Google Website Translator

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Mustikoita ja muusia


Nyt on tämän kesän mustikkakiintiö kerätty. Kerätyn
6 litran kokoon saamisesta on kiitettävä enemmänkin silkkaa sitkeyttä kuin poimimisen iloa. Metsässä piti ensin löytää paikkoja, joissa oli enemmän kuin 1 mustikka huutamassa kaveria. Ja kun sellaisen löysi, marjat olivat surkean pieniä. Sellaisia, jotka normaalina mustikka-vuonna jättäisi puskaan kasvamaan poimimatta. Mutta ei tänä vuonna. Yli kahteen viikkoon ei ole tullut vettä ja se tuntuu marjojen koossa. En ole mikään poimimisen Speedy Gonzales ja normaalisti poimin litran noin tunnissa. Tänä vuonna siihen meni 2 tuntia. Apua ei ollut paljoa siitäkään, että väänsi kellon aamulla herättämään 6.00. Kun sai 3 litraa kerättyä, oli jo umpihiessä. Mutta komean käsihoidon sai kumpanakin päivänä.

Kaveri kutsui kylään. Kertoi, että heillä oli uusi perheenlisäys. Piti tietysti heti tiedustella, jotta kaksi- vai nelijalkainen. Kaveri kun on intohimoinen kissanystävä. Ja nopea käänteissään, joten kuka tietää. No, lisäys oli kuulemma nelijalkainen eikä kissanpentu. Se oli ihana 15-viikkoinen schäfer-pentu nimeltään Max. Ystäväni asuu omakotitalossa, jonka pihasta oli hiljan varastettu polkupyörä. Joten Maxista on tuleva perheen vahtikoira. Ja pelastuskoira, jos nyt pentukoiran lahjat siihen viittaavat. Pentu oli kuitenkin aivan ihana ja väsynyt, kiitos kahden pitkän aamupäivän lenkin. Vahti koirassa ei ollut vielä aivan vakuuttava, itse sain talon ohi pyöräillessäni osakseni vain vilkaisun ja pihaan kurvatessani "vahti" lönkötteli luokseni ja päästi pari rauhallista "vuhia". Asia oli sillä kuitattu. Ikävä kyllä jätin tietysti kameran kotiin, joten Maxin kuvan sijasta saatte tyytyä sijaiskuvaan.

Mietiskelin tässä päivänä muutamana ruokaa ja sitä, miten yksinkertaisista arkiruoista täytyy nykyisin tehdä niin vaikeita. Ajatellaan nyt täysin arkista (huomaa johdatus blogini nimeen) perunamuusia. Ennen aikaan, kun muusi tuli keitetyn perunan vaihtoehdoksi, talon emäntä tai piika haki pellolta/laarista sitä perunaa, joka isäntä oli sattunut keväällä tökkäämään maahan. Hän kuori ja keitti perunat ja survoi ne nuijalla muusiksi. Ja samalla tietysti purki survontaan omat turhautumansa isäntään tai renkiin. Sekaan lurautettiin suola ja keitinvesi tai maito (jos talo oli varakas) ja a vot, tuloksena oli vatsaa täyttävä särvin itse pyydystetyille muikuille tai läskikastikkeelle.
Ja miten muusi oikeaoppisesti, ravintolalaatuisesti nykyisin tehdään? Kaupasta haetaan se kallein mahdollinen perunalajike, joka on juuri sopiva muusiksi. Se keitetään kuorineen ja kuoritaan tulikuumana mahdollisimman nopeasti, koska lieden jälkilämmöllä se pitää vielä kuivattaa valkoiseksi. Se muusataan ja vatkataan kuohkeaksi sähkövatkaimella samalla, kun joukkoon lisätään suola ja maito. Ja maustetaan sitten pääruoan mukaan. Ja hyvässä lykyssä pakataan pursotinpussiin ja pursotetaan ruusukkeiksi lautaselle.
Itse uskon muusin teossa tuohon alkuperäiseen. Otan yleisperunaa tai sitä perunaa, jota itse olen keväällä tökännyt maahan. Muusaan sen perunasurvimella (perunanuijan varsi ja nuijaosa ottivat avioeron muutama vuosi sitten). Joukkoon suola, voi ja maito/keitinliemi ja siinä sopiva LISUKE tarjousmuikuille tai tarjouslihasta tehdylle soossille. Sattumiakin on ihan mukavasti. Näin lisuke on sentään halvempi kuin se aterian pääraaka-aine, ei monta kertaa kalliimpi.
Mille sitten nämä niin eri tavalla tehdyt muusit loppujen lopuksi maistuvat? No perunalle. Paitsi se maustettu tai höystetty. Minulle peruna ja sen johdannaiset ovat edelleen lisuke, jota en aio vatkata ja pursottaa. Juhla tai arki, pääruoka on pääruoka ja muusi on muusi. Kun kersat ovat töistä tullessa nälkäisiä, on kurjaa sanoa, että odottakaa nyt vaan, mamma vatkaa ensin muusin.

Home Sweet Enland -niminen blogisivusto järjesti viime viikolla blogin linkitysbileet ja nyt ovat vuorossa Somen linkitysbileet. Jos haluat Some-linkkisi sivulle, näpäytä alla olevasta logosta.


Tänään oli kokonaisuudessaan ihana päivä. Yli 2 viikon tauon jälkeen tuli ripaus vettä. Maustettuna ukkosen jyrähdyksillä ja salamoinnilla. Toivottavasti kypsyvät vadelmanraakileet pelastuivat, vettä toki sopisi tulla edelleen koko yön.

Ihan näistä sivuista, ahkera kävijä on varmaan huomannut, että sivuillani oleva Bloggerin kävijälaskuri ei enää toimi. Se on poistettu ja asennettu uudelleen muutaman kerran, mutta kun ei niin ei. Täytynee hakea jostain koodi uudelle laskurille. Hyviä vinkkejä vastaanotetaan.

Kristiina

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Riiviöitä, unenvähyyttä ja kauppojen ei-oota.

Meillä kotona asuu maahinen! Tai jokin muu vastaava gremling. Aivan todella, muuta selitystä ei voi olla jatkuvalle tavaroiden katoamiselle. Niitä aiemmin pöydältä hävinneitä pyöränavaimia ei ole vieläkään löytynyt. Tiedän myös omistavani 2 kpl mustia kampoja ja kokoontaitettavan, käsilaukkuun kivasti sopivan sateenvarjon. Kun sitten laukkuun piti pakata kampa ja sateenvarjo, kumpaakaan ei löytynyt. Molemmat kammat olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen ja sen pienen, siron sateenvarjon tilalle jouduin ottamaan rispaantuneen, ei niin pieneen kokoon menevän sateenvarjon. 
Viimeinen pisara oli eteisen kynnysmatto. Akka riiviö kusaisi sille ilmeisenä protestina. Pesin sen ja heitin parvekkeelle kuivumaan. Tuli sitten välillä saderyöppyjä, joten matto jäi vähän pitemmäksi aikaa parvekkeelle. Yllättäen muutaman päivän päästä jäin ihmettelemään, miksi eteisessä ei vieläkään ollut kynnysmattoa ja menin hakemaan sitä parvekkeelta. Puff!! Matto oli kadonnut parvekkeelta eikä sitä näkynyt missään ulkonakaan. Selviä riiviön tekemiä kepposia. Puhumattakaan niistä lukemattomista sukkaparien toisesta sukasta, jotka aina katoavat, tavallisesti pesutuvan aikana. Sielläkin täytyy olla oma riiviö. Who do you call?? TROLLBUSTERS!!

Viime aikojen kuumilla keleillä ei oikein tee mieli syödä kovin raskaita ruokia. Salaatit, hedelmät, herneet ja mansikat ovat oivaa kuuman ilman ruokaa (unohtamatta jäätelöä). Mutta välillä tarvitaan lämmintäkin suuhunpantavaa. Tekaisin viikolla ruokaa ilman lihaa, nimittäin linssi-currymuhennosta. Tuli ihan syötävää, varsinkin kun lisukkeeksi tekaisin kookosmaidossa keitettyä riisiä.
Näin mansikkakauden päätteeksi tuli tehtyä mansikasta nautittavia. Ylen Aamu-TV:ltä  "omin" mehun mansikankaroista ja mustaherukan lehdistä. Sattui olemaan mansikoidenlaittoaika, joten kokeilin tuota mansikankarojen hyväksikäyttöä. Täytyy vielä kokeilla myös mustaherukanlehtijuomaa. Niitä voi juoda sellaisenaan veden kanssa tai sekoittaa sekaan esim. vichyä. Ihanaa kuplivaa ainakin kuumana aikana. Ja mustaherukanlehtijuomalla voi varmasti ensi keväänä saada esimakua tulevasta kesästä.
Mansikoista valmistui myös ensi kertaa elämässäni mansikka-valkosuklaarahkapiirakka. Pohja on sama, jota käytän useimmissa marjapiirakoissa. Täyte ja mausteet vain vaihtelevat.

Jokaisen elävän yksilön unentarve on erilainen. Aikuisen ihmisen lasketaan nukkuvan keskimäärin 8 tuntia. Minulle tuo määrä on hieman liikaa. Talvella unentarpeeni on 7 tuntia ja kesällä, valoisalla yleensä 6 tuntia. Tänä kesänä kaikkein valoisimpaan aikaan ehdin jo hieman huolestua. Jouduin toteamaan, että en kerta kaikkiaan nuku yli viittä tuntia. Raskas- tai kevyttöinen päivä, nukkumaanmeno joko puolilta öin tai klo 3.00 yöllä ei vaikuttanut mitenkään. 5 tuntia ja heräsin. Nyt, kun päivä on taas hieman lyhyempi, olen palannut unimäärässä kuuteen tuntiin. Tiedän syksyn/talven tulleen, kun nukuttu aika vaihtuu seitsemäksi tunniksi. Eikä tuo kuukauden rupeama viisituntisia öitä vaikuttanut sinänsä mitenkään, en ollut väsynyt. Eli unimäärä riitti hyvin.

Taitaa olla tuo kauppojen hävikkipelko kasvanut hieman liian isoksi. Päätin lauantai-aamuna tehdä tarjoustenhaku- ja kauppakierroksen lähialueella. Tässä tulos:

Kauppa
K-Supermarket
Lidl
S-Market
Tarkoitus ostaa
K-merkin metvurstia (t)
Lohi (t)
Rasvaton raejuusto (t)
Vohvelikeksi (t)
Rasvaton, maustamaton jogurtti
Rahka
Vichy
Colt-sytytin
Tuotteet, jotka sain
   - - -
Vohvelikeksi
Rahka, Vichy









Eli listallani oli 8 tuotetta, joko tarjouksessa tai normaalihintaisina (t=tarjous). Onnistuin kolme kauppaa kiertämällä saamaan niistä 3. Yleisin myyntiartikkeli kaupassa tuntuu nykyisin oleva Ei-oo tai Ota-mitä-on-älä-mitä-haluat. Suomessa on jo valmiiksi Euroopan kallein ruoka. Nyt tilannetta pahennetaan tekemällä tarjouksia tuotteista, joita on kaupan vain pieni erä ja myymällä ilmaa. No, kai meillä hyllyissä riittää aina perunaa, sipulia ja ranskanpullaa. Mitä sitä terve suomalainen muuta tarvitsee? Jonkinlainen kunnon ryhtiliike kauppaketjuissa olisi paikallaan. Hankkikaa pätevää henkilökuntaa arvioimaan tarjousten menekkiä ja lopettakaa se jatkuva voiton maksimointi ja hävikin pelko. Kyllä ostajat tyhjentävät hyllyt, kun alennus on viimeisen myyntipäivän uhatessa 50 %. Ja katelukujanne katsoessa kyllä kauppaketjuilla siihen on varaa. Odotan sitä kaunista päivää, jolloin suomalainen kuluttaja oppii äänestämään jaloillaan eli jättää höpöhöpö-tarjousten perässä juoksemisen eikä osta lähellä parasta ennen-päivää tuotteita 30 % alennuksella (50 % on hyväksyttävä). Jätetään ne 30 % tuotteet hyllyyn kaupalle tappioksi. Ennen hyvä tarjous tehtiin asiakkaan houkuttelemiseksi kauppaan muillekin ostoksille, nyt se tehdään, jotta asiakas saadaan huijatuksi käyttämään kyseistä kauppaa.


Kristiina

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Blogin tuunausta - Sähköpostilinkki sivupalkkiin

Olen huomannut monien laittavan blogin sähköpostiosoitteen sivupalkkiin yhteydenottoja varten. Useimmiten se löytyy sieltä kuitenkin vain tekstinä, joka on tarkoitus kopioida ja siirtyä sitten sähköpostiin viestin lähettämiseksi. On kuitenkin helppoa laittaa se myös linkiksi. Ja vieläpä niin, ettei tarvitse välttämättä osata edes HTML-kieltä (näpsäkkä käyttäjä tekee sen kohdasta 5 suoraan HTML:llä).

1) Kirjaudu sisään blogiisi ja valitse Uusi teksti. Tee sitten linkistä sen näköinen, jollaisena haluat sen julkaista (mahdollinen kuva ja teksti). Lisää tekstiin linkki sähköpostiosoitteeseesi.

 2) Kun luonnoksesi on näköisesi, valitse vasemmasta yläkulmasta HTML. Nyt näet julkaistavan kokonaisuutesi HTML-kielellä. Kopio ruudussa näkyvä koodi leikepöydälle (maalaa +Ctrl-C).
Voit varmuuden vuoksi tallentaa tekstin luonnokseksi (paina Tallenna)

3) Sulje Teksti-sivu ja valitse vasemmasta sivupalkista Ulkoasu. Avautuvasta ruudusta valitse Lisää gadget.

4) Vieritä avautuvaa listaa, kunns löydät vaihtoehdon HTML/JavaScript. Valitse se.

5) Kirjoita otsikko ja liitä leikepöydälle tallennettu koodi sille varattuun ruutuun. Tallenna.

Siirrä juuri tekemäsi Gadget kohtaan, jossa haluat sp-osoitteesi näkyvän. Esikatsele ja jos olet tyytyväinen, tallenna asettelu.
Avaa blogisivusi (esikatselussa linkki ei toimi) ja tarkasta, että linkki toimii niin kuin pitää. 

Kristiina

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kulttuurin kyllästämä

No nyt on oikein kulttuurin kyllästämä olo. Mutta ei sellaisen fiinin korkeakulttuurin, vaan pikemminkin tavalliselle taatelintallaajalle sopivien elämysten kokemisen ilo. Kävin tiistaina katsomassa teatteriesitystä. Helsinkiläinen Teatteri Nahkiainen kiertää Suomea esittämässä lastennäytelmää Koko kaupungin henkilö V. Näytelmä perustuu Aapelin lastenkirjaan Koko kaupungin Vinski. Vaasassa näytelmä esitettiin Kulttuurikasarmilla. Vaikka näytelmä oli lapsille tarkoitettu, katsojissa löytyi myös aikuisia sekä lapsien kanssa että ilman. Ja tapahtumat "lavalla" kirvoittivat naurunhörähdyksiä myös aikuisilta. Eri rooleja esittivät seurueen 4 nais- ja 1 miesnäyttelijä ja musiikista sekä ääniefekteistä vastasi säestävä viulisti. Kivalla tahdilla edennyt, reipas ja hauska esitys. Aikuiseen makuun ehkä hienoista ylinäyttelemistä, mutta sopi varsinaiselle kohderyhmälle. Hieman häiritsi se, että jokaisessa aihekokonaisuudessa päähenkilöä esitti eri näyttelijä, mutta yhteys päähenkilöön hoidettiin pukemalla kukin näyttelijä vuorollaan päähenkilön läpi näytelmän käyttämään melko samanlaiseen asuun. Kannatti polkea edestakaisin kaupunkiin hauskuutta hakemaan.

PlayPlay


Tänään kulttuurielämys taas haettiin Pääkirjaston Kirjastomuseosta. Olin itse viime vuonna 1/2 vuotta töissä pääkirjastossa, mutten kertaakaan onnistunut käymään museossa. Se oli aina yrittäessäni kiinni enkä onnistunut selvittämään aukioloaikaa. Syy selvisi, kun bongasin jostain museon aukioloajan. Se on auki vain 1 päivänä viikossa 3 tuntia (15.00-18.00).
Aika pienikokoinen museo, mutta kiinnostavaa aineistoa kirjaihmisille. Vanhoja tietokoneita, kirjastokortteja ja Vaasan ensimmäisistä kirjastoista säilyneitä teoksia. Kirjoja, joita on painettu 1700- - 1800-luvuilla. Museo valmistautuu myös jo elokuun alussa pidettävään Taiteiden yöhön liittyvään Murha tuli kirjastoon-tapahtumaan. Siinä esitetään murhamysteeri ja läsnäolijoiden tulee arvata murhaajaa, motiivia jne. Antamalla sähköpostiosoitteensa museossa saa jo ennen H-hetkeä vihjeitä mysteerin ratkaisemiseen.

Museum Museum

ArtKirjaston Teema-käytävältä löytyy myös Pasi Kuhalammen Pudonneet-maalausnäyttely.

Oman pikantin lisänsä päivän tapahtumille antoivat vanhat autot. Veteraaniautot kokoontuvat ilmeisesti tänäkin vuonna keskiviikkoajoihin torilla. Satuin siihen vain niin oivasti, että sain ihailla upeita autoja ennen niiden liikkeelle lähtöä. Kyllä silmä lepäsi.

Cars Cars

Books
Lisää kulttuuritarjontaa kirjojen muodossa. Sain käsiini Hakekaa kätilö! (Jennifer Worth) sarjan ensimmäisen kirjan. Koska olin onnistunut välttämään kirjasta tehdyn TV-sarjan, ajattelin katsoa, mitä se oli syönyt sisäänsä. Jännä yhteensattuma sinänsä, että samana päivänä kun aloitin kirjan lukemisen, TV-sarja lähti uusintakierrokselle. Nyt sekin pitää sitten katsoa. Mutta itse kirjasta. Esipuheessa kirjoittaja sanoo aloittaneensa kirjan kirjoittamisen, koska kätilöistä on niin vähän kirjallisuutta verrattuna muihin lääketieteen ammattialoihin. Siispä olisin odottanut tältä kirjalta hieman enemmän paneutumista kätilön ammattiin ja kirjoittajalle sattuneisiin tapahtumiin. Ja hieman vähemmän pohdiskelua Britannian julkisesta terveyden- ja äitiyshuollosta, köyhyydestä ja sen syistä ja seurauksista, omasta uskonnollisesta vakaumuksesta ja kätilöksi ryhtymisen ja jatkamisen syistä. Silti kirjaa oli kiinnostava lukea. Pidin kirjassa siitä, että siinä tulevat ilmi syyt joidenkin henkilöiden persoonallisuuksiin. Samoin tuodaan hyvin esille ei vaan mitä tapahtuu, vaan miksi jotkin asiat tapahtuvat.  Aion hakea käsiini myös toisen osan kirjasta.
Edellisen kerran chick lit osastoa jatkaa Iso tyttö (Danielle Steel). Kirja on äärettömän sympaattinen. Narsistisille, kauniille ja omasta mielestään menestyville vanhemmille syntyy esikoistytär. Jonka isä katsoo alusta lähtien muistuttavan vanhaa kuningatar Victoriaa. Ja sanoo tämän olleen vain koekappale ennen täydellistä pikkusiskoa. Perheen äiti elää elämäänsä täysin isän ajatusten kautta ja näin ollen myötäilee häntä. Tyttäret ovat pienestä pitäen toisilleen hyvin läheisiä ja rakkaita, kunnes pikkusisko ajautuu vähitellen samaan muottiin vanhempiensa kanssa. Rakkaudettomana ja paneteltuna elänyt isosisko on toisaalta hyvin vahva luonne, joka ymmärtää yrittää poistua vanhempiensa vaikutuspiiristä. Mutta samalla hänellä on äärettömän huono itsetunto ja käsitys siitä, että ei häntä kukaan voi rakastaa, kun eivät edes vanhemmatkaan. Ainoa häiritsevä asia kirjassa oli omalta kannaltani se, että niin huonoa minäkuvaa ja siihen kuuluvaa kaiken kaltoinkohtelun kestämistä ja nielemistä vastalauseitta on jotenkin vaikea käsittää.
Olen joskus aikoinaan lukenut joitakin Anne Holtin kirjoja, mutta nyt päätin Suositeltua kesälukemista-palstan  kehujen pohjalta yrittää lukea kaikki Hanne Wilhelmsen-dekkarit. Kaksi ensimmäistä Wilhelmsen-kirjaa on julkaistu yhteisteoksena Kuoleman kasvot. Kirjaston hyllyssä oli paikallaan myös Kahdesti kuollut. Ei siis aivan julkaisujärjestyksessä luettua. Ei haittaa, kyllä ne väliin kuuluvatkin tulee luettua. Aivan kelpo dekkareita. Ehkä hieman turhan pitkään kirjojen poliisit haparoivat täysin pimeässä tekijää/tekijöitä ja syytä etsiessään. Vasta viimeisillä sivuilla juttu muuttuukin poliiseille kristallinkirkkaaksi ja kaikki ratkeaa aivan yllättäen ja yllätyksellisesti. Yllätys lopussa on aina kiva, sen sijaan jonkinlainen sitä edeltävä tyhjän päällä huiskiminen on hieman turhaa, tasaisempi pikkuhiljainen eteneminen olisi mielekkäämpää.

Ylen Teema-kanava lähettää tällä viikolla oopperaesityksiä Savonlinnasta. Kulttuurin nimissä niitä olisi pitänyt seurata. Ja tosissani yritin. Mutta kun toiselta kanavalta tulee aina jokin hauska leffa tai roskasarja, josta pidän. Joten korkeakulttuuri jäi jälleen kerran toiseksi.

AnimalsTiistain näytelmää odottelemassa kävi myös hieman epätavallisempi katsoja.

Kristiina

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Vesille venhoni vie

Kävin viikolla torilla ja onnistuin vihdoin löytämään mansikoita kohtuulliseen litrahintaan. Joten sain aikaiseksi kesäisen lempipäivälliseni. Siinä "lämpimänä" ruokana on litra herneitä ja jälkiruokana litra mansikoita. Näitä kesäaterioita syön tavallisesti 3-4 kertaa/kesä, tänä kesänä saattaa nyt syöty jäädä ainoaksi. Yhyy.
 
Food

Tänään olen viettänyt iltapäivän tutustumalla Björköbyhyn ja saaristoon bussilla ja risteillen. Aivan ihana tapa viettää sunnuntai-iltapäivä. Varsinkin kun aurinko paistaa porotti koko päivän. Tai ainakin meillä reissussa olleilla paistoi, "mannervaasassa" oli ilmeisesti välillä satanut. Tällä kertaa tuon päivän ihailtavaksi valokuvina.

Kierros alkoi Mårtes talomuseosta


Sightseeing


Svedjehamnin satama

Archipelago Archipelago


Archipelago

Saaristonäkymiä


Archipelago
Archipelago
ArchipelagoArchipelago

Näköalatorni Björköbyssä

Sightseeing Archipelago

Noissa saaristonäkymien 1. kuvassa on muuten tyrnipensaita. Ja 3. aivan taivaanrannassa näkyvät Valassaaret. Ja kun katsoo talomuseon pirttikuvaa ja sen sänkyjä ei voi kuin todeta, että oli porukka lyhyttä 1800-luvulla. Opas tosin selitti, että siihen aikaan tavattiin nukkua enemmän ylävartalo pystyssä, ettei mene pissa päähän ja sairastu. Hauskaa.

Jos joku kiinnostui tästä tai muista Vaasan alueella tehtävistä Maailmanperintömatkoista, lisätietoa löytyy ainakin , lisätietoa löytyy ainakin Merenkurkun saariston maailmaperintöbussi-sivuilta.
Kristiina

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Menosuunnitelmia ja hidasta laihtumista

Skinny
Kerroin tuolla helmikuussa yrityksestäni saada painoa hieman alemmaksi. Täytyy myöntää, että tässä iässä se on vaikeata. Alussa paino tosin tippuu, mutta kyseessä lienee ylimääräinen neste. Sen jälkeen se taas kohoaa. Ja jos vuoden jaksaa, niin jokusen kilon saa pois. Itse olen jatkanut enemmän täi vähemmän menestyksellisesti nyt 5 kk ja painoa on karissut 4 kg (ja 200 g). Ihmettelen kirjallisuuden ja TV:n amerikkalaisia mummeleita, jotka ovat eläkeiän ylittäneinä edelleen langanlaihoja. Mutta jos edellä mainittuihin lähteisiin on uskomista, ruokavalio koostuu salaatista ilman kastiketta, grillatusta kanasta, täysjyväpaahtoleivän palasta ilman voita ja greipin puolikkaasta. Ja siinä on koko päivän ruokamäärä. Ei onnistuisi minulta. Rakastan liiaksi ruokaa, makeaa ja salaattia kastikkeen kanssa kiduttaakseni itseäni liikaa.

StrawberriesPaikallisessa aviisissa oli viikonloppuna ilmoitus "Nyt se alkaa, mansikat alkaen 18,50/5 kg". Siitäkös riemastuin, nyt voi hakea mansikkalaatikkonsa. Maanantaina aamupäivällä olin myöhässä, halvat mansikat olivat jo menneet. Tälläsin sitten itseni seuraavana aamuna paikalle heti silloin, kun myynti alkoi (tai vähän aikaisemmin). Aamun halvin hinta 29,50/5 kg. Jonossa oli silloin heti aamusta ihan mukavasti ihmisiä, mutta nähtyään hinnan 80% porukasta lähti paikalta ostamatta, kuten minäkin. Että se siitä alkamisesta, loppui yhtä nopeasti.

Viime aikoina yläkertaan on hiipunut tunne, että on tullut tänä kesänä nyhverrettyä vähän liikaa tässä "pihapiirissä". Tarkoitan, etten ole paljoa käynyt muualla kuin kodin lähiympäristössä ja satunnaisilla kaupunkikäynneillä. Olenkin päättänyt ensi viikon aikana käydä katsomassa joitakin "kesähuveja". Niin kauan kun niitä vielä on.  Kerron sitten, miten ajatus toteutui.

Te sivujeni uskolliset lukijat, muistakaa, että sivulla on Facebookin Like-nappula, jota voi painaa. Kommentitkin joskus olisivat kivoja. Jos et halua antaa suoranaista sanallista palautetta, tuolla sivun alaosassa on kolme arvosteluruutua, joihin voi lyödä rastin. Älä myöskään unohda blogini Facebook-sivuja tai ylävasemmalla olevaa Google-jäsenyyttä. Ei sillä, että meillä laskettaisiin, mutta ...

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Muisti osa 2, chick littiä ja vähän muutakin

Memory
Kirjoitin tuossa maaliskuussa huonosta muistista. Sen jälkeen aloin pistämään merkille tilanteita, joissa huonomuistisuutta esiintyy. Ah niin syvällisen itsetutkiskelun jälkeen totesin, että vika ei useinkaan ollut muistissa. Vaan naisille tyypillisessä toisessa lajissa. Nimittäin multitaskingissa. Koko ajan tulee tehtyä montaa asiaa yhtä aikaa, joten ei ole ihme, jos puolet unohtuu matkan varrella. Tavarat hukkuvat, koska ei muista hetkeä, jolloin näki ne viimeksi. Kas kun siinä tilanteessa ajatteli jo seuraavia tehtäviä ja niiden kiireellisyysjärjestystä. Kauppamatkalla ilman listaa puolet tavaroista unohtuu, koska päässään tekee jo seuraavaa tehtävää. Pitäisi alkaa ottamaan hieman rauhallisemmin ja yrittää keskittyä yhteen asiaan kerralla. Jos se nyt naisilta onnistuu.
Miesten huonomuistisuutta taas saattaa selittää täysin toinen syy. Naisten mielestä on tavattomasti tärkeitä tehtäviä ja asioita, joita miehen pitäisi muistaa. Ikävä vaan, että miehelle ne asiat eivät merkitse juuri mitään. Hän taas miettii ja tekee vain sitä yhtä asiaa kerrallaan siihen täysin keskittyen. Muu on toisarvoista. Tai sitten mies voi olla yksinkertaisesti laiskanpulskea eikä välitä hölkäsen pöläysta, vaikka jokin asia "unohtuisikin". Kyllä se viimeistään ensi vuonna muistuu mieleen.

Food
Ruoka-aika. Viikolla löysin lehdestä ihanan savusiikakeitto-reseptin. Ja koska pakastimessa sattui olemaan savusiika, niin ei kun tekemään. Lisäksi siihen nimenomaan käytettiin kauden uusia vihanneksia, se sopi kuin nappi silmään. Saman keiton voi tehdä aivan hyvin myös tuoreesta siiasta, silloin vain siika keitetään liemessä mausteineen ensin ja osa kalaliemikuutioista korvataan keitosta syntyneellä kalaliemellä.
FoodHain viljelypalstalta tämän vuoden viimeiset raparperit. Niiden jälkiruoaksi muuntumista varten löysin netistä Sikke Sumarin raparperi-mantelikakun. Pahainen vikani on vain aina tehdä melkein reseptiin kuin reseptiin se oma twist. Tällä kertaa se oli viikolla ostetun vaniljakreemijauheen kunniaksi vaniljakreemi kakkupohjan ja raparperikompotin väliin. Niin siitä tulikin raparperi-vanilja-mantelikakku. Reseptin voi siis tehdä kirpeämpänä alkuperäistä reseptiä noudattaen tai "loivempana" twistilläni.

Books
Lukeakin olen kumma kyllä ehtinyt. Joukossa sekä kevyempää chick littiä että raskaampaa ja totisempaa tavaraa.
Mehiläiskuningatar (Kathy Kelly) on kirjoittajalle tyypillistä erilaisten ihmissuhteiden ja -kohtaloiden juoksuttamista. Jokaisella kirjan henkilöistä on omia unelmia, joko toteutuvia tai toteutumattomia. Jokaisella on samoin erilaiset elämäntilanteensa ja ihmissuhteensa. Ne kaikki nivoo yhteen kirja "päähenkilönä" esiintyvä, surustaan huolimatta iloinen ja tarmokas Lillie. Kevyttä tarinaa, jossa kuitenkin on vahva yhteys arkeen ja todellisiin ihmisiin.
Karhunpesä (Venla Hiidensalo) on raskasta luettavaa kansalais- ja toisen maailmansodan ajoista tämän päivän konflikteihin. Tänä päivänä elävä sotavalokuvaaja selvittää pala palalta sukunsa kunakin aikana eläneiden jäsenten elämänkulkua ja sitä, miten sodat ja mullistukset vaikuttivat heidän työväenaatteelliseen elämäänsä. Kirjan aihe ja teksti on itsessään mielenkiintoista ja valaisevaakin, mutta sain taas muistutuksen siitä, miksen erityisemmin pidä suomalaista historiaa käsittelevistä suomalaisten kirjailijoiden kirjoista. Kun vastaavissa ulkomaisissa kirjoissa synkkyyden ja kurjuuden alta löytyy useimmiten kuitenkin se positiivinen ja iloisuutta odottava pohjavire, suomalaisten kirjailijoiden kirjoissa ei ole kuin synkkyyttä, hometta, mätää ja kuolemaa.
Toisenlaista suomalaista kirjallisuutta edustaa Agatha Christiemäinen Kuka murhasikaa rouva Holmin? (Terttu Autere). 1930-lukua elävässä pikkukaupungissa murhataan liikkeenharjoittaja ja leski Ester Holm. Tapausta tutkivat nuori pääkaupunkiseudulta tullut rikosetsivä paikallisten (tällä kertaa ei tyhmien) poliisien kanssa. Viehättävän rauhallinen ja vanhanaikaistyylinen kirja, jota Agatha Christien dekkarien ystävänä ilomielin luin. Ei ehkä toimisi mieslukijan kädessä, mutta naisille ainakin sopii kuin nappi silmään naisvoittoisine henkilöhahmoineen ja ihanan nostalgisine tunnelmineen.

Lopuksi jätän teille yhden ensimmäisistä tekniikkaharjoittelukuvistani uudella kamerallani. Sain muuten sen tarvikepakkauksenkin erikoisjärjestelynä eli haettuna paikallisesta Anttilasta.
Flowers


Kristiina

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Mansikoita ja kameratakkuilua

Nyt on syöty ensimmäiset oman maan mansikat. Täytyy myöntää, että
Veggie growingVeggie growingkun mansikat napsii suoraan puskasta suuhun, ne maistuvat ihan toiselta kuin ostetut. Sama pätee muuten esim. tomaatteihin. Vaikka niitä kasvattaa vain parvekkeella, maku on suoraan kasvista otettuna huomattavasti vahvempi kuin kaupan tomaateissa. Ja kiitos ilman lämpenemisen, ovat parvekkeelle laittamani salaatit alkaneet vihdoinkin kasvaa.

Olen viime päivinä takunnut tämän blogin kanssa. Olen joskus sijoittanut sivulle AdSense-koodin, mutta se ei tunnu toimivan. Olen pyörittänyt sitä ja etsinyt ohjeita, mutta aina vaan saan ilmoituksia, että hakurobotit eivät voi määrittää sivuani ja siksi mainoksia ei näy. Halusin kuitenkin jotain uutta ja avukseni tuli jälleen kerran ihanainen Koodikielellä-blogi. Sieltä löysin ohjeet sivulle laitettavien valokuvien kulmien pyöristämisestä. Kivaa pikku leikkiä, kunhan lukee ensin myös vähän muita hänen kirjoittamiaan, blogista löytyviä ohjeita. Ainakin perusteet, yleisimmät kysymykset ja ohjeet koodista hakemiseen. Sitten vaan sukellus aihearkistoon ja valitsemaan sieltä itselleen mieleisiä aiheita.

photographing
En voi parhaalla tahdollanikaan uskoa, että viimeinkin se tapahtui. SAIN KAMERANI. Hain sen illansuussa postista.
Tosin ei mennyt tämäkään tilaus aivan putkeen. Kameran esittelytiedoissa sanotaan, että tilauksen yhteydessä kaupan päälle tulee mm. Nikon-tarvikepakkaus. Tarkistin tuon tarvikepakkauksen ja se pitää sisällään 16 Gt:n muistikortin sekä järjestelmäkameralaukun.Sitten saatte kaksi kertaa arvata, oliko niitä lähetyksessä mukana. Ja taas joutuu aamulla soittamaan NetAnttilaan ja puhumaan kiukkuisesti suurilla kirjaimilla. En oikein tajua, missä NetAnttila menee. Olen ollut sen asiakkaan jo lähemmäs 20 vuotta, mutta tälläistä törppöilyä, jota viimeinen vuosi on tuonut eteen, en ole ennen kohdannut. Tilausjärjestelmä ei toimi eli tavara on loppunut varastosta, mutta sitä myydään sivuilla senkin jälkeen. Ja toimitukseen luvataan mukaan jotain, jota ei saakaan. Täytyy ruveta harkitsemaan asiakkuudesta luopumista.

Tuli tänään muutenkin tuhlailtua. Hain kaupungista kaikkea kivaa, kuten sitruunaraastimen, elintarvikevärejä, joitakin leivontamuotteja ja uuden sadon tuotteita huomista ruokaa varten. Tosiasiassa perussyynä kaupunkireissulle oli tasotikkaiden ja uuden pyörän lukon hankkiminen. Kumpaakaan niistä en ostanut. Tasotikkaat löysin, mutta niiden koon takia pyörällä kuljettaminen ei onnistu. Joten osto siirtyy siihen asti, kunnes saan pummattua jostain autokyydin.  Pyörän rikotun vaijerilukon tilalle löysin ketjua, jota ostaisin, mutten löytänyt samasta kaupasta lukkoa ketjua varten. Enkä kuumuuden takia jaksanut jatkaa etsimistä. Sekin haetaan hieman otollisemmalla ilmalla.
Purchasings
 
Kristiina

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Kissankujeita ja kukkia


Meidän pienet enkelit (lue: pirut) eli kissat tempaisivat vaihteeksi. Keskiviikkona kotiin tullessani olin märkä ja hieman kurainen, joten heitin pyöränavaimeni olohuoneessa olevalle ruokapöydälle ja kävelin parvekkeelle riisumaan vaatteeni. Loppuiltana en edes muistanut avaimia. Torstaina aamulla ajattelin lähteä pyörällä viljelypalstalle, mutta avaimia ei löytynyt mistään. Katsoin ensin kaikki omat takin- ja housuntaskuni, koska tapanani on pitää pyöränavaimia takin taskussa. Sitten muistin edellisen päivän kotiintulon. Ainoa johtopäätös oli, että kissat olivat napanneet avaimet pöydältä leikkikaluksi. Seuraava tunti meni aitoon CSI-tyyliin: kolusin taskulampun kanssa kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat, joissa avain voisi kissojen jäljiltä olla. Ei löytynyt. Pyörän runkolukkoon minulla oli vara-avain, mutta lisäksi pyörä oli vaijerilukolla kiinni piha-aidassa. Ja siihen ei ollut toista avainta. Joten kävellen vaan palstalle. Ja takaisin. Kyselin tuntemiltani talon ukoilta sivuleikkureita, mutta kellään ei ollut. Seuraavana aamuna soitti naapurini tyttöystävä, että hänellä kyllä olisi sivuleikkurit. Tästä opin ainakin sen, että jos tarvitsen jotain työkalua, sitä ei kannata kysellä miehiltä vaan naisilta. Pyörä tuli vapautettua, nyt vaan pitää hankkia uusi vaijerilukko.
Cat Vaikka otsikossa puhunkin kissankujeista, tämän kujeen kohdalla loppui huumorintajuni taas kerran kesken. Kujeina pidän sitä, että kissa puree minua varpaasta, kun olen vielä puoliunessa. Tai istuu rapsupuun tasolla ja ohikulkiessani koukkaa itsensä tassulla kiinni housunpunttiini. Avainten piilottaminen ei enää ole kuje. Se on jo piruilua. Vaan eiväthän kissat sitä tiedä, vai tietävätkö? Jätän sen kuvan ja teidän ratkaistavaksi.

Luin juuri päivän aviisista sähkötupakasta. Itse käytän sitä tavallista vanhanaikaista, mutta näkemieni analyysien mukaan sähkötupakka on tavallista tupakkaa huomattavasti terveellisempi sekä tupakoitsijalle että hänen ympäristölleen. Ja käyttäjäkertomusten mukaan joidenkin kohdalla se on auttanut polttelijan irti tupakasta. Kuitenkin Suomessa Valvira ja THL pistävät kynsin hampain hanttiin sähkötupakan samanlaiselle käytölle kuin tavallisen tupakan. Suomessa ei esimerkiksi saa myydä sähkötupakkanesteitä, jotka sisältävät nikotiinia, vaan ne on tilattava netin kautta muista EU-maista (nesteitä, jotka eivät sisällä nikotiinia saa myydä myös Suomessa). Tämä siksi, että Valviran mielestä nikotiininesteet ovat lääkeaineita. Ja THL:n mielestä sähkötupakan käyttö saattaa ylläpitää tai vahvistaa nikotiiniriippuvuutta. Kai Valvira haluaa kohta tavallisenkin tupakan lääkeaineeksi, sen savussahan on nikotiinin lisäksi tervaa, häkää ja satoja muita myrkyllisiä aineita. Jos pelkkä nikotiini on lääkeaine, niin tupakansavucoctail on varmasti vielä voimakkaampi lääkeaine. Ja vaikka britit ovat julkistaneet tutkimuksen siitä, että sähkötupakan käyttö helpottaa osalla käyttäjistä tupakoinnin lopettamista, THL:n mielestä asiasta ei ole näyttöä (Valviran ja THL:n lausuntojen lähde Pohjalainen 4.7.2014).

Olen ihmeissäni, mutta tyytyväinen siitä, että huolimatta kylmästä kesänalusta sentään parvekekukat ovat kukkineet aivan tyydyttävästi. Esittelin aiemmin teille sitä, minkälaisia kukkia tilaamistani taimista pitäisi tulla. Eihän niistä koskaan ihan sellaisten ihanien, tuuheiden kuvien mukaisia tule. En näetsen ole mikään viherpeukalo enkä hallitse kummoisesti tuollaisia tuuheiden, kauniiden kukkien kasvatuskikkoja. Mutta näytän nyt kuitenkin, mitä taimista on kehittynyt touko-kesäkuun aikana.

Flower growing
Flower growingFlower growing

Food
Tuli taas harrastettua hieman pöperöntekoa. En ole erityinen makkaranystävä (paitsi lauantaimakkaran ja metvurstin) ja makkarasta laitan ruokaa ehkä 2-3 kertaa/vuosi. Tosin en taas laske braatvurstia ja siskonmakkaraa makkarakastiin. Nyt tarvitsin pikaista ruokaa ja listalle pääsi tavallinen makkarakastike. Tosin kastikkeeni poikkeavat tavallisesta siinä, että edellisen laihdutusrupeaman ruokaremontin aikana 20 v. sitten luovuin voi-jauhokastikkeista ja käytän niiden sijaan tomaattimurskaa. Tai joskus ruokakermaa ja kastikesuurustetta.
FoodVäkersin myös hapankaalia. Yleensä teen hapankaalin syksyn napakoista uuden sadon kaaleista. Viime syksynä en muilta kiireiltäni saanut tehtyä sitä ja aloin jo haikailemaan hapankaalikeiton ja hapankaalilaatikon perään, joten tein sitä jo nyt.

Teille, jotka jostain kumman syystä jaksatte käydä lukaisemassa näitä horinoita (iso kiitos ja halaus), haluaisin muistuttaa blogini Facebook-sivuista. Käykäähän tykkäämässä niistä, sillä tieto uudesta kirjoituksesta päivittyy sinne automaattisesti ja sitä kautta tykkääjät saavat aina tietää uusista teksteistä.
Kristiina