Google Website Translator

torstai 31. joulukuuta 2015

Joulukuu 2015 kollaasi - December 2015 collage


Ylimääräiset joululaatikot uusiokäyttöön

Tein tänäkin vuonna jouluksi lempilaatikoitani eli porkkana- ja perunalaatikkoa vanhan aivomuistin mukaan. Ainoa vika oli, että aiemmat yli 10 vuotta meitä on ollut joulupöydässä 3 henkeä. Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa vain kissojen kanssa. Toisaalta kyllä helpotus, koska sain valita haluamani TV-ohjelmat, nukkua omassa sängyssäni eikä tarvinnut herätä äidin aikataulun mukaan kukonlaulun aikaan. Mutta toisaalta niitä laatikoita tuli tehtyä aivan liikaa. Koska yritän olla heittämättä ruokaa pois ja laatikot alkoivat tursua pyhien jälkeen korvista, niille piti keksiä uusiokäyttöä. Niinpä muunsin ne välipäivien ja uuden vuoden ruoaksi.

Ensimmäiseksi käsittelyyn joutui porkkanalaatikko. Koska en halua syödä sitä pakastimesta otettuna vielä kesäkuussa (kerran vuodessa jouluna riittää), päätin tehdä siitä kasvislettuja. Ei haittaa, vaikka mukana on riisiä. Se muuntuu silti hyvin. Jos joku ei jaksa seistä hellan vieressä vahtimassa lettujen paistoa, samalla reseptillä seoksen hulauttaa uunivuoalle leivinpaperin päälle ja tehdä pannukakun. Ohje sopii myös lanttulaatikosta tai vaikkapa perunalaatikosta tehtäväksi. Tosin, kuten jäljempänä näette, itse varasin perunalaatikolle muuta.

Porkkanalaatikkoletut

6 dl maitoa
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
n. 4 dl porkkanalaatikkoa
1 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1/4 tl jauhettua muskottia
1 tl savupaprikajauhetta
1/2 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
voita ja öljyä paistamiseen

Mittaa maito kulhoon. Lisää kananmunat ja vatkaa kevyesti, jotta munien rakenne rikkoutuu ja ne sekoittuvat tasaisesti. Siivilöi joukkoon vehnäjauhot (3 dl) ja sekoita. Lisää taikinaan porkkanalaatikko ja mausteet ja sekoita tasainen, löysähkö taikina. Anna seistä jääkapissa 2-3 tuntia, jotta jauhot turpoavat kunnolla.
Sekoita 1/2 dl vehnäjauhoja ja leivinjauhe ja lisää se taikinaan. Anna seistä vielä n. 1/2 tuntia.
Lämmitä paistinpannu käyttäen voi-öljyseosta. Älä kuitenkaan käytä liian korkee lieden lämpötilaa, muuten letut jäävät raa'aksi sisältä ja palavat päältä (itse vaihtelin lämpötilojen 3 ja 4 välillä). Paista letut ja nauti sellaisenaan tai lisukkeina. Sopivat muuten myös kylmänä leivän päälle.

Uuden vuoden traditionaaliseen vastaanottoon olen yleensä tehnyt perunasalaattia ja keitellyt nakkeja. Sopivat yllättävän hyvin yhteen, kun yhtälöön lisää vielä sinapin. Mikäpä siinä on katsellessa illalla leffaa ja sen jälkeen uuden vuoden vastaanottoa.
Tiedättekö muuten, miten nakit keitetään oikein niin, etteivät ne halkea? Entisen työpaikkani emäntä opetti tämän kikan. Eli nakkeja ei laiteta kiehuvaan veteen, vaan vesi kiehautetaan, nostetaan pois liedeltä ja vasta sitten nakit laitetaan sinne kuumaan veteen ja annetaan olla n. 10 min. Näin säästyy nauravilta tai pikemminkin irvisteleviltä nakeilta.

Tänä vuonna, koska perunalaatikkoakin tuli hieman liikaa, päädyin tekemään uudenvuodenillan ruoaksi perunapalleroita ja bratwurstia. Ei ihan perinteinen suomalainen ruoka, mutta ei kai se perunasalaattikaan ole sellainen. Tämän ohjeen voi tehdä lisukkeeksi myös silloin, kun jostain syystä tulee tehtyä liikaa perunamuusia. Hieman massaa sitovaksi aineeksi käytin tällä kertaa lohipasteijoiden leipomisesta yli jääneen créme fraichen, mutta yhtä hyvin kermaviili tai kananmuna käy. Näitä ruokia tehdessähän on tarkoitus käyttää se ylimääräinen, mitä joulun jäljiltä jääkaapista löytyy. Pääsee sitten aloittamaan uuden vuoden ns. puhtaalta jääkaapilta.

Perunapallerot

2 ohutta siivua kinkkua tai 3-4 siivua pekonia
(1/2 rkl öljyä)
5-6 dl perunalaatikkoa tai perunamuusia
60 g raastettua cheddarjuustoa
1/2 ruukullista silputtua ruohosipulia
1/2 tl chilijauhetta
1/2 tl paprikajauhetta
ripaus muskottia
100 g créme fraichea
1 kananmuna leivittämiseen
1,5 dl korppujauhoja
1 dl ruokaöljyä

Jos teet pallerot käyttäen joulukinkkua, paloittele kinkku pieniksi kuutioiksi. Lämmitä öljy paistinpannulla kuumaksi ja paista kuutioita hetken aikaa (n. 1 min), jotta ne saavat hieman rapeutta pintaa.  Jos käytät pekonia, paloittele pekoni kuutioiksi ja paista ilman rasvaa, kunnes se on rapean ruskeaa. Nosta lihanpalat esim. talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy pois.
Laita kulhoon perunalaatikko/muusi, liha, raastettu juusto, silputtu ruohosipuli ja mausteet. Sekoita ja jos perunasoseesi on jääkaappikylmää, yritä saada se mahdollisimman pienikokkareiseksi. Lisää joukkoon créme fraiche ja sekoita ainekset massaksi.
Laita yhdelle lautaselle kananmuna ja riko sen rakenne haarukalla. Kaada korppujauhot toiselle lautaselle. Vielä rapeampia pullia tulee, jos onnistut löytämään ja käyttämään Pankoa.
Lämmitä öljy paistokasarissa tai kattilassa keskilämpöiseksi (itse käytin lämpötilaa 4). Ota perunamassasta n. reilun ruokalusikallisen verran massaa ja muotoile siitä käsin pyöreä pulla. Pyöritä jokainen pallero ensin kananmunassa ja sitten korppujauhoissa. Kun olet saanut aikaiseksi tarpeeksi monta palloa, viskaa ne paistinpannulle ja heiluttele pannua (tai käännä haarukalla), kunnes pallerot ovat saaneet joka puolelta kauniin värin. Nosta pallerot syöjän lautaselle ja nauti mieluimmin heti paistettuna.

Ihmeellisintä näissä kahdessa ruoassa oli se, miten ne onnistuivat. Porkkanalaatikkopihvit voi joko lämmittää tai nauttia kylmänä ja ne ovat erittäin hyviä. Mutta todellisen yllätyksen toivat perunapallerot, joita tein nyt ensimmäisen kerran. Kun katsoin sitä tekemääni taikinaa tuntui, että se on niin raskas ja tiheä, että taas tulee ähky. Mutta kun koepaistoin muutaman uuden vuoden iltaa odotellessa ne olivat niin kevyitä ja ilmavia, että niitä olisi ahminut vaikka kuinka paljon.

HYVÄÄ JA MAUKASTA UUTTA VUOTTA.

Kristiina

tiistai 29. joulukuuta 2015

Muistoja vuodelta 2015 - Memories from 2015



Tällä kertaa ei tule aforismia, vaan vuoteni 2015. Hassut kissojen temput (kuvassa varastivat kissaruoat kassista ennen kun ehdin piilottaa ne kaappiin), luonto ja hyvä ruoka (joka alkaa näkyä vyötäröllä). Vuoteeni kuuluivat myös hyvät ja vähemmän hyvät kirjat ja uuden harrastukseni, valokuvauksen kaikki hassut kokeilut sekä Tytsyn kanssa että itsekseni. Iloitsin myös erittäin paljon kaikista ihanista tapahtumista Vaasassa, joissa kävin vieraana. Kaiken kaikkiaan, vuosi 2015 oli jälleen kerran tapahtumarikas vuosi. Näitä kuvia olisi yli 1000, mutta valitsin mukaan vain muutaman, tuskin tarvitsisitte koko määrää. Hyvää uutta vuotta kaikille Pienen linnun Makrotexiin osallistujille.

Kristiina

Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Elämää joulun jälkeen

Toivottavasti kaikilla on masut täynnä perinteisiä tai uusia jouluruokia. Meillä ainakin nautittiin alkupalojen eli kalan, leikkeleiden ja juustojen seurana periteiset laatikot, kinkku kastikkeineen, punajuurisalaatteineen ja lohipasteijoineen. Mukana olivat myös mallasleipä, hapankorput ja tuorejuusto. Jälkiruoan tehtävää toimittivat tänä vuonna vain lakritsat ja pähkinät. Tietysti kissoilla oli oma menyynsä. Jotta sain itse nauttia joulupöydän antimista rauhassa, pidin hyvissä ajoi huolta siitä, että syötin katit pulloksiin, jolloin ne urvahtivat ennen omaa ruokailuani. Aamulla, iltapäivällä ja illalla erikoisjouluherkkuja ajoi hyvin asiansa. Joulunpyhistä selvittiin siis ruoan, lastenohjelmien ja hyvien kirjojen voimin hengissä.

Nyt jäämme odottelemaan vuoden räiskyvää vaihtumista. Tosin täytyy myöntää, että ensi vuosi hieman hirvittää. Hallitus leikkaa tavalliselta työläisiltä vapaita ja palkkoja, opiskelijoilta, eläkeläisiltä ja työttömiltä vähiä tuloja ja muutenkin huonontaa ihmisten maksu- ja kulutusmahdollisuuksia. Samaan aikaan kehotetaan kuluttamaan kotimaisiin tuotteisiin Suomen nostamiseksi lamasta. Millä rahalla, jos saan kysyä? 

Vaasan kaupungin rahatilanne lopettaa kouluja ja kirjastoja. Tosin se ei estä lisärahan varaamista ylikalliiseen jalkapallostadioniin tai lainojen ottoa uuteen musiikkitaloon/monitoimikeskukseen/hotelliin, mutta mitäs tavallisista nuorista ja normikulttuurin käyttäjistä. Tosin entinenkin stadion oli yleensä puolityhjä samoin kuin kaupungintalo musiikkiesityksissä. Hotelleja täällä on enemmän kuin tarpeeksi. Mutta ilmeisesti imagon ylläpito on tärkeämpää kuin kaupunkilaisten peruspalvelujen turvaaminen velkaantumatta liikaa.

Tätä vuotta on sentään jäljellä vielä muutama päivä, joten täytyy nauttia niistä ja yrittää olla pelkäämättä ensi vuotta. Itse lähden takaisin sängynpohjalle sairastamaan karmeata nuhaa, jonka taas onnistuin jostain nappaamaan.
Kristiina

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Hyvää joulua - Merry Christmas

On aika laskeutua joulunviettoon. Joulunpyhät ovat yleensä aina hienoa, hiljaista ja perhekeskeistä aikaa. Juhlijoille koittaa sen sijaan viikko sen jälkeen kulta-aika uutena vuotena. Joten rauhoittukoon se, ken haluaa. Nauttikaa hyvästä ruoasta, lastenohjelmista TVssä ja rauhasta kotona. Uuteen vuoteen ei ole siitä kuin viikko ja silloin voi ottaa ilon irti.

TOIVOTAN KAIKILLE RAUHAISAA JOULUA JA RÄISKYVÄÄ UUTTA VUOTTA.

Kristiina

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kissojen joulunaloitus

Oletteko koskaan yrittäneet jouluvalojen ripustamista taloudessa, jossa on useampi utelias kissa? Hankin syksyllä Led-valot, jotka päätin pimeän takia päivänä muutamana laittaa kirjahyllyn päälle. Ajatuksena oli, että tuohan on vain noin 10 minuutin homma. No ei ollut. Koska valot oli pakattu pieneen laatikkoon, niissä oli solmuja, jotka tarvitsivat avaamista. Valitettavasti se lamputon johtopää roikkui avattaessa lattiatasossa ja kissojen mielestä mamma oli keksinyt uuden, kivan leikin. Samaan aikaan, kun itse yritin avata valonauhan solmuja nauhan toisessa päässä roikkui 3 kissaa nauttien suunnattomasti touhusta. Siinä sitten taisteltiin valonauhan omistuksesta, kunnes sain solmut auki.

Vuorossa oli valojen ripustus kirjahyllyn päälle. Koska olen kaapin alla kasvanut eli suht lyhyt, tarvitsin avuksi tikkaat. Siinä vaiheessa, kun olin itse valmis kiipeämään tikkaille, ne oli jo varattu. Hienoisen neuvottelun jälkeen (tarkoittaa, että nostin kissan n. 10 kertaa tikkailta sohvalle) pääsin viimein ripustamaan valot. Se onnistuin joten kuten suhteellisen sujuvasti. Sitten tietenkin sytytin ne. Jolloin kissojen piti päästä maistamaan jokaista lamppua erikseen. Kirjaimellisesti, sillä ne ottivat niitä suuhun ja maistelivat. Ei oikein hyvä juttu. Ensin ajattelin käyttää kissankarkoitukseen vesipulloa, mutta sähkö ja vesi yhdessä eivät ole oikein järkevä ajatus. Onneksi kissani tietävät, että kun läpsäytän käsiä yhteen ja lausun hieman normaalia matalammalla äänellä EI on tullut aika kadota. Valitettavasti eläimet elävät hetkessä ja muistavat varoituksen vain n. 2 minuuttia. Siinä sitten läpsyteltiin se ilta, kunnes lamput oli tutkittu ja saivat vihdoin olla rauhassa. Tapahtumarikas joulunalku.

Kristiina

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivää

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille. Tänään saamme nauttia juhlapäivämme traditioista. Näemme TVstä jo tutuksi tulleen Tuntemattoman sotilaan. Ja tietenkin linnan juhlat. Ihana seurata naisia kauniissa puvuissaan ja komeita miehiä juhla-asuissaan. Ilmeisesti vastaanoton katsomista varten täytyy illalla pukeutua niihin parempiin veryttelyhousuihin. Onneksi kukaan ei ole näkemässä, joten meikkaamisen voi jättää väliin. Sitä paitsi, se naamamaali päätyisi vain kissojen kieliin. Niitä kun kiinnostavat uudet tuoksut ja maut. Tytsy soitti aamulla ja kyseli, olenko tehnyt itsenäisyyspäiväpuuron. Joulupuurosta olen kuullut, mutta en itsenäisyyspäiväpuurosta. No se oli kuulemani mukaan kunnon kaurapuuro. Siitä vain sitten kaurapuuron laittoon. Viettäkää rauhallinen, juhlava itsenäisyyspäivä.

Kristiina

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Ruokaisaa adventtia kaikille


Ruoka on hauska asia. Tulin tehneeksi taas muutaman, vaikkapa jouluun sopivan ruoan noin adventin kunniaksi. Mieleni teki puuroa, ehkäpä uunissa haudutettua. Koska kaapissa sattui olemaan ohraryynejä, valintani osui niihin. Saman puuron voi jouluna tehdä riisistä ja myös ruisjauhoista tulee loistava uunipuuro.

Uuniohrapuuro

2 dl ohrasuurimoita
1 tl suolaa
1 ltr maitoa
n. 2 rkl voita

Sekoita ohrasuurimot ja suola riittävän suuren uunivuoan pohjalla. Lisää maito ja vuole päälle muutama siivu voita. Laita vuoka ilman kantta 175 ºC uunin alimmalle tasolle. Anna hautua ainakin 2 tuntia, kunnes neste on imeytynyt suurimoihin. Jos haluat hieman ruskettuneen pinnan, vuole uunipuuron pinnalle vielä muutama nokare voita ja nosta puuro uunin ylimmälle tasolle n. 10 minuutiksi. Nauti voisilmän tai esim. mustikkakeiton kera.

Kun kerran uuni oli lämmin, pitihän sitä käyttää hieman muuhunkin. Joten päätin tehdä jääkaapissa olevista, joulunpunaisista omenoista jonkinlaisen jouluisen kakkusen. Omenat ovat ihana raaka-aine ympäri vuoden, mutta jotenkin ne tuntuvat kuuluvan myös jouluun. Jouluisia tai ainakin omenoihin kuuluvia mausteita saa käyttää vapaasti ja tavoitella sellaista hieman piparista makua.

Omenaraitakakku

Karamellisoidut omenat:
2 omenaa
1 rkl sitruunamehua
1 tl kanelia
0,5 dl fariinisokeria
0,5 dl sokeria
Kakkutaikina:
200 g voita tai margariinia
1,5 dl ruokosokeria tai sokeria
3 kananmunaa
1 dl siirappia
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
0,5 tl inkivääriä
0,5 tl pomeranssinkuorta
100 g valkosuklaata
200 g maitorahkaa
Koristeluun:
Manteleita
Kirsikoita
Pölysokeria

Rasvaa ja jauhota kakkuvuoka.
Sekoita sitruunamehu ja kaneli kulhossa. Kuori omenat, poista siemenkota ja lohko ne. Sekoita omenalohkot kulhossa olevaan sitruuna-kaneliseokseen.
Kuumenna fariinisokeria ja sokeria paistinpannulla, kunnes ne sulavat. Älä sekoita seosta sokerin sulamisen aikana, korkeintaan tasoita sitä heiluttamalla paistinpannua varovasti. Kaada sokerin sekaan omenaviipaleet ja anna niiden pehmetä sokeriseoksessa n. 10 min. Kaada seos takaisin kulhoon jäähtymään.
Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon munat yksi kerrallaan.
Sekoita kuivat aineet (jauho, leivinjauhe ja mausteet) keskenään
Kaada rahka kulhoon. Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai mikrossa. Lisää sulanut, hieman jäähtynyt suklaa rahkan joukkoon.
Lisää taikinaan vuoron perään kuiva-aineet ja rahka-suklaaseos, kunnes taikina on tasaista.
Kaada 1/2 taikinasta vuoan pohjalle. Levitä karamellisoidut omenat taikinan keskelle ja kaada päälle loppu taikina. Koristele kakku esim. manteleilla ja kirsikoilla.
Paista 175 ºC uunissa alatasolla n. 55-65 min. Anna jäähtyä kokonaan, mieluummin jääkaapissa ennen kumoamista.
Koristele pölysokerilla.

Nyt toivotan kaikille hyvää ensimmäistä adventtia.


Kristiina

torstai 26. marraskuuta 2015

Lohtutekemistä sadepäivään

Koska olemme ainakin täällä Pohjanmaalla viettäneet muutaman sadepäivän, tunnelma vaatii hieman leppoisenkotoista kirjoitettavaa. Mikä sopisi siis paremmin kuin kirjat ja pieni purtava. Lukuvalintani osui tällä kertaa kahteen kirjaan, jotka molemmat sivusivat jotenkin Intiaa. Purtavani taas osui suppilovahveroihin, tarkemmin sanottuna niistä tehtyyn lämpimään voileipäruokaan.

Sumua Darjeelingissa - ja teetä (Mikael Bergstrand) oli tietysti tyypilliseen tapaani sarjassaan toinen samoista henkilöistä kertova teos. Joista 1. en ole lukenut. Kirjan toinen päähenkilö, ruotsalainen Göran, on palannut takaisin Ruotsiin edelliseltä matkaltaan Intiassa. Hän tuntee jättäneensä sinne hyvän ystävänsä, intialaisen Yogin, koko erilaisen maan ja elämäntavan ja kohtaamansa toivottoman rakkauden kohteen. Hän on palannut tylsään työhönsä, kylmään kotimaahansa ja yleiseen, masentuneeseen oloonsa. Tyttärensä suosituksesta hän on mennyt terapiaan, muttei jotenkin pysty olemaan läsnä siellä tai edes omassa elämässään. Hän odottaa vain paluuta Intiaan ystävänsä Yogin häihin. Terapeuttinsa ja ehkä hienoisen ihastuksensa kohteen kehotuksesta hän kuitenkin yrittää olla läsnä omassa arkielämässään. Hän onnistuukin tutustumaan uuteen ystävään, Sveniin ja he tekevät suunnitelmia yhteisen harrastuksen, jääkiekon tiimoilta. Sitten Göran tajuaa Svenin olevan homo ja fobiassaan pakenee takaisin Intiaan. Siellä Yogi on tulevan avioliittonsa pelastaakseen hankkinut apelleen hänen pyynnöstään tuottoisaksi kuvaillun teeplantaasin. Ystävykset lähtevät katsastamaan ostosta Darjeelingiin ja toteavat plantaasin täydeksi perikadoksi. He ryhtyvät sekä avioliiton että plantaasin pelastustoimiin ja siinä riittää käänteitä hupaisasta tragikoomiseksi.
Aloittaessani kirjan lukemisen ensimmäisenä mielessäni oli kysymys siitä, miksi joka teoksessa ruotsalainen tai yleensä pohjoismainen mies on aina masentunut. Onnekseni Göran häipyi Intiaan, jossa kuvaan tulivat mitä hupaisimmat ja erikoisimmat henkilöt. Se käänne pelasti oikeasti tämän lukuelämyksen. Yogi hupaisine kaunopuheineen oli lystikäs, hänen äitinsä ja morsiamensa autoritaarisia ja hieman pelottavia ja muut henkilöt ja tapahtumat kummallisia, mutta hassuja. Ankean alun jälkeen viihdyttävää lukemista.

Toinen lukemani kirja liittyi Intiaan sikäli, että siinä intialainen huijarifakiiri Ajatušatru Vašta (lausutaan Ah tursuu turvasta) lentää Ranskaan lainapuvussa ja lainarahoilla ostaakseen Ikeasta piikkimaton. Kyseessä on tietenkin Fakiiri, joka juuttui Ikea-kaappiin (Romain Puertolas). Matkansa lentokentältä Ikeaan hän maksaa väärennetyllä setelillä romanitaksikuskille, joka myöhemmin tajuttuaan asian päättää tehdä häneen muutaman lisäreiän. Koska Ajalla ei ollut varaa hotelliin ja piikkimaton sai tilauksesta vasta seuraavana päivänä, hän päättää hetken mielijohteesta yöpyä Ikeassa. Sulkemista odotellessaan hän tutustuu ihanaan ranskattareen, Marieen. Hänellä on kuitenkin tähtäimessään vain piikkimatto ja paluu takaisin kotiin. Niinpä hän valmistautuu yöpymään mukavasti Ikean luksusolosuhteiden keskellä, kun hän illalla kuulee ääniä. Aja piiloutuu kaappiin ja yhtäkkiä hän joutuu heitellyksi pitkin maailmaa. Matkallaan hän tutustuu laittomiin siirtolaisiin, ystävälliseen filmitähteen ja lentokoneen ruumassa matkustavaan koiraan. Hän tajuaa oman huijarielämänsä tyhjyyden ja päättää ryhtyä kirjailijaksi. Tosin tuntuu hieman hankalalta tehtävältä, kun joka käänteessä joutuu johonkin uuteen maahan tappajat perässään eikä pääse tapaamaan ihastustaan Marieta takaisin Ranskaan.
Tämä teos viehätti siinä, että se käsitteli myös laittomasti maahan pyrkivien siirtolaisten matkustamisen syitä ja kohtaloita. Ja sitä, miten matkansa aikana Aja vähitellen tajuaa, että hän ei enää voi elää huijarina omassa maassaan kohdattuaan reissuillaan niin monia hyviä, auttavia ihmisiä. Hän tajuaa vähitellen haluavansa myös itse auttaa. Auttamishalu tosin toteutuu muutaman mutkan kautta, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kirjoihin liittyy aina mukava syöminen. Tällä kertaa sen tarjoilivat suppilovahverot. Muutaman sienettömän vuoden jälkeen en voinut vastustaa niiden houkutusta. Ensimmäinen ajatukseni oli lämmin, täyteläinen keitto. Tosin aikaisemmat yritykseni suppilovahverokeitosta tehtynä kuivatuista vahveroista olivat olleet aika karvaita (sananmukaisesti) pettymyksiä. Josko sittenkin valitsisin jotain uunissa tehtyä lämmintä ruokaa? Pizza? Koska kuitenkin olen toistaiseksi ruisleipäihminen, aloitin kehittelyni siitä. Siis ruisleipäpohja. Loppu oli helppoa onnekseni, koska suppilovahvero on vahvanmakuinen sieni. Jos kyseessä olisi ollut miedompi sieni, kuten kanttarelli tai herkkusieni, olisin säästellyt hieman "lisukkeissa". Mutta tämän ruoan kanssa sai irrotella täysillä.

Suppilovahveroleivät

12 kpl ruisleipäviipaleita
40 g voita
1 valkosipulin kynsi
1 ltr suppilovahveroita, kanttarelleja tai tuoreita herkkusieniä
1 sipuli
1 rkl voita
0,5 tl curryjauhetta
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria
2 dl ruokakermaa
3 tomaattia
1 tl kuivattua basilikaa
0,5 tl kuivattua timjamia
1 dl emmental-mozzarellajuustoraastetta

Esilämmitä uuni 200 ºC.
Levitä ruispalat leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Sulata 40 g voita ja lisää sulamisvaiheessa joukkoon murskattu valkosipulin kynsi. Jätä voisula hetkeksi maustumaan.
Silppua sipuli. Paista tuoreita tai pakastettuja sieniä kuivalla pannulla, kunnes niistä haihtuu liika neste. Lisää joukkoon voi, curryjauhe ja sipuli, joka saa hetken kuullottua. Ripottele sienten joukkoon vehnäjauho, anna senkin kypsyä muutama minuutti. Lisää kerma vähitellen, kunnes kastike on sopivan paksua, ei liian valuvaa. Mausta suolalla ja valkopippurilla.
Voitele ruisleipäpalat pullasutia apuna käyttäen valkosipulivoisulalla. Viipaloi tomaatit ohuiksi viipaleiksi ja levitä ne leiville. Mausta leivät basilikalla ja timjamilla. Lisää leiville muutama lusikallinen sienikastiketta jokaiselle. Ripottele lopuksi päälle juustoraaste.
Paista leipiä uunissa n. 10-15 min uunin keskitasolla, kunnes juustoraaste on sopivan ruskettunutta. Nauti salaatin ja kirjan tai hyvän seuran kanssa.
Kristiina

maanantai 23. marraskuuta 2015

Tuntuuko valoisammalta?

Vihdoin ja viimein viikonloppuna saatiin valkeutta pimeyteen. Eli lunta maahan. Aluksi tosin luonnon valkaisuyritys näytti epätoivoiselta. Lumi tuli likomärkänä nuoskana, joka tuntui sulavan saman tien ainakin kaduinpinnoille. Mutta se ei lainkaan hillinnyt lauantaiaamuna lasten iloa. Oli mukavaa nähdä lapsia vanhempineen rakentelemassa talven ensimmäisiä lumiukkoja. Ja ainakin meillä pihaan rakennetusta ukosta tuli valioyksilö. Vaikka epäilenkin rakentajien olleen urakkansa jälkeen enemmän tai vähemmän märkiä. 

Auringon sitten vielä noustessa ja valaistessa lumesta painavien puiden oksia näky oli mitä viehättävin. Lapset rakentelivat ukkojaan ja heittelivät lumipalloja. Aikuiset tietysti kirosivat kulkuväyliä, jossa alla oli jäätynyttä loskaa ja päällä kasa lunta. Mutta niinhän se ensimmäinen kunnon lumipäivää kuuluukin mennä. Tärkeämpää oli kuitenkin se, kuinka paljon valoisammalta illat tuntuivat lumen ja täysikuun valaistessa maisemaa. Toivottavasti kaikki nautimme. Pessimisti minussa ajattelee, että kyllä tässä jouluun mennessä taas kahlataan nilkkoja myöten nuoskassa ja loassa. Ja optimisti, että toivottavasti lapsille riittää vielä paljon lumisotamateriaalia.

Kristiina

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Scavenger Hunt Sunday


This weeks topics are:
Cool
Media
Something New
Scarf
Starts with C

These are my photos:

Cool
Oh jee, whos the coolest kid in town. And remember, my hiss isn't always silent and my paws are sharp. So beware.








Media
I'm a huge cosumer of all types of media








Something New
Morning has broken, like the first morning
Blackbird has spoken, like the first bird
Praise for the singing, praise for the morning
Praise for the springing fresh from the world








Scarf
My favorite scarf, designed by Hanna Saren








Starting with C
With C, what could it be? Hard to guess.


lauantai 14. marraskuuta 2015

Terrorismi

2013 Boston Marathon aftermath peopleOli tärisyttävää herätä oletetusti rauhalliseen lauantaiaamuun ja kuulla uutisista, että Pariisia oli kohdannut terrori-iskujen sarja. Miksi ja koska sama kohtalo kohtaa Suomeakin? Ihmettelen esimerkiksi sitä, miksi Euroopan maiden pitää puuttua Lähi-idän ongelmiin. Heillä on aivan oma alueensa, jonka pitäisi ryhtyä päättäväisesti oman alueensa ongelmiin puuttumiseen ilman, että ruikutettaisiin aina Euroopan maita puuttumaan asioihin. Tulokset näkyvät terroristi-iskuina länsimaihin, koska omassa maassaan paukuttelu herättää pahaa verta. Vedetään länsimaiset joukot kaikki pois Lähi-idästä ja annetaan arabien paukutella toisensa taivaisiin. Loppuvat ne terroristit ennemmin tai myöhemmin. Satunnaisia sairaita yksilöitä lukuunottamatta. Ei se Isiskään loppumattomiin toimi, jos jäljellä ovat vain johtaja ja varajohtaja. Mutta kaiketi Lähi-idän öljy sanelee, vastoin parempaa ymmärrystä, ratkaisuja. 

Onhan meillä omasta takaakin terroristiaineksia. Suojelupoliisi esimerkiksi tietää, että täältä on lähdetty taistelemaan Isisin riveihin. Mutta onko noilta taisteluun lähteneiltä kielletty takaisinpääsy Suomeen? No ei, tervetuloa vaan takaisin levittämään sitä ideologiaansa. Olisi korkea aika tutkia maahanmuuttopolitiikkaa ja sallivuuden rajoja hieman uudenlaisesta näkökulmasta.

Kristiina

torstai 12. marraskuuta 2015

Salasyöppöilyä ja valoa pimeään.

Hyvät, huolelliset palvelijat ovat harvassa. Niin voisivat ainakin meidän taloutemme kissat todeta. Tarkoittaen allekirjoittanutta eli persona personalmente, kuten TV-sarjan Montalbano konstaapeli Catarella toteaisi. Olin viime lauantaina kylässä ystäväni Katjan perheen luona ja kotiin lähtiessäni he pistivät mukaani kissoilleni sunnuntain herkkupalaksi pienen pussin kuivanapsuja, muutaman kissanruoka-annospussin ja pussillisen herkkutikkuja. Täysin ajattelematta jätin pussin sisältöineen ruokapöydälle. Vaikka kokeneena kissanomistajana pitäisi tietää, että kaikki ruoalle vivahtava suljetaan tarjoiluun asti kaappiin, oven taakse.
Heräsin sunnuntaiaamuna erikoiseen näkyyn. Eiväthän kisukullat olleet voineet vastustaa pussista kantautunutta seireenien laulua. Joten aamulla olohuoneen lattialta löytyivät auki revitty ja osittain tyhjennetty napsupussi, herkkutikuista jäljelle jäänyt käärepaperi ja yksi tyhjennetty annospussi kissanruokaa. 2 annospussia oli sentään jäänyt koskemattomaksi pöydälle. Miten se yksi oli avattu ja tyhjennetty, se jää kyllä arvoitukseksi. Ehkä valvontakameroille olisi ollut käyttöä, sen verran taiteellinen suoritus tuo pussien tyhjentäminen oli. Vaikka aamulla päätin, että sunnuntai-illan herkut on jo etukäteen nautittu eikä illalla heru lisää, periksihän se oli kuitenkin annettava. Kissat saivat jäljelle jääneet annospussit sunnuntaiherkkuna.

Joulu alkaa hiljalleen hiipiä koteihin. Tosin joulukarkit ja muut härpäkkeet tulivat kauppoihin jo kuukausi sitten. Mutta nyt alaa alkavat valtaamaan ajatukset siivoamisesta ja DIY touhuista. Lisäksi pitää tarkastaa, että kynttilävarastot on tankattu ja koristeet ovat ehjiä. Tänä vuonna näyttää siltä, että meidän joulumuorimme eli äitini on vuositarkastuksen terveen papereista huolimatta kuoleman kielissä. Se sallittakoon 88-vuotiaalle, tavattoman virkeälle äidilleni. Tytsy taas on innoissaan kesällä saamastaan uudesta kummivauvasta ja aikoo näiltä näkymin viettää joulun vauvaa palvoen. Mikä tarkoittaa, että tänä vuonna vietän joulun syöden vain niitä ruokia, joita itse haluan. Ihkua, vaikka hieman hiljaista. Viime vuosien joulut kun ovat menneet puolikuurolle äidille kiljuessa ja kuulokkeet korvissa aikaa viettävän tyttären huomion kiinnittämisessä. Vihdoinkin hiljainen joulu, kissat kun syöttää aattona nukuksiin, niin ei tarvitse karjua kenellekään.
Onneksi emme ole ottaneet Yhdysvalloista mallia kaikista heidän juhlapäivistään. Tai onhan meillä Ystävänpäivä ja Halloween. Ja äitien- ja isänpäivä. Muttei onneksi Kiitospäivää. Ajatelkaa sitä rassukka emäntää, joka ensiksi marraskuun lopulla siivoaa ja koristelee kotinsa ja kattaa pöytänsä Kiitospäiväksi ja sitten juosten vaihtaa jouluaiheeseen. Joulussa on ihan tarpeeksi valmistelemista ilman ylimääräisiä juhlallisuuksia sen ja juhannuksen (Halloweenin) välissä.

Inhottava pimeä on taas laskeutunut maan päälle. On aika kaivaa kaamosvalot esiin. Kaamosvalo eroaa jouluvaloista siinä, että kaamosvalot pidetään esim. parvekkeella noin marraskuusta huhtikuuhun. Kun taas jouluvalot loistavat vain sen pienen jouluisen hetken. Nyt olisi aika kaikkien valosta pitävien koristella patio tai parveke mahdollisimman monilla ja loistavilla värivaloilla. Laitoin omani jo parvekkeelle, mutta sytyttämisen aika on otollisin pikkujouluviikonloppuna eli marraskuun lopussa. Saapa nähdä, vietetäänkö Tytsyn kanssa sinä viikonloppuna perinteistä pikkujoulua. Eli Tytsy leipoo joulupiparkakut ja minä laiskottelen. Tasan eivät käy onnen lahjat. 

Valosta tuli mieleen myös heijastimet. On se aika vuodesta, jolloin lumi ei vielä tee maasto valoisammaksi ja "pimeät" tielläliikkujat ovat vaarassa. Tarvitaan heijastimia ja pyöränvaloja. Täytyy sanoa, että hätkähdyttävimpiä ilmestyksiä tiellä liikkuessa ovat yhtäkkiä eteen putkahtavat, tummiin vaatteisiin pukeutuneet (yleensä miespuoliset) henkilöt. Mutta saa tämä ilmiö surkuhupaisiakin mielipiteitä esiin. Paikallisen aviisin Tekstaten-kirjoituksissa on ollut mielipiteitä aiheesta ja jotkut niistä ovat olleet hieman yliampuvia. Eräs kirjoittaja oli sitä mieltä, että kävelijälle tai pyöräilijälle ei yksin heijastinliivi riitä kertomaan hänen olemassaolostaan. Liivin lisäksi tarvittaisiin myös polvien korkeudelle erilliset, roikkuvat heijastimet. No jos et osaa liivin perusteella päätellä, että liivin alapuolella ovat myös jalat, niin ajokyky on heikoissa kantimissa. Sitä paitsi olen aina luullut, että autoilija katselee ajaessaan eteensä eikä maahan. Eteen katsellessa liivi on ehdottoman näkyvä ilmoitus kulkijasta. Ne roikkuvat heijastimet taas jäävät kaupassa kiinni hyllynpäätyihin ja ostoskärryihin ja esim. bussissa tankoihin ja istuimiin. Tuloksena on taas uusi reikä takissa, kun yrität liikkua niine roikkuvine heijastiminesi. Tosin roikkuvakin heijastin on parempi kuin täysin pimeässä tappeloiminen. 
Toinen hulppea tekstariehdotus oli kohdistettu pyöräilijöille. Sen mukaan pyörällä liikkuvan tulisi aina taluttaa pyöränsä suojatien yli, ei ajaa sitä suojatiellä vaikka suojatie olisikin pyörätien jatke. No juuri niin, peltilehmien kuninkaat. Minulla olisi vastaehdotus.  Miten olisi, jos jokaisen suojatien kohdalla tulisit liiveinesi ja heijastiminesi ulos sieltä autostasi ja työntäisit autosi suojatien yli. Miksi sen sateessa kastuvan pyöräilijän pitäisi joka suojatien kohdalla pompata alas pyörän päätä työntelemään omaa ajokkiaan? Voihan sen tehdä myös autossa sateen suojassa istuva kuski. Ai niin, hänhän kastuisi. Kumpi olisi kurjempi, sateessa polkeva pyöräilijä vai autoaan työntävä kuski? Molemmille malttia, niin mahtuvat kumpikin liikenteeseen.

Kristiina

tiistai 10. marraskuuta 2015

Kevytperuna ja kakut sesongin mukaan

 [sisältää tuotesijoittelua]

Olen varmastikin elänyt liian kauan väärällä ruoalla. K-kauppa on nimittäin lanseerannut uuden, ilmeisesti karppaajille tarkoitetun kevytperunan. Kaikkea sitä saakin kevyenä. Meillä on jo kevytmaito, -kerma, -liha, -rasva, -juusto, -leikkeleet jne. Nyt kun vielä kehitetään kevytjauho ja kevytsokeri, niin mehän liitelemme kevyenä halki ilman kuten energiajuoman mainoksen ukkelit. Kevyt antaa siivet. Harkitsin jo vakavasti kahden huonon vuoden jälkeen palstanviljelyn lopettamista, mutta ehkä tämä uutinen saa toisiin ajatuksiin. Haluan kunnollista, itse viljeltyä RASKASTA perunaa, en mitään höttöversioita nykyisestä jopa kansallisruoaksi kohonneesta potusta. Hullunkurisinta kaikessa tässä on, että kun raaka-aineesta poistetaan jotain ja siitä tehdään kevyttä, sen hinnasta tulee erityisen raskasta. Eli nuo kevyttuotteet ovat aina kalliimpia kuin normituotteet. Jos maidosta tai kermasta tai vaikkapa rasvasta poistetaan jokin ainesosa, joka käytetään muuhun tuotantoon, niin miksi kevyt on kalliimpaa kuin raskas? Ja uskooko kukaan kevyttuotteiden ylivertaisuuteen normaaliin raaka-aineeseen verrattuna?

Mutta sitten alkuviikon herkutteluun. En voi sille mitään, että tilliliha on yksi herkuistani. Vaikka sitä tulee yleensä tehtyä vain kerran vuodessa, se hetki on yksi kohokohtia kotiruoan valmistuksessa. Aito tillilihahan tulisi valmistaa lampaasta, mutta laiskana yksilönä tein omani taaskin naudasta. Oikeaoppisesti naudasta sen sijaan voi valmistaa piparjuurilihan. Siinä tilli korvataan piparjuuriraasteella. Jos joku teistä hankki Vaasan REKOsta Unelmapiparjuurta, teillä on alkuaineet piparjuurilihaan kasassa. Molemmat kastikkeet ovat huippuhyviä. Olen netissä törmännyt kauhukertomuksiin koulujen laihasta, läskisestä ja mauttomasta tillilihalitkusta. Unohda se ennakkoluulo, kotona tehty maistuva ja runsas kastike on nautinto jos mikä.

Jälkiruokana oli tällä kertaa granaattiomenoista tehty jogurttirahka. Jos nyt joku ei muista, miten jogurtista ja rahkasta tehtiin esim. marjojen kanssa välipala tai jälkkäri, niin tässä muistutus reseptistä:

Jogurtti-granaattiomenarahka

0,5 ltr rasvatonta vanilja- tai maustamatonta jogurttia
250 gr maitorahkaa (miel. rasvatonta)
2 granaattiomenaa
2 rkl ruokosokeria tai keinosokeria
(vaniljasokeria)
ripaus kanelia

Halkaise granaattiomena ja taputtele siitä siemenet siivilään ja mehu kulhoon.
Kaada granaattiomenan siemenet, joista olet puhdistanut mahdollisen siivilään pudonneen hedelmälihan, kulhoon. Lisää joukkoon jogurtti ja rahka. Sekoita hyvin keskenään. Lisää sokeria oman makusi mukaan. Jos käytät maustamatonta jogurttia, voi lisätä myös ripauksen vaniljasokeria ja kanelia.

Mikähän siinä on, kun tuota minun makeanhammastani kolottaa aina vaan? Nyt tuli kehiteltyä kaksi kakkua ajankohtaisista aineksista. Ensimmäisenä estradille hyppää nyt suht' edullisesti tällä hetkellä myytävä persimoni. Miten siitä muuten voisi tehdä otollisen kuin asettamalla sen eturiviin eli keikauskakkuun. Tähtianiksen kanssa siitä tulee oivallinen makeantyydyttäjä.

Persimonikeikauskakku

Pohjalle:
100 g voita tai margariinia
1 dl fariinisokeria
1 rkl Triple sec-likööriä tai appelsiinimehua
1 1/4 tl jauhettua tähtianista
2 persimonia
5 kokonaista tähtianista
Taikina:
1,8 dl sokeria
2 kananmunaa (huoneenlämpöisiä)
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1,8 dl piimää
3 rkl soseutettua persimonin lihaa (tai appelsiinimarmeladia)

Vuoraa ø22-24 cm vuoka (miel. lasinen tai keraaminen) leivinpaperilla. Jos käytät irtopohjavuokaa, ulota leivinpaperi myös sivuille vuotojen estämiseksi. Sulata 40 g voita ja kaada se vuoan pohjalle, rasvaa voilla myös vuoan reunat.
Sekoita fariinisokeri, likööri/mehu ja 1/2 tl jauhettua tähtianista tasaiseksi seokseksi. Levitä seos vuoan pohjalle.
Kuori persimonit ja leikkaa ne poikittaissuunnassa n. 0,8 cm viipaleiksi. Poikittaisleikkaus, koska saat persimonista hienon tähtikuvion keskelle. Järjestä persimonien keskimmäiset viipaleet vuoan pohjalle, 1 viipale keskelle ja loput renkaaksi ympärille. Asettele kokonaisia tähtianiksia persimoniviipaleiden väliin.
Soseuta persimonin päätypalat sauvasekoittimella erikseen kulhossa
Yhdistä kuiva-aineet eli jauhot, leivinjauhe, loppu tähtianisjauhe ja suola.
Vatkaa loppu 60 g rasvaa ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat yksi kerrallaan ja vatkaa, kunnes seos on vanukasmaista. Sekoita massaan soseuttamasi persimonin päätypalat. Lisää vatkaten taikinapohjaan kuivat aineet (n. 1 dl kerrallaan) ja piimä (n. 0,6 dl kerrallaan) vuorotellen. Kaada taikina vuoan keskelle ja tasoita lastalla tai lusikalla tasaiseksi koko vuokaan.
Paista kakku 175 ºC uunin keskitasolla n. 35-40 min (tarkasta puutikulla, kun pohjataikina ei tartu tikkuun pistettäessä se kakkuun, pohja on kypsä).
Anna jäähtyä 5-10 min. Kumoa vielä lämmin kakku tarjoilualustalle.

Joulun tunnelma alkaa pikkuhiljaa tavoittaa itse kunkin. Alkukesästä minun piti osallistua Kinuskikissan SAM inkivääri- ja chilihunaja leivontahaasteeseen. Kakut olivat suunnitelmina päässäni, mutta käsi riivattu loukkaantui ennen toteutusta. Vasenkätisenä on tuskallista tehdä mitään, joten kakkujen leipominen jäi väliin. Mutta nyt toteutin toisen visioimistani kakuista. Tämä kahvikakku sopii hyvin myös jouluun, pieni koristelu karpalosiirapista tehdyllä tomusokeri-siirappisekoituksella ja lumipuolukoilla tai -karpaloilla, niin joulu on lautasella. Tässä kakussa rasvavoitelun ja pohjalle valutetun hunajan ansiosta koristeluun käytetty pähkinärouhe pysyy hyvin siellä, mihin se on tarkoitettu. Kakusta tuli ihanan mehukas ja kostea kiitos puolukkasurvoksen. Nauttikaa.

Puolukka-inkiväärihunajakakku

100 g voita tai margariinia
2,5 dl sokeria
2 kananmunaa
4 tl SAM inkiväärihunajaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
2 tl kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa
1,5 dl puolukkasurvosta (n. 400 g pakastettuja puolukoita soseutettuna tehosekoittimella)
2 dl maitoa
Koristeluun:
30 g voita tai margariinia
0,3 dl juoksevaa hunajaa tai inkiväärihunajaa
0,5 dl hasselpähkinärouhetta

Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää huoneenlämpöiset kananmunat yksitellen vatkaten. Lisää seokseen vielä hunaja ja puolukkasurvos.
Sekoita kuivat aineet (vehnäjauhot, sooda ja mausteet) keskenään. Lisää vuoronperään kuivat aineet ja maito taikinapohjaan.
Tässä kakussa käytin silikonivuokaa. Yleensä en voitele silikonivuokaa, mutta tässä tapauksessa pähkinärouheen pysymisen takia sen tein. Voitele kakkuvuoan alaosa rasvalla ja valele sinne hunajaa. Ripottele pähkinärouhe vuoan pohjalle (=pinnalle kumotessa kakku). Kaada kakkutaikina vuokaan tasaisesti.
Paista 175 ºC uunin keskitasolla 45-55 min. Kokeile tikulla kakun kypsyyttä. Kumoa tarjoiluastiaan hieman jäähtyneenä ja koristele jouluiseksi, jos mieli tekee. Maistuu myös sellaisenaan ihanan mehukkaana kahvikakkuna.

Olen taas iloisena valokuvaamassa kaikkea liikkuvaa ja paikallaan pysyvää, koska kamera kotiutui Turun reissultaan eilen. Suurkiitos JAS Tekniikalle/Timo Saviluodolle Turkuun kameran pikaisesta puhdistuksesta ja huollosta. Taisi olla aparaatti täynnä kissankarvoja, sen verran uteliaana nuo katinroikaleet ovat sitä hieman yli vuoden ajan tutkineet.

Kristiina

Marraskuu - November

November


The melancholy days are come, the saddest of the year, Of wailing winds, and naked woods, and meadows brown and sear.
-William Cullen Bryant

Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Terveisiä hallitukselle ja LittFestistä

On ollut surkuhupaisaa seurailla viime päivät hallituksen aluehallinto- ja Sote-sotkuja. Itse lähetän terveisiä kolmelle Slle puolueineen.
Hyvä pää(llepäsmäri)ministeri Sipilä. Et ole yritysjohtaja. Suomessa vallitsee (ainakin toivottavasti) monipuoluejärjestelmä ja demokratia. Et voi julistaa omaa ja puolueesi tahtoa ainoaksi oikeaksi vastoin muiden puolueiden ja asiantuntijoiden mielipiteitä. Et voi sanella tehtäviä päätöksiä ja uhata vastustelijoita potkuilla. Varsinkin, kun vallan- ja rahanhimossa olet ajamassa Suomea vikasuuntaan. Voit, mutta ei ole hyvien, demokraattisten tapojen mukaista uhkailla pakkolakien käytöllä ja hallituksen hajottamisella, jos eivät muut taivu tahtoosi. Tuolla yritysdiktaattorimenolla oma puolueesi saa ensi vaaleissa (kunnallisvaalit) potkut.
Hyvä Timo Soini. Olet sanonut olevasi pienen ihmisen puolella. Tällä hetkellä sinulla taitaa kuitenkin olla niin kiire pelastaa omat ja puolueesi perskarvat, että se pieni ihminen eli potilas, palveluja tarvitsevat suomalaiset ja työntekijät ovat unohtuneet. Tunnut kadottaneen kokonaan selkärankasi myötäillessäsi Sipilää ja pitäessäsi yllä hiljaisuutta. Sinulle sopii kaikki, mitä eteen annetaan. Vähät siitä pienestä ihmisestä, kunhan valta säilyy ja Sipilä saa viedä kuin sonnia nenärenkaasta.
Hyvä Alexander Stubb. Aluejaon kohdalla olit mielestäni oikeassa, nyt tehty kompromissi on huono kompromissi. Mutta myös sinua ajavat valta ja raha. Nimittäin rahoittajien eli yksityissektorin annit. Niinpä haluat heistä merkittävän toimijan Sote-kuvioihin. Kyllä suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon täytyy nojata enemmän julkiseen sektoriin ja yksityinen sektori vain täydentää sitä pieneltä osalta. Joten hyppäähän sieltä yritysten kukkarosta ulos ja ala ajaa kansalaisten kannalta edukkaampia ratkaisuja.
Jos minä saisin valita, Sote- ja aluehallintoratkaisuista potkittaisiin poliitikot kokonaan pois ja sitä rakentaisivat asiantuntijat, työtä niiden parissa tekevät ja asiakkaiden edustajat. Vähänkin poliittista intressiä osoittavat potkittaisiin pois ratkaisujen rakentamisesta. Ja rakentajien ratkaisut olisivat sitovia, eivät suosituksia tai ehdotuksia. Mutta pois tuollainen mahdollisuus Suomessa, poliitikot eivät luovu vallastaan.

Siirrytään hauskempiin asioihin. Viikonloppuna Pohjanmaalla tapahtui paljon. Vietettiin ruotsalaisuuden päivää, Jari Sillanpää piipahti konsertoimassa ja Vaasassa oli LittFest. Itse osallistuin vain viimeksi mainittuun.
Perjantaina joukko kirjailijoita oli puhumassa aiheesta Ihminen vai eläin heidän kirjoissaan. Äänet jakautuivat melko tarkkaan tasan. Mutta tarinat olivat mielenkiintoisia. Osa kirjailijoista puhui yleisesti työstään, osa tietyistä kirjoistaan lukien otteita niistä. Vaikka kaikki kirjailijoista olivat hyviä puhujia, joukosta löytyi erityisiä valopilkkuja. Aivan hulvaton oli kirjailija-kuvittaja Harri Istvan Mäki, joka kertoessaan kirjoistaan ja eläimistä(än) samalla piirsi tarinaansa kuvina. Toinen hauska kertoja oli ruotsalaiskirjailija Petter Lindbeck. Hän on kirjoittanut pääasiassa lastenkirjoja, mutta alkoi myöhemmin kirjoittaa myös aikuistenkirjoja nimellä Hans Koppel. Hänen tarinansa miehestä lastenkirjailijana ja lastenkirjailijasta aikuisten kirjailijana olivat tragikoomisia.

Juontaja Petter Lindberg ja kirjailijat Sara Jungersten, Harri Istvan Mäki, Petter Lindbeck, Salla Simukka, kuvittaja Kasper Strömman, kirjailijat Katariina Souri, Kaj Korkea-aho ja esiintynyt kitaristi Taneli Saari


Lauantaina tarkoitukseni oli mennä jo aamusta katsomaan Tritoniaan seminaariin pedoista kirjallisuudessa, mutta harmaa, viileä ja sateinen ilma masensi ja taannutti. Sain raahattua peräpeltini kaupunkiin vasta iltapäivällä. Mutta silloin olikin vuorossa se LittFestin must eli Petterin sohvalla. Siellä haastateltavat kirjailijat kertovat viimeisimmästä teoksestaan ja lukevat siitä otteen. Mukana oli romaanin kirjoittajia, runoilija ja nuorisokirjailijoita. Pitänee lisätä lukulistalle ainakin Korkea-ahon Paha kirja ja Erlandssonin Minkkitarha. Ja Kai Niemisen runot kuulostivat luettuna niin erilaiselta kuin se, mitä runoudeksi yleensä miellän (kaihoa, kaipuuta ja ankeutta), että voisin jopa harkita niihinkin tarttumista. Miksei voisi myös piipahtaa 60-luvulle Laura Honkasalon siivittämänä? Ehkä Parentskoj:n ja Sajaniemen nuorisokirjat eivät ole aivan minun lukemistani, pitäisi olla kanssalukijana hieman nuorempi henkilö. Saisikohan Tytsyn värvättyä?

Karin Erlandsson, Laura Honkasalo, Lukukoira Zafira, Kaj Korkea-aho, Kai Nieminen, Jyri Parentskoj, Vuokko Sajaniemi

Mutta varsinainen ihailijamagneetti lauantain LittFestissä oli varmasti lukukoira Zafira, joka toimii kirjastossa lasten lukemisen kuuntelijana ja saa jopa levottomat poikalapset tarttumaan kirjaan ja lukemaan. Kaiken kaikkiaan jälleen antoisa LittFest. Viime vuoden tilaisuuden tunnelmat löydät täältä ja Petterin viimevuotisella sohvalla voit vierailla täällä.

Hämmästyin muuten, että kirjoittaessani viime vuonna näihin samoihin aikoihin LittFestistä mainitsin toisessa kirjoituksista myös Soten. Niin se kai on, joka vuosi samaan aikaan samat jutut.
Kristiina

Scavenger Hunt Sunday

This weeks topics are:
Boots
Inspirational
Artificial Light
Negative Space
Outside My Window

These are my photos:

Boots
Baby boots
My over 50 years old baby boots








Inspirational
Books
To me all books are inspirational, but specially history and non-fictional books








Artificial Light
Light
Inside a light bulb








Negative Space
Schrub

 
Outside My Window
Birds
Seagulls outside my window last summer (now there is just grey sky and bare trees)




image-in-ing