Google Website Translator

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Säästääkö Vaasa jalkapallostadionista vai vanhusten ruokailusta?

Vaasassa on tarkoitus avata tämän vuoden budjetti uuteen käsittelyyn ja tarkastella kaikkia investointeja ja palveluja, koska viime vuoden tulos oli 26 miljoonaa alijäämäinen. Yksi suurista kaupungin hyväksytyistä investoinneista on Hietalahden jalkapallostadion. Sen hinta on tällä hetkellä 14 miljoonaa tänä ja ensi vuonna. Kaikesta rahoituksesta vastaisi Vaasan kaupunki. Nyt rakennushankkeen puolustajat ovat hyvin huolissaan siitä, että projektia siirrettäisiin. 

Football
Stadionhanke on hyvin suureellinen. Sinne tulisi mm. 6 000 istumapaikkaa, konferenssitilat, 7 pukuhuonetta jne. Mihin me sitten tarvitsemme näin pompöösiä palloilutilaa? Katselin viime vuoden VPS:n pelien yleisötilastoa ja keskimäärin VPS:n otteluissa on ollut hieman yli 2 000 katsojaa. Tuo määrä täyttäisi vain 1/3 suunnitellun stadionin paikoista. Joissakin otteluissa on saattanut olla hieman päälle 4 000 katsojaa, mutta todennäköisesti niitä otteluita ei ole pelattu Vaasassa. Laitoin mukaan sen ainoan löytämäni kuvan Hietalahden pelistä, jossa näkyy yleisöä. Nykyiselläkin pallokentällä näkyvät hyvin tyhjät paikat. 
Ja mihin ihmeeseen jalkapallostadionilla tarvitaan konferenssitilat? En usko, että kukaan haluaa pitää mitään konferensseja jalkapallostadionilla, kun paljon mukavampiakin tiloja on tarjoilla. Ja 7 pukuhuonetta. Aloin miettimään, miten ne voisivat olla kaikki yhtä aikaa käytössä. Jos kentällä pelataan samana päivänä sekä naisten että miesten ottelut, saadaan käyttöön 4 pukuhuonetta. Ja yksi tuomareille ym. Lopuille en kyllä keksinyt käyttöä. Tai jos pannaan yhteen naishieroja ja yhteen mieshieroja. Vähän on vaan suuret huoneet hierojilla. Jopa täällä piipahtanut Hjallis Harkimo tuntui hieman kummeksuvan suunnitellun stadionin kallista hintaa. 
Financing
Samaan aikaan suunnittelee Seinäjoki uutta stadionia. Heidän versionsa on hieman vaatimattomampi ja halvempi (4 500 istumapaikkaa ja vuokrattavia tiloja). Sen stadionin hinnaksi on tällä hetkellä laskettu 10,5 miljoonaa. Mutta tuon stadionin rakentamisen lähtökohta on sikäli erilainen, että suurin osa kustannuksista pyritään kattamaan yksityisellä rahoituksella. Kaupungin osuus kustannuksista on "vain" 2,2 miljoonaa. Miksi meidän Vaasan alueella pitää aina suunnitella rakennushankkeista niin mahtipontisia ja suureellisia? Ja mikseivät ne, jotka vaativat uuden stadionin rakentamista, ole ryhtyneet mihinkään toimiin hankkeen rahoittamiseksi yksityisin varoin? Lähdetäänkö meillä aina siitä ajatuksesta, että suunnitellaan vaan mahtipontisia ratsastuskeskuksia, jalkapallostadioneita ja musiikkitaloja ja vaaditaan, että "pappa betalar" eli kaupunki maksaa. Vaikka Pohjanmaalla kaikki pitäisi asukkaiden mielestä olla isoa, vain iso ja komia kelpaa, niin itse ei tehdä mitään vaatimisen lisäksi. Jos te pohjalaiset ratsastus-, urheilu-, kulttuuri- jne. hullut haluatte jotain, hankkikaa kohteillenne itse rahoitus. Koettakaa vihdoin tajuta, että elämme pahaa taantumaa. Kaupungilla riittää sijoituskohteita niihin yhteiskunnan huonompiosaisiin, koulutukseen ja sairaanhoitoon ilman teidän kohtuuttomia vaatimuksiannekin. 

Health care
Noista kaupungin muista sijoituskohteista eli palveluista. Vaasa saa suuria sakkoja, koska ei pysty työllistämään pitkäaikaistyöttömiään. Erikoissairaanhoidon kustannukset ovat pilvissä. Mistä Vaasassa haaveillaan erikoissairaanhoidon kulujen hillitsemiseksi? Että rakennetaan uusi, suuri ja ainoa terveyskeskus keskustaan. Kaikki muut terveyskeskukset lakkautetaan. Eli keskitetään palvelut ja jätetään keskittämisen aiheuttamat matka- ja odotuskulut "asiakkaille". Tapa se on sekin säästää. Muutenkin Vaasan säästämiskonstit ovat viime aikoina olleet hieman omituinen. Vuoden alusta lastenrattaiden kanssa linja-autossa matkustavat äidit eivät enää saa kyytiään ilmaiseksi. Siinä säästettiin muutama tuhatlappunen. Musiikkiluokkien musiikin lisäopetus suunnitellaan lakkautettavaksi. Eli Vaasa ei enää halua erikoisluokkia, vain tasapäisten opetusta. Taas säästetään jokunen tuhat euroa. Kielikylpyopetus on jatkuvan lopettamisuhan alla. Muutama tuhat silläkin säästyy.
Food
Jokunen päivä sitten oli Vaasan Puskaradion sivulla kuva kaupungin ruokapalvelun vanhuksille hintaan € 7,40 tarjoamasta ateriasta. Katsokaa kuvan annosta. Eihän sillä elä edes etanakaan. Saati vanha ihminen, jonka jo huonontuneen ruokahalun ja muiden rajoitteiden takia pitäisi saada erittäin ravitseva ja monipuolinen päivän lämminruoka. Sen sijaan salaattia meriteeraa 4 kurkkuviipaletta ja keittoannos on mitä on. Leipää, voita ja juomaa ei näy. Vaasan koululaiset ruokitaan päivittäin alle tuolla summalla/syöjä. Ja he saavat täydet lautaselliset, ravitsevia salaatteja ja ruoan kanssa juoman, leipää ja voita. Miksi samaa ruokaa samalla koululaisten hinnalla ei voi toimittaa myös vanhuksille?  Ainakin koululaisten ateriaa vastaava vanhusten ateria olisi ravitseva ja riittävä.

Vaasan päättäjillä on edessään kovat ajat. Julkisen puolen säästöt on jo vedetty niin tiukoille, ettei sieltä enempää juuri vähennetä. Erikoissairaanhoito, pitkäaikaistyöttömien vähentäminen ja rakentaminen ovat tapetilla. Mielestäni siihen joukkoon pitäisi korottaa myös keski- ja ylemmän johdon henkilöstömäärän pienentäminen ja erilaisten palkkioiden minimointi ja poisto. Valitettavasti olen varma, että säästökohteiksi valitaan myös suorittava henkilökunta ja palveluiden poistaminen. Onneksi en itse ole päättäjien joukossa.

Vielä olisi hetki aikaa osallistua kirjan arvontaan. Voittaja arvotaan klo 16.30 jälkeen.
Kristiina

P.S Viime tiistaina julistetun arvonnan tuloksen on arponut Random.org. Voitto osui kirjoittajalle ameliarose211 seuraavalla kommentilla: "En ole mikään suurin mämmin ystävä, mutta tulee sitä ehkä kerran kaksi vuodessa maisteltua. Tuo mämmikakku kuulostaa kyllä herkulliselta. Yhdellä arvalla mukana." Voittajalle on ilmoitettu sähköpostilla. Ja muille kiitos osanotosta.

Kevään merkkejä




Kohta kevät tekee terää, pajunkissa oksaan herää




Sataa vettä, sataa lunta, sataa pieniä rakeita


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Viikon viettelykset

Cleaning
Taas on takana ihan mukava joskin jokseenkin tapahtumaköyhä viikko. Tulipahan tehtyä kaupunkireissu ostoksineen ja vaihdettua taas vaihteeksi polkupyörän takakumi. Nyt pyörä olisi pesua vaille valmis käyttöönotettavaksi, mutta pesemiselle sää on tällä hetkellä hieman liian kolea. Olen pikku hiljaa aloittanut kevätsiivoskelua, tosin varsinainen kevätsiivous pärähtää käyntiin yleensä pääsiäisenä ikkunoiden ja parvekkeen pesulla, jos säät sen sallivat. Valitettavasti joka vuosi vaan tuppaa käymään niin, että vasta viikkoa paria parvekkeen pesun jälkeen kaupunki saa aikaiseksi hiekkojen lakaisemisen kävelytieltä parvekkeeni alla. Harmittavaa se silloin lentävä hiekkapöly.

Olen aina lukenut kukkakaalicurrysta, mutten ole sitä koskaan tehnyt. Nyt ostin tarjouksesta kukkakaalia ja päätin mennä kasvisruoalla. Takaraivossa tykytti epäily ruoan onnistumisesta, mausteet kun näyttelevät curryssa niin isoa osaa. Lisäsin mukaan perunan, jottei curry tarvitsisi mitään proteiineja lisukkeena. Lopputulos yllätti minut täysin herkullisuudellaan.

Kukkakaali-perunacurry

Food
600 g perunaa 
1 kukkakaali 
1 punainen paprika
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 chili
2 rkl öljyä 
2 rkl currytahnaa tai 2 tl curryjauhetta
1 tl korianteria
1 tl kuminaa
1/2 tl garam masalaa
1 rkl hunajaa
1 tlk kookosmaitoa
suolaa, mustapippuria
200 g sokeriherneitä tai herneitä

Kuori ja pilko perunat pieniksi kuutioiksi. Erottele kukkakaalin kukinnot suurehkoiksi paloiksi. Poista paprikasta siemenet ja kuutioi se. Kuori ja silppu sipuli ja valkosipuli. Poista chilistä siemenet ja pieni se. 
Lämmitä öljy kattilassa ja lisää mausteet sekä sipuli ja valkosipuli ja anna kuullottua, kunnes mausteiden tuoksu alkaa tuntua. Lisää joukkoon vihannekset ja kookosmaito. Mausta hunajalla, suolalla ja mustapippurilla ja anna kiehua n. 15 min.
Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Lisää lopuksi sokeriherneet tai herneet ja anna niiden kiehua muutama minuutti. Nauti hyvän leivän kanssa.

Food
Jälkiruoan sen sijaan bongasin lauantaiaamuna Sikke Sumarin ruokaohjelmasta. Hän laittoi riisipuuronjämistä karamellisoituja riisikakkuja ja se näytti niin hyvältä, etten voinut olla kokeilematta. Lopputulos oli todella tekemisen arvoinen. Tosin pieni varoitus muille, jotka tekevät tätä jälkiruokaa. Kun panette joko pikkukakut tai yhden ison uuniin, laittakaa alle jotain. Itse olin juuri perjantaina pessyt uunin perinpohjaisesti. Kun paistoin kakkuani, karamellisoitu sokeri, vaikka sitä oli vain reunoilla ja pohjassa, kiehui silti yli astiasta ja nyt pähkäilenkin, miten saan sen kovettuneen sokerilitkun irti uunista.

Olen ehtinyt myös lukemaan muutaman vauhdikkaan ja vähemmän vauhdikkaan kirjan. 

Books
Vauhdikkaisiin kuuluu ehdottomasti kolmen kirjan sarja pappi ja myöhemmin piispa Olavi Maununpojasta. Sarjaan kuuluvat kirjat Synnintekijä, Kalmantanssi ja Piispansormus (Milja Kaunisto). Koska ne ovat kaikki ilmestyneet ja suoraa jatkumoa toisilleen, käsittelen niitä tässä kuin yhtä kirjaa. 
Olavi Maununpoika, kuten myös useimmat muut kirjassa esiintyvät henkilöt, ovat todellisia historiallisia henkilöitä 1400-luvun Suomessa, Ranskassa ja hieman muuallakin Euroopassa. Hän oli piispa Maunu Tavastin ottopoika, hetken aikaa jopa Sorbonnen rehtori ja oleili Ranskassa aikana, jolloin Satavuotinen sota oli käynnissä ja vähitellen päättymässä ja englantilaiset ajettiin pois Ranskasta. Kirjoissa vilahtavat Jeanne d'Arch, kuningas Kaarle VII, Jolanda Aragonilainen ja monia muita historian henkilöitä ja olemassa olleita kirkonmiehiä. Oma mielenkiintoinen osansa kirjoissa on Miracle de Servieresillä, todellisella henkilöllä, jolle tässä kirjasarjassa on annettu mitä mielenkiintoisin osa. Kunnioittaen historiallisia tosiasioita kirja on mitä mielikuvituksellisin sepitteellinen teos ja antaa omituisen kuvan sen ajan yhteiskunnasta ja papistosta. Kirjoissa on paljon pohdintoja Jumalasta ja Saatanasta, heidän tarkoituksistaan ja olemuksistaan ja tulkintoja sen aikaisista uskonnollisista käsityksistä. Joiden mukaan nainen ja rahvas ovat tyhmiä ja mitään tajuamattomia ja vain papit ja ylimystö ovat ajattelevia, tietäviä ja oppineita henkilöitä. Ja papeistakin vain ne korkeampiarvoiset. Ja jos ei pohdita jumaluusasioita, niin kirjoissa harrastetaan ja pohditaan seksiä. Näiden kirjojen mukaan koko 1400-luvun yhteiskunta ja varsinkin papisto olivat varsinaisia seksihurjastelijoita, irstailijoita ja kaikille kelpasi seksi sekä miesten että naisten kanssa. Paikka paikoin varsin hurjaa kuvausta irstailusta ja katumuksesta. On vaikea kuvailla kirjakokonaisuutta suppeasti, koska aihealue kokonaisuudessaan on niin laaja. Vaikka tapahtumat ovat vauhdikkaita ja etenevät sujuvasti, välillä esiin pomppaavat pitkä pohdinta- ja keskustelujaksot jumaluudesta ja pahuudesta, oikeasta ja väärästä pysäyttävät etenevän toiminnan. Jos jotakin näistä kirjoista olisin karsinut, niin näitä "jumaluusjaksoja". Mutta muuten näissä kirjoissa historian tapahtumat saavat aivan uusia, mielikuvituksellisia käänteitä. Kutkuttavaa, suosittelen.

Books
Hieman rauhallisempi kirja on Sanditon-leikkiä ja totta (Jane Austen ja "eräs toinen nainen"). Kirja on Jane Austenin viimeinen, keskeneräiseksi jäänyt romaani. Se ilmestyi lopulta yli 100 vuotta Austenin kuoleman jälkeen "erään toisen naisen" loppuun kirjoittamana. Henkilöhahmot ovat paljolti taattua Austenia. Kirjan sankaritar on suuren perheen tytär Charlotte Heywood, joka sattumuksen kautta tutustuu Sanditonin merenrantakaupungissa elävään Parkerin pariskuntaan ja tulee kutsutuksi viettämään kesän heidän vieraanaan. Herra Parkerin päämääränä on kehittää Sanditonista seuraava kylpyläkaupunkien vierailukohdehitti. Jo nyt kaupunkiin on kokoontunut joukko lomanviettäjiä, joiden piiriin myös Charlotte pääsee. Hän on tarkkasilmäinen tapahtumien ja ihmisten huomioija ja tarpeen tullen myös huomioidensa ilmaisija. Kesäisiin tapahtumiin sisältyy iloja ja suruja, romantiikkaa ja yllätyksiä. Kirjan ilmapiiri on hieman nykyaikaisempi kuin Austenin joissakin aikaisemmissa kirjoissa, puhutaan kaupunkikehittämisestä ja kaasuvalokin tekee jo tuloaan. Ja toki Charlotelle löytyy myös sankari, tällä kertaa pinnalta kaikkea muuta kuin vakava ja vakaa, mutta sisältä sitäkin älykkäämpi ja muiden parasta ajatteleva. Hänen auttamiskeinonsa vaan ovat hieman erikoiset.

Books
Olen aiemmin kirjoittanut Nora Robertsin uuden O'Dwyer-trilogian ensimmäisestä osasta. Nyt sarjan toinen osa, Varjojen saalistaja, on ilmestynyt suomennoksena. Amerikkalaissyntyinen Iona Sheehan ja hänen irlantilaisserkkunsa Brennan ja Connor O'Dwyer jatkavat arkielämäänsä, elämäänsä Harmaina noitina ja samaan aikaan yrittävät edelleen tuhota pahan Cabhanin. Heidän joukkoonsa kuuluvat myös jo edellisessä osassa esiintyneet Cabhanin sukuun kuuluva, mutta serkusten puolella oleva Finn, mustalaisneito Meara ja Ionan kihlattu Boyle sekä serkusten suojelueläimet. Kuten aiemmissakin Robertsin kirjasarjoissa, sarjan jokaisen kirjan päähenkilö on joku tärkeimmistä henkilöistä. Ja lopputuloksena pitäisi olla rakkauden löytäminen. Ensimmäisessä osassa seurattiin Ionaa ja hänen ja Boylen suhteen kehittymistä. Toisessa osassa pääosaa vetää Connor O'Dwyer, sympaattinen ja empaattinen huoleton naistenmies ja haukankasvattaja. Erään melkein hänen kuolemaansa johtavan Cabhanin kanssa käydyn yhteenoton ja sen aiheuttamien tunnekuohujen seurauksena hän tajuaa näkevänsä Mearan uudessa valossa. Ja vähitellen myös Meara lämpiää suhteelle. Kun Cabhan uhkaa Mearaa, Connor ja koko ystäväpiiri laativat uuden suunnitelman Cabhanin lopulliseksi tuhoamiseksi. Kuten edellisessäkin osassa, myös tässä osassa käväistään välillä myös kaiken alkujuurilla eli 1200-luvulla ensimmäisen Harmaiden noitien kolmikon elämässä. Ja koska molemmat noitakolmikot alkavat myös oppia liikkumaan ajassa, Connor tapailee myös omaa vastikettaan Eamonia ensimmäisestä kolmikosta. Hieman verkkainen tapahtumien etenemistahti jatkuu edellisen kirjan tapaan ja tapahtumat pyörivät paljolti ihmissuhteiden ympärillä. Taattua Robertsia, vahvoja naisia ja ritarillisia miehiä, romantiikka ja seksiä. Odotin kirjalta ehkä vähän enemmän toimintaa ja vähemmän ihmissuhteiden läpikäymistä ja tulevan toiminnan suunnittelua, mutta kyllä tämän tällaisenaankin lukee ennen kuin selkäänsä saa.

Älkäähän unohtako meneillään olevaa arvontaa. Aikaa on vielä ensi tiistaihin klo 16.30 asti. Käykää viime tiistain sivulla kommentoimassa ja osallistutte Jaakko Selinin kirjan arvontaan.

Kristiina

Scavenger Hunt Sunday

This weeks topics are:
On the floor
Addiction
Salty
Pride
Me

Here are my photos:

On the floor
Cats
Sometimes it's fun to roll around on the floor










Addiction
Chocolate
Chocolate - need i say more?









Salty
Popcorn









Pride
Bicycle wheel
I still take pride in the skill i learned all by myself last year- changing bicycle tires









Me
Me
This is me - feet up with my cat, book and chocolate.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Missä vika, jos lapsi lihoo?

Lasten ja nuorten, miksei meidän kaikkien muidenkin, liikkuminen ja lihavuus liittyvät usein yhteen. Suositus lasten liikunnalle ulkona on vähintään 2 tuntia päivässä. Tämä ulkonaliikkumismäärä toteutuu vain 20 % lapsista. Yllättävää mielestäni oli erään lääkärin huomio siitä, että lapset eivät tiedä, mitä tekisivät ulkona. Joskus maailmanaikaan, kun tietokoneiden ja TVn ääressä vietettiin vaan muutama tunti, ulkona keksittiin aina tekemistä. Siitä pitivät kaverit ja mielikuvitus huolen. Onko nykynuorten mielikuvitus sitten niin näivettynyt, että kekseliäisyys ei toimi? Silloin joskus, kun lapsilla vielä riitti mielikuvitusta, heille esimerkiksi luettiin paljon.
Luettiin iltasatuja, keksittiin päivisin yhdessä tarinoita kirjojen kuvista jne. Nykypäivänä lukemisen ja tarinoiden keksimisen sijasta lapset istutetaan usein pienestä asti TV:n eteen katsomaan piirrettyjä videoita. Nekin ovat tavallaan satuja, mutta valmiiksi pureskeltuina ja selitettynä ne ovat myöskin passiivista tekemistä, jossa lapsen osallistuminen jää vain katselemiseen. Sen sijaan satuja lukiessa, jos lapsi ei pidä sadun lopusta, hän voi pyytää lukijalta toisenlaisen lopun. Ja kuvista keksityissä tarinoissa kaikki jää lapsen mielikuvituksen varaan. Mielestäni lukeminen ja tarinointi pitäisi nostaa entiseen kunniaan television eteen istuttamisen sijasta. Tässä kohtaa korjattavaa olisi aikuisten asenteessa. Passiivisesti TVtä tuijottava lapsi vapauttaa aikuisen tekemään omia hommiaan, kun taas lukeminen ja tarinointi sitovat aikuisen tekemään lapsen kanssa. Tosin kun näitä toimintoja aikansa harrastetaan, lapsi oppii viihdyttämään myös itse itseään keksimällä loputtomasti omia tarinoita itsekseen tai kavereidensa kanssa esim. kirjojen kuvista.

Tärkeä lihavuuteen vaikuttava seikka on ruoka. Sekä mitä syödään että miten syödään. Meillä Suomessa uskoakseni tilanne on toistaiseksi kohtuullinen sen suhteen, mitä syödään. Itse osataan vielä tehdä kotiruokaa ja sitä tehdäänkin. Eivätkä ne einekset ja puolivalmisteetkaan kokonaan huonoja ole, turhan kalliita vain. TVstä tuli aikanaan ohjelma nuorista brittiperheistä ja äideistä, joiden lapset eivät syöneet koskaan muuta kuin pikaruokaa tai kalapuikkoja/nakkeja ranskalaisilla. Tämä siksi, että äiditkin söivät niitä eivätkä osanneet laittaa lainkaan ruokaa. Tai jos osasivat, eivät viitsineet. Päiväkävely lasten kanssa tarkoitti sitä, että käveltiin lähimpään pikaruokapaikkaan, haettiin sekä aikuisille että lapsille annokset ja käveltiin takaisin kotiin syömään ne. Näillä lapsilla todettiin lihavuutta, ylivilkkautta tai apatiaa, anemiaa ja muutenkin erilaisia puutostiloja. Onneksi meillä kotisuomessa ei olla vielä näin pitkällä. Mutta nykymenolla, jossa "mummoilu" ja muut kotitaidot ovat katoava luonnonvara, ollaan vaarallisella tiellä samaan suuntaan. Tai ainakin tiellä itse tekemisen hiipumiseen ja einesten/valmisruokien lisääntyvään käyttöön ja sitä myöten ruoan sisällön kontrollin menettämiseen. Siksi nykyiset kokkausohjelmat ja kilpailut ovat oikeasti hyväksi, vaikka niiden runsas tarjonta joskus kyllästyttääkin.
Toinen puoli asiasta on se, miten syödään. Perheillä, varsinkin jos perheessä on "nuorisoa", tuntuu harvemmin enää olevan tapana olla ruoka-aika ja yhteinen kokoontuminen pöydän ääreen syömään. Jokainen syö, milloin haluaa ja missä haluaa. Se ei mielestäni ole hyvä asia. Pitämällä kiinni siitä, että ruokailu on toiminto, jonka aikana vain syödään ja mieluimmin suunnilleen määrättyyn aikaan yhdessä, luo terveellisen ruokailuympäristön. Sen sijaan, kun jokainen syö koska haluaa ja mitä haluaa, merkitsee usein nuorten kohdalla sipsipussia tietokoneen ääressä. Tai jotain muuta vastaavaa ruokaa, jonka nauttiminen suoritetaan vaan siinä chattaamisen ohessa. Tätä kehitystä ei ole syytä rohkaista. Vanhempien olisi otettava itseään niskasta kiinni ja kiellettävä syöminen, ainakin sen päivittäisen lämpimän ruoan syöminen, muualla kuin ruokapöydässä tai lämpimän ruoan korvaaminen vain jollakin nopeasti puraistavalla välipalalla. Koulujen keittiöhenkilökunta on todennut, että kouluruokaa kuluu maanantaisin enemmän kuin muina viikonpäivinä. Johtuuko tämä siitä, että kotona ei viikonloppuna tarjoilla lämmintä ruokaa vai siitä, että sitä kyllä on, mutta se syödään koska sattuu ja missä sattuu, sitä ei kukaan ole tutkinut. Vielä, jos väli- tai iltapalaksi annetaan sipsikulho tietokoneen ääreen hedelmän tai pöydässä syötävän iltapalan sijasta, ollaan jälleen tiellä lihavuuteen ja passiivisuuteen. 

Sekä mielikuvituksen kutittamisessa että ruokailun ja ulkoilun järjestämisessä meidän vanhempien tulisi vilkaista peiliin. 9ssä tapauksessa 10stä lapsen lihominen ja liikalihavuus eivät ole hänen vikansa, vaan vika on joko suoraan vanhemmissa tai epäsuorasti mahdollistamalla lapselle/nuorelle epäterveelliset elämäntavat. Lapselle tulisi tarjota heti pienestä pitäen säännöllisyyttä, laajaa mahdollisuuksien kirjoa ja terveellisyyttä.

Kristiina

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Rajapyykki lähestyy - arvonta ja mämmikakkua vol. 2

Blogini täytti juuri vuoden ja lukijakuntanikaan ei ole suuren suuri. Uskon ja toivon, että kuitenkin sitäkin uskollisempi. Olen ollut onnellinen jokaisesta lukijakäynnistä sivulla ja jokaisesta saamastani kommentista. Nyt lähestymme yhtä rajapyykkiä eli 10.000 katsojakäyntiä. Tätä kirjoittaessani katsojakäyntejä on ollut hieman päälle 9.900. Niille, joilla kävijöitä on saman verran viikossa, iloni saattaa tuntua hieman höpsöltä. Itse en olisi reilu vuosi sitten ikinä uskonut, että voisin vuosiin yltää tuohon lukuun. Mutta nyt se vaan on täyttymässä. Sen kunniaksi järjestän arvonnan. Innokkaana kirjojenkuluttajana palkintona on tietysti kirja (hyvän ruoan ystävänä olisin tietysti voinut arpoa myös itse tehdyn kakun, mutta sen postitus olisi voinut aiheuttaa harmaita hiuksia). Kirja on Jaakon matkassa (Jaakko Selin) ja sisältää 24 hulvatonta matkatarinaa hänen reissuiltaan. Arvontaan osallistuminen on helppoa:
1 arvan saat, kun jätät kommenttisi tähän postaukseen. 2 arpaa saat, kun käyt kommenttisi lisäksi tykkäämässä blogin FB-sivusta. Sen voit tehdä joko piipahtamalla Täysin arkista-sivulla Facebookissa tai käyttämällä oikealla sivupalkissa olevaa ruutua ja tykkäämällä sen kautta. Muistathan kertoa kommentissasi, kuin monella arvalla olet mukana.
Osallistumisaika on joustava, sillä siitä hetkestä, kun lukijakäyntejä tulee täyteen tasan 10.000, osallistumisaikaa on vielä viikko. Kerron tarkan arvontapäivän, kun se 10.000 on täynnä. Toivottavasti myös Facebook-tykkääjiä kertyy jonkin verran, ehkä sieltä saadaan uusi arvonta joskus, kun 100 tykkääjää tulee täyteen (kestänee aikansa, sillä luku on tällä hetkellä 18).

Jokunen viikko sitten annoin ohjeen mämmistä tehdylle kahvikakulle.  Se kakun ohje, josta viime vuonna innostuin, oli kuitenkin ennemminkin juustokakun tapainen. Pitihän sitäkin tänä vuonna kokeilla. Täytyy sanoa, että kakun ulkonäöstä ei tullut paras mahdollinen (tasoitukseen olisi tarvittu jotain muuta kuin kaavinta). Mutta maussa ei sen sijaan ollut mitään vikaa.

Mämmikakku

Pohja:
200 g digestivekeksejä
75 g voita tai margariinia
1/4 dl appelsiinitäysmehua
Täyte:
5 liivatelehteä
1 tlk (2 dl) kuohukermaa
1 prk (200 g) rahkaa
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl pomeranssinkuorta
1 tl kanelia
350 g (n. 3 dl) mämmiä
1 limen mehu
1/4 dl appelsiinitäysmehua

Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan (ø 24 cm) pohjan ja reunojen väliin. Murskaa keksit. Sulata rasva. Sekoita rasva ja mehu keksinmurujen joukkoon. Painele keksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.
Laita liivatteet kylmään veteen vähintään 10 minuutiksi.
Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon rahka ja sokeri. Ota seoksesta vajaa 1 dl erilleen ja sekoita loppuosaan mämmi.
Kuumenna limen mehu ja appelsiinimehu. Liota hyvin puristetut liivatelehdet mehuun. Kaada liivateseos ohuena nauhana mämmiseoksen joukkoon samalla sekoittaen.
Sekoita mämmiseos ja kerma-rahkaseos huolimattomasti keskenään. Kaada seos vuokaan ja tasoita pinta. Voit myös kaataa ensin mämmiseoksen vuokaan ja päälle kerma-rahkaseoksen, jota sitten sekoitat mämmiseokseen huolimattomasti.
Anna hyytyä mielellään yön yli. Irrota kakku vuoasta ja siirrä tarjoiluvadille. Koristele halutessasi esim. ananaskukilla, koristerakeilla, suklaamunilla tai hedelmillä.

Pääsiäisohrani on lähtenyt hienosti kasvamaan. Muovia ei voi enää pitää astian päällä, sen verran pitkällä ne ovat. Nyt onkin edessä se ikuisuusongelma eli missä pidän niitä pääsiäiseen asti kasvamassa ja tuuhentumassa. Sisällä pöydällä niitä ei voi pitää, siitä ne menevät parempiin suihin alta aikayksikön. Ja tietysti lämpimät ilmat katosivat nyt, kun niitä tarvittaisiin. Yritän nyt kuitenkin pitää niitä päivät parvekkeella parin asteen lämpötilassa (IIK) ja yöt keittiön kaapissa. Ehkä ne siten säilyvät. Toinen vaihtoehto on pitää niitä taimiruukkujen kanssa keittiössä, mutta silloin kissojen ruoka-astiat pitäisi siirtää olohuoneeseen ja pitää keittiön ovi koko ajan suljettuna. Sain istutettua myös hyötykasvien siemenet sunnuntaina ja maanantaina ja ne ovat suojassa pienoiskasvihuoneissa. Onneksi niiden kasvaminen edes taimiksi kestää vielä hyvän tovin.

Piti eilen käydä poikkeuksellisesti kaupungissa ostoksilla bussilla. Kas kun viime syksynä juuri ennen pyöräilykauden loppua löysin pyöräni jälleen kerran takakumi tyhjänä. Koepumppaus sunnuntaina kertoi, että rengas on oikeasti puhki. Joten piti saada uusi sisäkumi. Ja samalla hain uuden talikon sen tilalle, jonka varren katkaisin syksyllä. Ja toisen pienoiskasvihuoneen, että taimeni olisivat tänä vuonna paremmin suojattuja kuin viime vuonna. Ehdin samalla reissulla piipahtaa nopeasti Anttilassa katsomassa, josko siellä olisi vaaleanharmaita collegehousuja, entiset kun hajoavat kohta päälle. Jälkeenpäin tajusin nauraa tilanteelle. Kun junttipulla saapasteli Anttilaan talikon kanssa kysymään collegehousuja. Hohhoijaa.

Kristiina

P.S.10.000 katsojakäyntiä tuli täyteen tänään klo 16.30, joten aikaa osallistua arvontaan on 31.3.2015 klo 16.30 asti.

Ääni


Tiri tiri teijaa, tiri tiri teijaa


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Scavenger Hunt Sunday

This weeks topics are:
What i did today
Green
Errand
In my kitchen
Something old

Here are my photos:

What i did today
This morning, as every morning, i read my newspaper


Green
My Easter grass (barley) is sprouting


Errand
Todays errand is to plant seeds


In my kitchen
Preparing onion soup


 Something old
My baby towel is over 50 years old and still sometimes in use


TVn ohjelmatarjonta, sipulikeittoa ja auringonpimennys

Voihan hyppivät hylsyt tätä meidän TV:n elokuvatarjontaa. Yksi ja sama elokuva kiertää hyvin pienessä ajassa kanavalta toiselle. Viime syksynä jopa niin, että jokin elokuva esitettiin ensin kanavalla X ja 2 päivää myöhemmin kanavalla Y. Ja kun se on näytetty kaikilla jonkin yhtiön sisarkanavilla, se laitetaan kuukaudeksi pariksi huilimaan ja aloitetaan sama kierros uudelleen. 
Lisäksi tulevat TVn vakioikivihreät. Sekä Poliisiopisto että James Bond-elokuvat esitetään uudestaan ja uudestaan joka ainoa vuosi. Eilen päästiin taas nauttimaan yhdestä vanhasta Bond-pätkästä. Pyydän, hyvät TV-herrat, hukatkaa nyt jo kokonaan ne Poliisiopista ja Bond-elokuvat mappi Öhön ja hankkikaa jotain uutta tilalle. Jos joudun vielä kerran tänä kesänä katsomaan Poliisiopistoja tai Bondeja, pimahdan.
Muutenkin arvostelen edelleen kanavan täyttämistä urheilulla. Tänään minunkin veromarkoillani kustannettava TV2 näyttää 9 tuntia peräkkäin pelkkää urheilua. Koska pidän täysin muunlaisista ohjelmista, saisinko sitten jonkun sunnuntain ohjelmistoon 9 tuntia ohjelmaa, josta minä pidän. Ei kuitenkaan kesäsunnuntaita, mielummin syksyllä. Esimerkiksi kokkausohjelmia. Tai ei, 9 tuntia kokkausta olisi minullekin liikaa. Sen sijaan mieliohjelmiani eli historiadokumentteja voisin kyllä katsella 9 tuntia peräkkäin. Ja vielä yksi vaatimus. Koska urheiluohjelmatkin ovat uusia, ei uusintoja, myös minun historiadokumenttieni pitäisi kaikkien olla ennen näyttämättömiä. Että siitä vaan TV2:sen ohjelmasuunnittelijat, ohjelmakarttaan syksylle yhdeksi sunnuntaiksi 9 tuntia ennen näyttämättömiä historiadokumentteja. 

Onion soup
Nyt kun ilmat hieman kylmenivät, rupesi mieleni tekemään viikonlopuksi jotain hyvää, tuttua ja lämmittävää. Löysin Lidlistä ihania, isoja sipuleita (omat ovat jo loppuneet) ja päädyin Ranskalaiseen sipulikeittoon. Sitä tulee tehtyä 1-2 kertaa vuodessa. Keittona se on siitä mukava, ettei se vaadi kyytipojaksi leipää. Leipä kun on jo laitettu keiton päälle juustoineen. Yleensä teen sitä omista, kaikkein isoimmista sipuleistani. Toki keiton saa kaikista sipuleista. Yleensä kuitenkin mitä isompi sipuli on, sitä makeammaksi se muuttuu prosessin aikana. Ja keiton resepti on niin yksinkertainen, ettei se oikeastaan vaadi reseptiä. Koska ruoka on ranskalainen, toisin kuin tuossa laittamani linkin reseptissä, lisään omaan keittooni myös jonkin verran valkosipulia. Kunnon haudutus sipuleille, keitto ja kuorrutus ja ei kun nauttimaan vatsaa hivelevästä ateriasta.

Cats
Ensi viikon Pienen Linnun valokuvahaaste on vaikea. Se on nimittäin Ääni. Toki kuva-aiheita olisi vaikka kuinka paljon. Jo nyt parvekkeeni ulkopuolella olevassa puussa ovat linnut alkaneet iloisen kevätsirkutuksen. Omistan myös yhden puheliaimmista kissoista. Vika on vain siinä, ettei noiden äänien ilmaiseminen valokuvana onnistu. Minulla ei ole niin hyvää objektiivia, että saisin pihapuun pikku tirpuista onnistunutta kuvaa. Olemassa olevalla objektiivillani kuvassa näkyisi vaan epämääräinen pallukka puunoksalla. Ja Akka juttelee jatkuvasti niin kauan, kun otan kameran esiin. Se ei jostain syystä pidä kamerasta. Vaikka se kuinka lörpöttelisi ja jopa kiljahtelisi pitkin päivää, kun saan kameran viritettyä ja tähtään sitä, se vaikenee kuin muuri ja painaa päänsä alas. Ja sitä jatkuu tasan niin kauan, kun kamera on tähdättynä siihen. Nyt pitää kaivella älynystyröitä ja kuunnella tavallisia ääniä, saisiko niistä kuvaa.

Sun
Yritin kuvata auringonpimennystä. Koska kameratarvikkeistoni on vajavainen, minulla ei vielä ole minkäänlaista aurinkosuodatinta. Sain kyllä kuvan, muttei siinä mitään auringonpimennystä näy. Tavallinen aurinko vaan. Mielestäni kuvasta tosin tuli ihan hieno, ilman pimennystä vaan. Joten laitoin tähän iloksenne hieman keväistä auringonpaistetta.

Törmäsin kaupassa ainakin minua jonkun verran ihmetyttäneeseen ja ärsyttäneeseen asiaan. Aikomukseni oli viikolla lykätä siemenet itämään. Sekä S- että K-kaupat täällä päin ovat jo laittaneet siemenet myyntiin. Mutta kummankaan ketjun myymälästä ei löytynyt taimimultaa. Siemenet on, muttei mihin niitä laittaisi itämään. Luojan kiitos meillä lähellä on myös Lidl, jossa tämä asia oli ajateltu loppuun asti. Vierekkäin myytiin sekä siemenet että taimimulta. Onneksi edes jollakin on polla leikannut valikoimia koostettaessa.
Kristiina

torstai 19. maaliskuuta 2015

Juicea, pyöveliä ja rairuohoa

Tuli pieni tauko, koska aiheet loppuivat väliaikaisesti kesken (flunssan mukana tuli niistettyä pää tyhjäksi). Sen sijaan aikaa löytyi lukemiselle, joten tartuin muutamaan mainitsemisen arvoiseen opukseen.

Risainen elämä-Juice Leskinen 1950-2006 (Antti Heikkinen) oli yksi niistä listaamistani kirjoista, jotka oli pakko lukea. Suomalaiseen musiikkiin niin paljon antaneesta henkilöstä piti saada tietää muutakin kuin julkisuudessa kuvatut asiat. Ja tosi paljon tulikin tietoa, osittain aivan uutta. Juicen musiikkia on toki itsenikin tullut kuunneltua, mutta hänen muusta tuotannostaan en tiennyt mitään. Runoista, lastenkirjoista, oopperakäännöksistä jne. Kirjailijan tekemä työ kirjan eteen on massiivinen. Jo kirjaan haastateltujen henkilöiden määrä on huima. Siitäkin huomaa, miten moneen ihmiseen Juice elämässään vaikutti.
Kirja antaa armottoman rehellisen kuvan henkilöstä nimeltään Jussi Leskinen ja taitelija Juicesta. Henkilönä ja taiteilijanakin Juice oli ulospäin verbaalisesti huippulahjakas, tuottelias, röyhkeä, itsensä joskus marttyyriksi kokenut henkilö, joka halusi julkisuutta ja sitten pelästyi sitä eikä oikein aina osannut sitä käsitellä. Sisällä Juice taas oli kieliä rakastava, ujo ja estynyt pikkupoika, rakkautta janoava ja siihen tarrautuva ihminen. Hän ei osannut puhua tunteistaan muuten kuin tekstiensä kautta, elävässä elämässä hän osasi käsitellä vaikeita tilanteita vain häipymällä muualle. Kaikki tämä johti aikuisiällä myös vaikeaan alkoholismiin, johon kukaan muu ei saanut puuttua. Pidin kirjasta erittäin paljon ja ihailin työtä ja tyyliä, jolla se toteutettiin.  Tosin en ole niin suuri musiikin ystävä, että olisin välttämättä ollut aina ihastunut jokaisen levyn jokaisen kappaleen analysoinnista. Silti, tämä kirja ansaitsi ehdottomasti tulla kirjoitetuksi.

Valitsin Pyövelin (Anneli Kanto) luettavaksi alun perin paljolti siksi, että siinä liikuttiin hyvin paljon 1600-luvun Vaasassa. Toki välillä piipahdetaan idässä Nevanlinnassa ja jopa Saksassa asti. Kirjassa seurataan kolmen henkilön, pyövelinpojan ja pyövelin Johannin, tuomari Wisanderin ja Pieti Sipinpojan, myöhemmin apteekkari Erlanderin, elämää. Pääosan kirjassa anastaa kuitenkin pyövelinpoika Johann.
Nuori Johann on pyövelin poika, joka haluaisin kouluun ja joksikin muuksi kuin halveksituksi ja kartetuksi pyöveliksi. Hän joutuu kuitenkin oppimaan, että pyövelin pojasta tulee aina pyöveli. Vaasassa tuomarina toimiva Wisander opettaa hänelle, että pyöveli on tärkeä osa lain toteuttamista. Tuomari tuomitsee lain kirjaimen mukaisesti, mutta ilman pyöveliä tuomio ei toteudu. Johann lähetetään Saksaan pyövelin oppiin ja palattuaan hänestä tulee Vaasan alueen pyöveli. Tuomari Wisander on alussa oikeamielinen ja hyvä tuomari, jolla on surkea yksityiselämä. Pietin Sipinpojan on nuorena äiti myynyt kauppiaalle elinikäiseksi apulaiseksi, mutta hän haluaa muuta. Hän haluaa rikkaaksi ja kunnioitetuksi. Niinpä hän karkaa, joutuu Nevanlinnaan ja siellä apteekkarin oppiin. Aikanaan hän saapuu Vaasaan apteekkari Erlanderin nimellä vaimoineen perustamaan Vaasan ensimmäisen apteekin. Näiden kolmen henkilön elämät kietoutuvat toisiinsa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun noitavainot alkavat. Tuomari muuttuu oikeamielisestä vainoavaksi ja jopa sadistiseksi, Johann alkaa kyseenalaistaa koko lainkäytön ja lopuksi hautaa kirveensä ja köytensä ja apteekkari pakenee vaimoineen sekä Johannin vaimon ja lasten kanssa takaisin Nevanlinnaan noitavainoja pakoon. Kirja on mielenkiintoinen katsaus 1600-luvun elämään ja erityisesti noitavainojen aikaan. Kirjan kieli on erittäin helppolukuista ja ytimekästä. Täytyy todeta, että olipa raakaa ja alkeellista elämä 1600-luvulla.

Pääsiäinen hiipii hiljalleen kimppuun. Omalla kohdallani meinasi hiipiä vähän liiankin hiljaa ja rairuohon tai oikeammin ohran istutus uhkasi jäädä liian myöhäiseksi. Viime vuonna niin kävi. Onneksi huomasin Facebookissa jonkun pääsiäiskoriste-esittelyn ja kipaisin kauppaan siementen hakuun. Nyt odottavat ohrat pääsiäistä. Mukavaa eilisessä päivässä oli myös kirjaston Kirjavinkki-tilaisuus illalla.

Kristiina

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Tuulista

Sanonta "Tuulee niin että tukka lähtee" sai tänä viikonloppuna Vaasassa uuden merkityksen. Täällä nimittäin tuuli niin, että pelkäsin itse välillä ikkunoiden tulevan sisään. Luojahan lykky, sunnuntaina saatiin ihanan aurinkoinen päivä.
Kristiina

torstai 5. maaliskuuta 2015

Perunavohveli ja mämmikakkua vol. 1

En ole ikinä pitänyt mämmistä. Se tökötti tarttuu kitalakeen ja tukkii hengitystiehyeet. Viime vuonna luin pääsiäislehdet vasta toukokuussa ja tajusin, että tuosta tökötistä voi leipoa kakkuja. Laitoin lehdet talteen tätä vuotta varten. Miksikö, siksi että viime toukokuussa ei kaupasta enää saanut mämmiä leipomiseen.

Mutta sitä ennen maukasta pääruokaa. Ja pieni varoituksen sana. Näin lehdessä hienon reseptin perunavohveleista. No toki kiinnostuin, koska omistan vohveliraudan. Ainoa vika siinä on, että aikanaan puhdistaakseni vohveliraudan käytin siihen uuninpuhdistusainetta. Totaalinen nounou, älkää ikinä tehkö sitä. Nimittäin puhdistako vohvelirautaa uuninpuhdistusaineella. Se tökötti söi pinnoitteen vohveliraudasta ja nykyisin, käyttäessäni vohvelirautaa, minun pitää öljytä se todella hyvin saadakseni siitä jotenkuten siedettäviä vohveleita. Ja niistäkin tuppaa tulemaan erityisen tummia. Ai niin, ja öljytessä rautaa puolet siitä valuu tiskipöydälle.

Perunavohveli ja kinkku-raejuustotäyte

8 dl maitoa
1 dl kermaviiliä
3 kananmunaa
1 pussi (125 g) perunamuusijauhetta
1,5 dl grahamjauhoja
1 tl suolaa
Täyte:
200 g pakasteherneitä
300g palvikinkkua
200 g raejuustoa
1 dl kermaviiliä
basilikaa hienonnettuna joko tuoreena 1/2 ruukua tai kuivattuna 2 rkl
2/2 - 1 tl minttua
maun mukaan suolaa tai yrttisuolaa

Sekoita maito ja kermaviili. Vatkaa joukkoon ensin kananmunat ja grahamjauho. Lisää lopuksi perunasosejauho. Anna taikinan turvota 1/2 tuntia. Mausta lopuksi.
Paista vohvelit vohveliraudalla. Taikinasta tulee n. 10 vohvelia.
Tee taikinan turvotessa täyte.
Pilko kinkku kuutioiksi. Keitä ja jäähdytä herneet pakkauksen ohjeen mukaan.
Yhdistä kaikki täytteen aineet keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan. Tarjoa valmiiden vohveleiden kanssa.


Inkivääriananas ja kookos-jogurttikastike

tuoretta ananasta
2 rkl fariinisokeria
1 tl inkiväärijauhetta
Kastike:
2 dl maustamatonta jogurttia
2 rkl juoksevaa hunajaa
1/2 dl kookoshiutaleita

Sekoita yhteen jogurtti, hunaja ja kookoshiutaleet. Anna vetäytyä jääkaapissa n. 1/2 tuntia.
Pienennä ananakset kuutioiksi. Lämmitä uunin grillivastus ja grillaa ananaksia sen alla n. 10 min.
Laita lämpimät ananaspalat tarjoilukulhoon ja annostele päälle kylmä kastike


Mämmikakku

250 g mämmiä
2 dl sokeria
1 appelsiinin kuoriraaste
1/2 appelsiinin mehu
1/4 tl pomeranssin kuorta
1/2 tl kanelia
3 munaa
1/2 rkl juoksevaa hunajaa
100 g sulatettua voita tai margariinia
2 dl vehnäjauhoja
2 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhoja

Vatkaa mämmi ja sokeri vaahdoksi. Lisää appelsiininkuoriraaste, mehu ja mausteet.
Sekoita mämmivaahtoon munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää joukkoon hunaja ja sulatettu, jäähdytetty voi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vatkaten.
Kaada taikina voideltuun ja leivitettyyn vuokaan. Paista 175 asteessa noin 45 min.

Kristiina

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Luonto




Luonto ei tee mitään turhaan
-Aristoteles


Pieni Lintu - MakroTex challenge

Matkantekijää ja kätilöitä

Matkantekijä-sarjan 8. kirja, Sydänverelläni kirjoitettu (Diana Gabaldon), yli 1200-sivuinen opus, on jälleen nautinnollista luettavaa. Tosin täytyy myöntää, että peräkkäin sarjasta lukemani 4 ensimmäistä kirjaa olivat todellinen lukuelämys. Mikä mielikuvitus kirjailijalta ja hyökkäys historian syövereihin. Sen jälkeen henkilöhahmoja ja hyppimistä pitkin historian lehtiä alkaa olla niin paljon, että pääseminen kirjan tapahtumiin ja ihmisiin vaatii hieman aikaa ja hyvää muistia. Viis siitä, kun lukemisessa pääsee vauhtiin, kaikki tämän sarjan kirjojen lukemisen ilo suorastaan hyökyy päälle. Miten ihanasti tavallisen ihmisen arkeen ja tapahtumiin sisällytetään historialliset henkilöt kuten George Washington, Benedict Arthur ja useat muut. Ja samalla kirjan päähenkilöt saadaan pidettyä rakastavina, inhimillisinä ja jopa humoristisina. Kirjan loppu jättää tilaa seuraavallekin jaksolle, mutta itse soisin tarinan jo saavan rauhallisen ja kauniin päätöksen. Aikansa kutakin, nautittavaa luettavaa, mutta kaipaan sitä päätöstä. Ja sehän on kirjailijasta kiinni.

Olen jo aiemmin kertonut kahdesta osasta kirjaa Hakekaa kätilö. No nyt on TV-sarjassa nähty loppu ja kirjaan tullut loppuosa (kait) on tietysti Hakekaa kätilö 3 - Jäähyväiset nunnille (Jennifer Worth). Aivan aluksi muistelmiksi mieltämäni teos ja sen hyppiminen muistelmien ja Britannian historiallisista tosiasioista kertovien tosiseikkojen välillä teki kirjoista ehkä hieman hankalasti luettavia. Mutta, koska loppujen lopuksi historia kuuluu lempikirjallisuuteeni, nämä kirjat ovat arvokasta luettavaa. Siitä, miten brittiläiset pompöösit, itseään täynnä olevat ja itsensä kansakuntien kermaan mieltävät herrasmiehet säätivät lakeja, jotka sortivat ja asettivat alempaan asemaan naisia. Joissakin kohdissa nämä todelliset lait järkyttivät suunnattomasti. Esimerkkinä kirjassa on otettu vuoden 1864 tartuntalaki (naisille) ja sen seuraukset. Siteeraan harvoin kirjaa, mutta tässä kohtaa minun on pakko. Kirjan pätkä kertoo 13-vuotiaasta tytöstä, jonka pyykinvientimatkan poliisi keskeytti lain perusteella ja alisti sukupuolitautitutkimukseen yhtä himokkaan mieslääkärin avustuksella.
"Nykyisin kliinisessä tutkimuksessa käytetään yhä läpinäkyvää muovista emätintähystintä. Tuolloin kyseessä oli 5-6 tuumaa pitkä, kahdesta puoliskosta koostuva raskas instrumentti. Tämä tähystin työnnettiin emättimeen. Välineen leuat aukeavat sitten kolmen, neljän tuuman leveyteen. 1800-luvun tähystin on ollut valmistettu karkeasta, siloittelemattomasta metallista ja epäilen pahasti, ettei kukaan vaivautunut liukastamaan sitä. Kirurgi ja konstaapeli työnsivät tähystimen toistuvasti tytön sisään käännellen ja väännellen sitä. He työnsivät kätensä hänen nuoren kehonsa sisään. Sitten he ottivat käyttöön muita välineitä, muun muassa pitkävartiset pihdit, joilla he pystyivät ottamaan kiinni kohdunkaulasta, vetämään ja kääntelemään sitä, näennäisesti etsiäkseen siitä merkkejä sukupuolitaudista. Tyydytyksen saatuaan he irrottivat tytön siteet. "Tyttö on puhdas. Ei merkkejä sukupuolitaudista." Välillä tulee ajatelleeksi, että olivatko kaikki brittimiehet noin sukupuolisesti kieroutuneita. Kirja, kuten edeltäjänsäkin, kannattaa lukea siksi nimenomaan, että paitsi muistelmat se sisältää myös paljon sellaista historiaa, jota emme voineet edes kuvitella.

Kristiina