Google Website Translator

perjantai 27. helmikuuta 2015

Helmikuun kollaasihaaste

Pieni Lintu haastoi julkaisemaan kollaasia helmikuun kuvista. Joten laitetaan sellainen.

FebruaryLisää linkkejä kollaaseihin löydät täältä.
Kristiina

torstai 26. helmikuuta 2015

Tonnikalalasagne, sitruuna-mansikkamoussekakku ja maapähkinäkeksejä

Tuli taas laitettua hieman ruokaa, kun siihen vielä on varaa. Viime viikolla oli aika taas tehdä jotain kalasta ja löysin lehdestä herkulliselta tuntuneen tonnikalalasagnen reseptin. Ja koska raaka-aineet eivät tutisuttaneet lompakkoa, laitoin sitä. Resepti on pikkuriikkisen tuunattu alkuperäisestä.

Tonnikalalasagne

2 prk tonnikalaa vedessä
1-2 sipulia
1-2 valkosipulin kynttä
öljyä paistamiseen
2 prk (á 400 g) tomaattimurskaa
2 kalaliemikuutiota
(2-3 rkl pieniä kapriksia)
1,5 tl oreganoa
1 tl savustettua paprikajauhetta
1 tl mustapippuria
1 tl sokeria
tillisilppua maun mukaan (0,5-1 dl)
1 tl sitruunan mehua
suolaa maun mukaan
lasagnelevyjä
Juustokastike:
75 g voita tai margariinia
1 dl vehnäjauhoja
8-9 dl maitoa
3 dl emmentaljuustoraastetta
1 tl suolaa
1/2 tl viher- tai mustapippuria
ripaus muskottipähkinää
Pinnalle:
emmentaljuustoraastetta

Valuta tonnikala. Kuori ja silppua sipulit ja valkosipulit.
Kuullota sipuleita öljyssä. Lisää joukkoon tonnikalat, tomaattimurska, kalaliemikuutiot, mausteet ja silputtu tilli. Hauduta kastiketta kannen alla n. 10 min ja lisää tarvittaessa suolaa.
Sulata rasva kattilassa. Lisää joukkoon jauhota ja sekoita vispilällä tasaiseksi. Kypsennä jauhoja minuutti pari koko ajan sekoittaen.
Kaada maito kattilaan useammassa erässä koko ajan sekoittaen. Anna kuumeta jatkaen sekoittamista, kunnes kastike sakenee. Lisää juustoraaste ja sekoita, kunnes se on sulanut. Mausta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä.
Kaada voidellun, 2-3 litraisen vuoan pohjalle tonnikalakastiketta ja sen päälle juustokastiketta. Levitä päälle lasagnelevyjä (pilko niitä tarvittaessa niin, että kastikkeet peittyvät). Tee seuraava kerros samoin.
Levitä viimeisen lasagnelevykerroksen päälle vain juustokastiketta ja ripottele päälle juustoraastetta. 
Paista 175 asteessa uunin keskitasolla n. 40 min. Anna lasagnen vetäytyä peitettynä 10 min ennen tarjoamista.
Alkuperäinen ohje: Kodin Kuvalehti 3/2015

Aiemmasta ystävänpäiväkakusta jäi yli Lemon curd-tahnaa ja halusin sen käyttää, ennen kuin menee huonoksi. Koska sitruunainen kuivakakku sellaisenaan ei tyydyttänyt, syntyi tahnaa käyttäen sitruunainen pohja, jonka päälle sopi hyvin mansikasta tehty mousse.

Sitruuna-mansikkavalkosuklaamoussekakku

Pohja:
2 kanamunaa
2,25 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
50 g sulatettua voita tai margariinia
100 g rahkaa
Täyte:
4 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa tai rahkaa
200 g valkosuklaata
500 g pakastemansikoita
1,5 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
3 liivatelehteä
tilkka mansikoista sulanutta mehua tai appelsiinimehua (vettä)

Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää seos vatkaten muna-sokerivaahtoon. Vatkaa joukkoon ensin sulatettu margariini ja sitten Lemon curd ja rahka.
Päällystä irtopohjavuoan (ø 24 cm) pohja leivinpaperilla ja levitä taikina vuokaan. Paista pohjaa 200 asteessa keskitasolla n. 40 min. Tarkasta tikulla pohjan kypsyys. Jos pinta alkaa tummua liikaa, peitä vuoka foliolla paiston loppuvaiheessa.
Jäähdytä pohja.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma.
Ota sulaneista mansikoista talteen pieni määrä mehua. Soseuta mansikat. Vatkaa mansikkasoseen joukkoon tuorejuusto tasaiseksi.  Vatkaa sen jälkeen joukkoon tomu- ja vaniljasokeri ja lopuksi vesihauteessa sulatettu ja hieman jäähtynyt valkosuklaa.
Kuumenna mansikkamehu (tai appelsiinimehu) ja lisää sekaan liotetut liivatelehdet. Kaada liivateseos mansikkasoseen joukkoon. Sekoita seos tasaiseksi ja lisää lopuksi joukkoon kermavaahto.
Kaada tasainen seos jäähtyneen sitruunapohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Katson ahkerasti Master Chef Australiaa ja silmiini sattui Matt Preston tekemässä yliyksinkertaisia maapähkinäkeksejä. Koska arvasin mansikkamoussetta jäävän yli (tai panin sitä jäämään), leivoin näitä keksejä ja täytin moussella. Keksit ovat niin yksinkertaisia tehdä, että ne tekaisee hätätilassa parissakymmenessä minuutissa.

Maapähkinäkeksit

2,4 dl maapähkinälevitettä
2,4 dl sokeria
1 kananmuna
sokeria ja suolaa siroteltavaksi keksien päälle

Laita kaikki keksiaineet kulhoon ja sekoita tehosekoittimessa tai vatkaimella ne hyvin sekaisin.
Ota taikinasta paloja ja pyöritä ne palloiksi. Pane pallot leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja paina ne kädellä litteiksi. Ripottele keksien päälle hieman sokeria ja suolaa.
Paista keksit 190 asteessa kunnes ne saavat hieman väriä (n. 10 min). Jäähdytä ja syö.
Voit halutessasi pursottaa kekseille esim. ylijäänyttä mansikkavalkosuklaamoussetta, laita päälle toinen keksi. Anna moussen hyytyä jääkaapissa.
Lähde: http://tenplay.com.au/channel-ten/masterchef/recipes/simple-peanut-cookies




Olen nautiskeleva suihkussa kävijä. Yleensä lotraan ja lämmittelen suihkussa 15–20 min. Eilen illalla sen sijaan suihku oli mitä epänautittava. En tiedä, mihin taloyhtiö vedenpaineet olivat kadonneet, mutta suihkusta tuli vettä juuri sen verran liruen, että suihku pysyi päällä. Pelkäsin koko hiusten pesun ja saippuoinnin ajan, että vedentulo hyytyy kokonaan ennen kunnon huuhtelua. Tuli lyhyt, nopea suihkuhetki. Yleensä lopettaessani koko WC-koppi on täynnä höyryä, tällä kertaa en onnistunut höyryttämään edes kokonaan peiliä ennen lopetusta. Yäk.

Kristiina

tiistai 24. helmikuuta 2015

Ben Zyskowitczin säästölista ja Keskon vieraanpelko

Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz julkaisi maanantai 23.2.2015 oman ehdotuksensa valtiontalouden säästöiksi tulevalla hallituskaudella. Hän nimesi sen Benin listaksi.

Jotenkin listasta pilkahtaa se, että kyseessä on Kokoomuksen edustajan ehdotus. Yksittäisten säästöjen 5 ensimmäistä kohtaa kohdistuvat suoraan vähätuloisiin. Ansiosidonnainen työttömyysturva pitäisi lyhentää 250 päivään. Maksuaikaa on kuitenkin turha lyhentää, koska työttömille ei ole töitä ja 45+ ikäisiä eivät työnantajat halua työllistää. Vanhempien pitkäaikaistyöttömien ja työttömäksi joutuvien prosentuaalinen osuus työttömistä nousee koko ajan. Siksi myös eläkeiän nosto ennen tämän epäkohdan korjaamista oli täysin hyödytöntä.

Ehdotuksessa on myös Kelan tulonsiirtojen indeksikorotusten jäädyttäminen ensi vaalikaudeksi. Uutisten haastattelussa Ben sanoi, ettei muutama euro kuussa merkitse mitään vanhuksille, lapsiperheille tai työttömille kunhan terveys- tai neuvolapalvelut pysyvät. On se kiva, kun pääsee lääkärille tai neuvolaan, mutta ei ole varaa sen jälkeen ostaa koko ajan kallistuvia lääkkeitä tai maksaa jatkuvasti nousevaa sähkölaskua. Sama tulee eteen myös lääkekorvausten pienentämisen ja hammashoidon Kela-korvausten poistamisessa, joita myös ehdotettiin listassa säästötoimena. Kas kun esim. nytkin kunnalliseen hammashoitoon pääsyä saa odottaa 7 kk. Ja vanhukset, lapsiperheet ja työttömät joutuvat jättämään joko ostamatta elintärkeät lääkkeet tai ruoan, molempiin ei ole varaa.

Listan yksittäisistä säästöistä löytyi kyllä hyviäkin ehdotuksia, kuten tuulivoimatuesta luopuminen ja kehitysyhteistyörahoituksen siirto kirkon ja kansalaisjärjestöjen sekä monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön. Myös "populismiehdotuksiksi" nimetyt kohdat saavat ainakin minun täyden tukeni. Itsestäänselvyydet ja tavoitteetkin olivat suhteellisen realistisia lukuun ottamatta esimerkiksi sellaisia yksilön oikeuksien radikaaleja rajoituksia kuten TUPAKOINNIN KIELTÄMINEN LAILLA. Nyt järki käteen. Kun yritetään poistaa turhaa holhoamista ja sääntöjä niin ehdotukset keskioluen siirrosta Alkoon tai tupakoinnin kieltämisestä lailla on parasta unohtaa holhoavana, "kyllä isoveli tietää"-tyyppisenä vanhanaikaisena kukkahattuhöpötyksenä.

Sen sijaan jotain listasta puuttuu. En näe missään ehdotuksia verokikkailun ja varojensiirron estämiseksi. Liekö EU-lainsäädäntö määrännyt, ettei edes voida harkita tulojen ja varallisuuden verottamista siinä maassa, mistä tulo tulee ja omaisuus sijaitsee sen sijaan, että suositaan omien tai yrityksen "kirjojen" siirtoa kevyen verotuksen maihin omaisuuden ja tulonlähteiden jäädessä edelleen Suomeen. Raha tulee Suomesta, mutta sitä verotetaan jossain veroparatiisimaassa. Miten paljon lisätuloa tällaisella verotuksella Suomeen saataisiin, Ben?

En myöskään löytänyt mitään mainintaa siitä, miten perittäisiin takaisin tai peruttaisiin yrityksille tähän asti annetut yhteisöveron alennukset ja muut verohelpotukset. Niiden oli tarkoitus synnyttää uusia työpaikkoja ja parantaa kilpailutilannetta, mutta nämä konstit eivät ole suomalaisiin yrityksiin tepsineet. Paitsi että ne ovat lihottaneet omistajien kukkaroa. Kaikista helpotuksista huolimatta työkkärijonoon passitetaan ihmisiä entiseen tahtiin. Koska helpotukset olivat siis kansalaisten enemmistön kannalta hyödyttömiä, ne tulisi voida perua. Miten paljon sillä saataisiin lisää tuloja?

Myös muutama muu viimeaikainen uutinen on kiinnittänyt huomiota. Keskon pääjohtaja Mikko Helander moittii päättäjiä halpaketjujen suosimisesta.  Hän haluaa päättäjien varmistavan, että Suomessa olisi vahva kotimainen päivittäistavarakauppa jatkossakin eikä suomalaisia päivittäistavaraketjuja syytettäisi elintarvikkeiden korkeista hinnoista, koska 40 % hinnoista on erilaisia veroja. Suomalaiset ruokaketjut myyvät ja varmistavat hänen mukaansa kotimaisen elintarviketuotannon, eivät ulkomaiset halpaketjut. Pelkääkö Kesko kilpailua? Jos halpaketjuilla viitataan tällä hetkellä Suomessa toimivaan Lidliin, niin kyllä niiden hyllyiltä löytyy suomalaisia tuotteita siinä kun K- tai S-markettienkin. Ja ulkomaisia halpaketjuja ja niiden tuotteita verotetaan käsittääkseni aivan samoin kuin kotimaisiakin ketjuja. Ja silti ne pystyvät myymään sekä kotimaassa että ulkomailla tuotettua ruokaa halvemmalla. Itse toivotan halpaketjut tervetulleeksi. Kunhan ne eivät unohda, että suomalainen asiakas haluaa paitsi vastiketta rahalleen myös kotimaista tarjontaa kaupan hyllyltä, oli kyseessä sitten ulkomailta rantautunut halpaketju tai kotimainen päivittäistavaraketju.

Valtio ottaa jälleen 5 miljardia uutta lainaa. Mihin? Maksaakseen takaisin erääntyviä velkoja ja kattaakseen budjetin alijäämää. Oho, valtiohan selvästi ottaa uuden pikavipin maksaakseen vanhan pikavipin kuluja ja päivittäisiä menoja. Päättäjät suitsivat kuluttajien mahdollisuutta ottaa pikavippejä ja kehottavat karttamaan niitä. Niin pidetään talous kurissa. Milloin valtio rupeaa lailla suitsimaan omaa samanlaista toimintaansa?
Kristiina

Musta



Musta ei itseasiassa ole varsinainen värisävy, vaan se kuuluu värittömiin eli ns. akromaattisiin sävyihin.
-Wikipedia 

Pieni Lintu - MakroTex challenge

maanantai 23. helmikuuta 2015

Scavenger Hunt Sunday

This weeks list was:
Makes me happy
Hidden
One
Modern
Dessert

Here are my photos.

Makes me happy
Cats
My cats eating

Hidden
Sweets
Sweets - my hidden desire

One
Earrings
I always seem to loose one of my earrings


 Modern
Tablet
My new purchase

Dessert
Dessert
Hits very close to my hidden desire


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Tapahtumien viikonloppu

Uravalmennuskurssini päätöspäivä oli perjantaina. Olin menossa iltapäivällä pääkirjastoon, jossa järjestettiin henkilökohtainen opastustuokio halukkaille tabletin käytössä. Väliin jäi luppoaikaa, jonka käytin hakemalla H & M:stä "villatakin", jota olin jo aiemmin muutaman kerran silmäillyt. En tiedä, voiko tuollaista ohutta takkia nimittää villatakiksi vai olisiko se kudottu jakku. En ole vuoteen ostanut vaatteita muuten kun silloin, kun edellinen on hajonnut. Eli vuoden aikana kesällä pusakan ja alkuvuodesta talvikengät. Nyt halusin orastavan kevään kunniaksi ostaa jotain keväällä/kesällä pidettävää uutta. Ja nyt se on tehty.

Lauantaina kaupungissa tapahtui paljonkin ja koska bussin kuukausikortti oli vielä pari päivää voimassa, lähdin katsastamaan tapahtumia.

Ensimmäisenä vuorossa oli Pakkasmarkkinat torilla. Näin tarjontaa hieman jo perjantaina, mutta mielestäni lauantaina myyjiä oli enemmän. Kesään verrattuna minua kiinnostava tarjonta oli kuitenkin sen verran vähäistä, että siltä osin rahat säästyivät.

Fair

Vaasassa pidettiin lauantain Polar Sound Festival-tapahtuma. Konsertissa illalla esiintyivät mm. Elastinen, Robin, Heavyweight Dj's, Salazar Pakyo ja Kuningas Pähkinä & Setä Tamu. Bussiaikataulut ja varallisuus eivät sallineet osallistumistani illan konserttiin, mutta onnekseni muutama esiintyjä oli suostunut Rotaryjen Rewell Centerissä järjestettyyn tilaisuuteen haastateltaviksi. Haastattelijana ja juontajana toimi Radio Luxin toimittaja Atte Kotilainen ja haastateltaviksi saapuivat ensin Kuningas Pähkinä ja Salazar Pakyo ja sitten odotettu Elastinen. Elastinen laskeutui haastattelunsa jälkeen yleisön joukkoon ja jakoi nimikirjoituksia. Itse en raaskinut mennä nuorempien joukkoon omaani hakemaan.

Rewell Center event

Kansainvälisen opaspäivän kunniaksi Vaasa-Mustasaari oppaat esittelivät ilmaisilla non-stop kierroksilla v. 1883 valmistunutta Vaasan Kaupungintaloa. Nykyisin kaupungintalossa ei enää hoideta kaupungin virallisia asioita, vaan se toimii lähinnä konsertti- ja kokoontumispaikkana ja Kaupunginorkesterin harjoituspaikkana. Miljööltään se on kuitenkin upea taidokkaine kattokruunuineen ja lampetteineen, patsaineen ja maalauksineen. Myös seinälle ripustetut taideteokset ovat katsomisen arvoisia. Teosten ja tilojen katselemista itsenäisesti ei voi verrata niihin tutustumiseen opastetusti.

City Hall

Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa mukaan tapahtumiin. Sai tuntumaa muuhunkin kuin siivoamiseen ja ruoanlaittoon.

Uuden tabletin myötä olen nykyisin myös Instagramissa. Hieman takellellen vielä, mutta kuitenkin. Ehkä joku päivä saan luettua ne ohjesivut, jotka liittyvät Instagramin hallintaan. Siihen asti sieltä kai löytyy mitä kummallisimpia kuvia. Vielä kun tuo tabletin kamera on aika "laukeamisherkkä", sain tänäänkin välillä sillä ottaessani mitä kummallisimpia kuvia.
Ja muuten, siitä langattomasta verkkoyhteydestä. Sen asennus oli helppoa ja sujui ilman suurempia ongelmia (1-2 pientä, helposti selvitettyä "ei-strömsö" kohtaa, kuten kaikissa asennuksissa). Isoimmat mutkat kai tulivat Anvian kaupassa laitteita hakiessani. Ensin ei ollut sitä pöytäkoneen USB vastaanotinta, joka minulle oli laitettu pari viikkoa aiemmin kustannuslaskelmaan. Tilalle tarjottu vastaava laite maksoi yli puolet enemmän. Siihen sain sitten alennuksen ja laite maksoi loppujen lopuksi € 4,- enemmän. Toiseksi hankin langattoman yhteyden kotiin, jotta saisin käyttööni antennipistokkeeseen yhdistettävän taloyhtiön tarjoaman modeemin ja ilmaisen nettiyhteyden. Se ei onnistunut johdollisena, koska antennipistoke on olohuoneessa ja tietokone makuuhuoneessa. No, ensimmäinen ohje Anvian liikkeessä asennukseen oli, että hankkimani reititin (sijoituspaikka myös olohuoneessa) ja tietokone tulisi väliaikaisesti yhdistää johdolla. Johon sanoin, ettei edelleenkään onnistu. Onneksi he saivat reitittimen laitettua käyttökuntoon liikkeessä ilman väliaikaista yhdistämistä johdolla. Nyt pöytäkoneeni ja tablettini kotona käytettäessä ovat yhdistetyt WiFillä verkkoon. Paitsi, ettei minun enää tarvitse maksaa kuukausimaksua nettiyhteydestä, pääsin eroon 3 johdosta makkarin nurkassa. Ja toivottavasti vielä yhdestä, kun yhdistän printterin koneeseen langattomasti piuhan sijasta.

Kristiina

torstai 19. helmikuuta 2015

Iästä ja sairastamisesta

Flu
Nyt se iski sitten minuunkin. Nimittäin kevätflunssa. Ja äkäisenä iskikin. Olin jo maanantaina ja tiistaina kursseilla täysin pää limassa ja tiistai-iltana nousi kuume. Ei kovin korkea, mutta se riittää saamaan olon tuntumaan, kuin joku olisi vetänyt mankelin läpi. Minulla kun ei yleensäkään nouse kuume kovin korkeaksi, no lukuun ottamatta aikanaan keuhkokuumetta. Ja täytyy sanoa, etten ole tiennyt päähän mahtuvan niin paljon räkää. Nenä on umpitukossa ja jos ei jatkuvasti niistä, niin se ehtii jo valumaan itsestään. Onneksi keskiviikkona ja tänään olivat arvioinnit, joten sain olla eilen kotona parantelemassa ja täyttävässä papereita. Eikä tänäänkään tarvitse lähteä liikkeelle ennen puolta päivää.

AgeKatselin taannoin Lumikki-elokuvaa. Tätä TVstä tullutta viimeisintä. Kiehtovaa siinä oli ajatus ikuisesta ja ylivoimaisesta kauneudesta. "Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin". Miksi kuviteltu kauneuden menetys on meille nykyisin niin kauhistuttava ajatus, että kulutamme satoja euroja (ne meistä, jolle se on kauhistus) sen säilyttämiseen? Ryppyvoiteita, leikkauksia ja mitä omituisimpia hoitoja. Miksi terveellinen ravinto ja aktiivinen, myös ulkona vietetty elämä eivät enää riitä? Jokaisen pitäisi osata vanheta omaan tahtiinsa sekä sisäisesti että ulkoisesti. Itse haluaisin täyttää joka vuosi syntymäpäivänäni n. 30 v., mutta peili näyttää toista. Mieli tosin pysyy lapsellisempana kuin henkkarin vuosimäärä. Sekin on tärkeätä. No, hieman harmaiden peittoa hiuksiin ja silmänalusrasvaa naamaan viivyttää ikääntymistä. Ihailen esimerkiksi niitä bloggaajia, jotka nauttivat omasta iästään ja kokemuksen tuomasta varmasta maustaan. Käykääpä esimerkiksi katsomassa Tuulaanneli-blogia. Miten tyylillä ja hyvällä maulla toteutettu aikuisen naisen päiväkirja muodista ja tyylistä. Emme me vanhene, me ikäännymme ja saamme, ainakin jotkut, varmuutta omaan olemukseemme. Se on varteenotettavampaa kuin muutama ryppy tai harmaa hius siellä täällä.

Käyn tänään hakemassa kaupunkireissulla muutaman laitteen, jonka avulla pöytäkoneeseeni ja tablettiini pitäisi tulla langaton yhteys. Kerron viikonloppuna, miten homman kanssa kävi.
Kristiina

tiistai 17. helmikuuta 2015

Unelmaelämää ja tyhmyyttä

Tällä kertaa tuli luettua saman kirjoittajan 2 kirjaa.

Books
Onnenkoukkuja (Gregoire Delacourt) pohtii lottovoittoa. Ranskalaisessa kylässä elävä Jocelyne voittaa lotossa yli 18 miljoonaa. Hänen elämäänsä kuuluvat aviomies Jocelyn (autotehtaan työntekijä joka haluaa kouluttautua työnjohtajaksi), kaksi aikuista, jo kotoa pois muuttanutta lasta ja yksi kuollut lapsi. Jocelynen avioliitossa on ollut ylä- ja alamäkensä. Lapsen kuolema sai aviomiehen käyttäytymään ensin karkeasti ja sitten seksissä rajuksi. Mutta lopuksi kaikki on tasaantunut Jocelynen mielestä mukavaksi, rakastavaksi ja kodikkaaksi. Lapset tosin ovat pienoinen epävarmuustekijä, mutta heitä voi vaan tukea. Jocelynen elämää kuuluu myös hänen omistamansa käsityökauppa ja blogisivut käsitöistä, puodista ja omista neulemalleista. Hän ajattelee, että vain muutama ihminen lukee blogia, kunnes paikallislehden toimittaja tuo tiedon, että blogilla on yli 2000 seuraajaa viikossa ja se auttaa monia naisia selviytymään oman elämänsä arjen vastoinkäymisistä. Sitten Jocelyne, naapurissa olevan kauneushoitolan omistajakaksosten yllyttämänä, lottoaa ja voittaa. Hän käy lunastamassa voittoshekkinsä veikkausyhtiön ammattilaisten varoitusten varustamana ja jää miettimään, mitä sillä tekisi. Hän ei vie sitä pankkiin vaan laittaa sen ajatusajakseen kotona kenkään säilöön. Eikä kerro asiasta kenellekään. Syntyvät listat siitä, mitä tarvitaan (mm. höyrysilitysrauta, ammematto ja miehen toivoma tauluTV), mitä tekisi mieli (uusi Carrollin takki ja punaiset alusvaatteet) ja hullut mieliteot (talo meren rannalta ja Porche). Lopuksi Jocelyne päättää säilyttää rakastetuksi ja hyväksi kuvittelemansa elämänsä ja polttaa shekin. Elämä kuitenkin yllättää ja häntä petetään äärimmäisellä tavalla. Pettämisen seurauksena Jocelynen elämä muuttuu ja hän muuttaa itsensä. Parempaan vai huonompaan, sen saa lukija itse päättää.

Books
Katseenvangitsijat (Gregoire Delacourt) kertoo pienen ranskalaisen kylän automekaanikon Arthur Dreyfussin elämän mullistumisesta. Eräänä tavallisena koti-iltana, Arthurin katsellessa TVtä T-paidassa ja alushousuissa, hänen ovelleen koputetaan. Ja oven takana seisoo Scarlett Johansson eksyneenä ja levähdyspaikkaa kaipaavana. Arthurin koko nuoren elämän kestänyt rintafetissismi saa toiveiden täyttymyksen. Tämän ajan povikuningatar asustaa hänen kotonaan. Ja täysin inhimillisenä nuorena naisena. Paitsi että totuus on hieman erilainen. Arthur ja hänen rakastettunsa viettävät 6 ihanaa päivää yhdessä runoillen, eläen kotielämää ja viettäen aikaa tutustuen toisiinsa. Ja rakastuen. Pyrin olemaan paljastamatta liikoja kirjan juonesta, mutta Scarlett Johansson ei oikeasti ole Scarlett, vaan kaunis ranskalaisneito, joka kamppailee epätoivossa kauniin, julkkiksilta näyttävän ulkonäkönsä ja muotojensa aiheuttamia traumoja vastaan ja hakee elämälleen oikeaa rakkautta.Sitä, että häntä rakastettaisiin muutenkin kuin ulkokuorensa takia, omana itsenään.

Kaiken kaikkiaan Delacourtin kirjat ovat luettavaa niille, jotka haluavat hieman kevyempää, pohdiskelevaa  lukemista. Katseenvangitsijaa lukiessa on hyvä omata tietoja hieman myös julkkiksista ja muusta julkaisukulttuurista. Ilmaisu poukkoilee hieman ajatuksista ja ideoista toiseen, mutta ei liian vaativalla tavalla. Joissakin väleissä päähenkilöiden ajatuksenjuoksu hieman hämmentää, mutta luettavana suositeltavaa. Ranskalaista.

Chicken
Uutisten mukaan sitten vuoden 1997 ihmiset ovat tutkitusti tyhmentyneet. Syyksi epäillään sähköistä tiedonvälitystä. Koska netistä löytyy tietoa niin helpolla, ei yksilön tarvitse enää vaivata älynystyröitään sen oikean tiedon hakemiseen. Älypuhelin älyköityy ja käyttäjä tyhmentyy. Mutta löytyykö se oikea tieto aina netistä? Käytämme esimerkiksi Wikipediaa tiedon hakemiseen. Mutta sinne tietoa saa syöttää kuka vaan sen mukaan, minkä kokee oikeaksi. Itsekin olen sinne tiettyjä sivuja täydentänyt. Mutta ovatko minun tietoni oikeita vai oletuksia siitä, minkä uskon oikeaksi? Miten muuten tietosana- ja muut kirjat (nuoremmille tiedoksi: niistä etsittiin ennen faktoja) ja niiden laatijat varmistivat tietojen oikeellisuuden? Ilmeisesti samoin kuin minä kirjoittaessani Wikipediaan. Asiantuntijat ovat oikeassa ja jos tarpeeksi moni muu on samaa mieltä, asian täytyy olla faktaa. Kuten esimerkiksi aikanaan se, että itsetyydytys aiheutti vähä-älyisyyttä. Tiedemiesten mukaan tieto on kokeellisesti todennettua ja objektiivista. Minusta iso osa tiedosta, varsinkin liittyen käytökseen ja tekemiseen, on subjektiivista. Ja näin ollen testaajasta ja väittämästä riippuvaista. Olemmeko me sitten entistä tyhmempiä vai kokeilevimpia, tiedä häntä. Tietoa haemme ainakin entistä harvemmin kirjoista ja muista tietolähteistä nettiä lukuun ottamatta. Ehkä tyhmentymisemme onkin vain omien aivojen käyttökieltoa. No, tyhmentymisen laji sekin.
 
Kristiina

Hento



Haviseva hento lehti, pieni ääni hiljaisuudessa.

Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Yrittäjyyttä, olutta ja kirjastoviikko

DIY
Mennyt viikko on ollut erilainen ja mukava. Olin työhöntutustumisviikolla kirjastossa. Sain tilaisuuden tutustua kaikkiin niihin töihin, joista en tiennyt mitään. Valitsin paikaksi kirjaston, koska ihmiset ja osa töistä oli minulle ennestään tuttuja. Minulle annettiin vapaat kädet valita tutustuttavaksi mitä osa-alueita ja osastoja itse halusin ja viikkoni muokkautui niiden kirjaston töiden mukaan, joista en tiennyt mitään. Tutustuin uusiin osastoihin kuten lastenosastoon ja uutisalueeseen. Tutustuin kirjojen luettelointiin, asiakaspalvelutöihin ja kirjastoautoon. Sekä sivukirjaston toimintaan. Ja mikä ihaninta, jokaisella osastolla, johon itseni määräsin, minut otettiin erittäin ystävällisesti vastaan ja ihmiset niillä olivat hyvin avuliaita ja opettivat minua osaavasti ja halukkaasti. Sekä pääkirjasto että Ristinummen aluekirjasto olivat ilahduttavia paikkoja työskennellä. Nautin viikosta suunnattomasti paitsi ihmisten takia myös siksi, että sain taas viikoksi tunteen työssä olosta. Ja sain samalla viettää viimeistä päivää lukuun ottamatta aikaa lempityökaverini ja ystäväni Riitan kanssa. Sen lisäksi että meillä oli yksinkertaisesti mukavaa, hän opetti minut tekemään suojapussin tabletilleni karkkipapereista. Eikö olekin hieno? Ja ihan omin pikku kätösin tehty. Eikä ollut aikaa vievä työ, se syntyi reilussa puolessa tunnissa odotellessani torstaina aikaa lähteä REKOon hakemaan tilauksiani.

Entrepreneur
Viikolla eräs Pohjalaisen toimittaja peräsi yrittäjän solidaarisuutta työntekijöitään kohtaan. Yrittäjä lakkauttaa Vaasan keskustassa toimivan, toistaiseksi kannattavan urheiluliikkeensä keskittyäkseen muihin liiketoimiinsa. Yrityksen 9 työntekijää saavat lähtöpassit. Yrittäjä itse pitää urheiluliikkeen pyörittämistä todella työläänä ja sen kannattavuutta tulevaisuudessa nakertavien verkkokauppojen kilpailua vakavana. Työntekijänä ymmärrän täysin toimittajan asennetta. Yrittäjä jatkaa muita liiketoimintojaan, mutta työntekijät joutuvat työttömyyskortiston yhä kasvavaan massaan. Ja tällä hetkellä ainakin alan työpaikat ovat kiven alla, kun kaupan ala elää nettikaupan uhassa murrosaikaansa. Mutta toisaalta ymmärrän yrittäjää. Jos hän kokee tietyn osan toiminnoistaan tulevaisuudessa muuttuvan kannattamattomaksi ja syövän liian suuren osan hänen ajastaan ja osaamisestaan muulta toiminnalta, useimmiten pieni ja miksei suurempikin yritys lakkauttaa sen osan toiminnasta ja keskittyy panos/hyötysuhteeltaan kannattavimpiin toimintoihin. Niinpä peräisin tuota solidaarisuutta mieluummin hieman suuremmilta yrityksiltä (esimerkkinä OP-konserni). Siellä yrittäjän työn suorittavat palkatut työntekijät, jotka uhraavat aikaansa ja toimintatarmoaan vain sen määrätyn työajan ja palkan verran. Sen sijaan pienyrittäjä laittaa yrityksiinsä koko oman panoksensa. Hän tulee siksi usein samaan tilanteeseen kuin tämä yrittäjä eli lakkauttaa joitakin osia liiketoiminnastaan. Suuryrittäjä maksimoi muiden voittoja isompina osinkoina ja korkeimpien johtajien palkkioina, pienyrittäjä maksimoi oman ajankäyttönsä kannattavuuden ja oman toimeentulonsa. Joten hänellä on kohtuullinen oikeus oman ajankäyttönsä ja toimeentulonsa takia luopua osasta liiketoimintaansa. Solidaarisuus olisi voinut ehkä näkyä siinä, että yrittäjä olisi etsinyt lakkautettamalleen liiketoimintansa osalle jatkajan, jolle olisi myynyt sen osan toiminnastaan, josta itse haluaa luopua. Jos sellainen jatkaja/ostaja kohtuullisessa ajassa ja ehdoilla löytyy.

Beer
Viikolla meitä kuohutti(?) lehtien palstoille noussut kohu Keskustan tavoitteisiin kuuluvasta kaupan keskioluen laimentamisesta ja nykyisen keskioluen myynnin siirrosta Alkoon. Tätä uutista kommentoi Pohjalaisessa eilen myös Kristillisten kansanedustaja Peter Östman. Hän kannatti lämpimästi ajatusta (yllätys, yllätys). Hänen mukaansa Keskusta/Sipilä sanoo, että oluen laimentaminen on vain yksi keino, joka sisältyy keskustan tavoitteeseen: hyvinvointierojen kaventamiseen. Siis häh? Eli hyvinvointieroja kavennetaan, kun "rupusakki" ei enää voi tuhlata rahojaan kaupassa kaljaan, vaan se täytyy hakea Alkosta sen aukioloaikoina. Sillä mehän emme näe Jorma Ollilaa tai Björn Wahlroosia hakemassa mäyräkoiraa paikalliskaupasta. Jos he haluavat olutta, autonkuljettaja hakee sen Alkosta. Tehköön muutkin niin. Veikkaan kyllä, että jos "rupusakki" ohjataan Alkoon, niin ei sieltä enää kaljaa haeta. Sieltä haetaan sitten samalla kertaa 3-4 pulloa kossua tai muuta kirkasta. Isompi känni ja kevyempi kantaa. Sillähän niitä hyvinvointieroja kavennetaan. Siirretään mieluummin kaikki alkoholin myynti kauppoihin ja pistetään Ollilat ja Wahlroosit hakemaan konjakkinsa S-Marketista. Kapenevathan ne erot silläkin. Mutta kukapa sitä ehdottaisi, voisi isokenkäisporukka vielä suuttua ja viedä rahansa Ruotsiin. Ai niin, ne veivät jo.

Monille laskiaisen perinneruoka on hernekeitto. Minulle laskiaisruokaa sen sijaan ovat blinit ja sienisalaatti. Ehkä perinne tulee kotoa, ehkä jostain itänaapurin traditiosta. Mutta muista tehneeni jo parikymmentä vuotta laskiaisviikolla blinejä. Ne ovat maittavaa, hiukan erilaista ruokaa. Yleensä niitä nautitaan smetanan, sipulin ja mädin kanssa. Itse en mädistä välitä, mutta sienisalaatista löytyy sekä sipuli että hapanmaito. Jos etsitte jotain uutta rokan tilalle, koittakaahan näitä. Resepti, jota käytän, löytyy tattarijauhopaketista. Laitan sen tähän, jos joku sattuisi saamaan käsiinsä eri valmistajan jauhoja. Tai muuten vaan tarvitsee houkutinta tehdä näitä hyviä lettusia.

Blinit ja sienisalaatti
Food

3 dl kermaviiliä tai bulgarianjogurttia
15 g tuorehiivaa tai 7 g kuivahiivaa
2 dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
1 dl kuumaa maitoa
1 rkl voisulaa
1 tl suolaa
1 keltuainen
1 valkuainen

Sienisalaatti:
3 dl suolasieniä tai 500 g tuoreita herkkusieniä
1 iso tai 2 pientä sipulia
1 dl kermaviiliä
suolaa, valkopippuria, ripaus curryjauhetta

Lämmitä kermaviili/jogurtti kädenlämpöiseksi (tuorehiiva) tai n. 42 asteiseksi (kuivahiiva). Liuota siihen tuorehiiva tai lisää kuivahiiva tattarijauhoihin sekoitettuna. Lisää maitoon tattarijauhot ja sokeri. Anna taikinan nousta huoneenlämmössä pari tuntia tai jääkaapissa pidempäänkin.
Kuumenna maito ja voi yhdessä, kunnes voi on sulanut. Erottele keltuainen ja valkuainen ja vatkaa valkuainen vaahdoksi.
Ennen paistoi lisää nostatettuun taikinaan keltuainen, suola ja kuuma maitovoiseos. Lisää lopuksi vaahdotettu valkuainen varovasti käännellen taikinaan.
Paista taikinasta blini- tai ohukaispannulla voissa miedolla lämmöllä paksuhkoja blinejä.

Valuta suolasienet ja huuhdo liika suola pois. Pilko ne pieniksi.  Jos käytät herkkusieniä, pilko tuoreet sienet pieniksi ja paista niitä öljyssä, kunnes kosteus on haihtunut.
Pilko sipuli pieneksi. Sekoita sienisilppu, sipuli ja kermaviili keskenään ja mausta makusi mukaan.

MENKÄÄHÄN MÄKEÄ LASKEMAAN NE, JOIDEN MÄISSÄ ON LUNTA.

Shrovetide
Kristiina

P.S. Näin jälkikäteen minua harmittaa hirveästi, että sain tietää blogien kautta Helsingin Seniorisäätiön korttitempauksesta vasta liian myöhään eli perjantaina. Olisi ollut kiva, kun joku olisi luonut tästä tapahtuman aiemmin viikolla ja haastanut kaikki Vaasan bloggarit mukaan. Olisin varmasti osallistunut.

torstai 12. helmikuuta 2015

Ystäviä, laskemista ja tottelemista.

Cake
Ystävänpäivää varten tuli tehtyä vielä kakku. Kakun ainekset löytyivät kaikki Kinuskikissan sivuilta. Kakkupohjana toimii mehevä suklaakakku. Koska tein sydänkakun, reseptin mukaan tehdystä pohjasta sai sydänvuoalla 2 erillistä kakkua, jotka kostutin appelsiinimehulla. Myös sitruunamehu vedellä ja sokerilla laimennettuna tai sitruunalimonadi käy. Suklaakakkujen väliin laitoin täytteeksi lemon curd-sitruunatahnan ja sen päälle hopeatoffeetäytettä. Hopeatoffeetäytettä tein tosin hieman pienemmän määrän sovittaen reseptin 100 g:lle hopeatoffeeta. Koristelu on minulla vielä sen verran noviisiasteella, etteivät nuo sokerimassakukat ja kermakoristelu näytä juuri 4-vuotiaan koristelua kummemmalta. Vaatinee rutkasti harjoittelua.

Buns
Laskiaista taas kunnioitetaan pullilla. 2,5 maitodl:n pullataikinasta tulee hyvät 12 pullaa. Sisälle sitten rutkasti hilloa tai mantelimassaa. Ja kermavaahtoa. Pistän tähän mantelimassan ohjeen, pullataikinaohje löytyy vaikkapa jauhopussin kyljestä. Kermavaahdosta saa napakan vatkaamalla vaahdoksi 3 dl kylmää vispi- tai kuohukermaa ja kun kerma on hieman vatkaantunut, lisäämällä sekaan 1,5 rkl sokeria, 1 tl vaniljasokeria ja 1,5 rkl vaniljakreemijauhetta. Vatkataan kerma loppuun vaahdoksi.

Mantelimassa 

100 g mantelijauhetta
100 g tomusokeria
1 pieni munanvalkuainen tai 1-2 rkl vettä/mantelilikööriä

Jauha mantelit hienoksi. Lisää sokeri ja munanvalkuaista sen verran, että seos on koossapysyvää ja notkeaa. Karamelliväreillä voit värjätä mieleiseksi, jos käytät esim. kakun koristeisiin. Säilytä mantelimassa tiiviissä pussissa jääkaapissa.

Sunnuntaina illalla istuin aika pitkään koneella kirjoittelemassa työhakemuksia. Viimeistä tehdessäni tokaisin ruutua tuijottaen puoliksi itsekseni, puoliksi kissoille: "nyt aletaan menemään nukkumaan, vai mitä?". Kun hetikohta maltoin irrottaa katseeni näytöltä, vilkaisin sänkyäni katsoakseni, olenko yksin vai onko joku jo tullut nukkumaan. Ja näin seuraavaa:

Cats

Aika tottelevaisia kissoja, vai mitä? Yleensä ne kissamaisesti viis veisaavat kielloistani tai sanomisistani. Mutta näköjään syöminen ja nukkuminen tekevät poikkeuksen. Paitsi nukkuminen, kun itse menen nukkumaan. Silloin kissat voivatkin nousta uudestaan ylös ja siirtyä olohuoneeseen omien rientojensa pariin.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Kristiina

tiistai 10. helmikuuta 2015

Appelsiinisuukot ja tablettiuutisia

Piti viikonloppuna taas vähän tehdä ruokaa ja leivoskella. Tulossa kun on sekä laskiainen että ystävänpäivä.

Soup
Alkuviikon ruokana on ihana nokkoskeitto. Ohjetta en laita, koska nokkoskeitto keitetään tavallisen pinaattikeiton reseptillä. Toki sitäkin tulee tehtyä oman maan pinaatista, mutta jotenkin keitossa on nokkosista tehtynä voimakkaampi maku. Muutenkin nokkonen antaa ruokaan erilaisen makuvivahteen kuin miedompi pinaatti. Onneksi uutta nokkossatoa pääsee keräämään jo n. 3 kk:n päästä. Se onkin kevään ensimmäinen keräättävä sato. Samaan aikaan saa myös muita villikasveja, jos niitä osaa käyttää. Minulla villikasvien käyttö valitettavasti toistaiseksi rajoittuu nokkoseen.

Ystävänpäivää varten tuli vähän leivottua. Tein mm. ystävänpäivää varten kakkupohjan ja laskiaista odottamaan pullat. Mutta niistä lisää myöhemmin. Mielenkiintoista oli sen sijaan myös ystävänpäivää ajatellen tehdyt appelsiinipusut. Löysin ohjeen viimeisimmästä Pirkka-lehdestä ja hieman muunnellen niistä tuli oikein hyviä. Muunnokseen tuli vaahdon tekeminen appelsiinin makuiseksi ja alla käytetyt keksit. Alla olevalla ohjeella suklaakuoresta tulee pehmeähkö. Jos haluat rapean kuorrutteen, käytä temperoitua suklaata.

Appelsiinisuukot

Desert
Pohja: 
2/3 pakettia kauralastuja
Täyte:
1/2 dl glukoosisiirappia
1 3/4 dl sokeria
1/2 dl appelsiinimehua
3 (n. 105 g) kananmunanvalkuaista
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
Kuorrutus:
250 g tummaa leivontasuklaata
1 rkl öljyä

Mittaa kattilan glukoosisiirappi, sokeri ja appelsiinimehu. Keitä hiljalleen 117-asteiseksi. Käytä mittaamiseen elektronista lämpömittaria tai sokerimittaria.
Vatkaa sillä välin munanvalkuaiset puhtaassa ja kuivassa lasi- tai metalliastiassa napakaksi vaahdoksi. Vatkaa valkuaisten joukkoon sokeri ja vaniljasokeri.
Valuta 117-asteinen sokerisiirappi valkuaisten joukkoon koko ajan voimakkaasti vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes seos on kädenlämpöistä.
Täytä tukeva pursotinpussi valkuaismassalla. Voit käyttää  isoa joko pyöreäteräistä tai tähtikuvioista tyllaa. Pursota täytettä kekseille ja nosta keksit jääkaappiin 3 tunniksi.
Desert
Kuorrutusta varten paloittele suklaa. Sulata suklaa vesijauheessa ja lisää öljy sulaneen suklaan joukkoon. Sekoita. Anna seoksen jäähtyä hieman ja kaada kapeaan kulhoon, esim. 1/2 l teräsmitta.
Tartu suukkoon pohjasta ja kasta tai pyörittele suklaassa. Nosta leivinpaperille valumaan. Siirrä jääkaappiin kovettumaan.
Alkuperäisen ohjeen mukaan suukot säilyvät kuivassa, ilmatiiviissä rasiassa 2-3 päivää.
Lähde: Pirkka 1-2/2015

Tablet
Olen hiukan leikkinyt uudella tabletillani. Käytössäni on tällä hetkellä vasta kaupan päällisiksi saatu Dataprepaid-kortti, liittymän hankin vasta sen käytettyäni. Tässäkin asiassa on todettava, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Jäi nimittäin prepaid-korttia laittaessani luettua paketista tuo Data, joten ihmettelin tyhmistymistäni. En saanut suoritettua sitä yleensä helpointa tehtävää eli puhelimen käyttökuntoon saamista. Ja ei kun rehasin koko tabletin mukanani kaupunkiin ja DNA-myymälään. Jossa minulle ystävällinen nuorimies kertoi, että prepaid-kortti oli vain datasiirtokortti, puhelin ei sillä toimi.  Joten kyse ei ollut teknisestä tyhmistymisestä, vaan siitä yleisestä hosumisen aiheuttamasta tyhmyydestä. Nyt pitää vielä odotella kotelon saapumista (netistä tilattu), kynän hain Lidlistä maanantaina. Niin, ja käyttöopetusta kirjastossa 20.2.2015. Eiköhän se sitten suju. Joo, ja käydä hakemassa se varsinainen liittymä. Tai oikeastaan siirtää varapuhelimessa käyttämäni liittymänumero tähän laitteeseen.
Kristiina

Helmikuu



Jos helmikuussa päivän hellittää, niin toisena jo kovemmin kiinnittää!


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Tosielämän rikoksia

Palasin vaihteeksi rikoskirjallisuuden pariin. Mutta en romaanien, vaan todellisista rikoksista ja käräjistä kertovien kirjojen mukana.

Yksi meistä. Kertomus Norjasta (Åsne Seierstad) on hyvin yksityiskohtainen kertomus Norjassa terroristiteon ja massamurhat tehneestä Anders Behring Breivikistä ja hänen uhreistaan. Kirjan tarinat kertovat paitsi Breivikin lapsuudesta ja nuoruudesta, myös useiden uhrien elämästä ennen ampumista Utoyan saarella. Ja johdattavat vähitellen lukijan varsinaisiin veritekoihin ja niiden jälkeiseen oikeudenkäyntiin.
Breivikin tarinasta sen verran, että häneltä puuttui elämässään täysin vanhempiensa lämpö ja hyväksyntä ja siksi hän ajautui elämässään jatkuvasti hakemaan arvostusta ja hyväksyntää ulkopuolelta. Samoin hänellä oli valtava tarve olla parempi ja tärkeämpi kuin todellisuudessa oli, vaikka hänen elämänsä näyttää olevan sarja epäonnistumisia ja syrjään työntämistä käytöksensä takia. Kirjoittajan eduksi sanottakoon, että hän ei itse pyri koko kirjan aikana selittelemään Breivikin tekoja, hän kertoo vain tosiasiat ja eri ihmisten kuvaukset ja lausunnot ja jättää johtopäätösten teon lukijalle. Pidin myös siitä, että samaan aikaan Breivikin tarinan kanssa hän kertoo myös uhrien elämäntarinoita.
Kirja on vaikeaa luettavaa. Alkuun yritin lukea sitä kuin mitä tahansa sepitteellistä romaania. Mutta viimeistään silloin, kun käsittelyyn tulee varsinaisten tekojen toteuttaminen ja melkein luoti luodilta kuvatut Utoyan tapahtumat, ei asioiden ulkopuolelle asettuminen enää onnistunut. Kirja sai minut myös raivostumaan Norjan poliisille sen valmistautumattomuudesta terroristitekoihin ja heidän töpeksinnästään. Jos poliisi olisi toiminut niin, kuin heidän näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt toimia, koko Brennevikin räjäytyksen jälkeen toteuttama Utoyan massamurhaaminen olisi voitu estää. Samoin kirjassa suututti Norjan sosiaalidemokraattisen puolueen nuorisojärjestön AUF:n suhtautuminen uhrien omaisiin vuosi tapahtumien jälkeen, heidän täydellinen empatiansa puute ja käsittämätön käytöksensä. Kaiken kaikkiaan, tämän kirjan parasta antia olivat kertomukset uhrien elämästä ja heidän vanhempiensa ja ympäröivän yhteisön rakkaus ja ylpeys heistä ja toisistaan. Karmeinta oli itse Brennevik, joka kuvittelu teoillaan pelastavansa Norjan ja Euroopan islamilta ja rappiolta, muttei loppujen lopuksi kyennyt järjellisesti selittämään, miksi hän teki mitä teki. Omassa päässään hänen tekonsa kuulostivat hänestä loogisilta, mutta ulkopuolisesta täysin hatusta vedetyiltä.

Henki lähti! - suomalaisia henkirikoksia (Hannu J. Ahonen) puolestaan on helppolukuista eikä karmi niin kovasti, koska kirjoittaja käsittelee esimerkkejä suomalaisista henkirikostapauksista vuosilta 1971-2007 hyvin kliinisesti. Hän kertoo tapauksesta sen faktat ja tekijöiden saamat tuomiot. Vasta tapauksista kertovien lukujen lopussa hän esittää omia mielipiteitään joko tekijöistä, heidän motiiveistaan tai tuomioista. Tuomioita hän arvostelee usein liian lepsuiksi tai alkuperäistä tuomiota hyväksyttäväksi, mutta myöhempien oikeusasteiden tuomioiden alentamista selittämättömäksi. Hän käyttää mm. sanoja "kun sillai niiku sopivasti hakkaa, ettei heti kuole, niin pääsee vähemmällä" tai "Tekijä ja hänen kaltaisensa kusevat yhteiskunnan suuhun. Ja mitä tekee yhteiskunta? Se pyytää vaan anteeksi kun sen henki haisee." Tapauskuvauksia lukiessa täytyy kuitenkin todeta, että joskus tekijän ajatuksenjuoksu todella ihmetyttää. Kun tappaa itselleen ennestään tuntemattoman henkilön saadakseen 2-3 markkaa ja pullon olutta, menee ihmisen henki todella halvalla.

Nykypäivän vinkkelistä hassua lukemista oli jo 1945 julkaistu Käräjäpukareita ja käräjäjuttuja (Historian ystäväin liitto). Kirjassa käsitellään ja kerrotaan esimerkein käräjäjuttuja Suomessa 1500-1700-luvuilla käräjäpöytäkirjojen perusteella. Silloiset käräjöintiaiheet tuntuvat nykymittapuulla joskus hassuiltakin. Vanhassa Turussa vaikuttanut Katariina Thorvöst (28 v. rikas leski) sai ja käräjöi uudestaan ja uudestaan Kapteeni Pippingin (43 v. varaton sukulaismies) kanssa siitä, oliko hän lupautunut menemään kapteenin kanssa naimisiin ja sitten kihlannut toisen vai ei. Ja käyttikö kapteeni hyvässä uskossa vähiä rahojaan maatilan ostoon Katariinaa varten avioliiton solmimisen jälkeen ja koki näin henkistä ja aineellista vahinkoa (loppujen lopuksi ei, hän osti tilan Katariinan rahoilla). Tai miten ratkaistaisiin Käkisalmen pormestarinvalinta ja rangaistaisiin kapinoivia alempia porvareita, jotka eivät olleet tyytyväisiä pormestarinimitykseen, vaan halusivat tilalle oman ehdokkaansa. Eivätkä kaikista kielloista huolimatta suostuneet hyväksymään raadin valitsemaa pormestaria. Tai miten rangaistaan kirkkorauhan häiritsijöitä. Kirjassa sivutaan myös Pohjanmaata mm. noitaoikeidenkäyntejä koskevissa tarinoissa sekä kokonaisessa luvussa Pohjalalaisessa lakituvassa 1700-luvulla. Täytyy myöntää, että varsinkin esimerkit käräjöintitapauksista olivat varsin hauskaa luettavaa. Ja rangaistukset ja tapa suorittaa lyhyet vankeustuomiot myös joskus hassuja. Suosittelen ehdottomasti lukemiseksi historiasta kiinnostuneille.

Peräsin tiistaisessa 1-vuotispostauksessa mielipiteitä uudesta välilehdestä ja halusta auttaa sitä lukijoiden omilla valokuvilla ja kommenteilla. Vain 1 blogivierailija lähetti mielipiteensä. Odotin teiltä kyllä hieman enemmän kannanottoja. Saa epäilemään, josko tilastoijani tekee virheitä ja lukijamääräni on jotain aivan muuta, kuin mitä sen numerot näyttävät. Toivon edelleen, että käytte katsomassa postauksen Koiru(u)ksia, vuosi blogia ja mielipiteenne uudesta välilehdestä loppuosan ja kommentoitte sitä.

Kristiina

torstai 5. helmikuuta 2015

Pystyykö terveydenhoito hoitamaan Vaasassa edes sairaita?

Silloin tällöin vaasalaisessa elämänmenossa tympii jokin. Ja tällä kertaa se on terveydenhuolto.

Joskus aiemmin mainitsin siitä, että hammaslääkärille pääsy ajanvarauksella kestää nykyisellään 7 kk. Hyvänä aikana kehotettiin ihmisiä tarkastuttamaan hampaansa 0,5-1 vuoden välein. Nyt lehdessä sitä vastoin kirjoitetaan, että älkää ihmeessä rynnätkö tarkastuttamaan hampaitanne. Harjatkaa ne päivin illoin ja uskokaa siihen, että siten hampaat pysyvät ehjinä iät ajat. Karieksen aiheuttaman reiän syntymiseen menee 1-2 vuotta, joten käydessänne edellisellä kerralla paikkauttamassa hampaitanne voitte tilata seuraavan ajan vuoden päästä. Jos on vapaita aikoja. Tai jos siinä välissä lohkeaa paikka tai hammas halkeaa niin onpahan ainakin aika varattuna valmiiksi.

Mutta siihen terveydenhuoltoon ja terveyskeskuksiin. Jokunen vuosi sitten terveyskeskuksessa tai päivystyksessä käynnin jälkeen sai laskun terveyskeskusmaksusta vuoden ajaksi, jonka jälkeen sai käydä loppuvuoden lääkärissä maksutta. Eihän se käynyt laatuun, joten vaasalaisilta poistettiin terveyskeskuksen vuosimaksu ja otettiin käyttöön kertamaksu, nykyisin € 14,70/käyntikerta. Maksu peritään kolmesta käynnistä/vuosi. Aikaisempi vuosimaksu oli luokkaa € 25,-/vuosi, nykyisellään siis € 44,10 vuodessa, jos sairastaa 3 kertaa. Ylimeneviltä käynneiltä ei tarvitse maksaa.

Seuraavan uudistuksen saimme viime syksynä. Meillä on alueelliset terveysasemat, joissa toimii terveydenhoitajapalvelu, lääkärit ja neuvola. Isoissa suunnitelmissa on lakkauttaa kaikki nämä alueelliset terveyskeskukset ja rakentaa uusi, ainokainen terveyskeskus Vaasan keskustaan keskussairaalan yhteyteen. Omasta alueellisesta terveyskeskuksesta saa tällä hetkellä lääkäriajan varattua n. 1,5 kuukauden päähän soitosta. Suositus kiireellisessä tapauksessa on tähän asti ollut käynti pääterveyskeskuksessa. Jossa oli päivystys. Nyt keskussairaalan yhteyteen tehtiin uudet päivystystilat ja kaikki akuutti- ja ilta/yöpäivystys siirrettiin sinne. Luojan lykky, en ole itse tarvinnut vielä tuota palvelua. Mutta sen mukaan, mitä olen lukenut paikallisesta aviisista, toiminta ei "toimi" alkuunkaan. Eli ihmiset menevät paikalle jonottamaan jopa koko päiväksi, tiedottamista ei ole lainkaan, hoitajat hommaavat omiaan potilaita huomioimatta ja ennen kaikkea, lääkäriin et pääse vahingossakaan. Tai sitten pääset nimenomaan vahingossa. Pääterveysaseman päivystyksessä jonotettiin 4-5 tuntia käynnillä, nykyisin koko päivä pääsemättä muualle kuin penkille persauksiaan levittämään. Hyvä alku suunnitelmalle, jossa kaikki paikalliset terveysasemapalvelut lakkautetaan ja mummot/työttömät pannaan maksamaan € 6,40 edestakaisesta sairaana matkustamisesta keskustaan istuakseen jonossa koko päivän pääsemättä lääkäriin.

Viimeisimmän uutisen kertoi Pohjalainen ennen vuodenvaihdetta. Paitsi, että saamme kuluttaa housuntakamukset puhki terveydenhoitopalveluamme odottamassa, sen hinta/käynti korotettiin vuodenvaihteessa tappiinsa. Eli 9,4 % korotus kertamaksuun.  Kannattaa olla sairas työtön tai vanhempi vaasalainen, kaupungin terveystoimi pysyy pystyssä näillä hinnoilla ja toimenpiteillä.


Koko maassa terveydenhoitokuvioihin on kaavailtu suuria muutoksia Sote:n myötä. Jos keskittämisnäkymät ovat näin huonot yhden pienen kaupungin kohdalla, mitä ne olisivat koko maan mittakaavassa? En ole asiantuntija, joten en osaa sanoa. Toinen mieltäni askarruttava kysymys on lääkäripula, sillä se on suurena osasyynä ruuhkiin. Joka vuosi meillä kuitenkin koulutetaan lääkäreitä. Mihin he katoavat? Mitä ilmeisin vastaus on yksityiselle puolelle. Yksityistä puolta ajetaankin reippaasti toimimaan julkisen terveydenhuollon rinnalla. Mutta onko sekään ratkaisu? Ehkä onkin niille, joilla riittää rahaa siitä maksaa. Mutta entä sitten ne mummot ja muut reppanat?

Kristiina