakieltä ihan tyydyttävästi. Mutta kun teksti on muuta kuin kirjakieltä, tuppaa kääntäjältä hukkumaan pallo. Niin kuin nyt varmaan tuon edellisen lauseen kanssa. Ei voi mitään.
Toinen kiva juttu ovat olleet tuollaiset tunnisteet. Niihin löysin ohjeenpoikasta osoitteesta http://grandmarjattah.blogspot.fi/2009/10/tunnisteet.html. Ohjetta tutkailen ja seuraavan joutavan hetken kohdalla lisään niitäkin.
Yksi vinkki minulla on sentään omasta takaa. Niille, joiden ajatus kulkee nopeammin kuin sormet. Käyttäkää Wordin oikolukua tekstin tarkastamiseen ennen julkaisemista. Kaikki yllättävät, itselleen näkymättömät kirjoitusvirheet paljastuvat. Ja joskus saa hyvät naurut oudompien sanojen korjausehdotuksista. Kuten esim. nyt sain itse, kun "näppiksen" tilalle ehdotettiin korjaukseksi näppikäkeä, mikä se sitten lienee. 
Kristiina

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Hatutusta ja hyvää ruokaa

Voihan SIKAOSKARI. Kevätsiivouksen jatkuessa tarkoitus oli ensi viikosta siirtyä siivoamaan vaate- ja olohuonetta. Siksi varasin 4 h pesuvuoron pesutuvasta. Tarkoituksenani oli pestä vaatehuoneen täkit ja tyynyt (4+4) sekä vessan ja olohuoneen muut tekstiilit. Menin sitten pyykkikoreineni pesutupaan. Ja yllätys, yllätys. Pesutuvan kuivauskone (välttämätön kissankarvojen poistamiseen tekstiileistä) oli rikki. Kuten yleensä 2 kuukauden välein. Ja vanhanmallisena sen varaosien tilaus ja korjaus kestää n. 3 viikkoa. Ja edellisten vuorojen varaaja oli ollut myös kevätsiivoustunnelmissa, joten kummatkin kuivaushuoneet olivat täynnä. Pesin kokeeksi 2 koneellista. Ilman kuivauskoneen loppusilausta. Kaikki muu jäi pesemättä, mukaan lukien olohuoneen iso matto kuivaushuoneiden tilanpuutteen takia. Koko siivoussuunnitelma menee uusiksi.Taloyhtiö saa kuivurin korjattua aikaisintaan muutaman viikon päästä. Nyt tilanne on se, että isoin osa vaatehuoneen pakattavista tekstiileistä ja samoin olohuoneen matot ovat pesemättä epämääräisen ajan ja loput, tänään pestyt, roikkuvat kuivaamassa pitkin parveketta ja olohuonetta. Että silleen.

FoodFoodYllätin taas itseni hyvällä ruoalla. Tarjouksesta viime viikolla hankkimani kukkakaali oli korvamerkitty gratinoitavaksi. Ja sellainenhan siitä tulikin. Proteiinin vuoksi lisäsin sen kanssa nautittavaksi seistä tehtyä uunikalaa. Ja tuli muuten hiikatin hyvä yhdistelmä. Gratiinin maku oli mieto kun taas uunikalassa oli makua enemmänkin kanssa. Suosittelen.

Niin se viikonloppu mennä lupsahtaa. Epäonnistumisia ja onnistumisia. Koska huomenna on sunnuntai ja luvallinen laiskottelupäivä, aion vain lukea, täyttää ristikoita ja katsoa TV:tä. Smurffileffakin on talletettuna digiboxilla, joten lapsetus on sallittua.
  
Kristiina

torstai 6. maaliskuuta 2014

Luettua ja katsottua

Työnjohtajan lopputarkastus
Tuli eilen laitettua ensimmäiset siemenet multaan. Aloitin istuttamalla paprikaa ja chiliä. Meidän aina utelias Akka oli koko ajan mukana työnjohtajana. Se piti välillä nostaa pöydältä alas, kun ei multa meinannut osua ruukkuun. Akka kun parkkeerasi uteliaana kiinni käteen ja pökkäsi sitä nostaessani multaa ikään kuin sanoen: "Näytä mullekin, onko jotain hyvää vai jotain sotkettavaa?". Jokusen viikon päästä sitten istutellaan lisää siemeniä (eikä tarvitse ihmetellä joulukynttelikköä keittiössä maaliskuussa, se on ihana yövalo).
Muuten aikaa on mennyt keittiön siivoamiseen ja uudelleen järjestelyyn muiden hommien ohella. Miten tuollaiseen kantti kertaa kantin keittokomeroon, johon ei edes mahdu kunnolla kahta ihmistä kerralla, voi tuhlata päivätolkulla aikaa? Rivakka ihminen järjestäisi ja siivoisi sen yhtenä iltapäivänä. Mutta kun en ole rivakka. Kaikkea pitää sovitella ja harkita. Sitä paitsi siivoaminen on paljon mukavampaa, kun sitä tekee pikkuhiljaa eikä hosu kuin heinämies. Nyt viikonloppuna on vuorossa vessan perusteellinen siivous, seinät ja kaikki. Mutta siellä ei olekaan kuin yksi kaappi selvitettäväksi, loppu on pesemistä.

BooksTuli taas kartutettua omaa kovalevyä muutaman kirjan lukemisella. Täytyy erityisesti kehua kirjaa Homer-kissan uskomaton elämä (Gwen Cooper). Se on kertomus 2 viikon ikäisenä, jo ennen silmien aukeamista, silmänsä menettäneestä kissasta ja sen elämänasenteesta. Ja tuon asenteen vaikutuksesta sen adoptoineen naisen elämän omiin asenteisiin. Todella lukemisen arvoinen kirja. Ensinnäkin se on esimerkki siitä, että eläintä ei tulisi pitää vajaana ja lopettaa vain siksi, että ihminen uskoo sen elämän olevan arvoton ja huono elettäväksi. Toisekseen se näyttää, kuinka toisen olennon rinnalla eläminen voi muuttaa omaa elämää ja ajattelua.
Satuin Facebookissa törmäämään yhteen kertomukseen kirjasta Yllättävät ystävykset (Jennifer Holland), joten se piti lainata luettavaksi. Sen punaisena lankana olivat kertomukset eri eläinläjien keskinäisestä ystävyydestä. Tosin odotin kirjalta hieman enemmän kuin se antoi. Jokaisen erikoisen ystävyyden tarina oli kuvineen vain 2-4 sivun pituinen ja "ystävyyden" kesto usein vain muutamasta hetkestä pariin kuukauteen. Vain harva tarina oli pitkäikäisempi ja valitettavasti tarina usein myös loppui toisen osapuolen kuolemaan tai katoamiseen. Mutta vaikka jutut olivatkin pintapuolisia ja lyhyitä, ne olivat kuitenkin lukemisen arvoisia. En voi olla suosittelematta, jos ei muuten, niin kummastellaksenne.

Hyviä ruokaohjelmia on aina ilo katsella telkkarista. Itselläni on omat suosikkini, jotka on joka kerta pakko katsoa. Mutta rajansa kaikella, niitä alkaa olla siellä jo aivan liian kanssa. Laskin tuossa alkuviikosta lehdestä yhden päivän kokkiohjelmat ja tuloksena oli 11 kanavalla 29 ruokaohjelmaa. Yhdellä 0, toisella maksimit 9. Oli ainutkertaisia ja toisessa ääripäässä sama ohjelma 3 kertaa uusintana. Jos tuo sama määrä tulisi joka päivä, se tekisi 203 ruokaohjelmaa viikossa. HUH. Sama alkaa olla tilanne myös kuntoilu- ja painonhallintaohjelmien sekä sisustusohjelmien kohdalla. Puhumattakaan ns. reality-ohjelmista erilaisine testeineen ja pudotuksineen. Viimeksi mainitut muuten kuuluvat ohjelmiin, joita en katso koskaan. Enkä kyllä noita paino- ja sisustusohjelmiakaan. Mikä tahansa hyvä historiallinen dokumentti, komedia tai kotimainen/ulkomainen sarja päihittää ne koska tahansa. Ja asiaohjelma, sellainen jossa on todellista asiaa, ei uskonnolla, kurjuudella tai kuolemalla revittelyä. Luonto-ohjelmista pitäisin muuten, mutta kun niissä on aina niin paljon tappamista. Se tietysti kuuluu aina luontoon, mutta pitääkö sitä ehdoin tahdoin tyrkyttää joka ohjelmassa. Eläinohjelmat noin yleensä ovat sekä kissoille että minulle mieleen. Ainakin ennen ensimmäistä hengenlähtöä. Kissat ainakin rakastavat niitä, joissa on lintuja ja muita nopeasti liikkuvia eläimiä.

Ihmettelin uutisia katsoessani, miksi suomalaiset päättäjät kannattavat Fennovoiman ydinvoimalaprojektin toteuttamista. Uudessa versiossa rakennamme Suomeen ydinvoimalaa venäläisille. Ja maksamme siitä. Fennovoiman suurin omista on venäläinen valtion energiayhtiö. Puolet valmiin laitoksen sähkökapasiteetistä on tarkoitettu venäläisille. Ydinjäte varastoidaan Suomeen suomalaisten kustannuksella, jolle Rosatom tarvitse sitä ydinohjusten polttoaineeksi. Siihen he käyttävät myös muiden sopimusydinvoimaloittensa tuotoksia. Voivat sitten teoriassa posauttaa meidät ulkoavaruuteen omilla tuotoksillamme. Hih. Tai valloittaa meidät vedoten omien, täällä maata omistavien kansalaistensa ja oman omaisuutensa suojelemiseen. Meidäthän voitaisiin sitten kuntana nimetä Uusikrimiksi.

Näiden synkistelyjen jälkeen menen jatkamaan siivoamista ja lukemista.

Kristiina

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Mistä pidät eniten: laskiainen, suoramainonta tai pyöräily?

Laskiaissunnuntain valmistelut ovat huipussaan. Hernekeiton herneet muhivat liotusvedessä ja lihat on hankittu. Laskiaispullien pullat on leivottu (vailla täytettä), mansikkahillo ja itse tehty mantelimassa odottavat. Hernekeitto on maailman makoisinta "talviruokaa", varsinkin herneistä asti itse valmistettuna. Ja joka kerta, kun sen kiehauttaa uudelleen, maku vain paranee ja syvenee. Reseptejä löytää helposti, joten en laita sitä tänne. Laskiaispullista taas saan kiittää Kinuskikissaa. Laskiaispullani ovat oikeasti laskiaiskierteitä,  jotta täytteet eivät roisku pitkin seiniä. Vaihdoin tosin kermavaahdon vatkattavaan vaniljakastikkeeseen, koska en ole kermavaahdon ystävä. Ai niin, löysin netistä vielä yhden hillittömän reseptin, nimittäin Pulled Pork. Aasinsiltana seuraavaan aiheeseen, ostin tarjouksesta n. 1,6 kiloa sian niskaa ja 2/3 niistä tein tuolla reseptillä Pulled Porkiksi ja siitä edelleen paistinlientä käyttäen kastikkeeksi. Kommentoin makua myöhemmin, koska nyt, kiitos laskiaisen väliintulon, se menee pakkaseen.

Olisi mukava kuulla kommentteja siitä, kuinka moni teistä pitää postiluukusta tippuvista suoramainoksista? Itse olen ainakin niiden ehdoton kannattaja. Koska harrastan keväästä syksyyn älytöntä tarjousten metsästystä (syy löytyy taas seuraavasta aiheesta), kuinka voisin elää ilman kauppojen suoramainoksia? Ja lehtien tarjousilmoituksia? Maanantai luetaan lehdestä paitsi uutiset, myös kauppojen ilmoitukset. Ja keskiviikot ovat suorastaan juhlaa, koska silloin postiluukusta tupsahtavat kauppojen suoramainokset loppuviikoksi. Ja sitten vaan suunnittelemaan ruokalistaa (ottaen huomioon, mitä on tullut säilöttyä pakastimeen) ja hakemaan parhaita tarjouksia. Tuosta hernekeitosta ja Pulled Porkista mainitakseni, lihan sai tarjouksesta 2,99/kg. Enkä olisi sitäkään tiennyt tai osannut etsiä tuota sianlihareseptiä ilman kaupan kotiin toimittamaa suoramainosta. Joten ainakaan lähiaikoina ei minun postiluukkuni ylle ilmesty tekstiä "Ei mainoksia".

On koittanut ihana aika. Otin perjantai ulos polkupyöräni ja kävin keskustassa. Asun Vaasan periferiassa ja Vaasan kaupungin koon huomioon ottaen kätevin ja halvin liikkumisväline sulaan aikaan on polkupyörä.. Joten keväisin ja syksyisin kytätään säätiedotuksia. Koska pyörä siirretään talvisäilöön ja koska otetaan ulos käyttöön? Yleensä sisään siirto tapahtuu noin marraskuussa ja ulos käyttöön otto taas siinä huhtikuussa. Viime syksynä siirsin pyörän sisälle ensilumien tulon jälkeen lokakuun lopulla. Liian aikaisin, kuten myöhemmin selvisi, sillä pyörällä olisi voinut ajella vielä joulukuussa. Ja nyt taas tuntuu hassulta, ajelemaan pystyy jo helmikuussa huhtikuun sijasta. Mutta kiva niin. Pyörän käyttöönotto johtui erityisesti perjantain erikoistarjouksesta keskustassa, jossa myytiin sokeria 0,09 €/kg. Se oli pakko hakea. Samalla kävin pitkästä aikaa myös viinakaupassa. Älkää hötkyilkö, ostin 2 pikkupulloa (4 cl/kpl), jotta voisin laitta ne muhimaan vaniljauutteeksi. Kestää noin kuukauden, ennen kuin ovat valmiita. Samalla hain palstaa ja parveketta varten siemeniä ja taimiruukkuja. Joten kunhan valon määrä hieman lisääntyy, laitan tomaatteja, paprikaa, kaalia, purjoa ja yrttejä itämään. Tomaatit, paprikat ja yrtit kasvatan parvekkeella, loput menevät viljelypalstalle. Tein samoin joitakin nettihankintoja. Tilasin nimittäin uudenlaisia ananasmansikan taimia viljelypalstalle (siellä on jo ennestään tavallisia mansikoita) sekä petunian taimia parvekkeelle. Sellaisia jänniä, joista yksi taimi kasvattaa erivärisiä kukkia. Kesällä näkee, miten niiden kanssa käy.
Jos se näyttää keväältä ja tuoksuu keväältä, se on kevät. Tai sitten ei. Odottelemisiin

Kristiina