Google Website Translator

maanantai 11. elokuuta 2014

Uusi banneri

Olen todella ihastunut ja ylpeä tytsystäni. Sivuilla kävijät huomaavat varmaa uuden bannerin. Se on tytsyni suunnittelema ja tekemä. Odotan jo syksyaiheista banneria. Koska kesä ei ole vielä ohi, ihailkaa ja kadehtikaa. Neitokaisella on muitakin hyviä ideoita ja taitoja. Yhteyden hän saatte blogista Lots of  Fun. Hän on valmis suunnittelemaan ja tekemään bannereita myös muille halukkaille.

torstai 7. elokuuta 2014

Kostea iltapäivä

Tuli käytyä taiteiden yössä. Ja nähtyä se. Tai ei nähtyä. Ne muutamat kuvat, jotka sain, olivat pelkkää vesisadetta. Kaikki tapahtumat, joissa suunnittelin käyväni, olivat ulkoilmatapahtumia. Kaikkina näinä helleviikoina sitä toivoi sadetta. Ja vain sinä yhtenä päivänä, jolloin ei toivoisi sadetta, sitä saatiin. Aina ei saa, mitä toivoo.

Toivottavasti loppuilta oli parempi kuin alkuilta. Itse en halunnut enää lähteä takaisin kaupunkiin sieltä kertaalleen pois päästyäni. Olin nimittäin märkä kuin uitettu koira. Tosin suurkiitos ex-työkaverilleni Riitalle kyydistä kotiin ja Vaasan kirjastolle suojasta keskellä vesisadetta.

Kristiina

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Hikikö, miksi

Huomenna lupasin osallistua taiteiden yöhön. Tällä hetkellä en mene hetkeäkään takuuseen siitä. Tämä kuumuus nimittäin rasittaa jokaista meistä. Aamulla heräsin ja ihmettelin, miksi minulla on niin tukala oli. Vilkaisu lämpömittariin kertoi kaiken. Lämpötila klo 6.00 oli 31,5 astetta. Tämä on lyhyt päivitys, koska yritän jäähdytellä ja viilentää asuntoa. Hikoillaan.

Kristiina

maanantai 4. elokuuta 2014

Kisusisustusta

Haluaisin, ihan tosi, pitää sisustusblogia. Tiellä on vain muutama este.
Kuten silmä sisustukselle. Kun 24 vuotta sitten laitoin huonekalut paikoilleen, siellä ne ovat ja pysyvät. Paikat ovat minulle kotoisat ja mukavat, miksi niitä muuttaa.
Toinen este on raha. Jos sisustuksessa jotain pitää muuttaa, se hoidetaan tyynyillä ja verhoilla. Enempään ei ole varaa. Mitä nyt kerran kymmenessä vuodessa uusitaan sohvakalusto.
Kolmas on tila. 45 neliön lukaali ei salli isoja vaihdoksia, edelleen se verhojen ja mattojen vaihto riittää.

Mutta minullapa on sisustajat omasta takaa. Kun ottaa muutaman kissa (nykyisin 4 kpl), saa asunnon tuunaajan ihan omasta takaa. En yleensä esittele kämppää edes vierailleni, mutta nyt saatte muutaman makupalan.

Ensin tulemme eteiseen. Eteismatoista täytyy tehdä omanlaisensa. Uusina, ja siisteinä ne eivät kelpaa kunnon kisulle. Ja rapsupuu, joka uusitaan vuosittain, on mennyttä kalua.



Seuraavaksi nähtäville tuodaan olohuone. Siellä on kivointa sisustaa. Kohta kai äidin on aika vaihtaa sohvakalusto. Sohvanpäällisetkin meillä on, mutta karvomisen takia näin kuumalla ne ovat pois pelistä.




Kierroksemme jatkuu keittiössä. Ulkona puussa pesivät tirput, joten ikkunankarmeista tulee hyvä raapimapuu. Ai niin, ja ohimennen olohuoneesta unohtui kirjahylly.


Jatkamme makuuhuoneeseen. Lukuun ottamatta satunnaista verhojen irti repimistä makuuhuoneessa ei tehdä tuhoja. Se on lepotila, jossa kaivaudutaan sängyn ja petauspatjan väliin muodostaen sängystä kyntöpellon. Ai niin, ja näin kuumalla karvojen määrä kohoaa potensiin sata ja vähän päälle.


Se meidän hyvin sisustetusta asunnosta. Jokainen nämä kuvat nähnyt ymmärtää, miksi en voi alkaa sisustusbloggariksi. Tai voisin ehkä perustaa uuden genren: KISUSISUSTUSTA. Ei vaan taitaisi suosio olla kovin suuri, eivät asujat kehtaa esitellä kanssa-asujien tomeraa toimintaa kotona. Joku toinen taas voisi perustaa koiranpentusisustusta-sivut. Jokaisella tapansa, luokseni ei kannata tulla kylään, jos odottaa tiptopympäristöä. Meillä eletään asukkien tyylillä.
Kristiina

lauantai 2. elokuuta 2014

Vaasaa ja mustikkatuotoksia

Olen asunut Vaasassa nyt 24 vuotta. Vieläkin iloitsen Vaasan kauneudesta. Niistä rumista ja oudoista jutuista myöhemmin syksyllä (saatte jotain odottamista). Kävin perjantaina hakemassa tarjousmunia ja keksin pyöräillä kotiin rantareittiä. Merinäkymät olivat ihastuttavat tuulisesta kelistä huolimatta ja Hovioikeuskin, vaikka takaapäin, on hieno pytinki. Ja matkaan kuului tietysti pakollinen pysähdys ravintolalaiva Faroksessa. Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen, koska ne on otettu vanhalla digivehkeellä.



Seuraavaksi piti poiketa vielä vankilamyymälässä ja Bragen ulkoilumuseossa. Brage alueena oli uskomattoman hieno. Vikana oli se, että paikan päällä 1/2 tuntia ennen sulkemista kaikki rakennukset olivat kiinni. Opasteiden avulla löysin morsiustalon, lampolan, sikalan, kalasaunan ja hyljemuseon. Mihinkään niistä ei voinut tutustua sisältäpäin lukittujen ovien takia. Eikä missään ollut tietoa siitä, kuka avaisi ovet tai koska ovet ovat avoinna.




Tuo kivilabyrintti kuvassa on muuten Jatulintarha. Paikalla olleen selostuksen siitä näette seuraavassa kuvassa. En muuten mennyt labyrinttiin, joten sulhanen jäi näkemättä.


Mustikat saatiin kerättyä ja pakastimeen, nyt oli niiden jalostamisenvuoro. Viimevuotisista mustikoista tuli leivottua piirakkaa pakkaseen ja tämänvuotisista piti tehdä sekä pakasteita että jotain hyväskää. Tuloksen olivat Kodin Kuvalehden innoittamana Mustikka-juustokakku ja Mustikka-sitruuna cupcakesit. Resepti juustokakkuun on sellaisena, jona sen itse leivoin. Näin jälkikäteen vaihtaisin desin kermasta desiin tuoreista mustikoista keitettyä lientä. Näin juusto-osa saisi enemmän mustikan makua ja väriä.

Meillä Heta hassuttelee taas parvekkeella. Sillä on kumma himo hämähäkinverkkoihin. Kun se pääsee ulkoilemaan parvekkeelle, suuntana ovat heti nurkat ja niissä olevat hämähäkinverkot. Ja ne täytyy sitten syödä roskineen päivineen. Yök, ja minä vielä pusuttelen sen pikku suukkia.

Ensi viikon lopun aiheena onkin sitten taiteiden yö. Nyt tosin näyttää siltä, että muutama tapahtuma, jonka haluan nähdä, on päällekkäin. Ensi viikonlopun päivityksistä sitten näkee, mihin ehdin ja mihin en.

Kristiina