Google Website Translator

torstai 30. huhtikuuta 2015

10 kg lisää painoa vappuruokailusta

Vappuruokaa tuli tällä kertaa tehtyä koko viikonlopun tarpeiksi. Koska tytsy suunnittelee vapunviettoa Vaasassa, lämminruokaa piti riittää viikonlopun yli. Tai vaikka pirskeiden järjestämiseen. Ruokalistalta löytyivät siis olutpiirakka, pretzelit lämmisavulohilevitteen kanssa ja palanpainikkeeksi varhaisperunoista tehty perunasalaatti. Jos suunnittelet vappubileitä, salaattien määrää voi lisätä esim. punajuurisalaatilla ja parsa-halloumisalaatilla.

 

Olutpiirakka

250 g tuoreita herkkusieniä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
pala tuoretta selleriä tai 1 rkl kuivattua
1 rkl öljyä
400 g jauhelihaa (itse käytin nauta-sikaa)
1 laakerinlehti
4 timjaminoksaa
1 rkl vehnäjauhoa
3 dl olutta
2 dl vettä
1/2 lihaliemikuutiota
1 tl sinappia (Dijon)
1 prk tomaattipyrettä
1 rkl Worchester-kastiketta
ripaus sokeria
suolaa, mustapippuria
1 valmispiirakkataikina (380 g) suolaiseen leivontaan tai murutaikinapohja
Voiteluun 1 muna

Puhdista ja viipaloi herkkusienet. Silppua sipulit. Jos käytät tuoretta selleriä, pilko se.
Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista herkkusieniä, kunnes vesi on haihtunut ja ne ovat saaneet kauniin, hieman ruskean pinnan. Lisää sipulit ja tuore selleri. Kuullota. Siirrä vihannekset odottamaan lautaselle.
Paista jauheliha ruskeaksi. Lisää joukkoon jo paistamasi sieni-sipuli ja yrtit. Jos käytät kuivattua selleriä, lisää se myös tässä vaiheessa.
Lisää paistokseen jauhot ja anna niiden paistua 1-2 min. Kaada sekaan olut, vesi ja lisää murennettu lihaliemikuutio.
Sekoita joukkoon sinappi, tomaattipyre, Worchester-kastike ja sokeri. Mausta mielesi mukaan suolalla ja pippurilla. Anna hautua nestettä haihduttaen 15-20 min.
Erottele valmistaikinasta 1/3 kanneksi ja koristeiksi. Kauli 2/3 taikinasta ohueksi ja vuoraa sillä vuoka. Valmistaikinaa käyttäessä vuokaa ei tarvitse voidella ja leivittää. Omatekoista murutaikinaa käyttäessäsi ennen taikinan levitystä voitele ja korppujauhota vuoka.
Kaada jauhelihaseos taikinalla vuorattuun vuokaan. Kauli 1/3 valmis- tai murutaikinasta kanneksi piirakalle ja nipistele reunat tiiviisti yhteen. Muotoile ja asettele koristeet kannen päälle.
Voitele piirakka munalla. Paista 200 ºC 25-30 min.

Pretzel

500 g puolikarkeita vehnäjauhoja
10 g suolaa
7 g hiivaa tai 3 g kuivahiivaa
40 g voita tai margariinia, huoneenlämpöistä
2,8 dl maitoa
1 rkl mallasuutetta (saa Tuoppi-kotikaljapakkauksesta)
(50 g unikonsiemeniä)
Keittämiseen:
2,3 litraa vettä
7 g ruokasoodaa
Päälle:
1 kananmuna voiteluun
Merisuolaa
Seesaminsiemeniä

Sekoita kulhossa jauhot, suola, hiiva ja voi muruksi.
Sekoita mallasuute maitoon erillisessä astiassa. Lisää seos kuiva-aineseokseena ja sekoita tasaiseksi.
Kaada taikina alustalle ja vaivaa n. 10 min, kunnes taikina on sileä ja pehmeä. Anna kohota astiassa kaksinkertaiseksi (n. 45 min).
Jaa taikina 12 palaan ja venytä palaset päästä oheneviksi 40-50 senttisiksi pötköiksi keskeltä pään suuntaan. Jätä keskusta hieman paksummaksi ja anna tarvittaessa taikinan levätä venyttämisen aikana, jotta se ei rinkeleinä palaudu lyhyemmäksi.
Pyöräytä pötko keskeltä 2 kertaa ja sido päät vastakkaisiin päihin rinkeliä tarvittaessa veden avulla. Nosta valmis rinkeli leivinpaperilla peitetylle leivinpellille lopetuspäät alaspäin.
Kiehauta vesi ja ruokasooda. Keitä rinkeleitä soodavedessä n. 30 sekuntia ja nosta ne sen jälkeen takaisin leivinpellille lastan avulla.
Voitele keitetyt rinkelit munalla ja ripottele päälle merisuolakiteitä (varo suolan määrää) ja seesaminsiemeniä. Paista 200 ºC 20-25 min, kunnes pretzelit ovat syvän ruskeita.

Lämminsavulohilevite

200 g lämminsavulohta
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 punaista paprikaa
1 rkl sitruunamehua
1 chili hienonnettuna tai chilimaustetta
tilliä maun mukaan
suolaa, sitruunapippuria

Hienonna savulohi esim. haarukalla kulhossa. Suikaloi paprika ja lisää se sekä tuorejuusto, mausteet ja yrtit lohen sekaan. Anna maustua jääkaapissa muutama tunti.

Perunasalaatti

500 g keitettyjä varhaisperunoita
1 paprika
pala purjoa
1 maustekurkku
Kastike:
1 prk kermaviiliä
1 tl yrttisuolaa
1 valkosipulin kynsi
1 tl paprikajauhetta
1 tl pippurisekoitusta
1 rkl sinappia
1 rkl punaviinietikkaa

Kuutioi paprika ja maustekurkku. Siivuta purjo. Leikkaa keitetyt perunat sopiviksi suupaloiksi. Sekoita kaikki kulhossa.
Sekoita kermaviiliin kaikki muut kastikeainekset. Kaada kastike pernoiden sekaan ja sekoita.

Tottahan toki sitä makeatakin piti olla, eihän muuten olisi vappu. Juomana tarjotaan aiemmin tehtyä marjasimaa. Ja vappuun aina liittyviä tippaleipiä. Koska tein viime vuonna hillomunkkeja en viitsinyt tänä vuonna heittäytyä munkkilinjalle. Sen sijaan valitsin Kinuskikissan Bebe-leivokset. Hyvä valinta, koska pohjat sai valmistettua edellisenä päivänä ja täyttö jäi myöhemmäksi. Erilaista näissä leivoksissa on maun antaja. Tein kuorrutuksen antamaan makua eli vaaleanpunainen kuorrutus on tehty mansikanmakuisella tomusokerilla ja ruskeisiin leivoksiin kuorrutteeseen on sekoitettu pikakahvijauhetta.

Ja sitten kaikki iloista vappua viettämään. Ja ystävät hyvät, jättäkää ne purkki- ja pikaserpentiinit kaupan hyllyille. Ja laittakaa illan päätteeksi kaulassa killuvat serpentiinit kotiroskikseen. Ettei roskata enää enempää. Pitäkää hauskat illanistujaiset ja nauttikaa kauniista kevätpäivästä.

Kristiina

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Miksi Jeppe roskaa?

Garbage
Tartuin roskaamisaiheeseen kahden tapahtuman yllyttämänä. Ensimmäinen oli Pienen Linnun valokuvahaasteen aihe Roska. Ja todellakin, katsellessani ympärilleni lumien lähdettyä ei valokuvan oton kohteita puuttunut. Kaikki talven aikana ympäristöön heitetty jäte paljastuu keväisin yhdellä rykäisyllä. Jälki on todella rumaa. En ymmärrä, miksi on niin vaikeaa roskapöntön puuttuessa juuri kohdalta laittaa syntynyt roska kassiin tai taskuun ja heittää se seuraavaan näkyvään roskapönttöön tai kotona roskiin. Kaipa on paljon helpompaa vain pudottaa roskat kädestä juuri siihen, missä sattuu olemaan. Se lakkaa sillä sekunnilla olemasta oma päänsärky ja muuttuu puhtaanapitolaitoksen, kunnan, eläinten ja muiden ihmisten harmiksi. Etsiessäni valokuvaani sopivaa aforismia tai lainausta törmäsin
Garbage
seuraavaan lauseeseen: "Idioottikin osaa olla siisti, mutta vain nero hallitsee kaaoksen". Uskallanpa epäillä. Jos kerran idiootti osaa olla siisti, mitä ovat he idioottia alhaisemmat ihmiset, joiden roskat kansoittavat tienvieriä, roskapönttöjen ympäristöjä, koulujen ja kenttien alueita jne.? 
Olen aina olettanut, että nykyajan nuoret ovat meitä vanhempia huomattavasti ympäristötietoisempia. Sitä tosin ei ihan helposti uskoisi, kun tutkailee paikkoja, joissa nuoret kokoontuvat ulkona. Olivat ne sitten koulujen tai nuorisotalojen pihoja, metsään rakennettuja hiihtäjien tai lenkkeilijöiden taukopaikkoja, ostoskeskuksia tai mopojen kokoontumismestoja. Joka paikasta löytyy kasoittain roskia ja rikottuja pulloja/tölkkejä. 
Garbage
Pullojen ja tölkkien hajottaminen ja ruttaaminen ennen luontoon heittämistä hämmästyttää minua suunnattomasti. Miksi se koetaan suorastaan pakolliseksi tehtäväksi? Meillä on paljon aikuisia ja nuoria, jotka hankkivat ylimääräistä keräämällä talteen ja palauttamalla tyhjät pullot ja tölkit. Täytyykö ne siksi tehdä käyttökelvottomiksi, jottei niistä kukaan muu hyötyisi, kun ei itse jakseta viedä kauppaan? Tuo hajotustoiminta kuitenkin aiheuttaa vuosittain uskomattoman määrän ihmisten ja eläinten loukkaantumisia jo eläinten kuolemia. Jos ei viitsi viedä tyhjää pulloa tai tölkkiä kauppaan, sen voisi jättää edes ehjäksi, jolloin joku sen varmasti korjaisi pois luonnosta rumentamasta ja saisi ne muutamat kolikot, jotka niistä maksetaan. 

Garbage
Toinen yllyke aiheesta kirjoittamiseen oli uutinen, jonka mukaan EUssa äänestetään tänään, kielletäänkö ilmaisten, pienten ja ohuiden muovipussien käyttö. Vai pyritäänkö niiden käyttöä vain radikaalisti vähentämään. Minusta ne ovat olleet käytössä mukavia, koska niissä voi tuoda kaupasta kotiin muutaman ostoksen tai ne hedelmät ja sitten käyttää niitä uudelleen pakastuspusseina. Tai pulla- ja eväidenkuljetuspussina. Mutta kun katsoo ulkona ympärilleen, iso osa roskista on juuri noita "hedelmäpusseja". Tässä kohtaa minua hämmästyttää niitä pois heittäneiden ihmisten logiikka. Jos sitä pussia on käyttänyt vain kantaakseen jonkun mehun tai hedelmän ulos kaupan ovesta ja sitten syönyt tai käyttänyt muuten sen hedelmäpussin sisällön, niin miksi se pussi on ylipäätään pitänyt ottaa? Kai se tavara olisi kulkenut mukana kaupasta ulos kädessä ilman pussiakin? Joten tuon ajattelun mukaan suurin vika ei ole kaupassa, joka pussia tarjoaa vaan kuluttajan korvien välissä. Ja jos ei tuollaista pussia tarvitse kuin 100 metrin matkan ajan, ne pussit voi minun puolestani poistaa käytöstä. Hedelmien ja pikkuostosten kotiin kantoon sen sijaan kaipaan kyllä jotain vaihtoehtoa tilalle. Vaikka paperipussia. Joka sekin sitten tietysti löytää tiensä tienvarsille. Mutta se ainakin (toivon mukaan) maatuu. Tai kolikolla maksettavaa kestopussia, jota voi jatkossa uudelleenkäyttää. Ja maksullisena sitä ei ehkä heitetä niin helposti roskana pois. No jaa, maksavathan kaupan muovipussitkin ja niitä löytyy jatkuvasti ojanvarsilta. Kyllä sen korjausliikkeen loppujen lopuksi pitäisi löytyä jokaisen kuluttajan korvien välistä.

Näin keväisin olisi hyvä muistuttaa itse kunkin mieliin Roska päivässä-liike. Jos jokainen meistä nyppisi tien tai lenkkipolun varrelta, pihasta tai puistosta roskan päivässä roskikseen, voisi viikon päästä jälki ulkona olla hieman erinäköistä. Itse ainakin lupaan kuluvan viikon aikana tehdä niin. Olisi ihanaa, jos vapun aikana muutkin katsoisivat avoimin silmin omaa roskaamistaan ja pudottelisivat ne vappusotkut roskille tarkoitettuihin paikkoihin ja keräisivät niitä toisten jättämiä roskia edes yhden päivässä. Ja jättäisivät purkkiserpentiinit ja muut vastaavat vakioroskaajat kotiin. 
Tulossa ovat varmasti myös yleiset ympäristönsiivoustalkoot. Niihin vaan ahkerasti kaikki mukaan. 
Ja jokainen vähänkin omantunnon omaava voisi ajatella sen pullon rikkoessaan, tölkin rutistaessaan tai roskan luontoon heittäessään, kuinka monta ihmisen tai eläimen jalkahaavaa, eläimen tukehtumista tai sen mahan tukkeutumista hän sai teollaan aikaan.
Kristiina

Roska


Garbage

If there were little basketball hoops above every garbage can, littering would greatly decrease.


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kissojen tekniikkaa ja marjasimaa

Cats
Istuskelin iltana muutamana koneella ja etsiskelin jotain tietoja. Tapansa mukaan Heta istui vierelläni pöydällä ja seuraili hiiren osoitinta näytöllä. Taisipa se kiinnostavissa kohdissa hieman sitä räpätäkin tassullaan. Se toi mieleeni lukemani ja näkemäni erilaisista sovelluksista, joilla kissat voivat leikkiä. Siirryin tabletille ja aikani selattuani latasin kokeiltavaksi 2 sovellusta. Testasin niitä kissoilla ja toinen valikoitui mielenkiintoisuutensa (siis kissojen mielestä) vuoksi käyttöön. Olenkin sen jälkeen viettänyt mielenkiintoisia hetkiä seuratessani, miten kissat leikkivät tekniikalla. Itse hiiren pyydystäminen näytöltä on vielä hieman hakusessa ja tabletti varmaan kiittää kissoja siitä. Sen sijaan hyvät naurut saa, kun tablettihiiri katoaa reunan alle ja kattikaarti alkaa etsiä hiirtä kojeen alta. Vaan mitäpä minä omalla huvittuneisuudellani retostelen. Katsokaa itse.


Ensimmäiset vappuvalmistelutkin on tehty. En erityisemmin rakasta perussimaa, joka on käytännössä sitruunaa, sokeria ja vettä. Niinpä päädyin tänä vuonna tekemään vappujuomaksi marjaista simaa. Ainakin näin pullotusvaiheessa siinä on makua ja näköä ihan kivasti.

Marjasima

2 l vettä
200 g mustaherukoita (pakastettuja)
100 g vadelmia (pakastettuja)
1 (luomu)sitruuna
125 g fariinisokeria
125 g ruokosokeria
pieni rippunen hiivaa
valkoista sokeria, rusinoita

Laita jäiset marjat ja vesi kattilaan. Kiehauta ja anna kiehua hiljalleen, kunnes marjoista on irronnut maku ja väriä mehuun (n. 15 min).
Siivilöi mehu ja kaada takaisin kattilaan. Lisää joukkoon sokerit ja hyvin pesty, siivutettu sitruuna. Anna seisoa, kunnes sokeri on sulanut ja neste jäähtynyt kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon hiivanokare.
Anna seisoa kattilassa huoneenlämmössä vuorokauden. Pullota puhtaisiin pulloihin (tarpeen vaatiessa vielä kerran siivilöiden). Lisää pulloihin ripaus sokeria ja rusinat.
Jos aika riittää, anna kypsyä 5-7 päivää jääkaapissa. Muussa tapauksessa sima valmistuu huoneenlämmössä 2-3 päivässä.

Posti toi perjantaina vihdoinkin tilaamani kameran jalustan. Jatkossa toivottavasti ainakin sisällä otetut makrokuvat ovat hieman vähemmän tärisseitä.

Kristiina

Scavenger Hunt Sunday

This weeks topics are:
Weather
My perspective
Technology
Fresh
Me

Here are my photos:

Weather
Finally, after cold and rain, some sunny weather








My perspective
World with and without glasses








Technology
Nowadays even cats use technology for playing








Fresh
My asparagus-halloumi salad made from the freshest ingredients








Me
This is eather me at night or put your face near and you can see me (i.e. you) on your computer screen












image-in-ing

torstai 23. huhtikuuta 2015

Kirjan ja Ruusun päivän kunniaksi

Books
Tänään vietetään Kirjan ja Ruusun päivää. On oikein, että kirjoilla on oma päivänsä, sen verran ne ovat hyödyllisiä. Jo neljättä kertaa peräkkäin joltain kirjailijalta on pyydetty erityisteos, jonka saa ilmaiseksi vain ostaessaan kirjoja torstaina, perjantaina tai lauantaina. Tänä vuonna tuo kirja on Kari Hotakaisen Kantaja. Katsotaan nyt, tuleeko poikettua kaupunkiin. Jos ei, niin toivon, että kirja tulee jossain vaiheessa myös kirjastosta lainattavaksi. Sen verran lupaava on kirjasta annettu ennakkotieto. Siksi olisi sääli, jos se jäisi lukematta.

Books
En erityisemmin välitä scifi-teoksista, mutta joskus niitä tulee lukaistua. Scifi-kategoriaan luen myös kirjan Neitsytkivi (Michael Mortimer). Kirjailijanimen taakse kätkeytyvät kirjailijat Daniel Sjölin ja Jerker Virdborg.
Ruotsalainen biologianopiskelija Ida Nordlund saa isoäidiltään ja kasvattajaltaan, joka on sillä hetkellä Venäjällä, oudon puhelun. Tämä pyytää häntä hakemaan Nobel-juhlista rasian, joka ei saa joutua vieraisiin käsiin. Rasian ja kirjeen Carl von Linnen oppilaalta, Daniel Solanderilta, antaa hänen vuoden fysiikan nobelisti Anatoli Lobov. Samassa Lobov myös murhataan ja murhasta syytetään Idaa. Ida joutuu pakenemaan ensin syntymäkotiinsa ja myöhemmin Suomeen ja sieltä Venäjälle etsimään isoäitiään ja selitystä kaikelle oudolle, joka alkoi tapahtumaan Nobel-juhlien jälkeen. Matkakumppaninaan hänellä on isovanhempien naapuri Lasse, joka tuntuu tietävän asioista paljon enemmän kuin Ida ja jolla on kummallinen salainen avustajaverkosto pitkin Pohjoismaita. Rasiassa on näennäisesti vain outo kivi, mutta tuon kiven on aikanaan löytänyt Solander. Solander luovutti kiven Linneelle ja siinä tuntuu olevan jotain omituista, joka paitsi kumoaa Linnen teoriat kasvi-, eläin- ja kivikunnasta erillisinä, aiheuttaa myös outoja reaktioita eläimissä. Kiveä ja hieman muitakin asioita tavoittelevat myös monet muut, jotka jahtaavat pakenevaa Idaa ja Lassea. Lisäksi Idalle selviää pikkuhiljaa salaisuuksia isoäidistään, jolle on nuoruudessa tiedemiehenä Venäjällä istutettu jotain, joka periytyi hänen tyttärelleen Evalle, Idan äidille. Ida luulee äitinsä kuolleen hänen ollessaan pieni, mutta kirja antaa ymmärtää toisin.
Kirja on toimintaa täynnä, ehkä välillä enemmän kuin ehtii sulattaa. Ja salaisuuksia ja tiedettä. Nanotekniikkaa, geenimuuntelua, salaliittoja, hulluja mutanttilokkeja ja susia. Huh. Kirja kyllä imaisee lukijansa tapahtumien pyörteeseen, mutta mitään helppoa luettavaa tämä ei ole. Tapahtumia on niin tuhka tiheään eikä niitä aina selitellä, joten välillä on vaikea pysyä jopa kärryillä kirjan juonesta. Eivätkä salaisuudet ainakaan tässä osassa edes ala selvitä, koska luvassa on vielä 5 osaa samaa sarjaa.  Hassuksi koin sen, että Suomen Lapissa oli hirveästi susia ja samaan aikaan lokkeja. En ole käynyt Lapissa, joten en tiedä, onko siellä oikeasti lokkeja. Tulevilta osilta toivoisin hieman selkeyttä juoneen ja salaisuuksien aukeamista, silloin takaa-ajoja ja päähenkilöiden tekemisiä olisi helpompi seurata.

Books
Eteeni on osunut viime aikoina jokunen kirja, jossa kirjan päähenkilö päättää tehdä itsemurhan ja seurauksena on huvittavan tragikoominen seikkailu. Särkyvää (Jari Järvelä) on yksi näistä kertomuksista. Aihe on jälleen kerran suomalaisen alakuloinen, mutta huumorilla, paikoitellen mustallakin, ja päähenkilön Teemun muisteluilla varustettuna tämä kirja ei ole surullinen. Päinvastoin, lukiessa purskahtelee välillä kunnon nauruun.
Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen, lihava Teemu. Hänen vaimonsa on hakenut avioeroa ja heittänyt Teemun ulos kodista, lapset ovat miehelle tuntemattomia ja hänen elämänsä on muutenkin ollut yhtä kokeilujen, pettymysten ja alistumisten sarjaa. Kun Teemu on vielä epäonnistunut kotitalonsa polttamisessakin, hänellä on elämästään jäljellä enää katkeruus, epäonnistumisen tunteet ja laatikollinen hänen elämänsä merkityksellisiä esineitä. Hän pakkaa tuon laatikon isänsä vuosimallia 1977 olevan Ladan perään ja lähtee ajamaan Pamplonaan tarkoituksena tehdä itsemurha härän sarvien lävistämänä. Kirjan edetessä seuraamme Teemun siihenastista elämää hänen kertomustensa ja toisaalta hänen blogisivunsa kautta. Blogisivuilla Teemu kertoilee aina tarinan, johon liittyy jokin laatikossa olevista esineistä. Tosin Teemun muistoissaan säilyttämät tarina ei aina pidä aivan paikkaansa hänet tuntevien ihmisten, esimerkiksi hänen sisarensa tai ex-vaimosa, mielestä. Jutuissa hän samalla purkaa katkeruuttaan entistä vaimoa kohtaan. Sen sijaan hänen kirjoituksiinsa saamat kommentit ovat hulvattomia, koska ne ovat täysin asian vierestä.
Matkansa alkutaipaleella Teemu poimii autoon pitkän, urheilullisen liftaritytön, Agneksen. Agneksen matkan tarkoitus ja määränpää vaihtelevat ja hänen sisimmästää saadaan matkan aikana hyvin vähän tietoa toisin kuin Teemusta. Agneksen matkan tarkoitus selviää vasta kirjan loppumetreillä. Agnes ja Teemu ovat toistensa vastakohtia ja Teemun mielipiteet ja Agneksen kärkkäät kommentit saavat kipinät lentelemään heidän välillään, useimmiten negatiivisessä mielessä. Kuitenkin he tuntuvat tarvitsevan toisiaan. Heidän sanailunsa ja temppunsa pitävät mielenkiinnon jatkuvasti korkealla kirjan edetessä.
Kirja on herkullista luettavaa. Se etenee vauhdikkaasti ja tapahtumarikkaasti ja teksti kutkuttaa, huvittaa ja saa välillä pudistelemaan päätä. Teemu harmittelee nuoruuttaan ja hukkaan menneitä yrityksiään tutustua maailmaan keinoilla, jotka tuntuvat lukiessa omituisilta. Hän on katkera avioliitolleen ja vaimolleen alistuttuaan tämän tahtoon muuttuen vätykseksi. Häntä käy oikeastaan sääliksi. Vaikutelma Agneksesta on kipakka, sähäkkä ja vapaa sielu, taitava ja rohkea. Onko tuo käsitys sitten oikea, sekin selviää. Jos kaipaatte säälinsekaista mustaa huumoria, tämä teos vastaa toiveitanne.

Books
Mustalaisäidin kehtolaulu (Marja Björk) tutustuttaa lukijan mustalaiskulttuuriin kolmen sukupolven naisten elämän kautta. Sitä, kuinka totuudenmukaisen kuvan kirja antaa mustalaiselämästä en tiedä, koska kirjoittaja ei ole romani. Mutta mielenkiintoisen kuvan se antaa mustalaiskulttuurista ja tavoista niitä tuntemattomalle lukijalle.
Kirjan 1. sukupolvea edustavat Sikri ja hänen miehensä Väinö. He luopuvat kiertelevästä elämästä ja hankkivat oman talon. Toisin kuin yleensä mustalaisperheissä, Sikri ja Väinö ovat omassa elämässään tasa-arvoisia ja Väinön mielestä maailma muuttuu, mustalaisten tuli pyrkiä kehittymään ja opiskelemaan. Mutta ulospäin noudatetaan mustalaistapoja ja mustalaiselämän sääntöjä. Tosin se elämässä eteenpäin pääseminen on hyvin vähäistä, koska työt ovat perinteisiä mustalaisten töitä, rahaa vähän, lapsia paljon ja vaimo paljolti kotiin ja mieheensä sidottu.
Sikrin ja Väinön tytär Marita haluaa kouluun, opiskelemaan ammatin ja konttoriin töihin. Ennen kouluun pääsyä hän perheensä vanhimpana tyttärenä hoitaa kotia ja pikkusisaruksiaan äidin saadessa koko ajan uusia lapsia ja hankkiessa rahaa torilla. Koska mustalaisten siveellisyyssäännöt estävät vanhempia kertomasta hänelle miesten ja naisten välisestä kanssakäymisestä ja hän tulee raskaaksi 15-vuotiaana. Myöhemmin hän löytää itselleen aviomiehen, joka vaikuttaa haluavan samoja asioita kuin Marita. Mutta elämä tuo eteen mustalaisten säännöt ja ulkopuolisten, valkolaisten asettamat syrjintärajoitukset ja yrityksistä huolimatta Marita jämähtää työttömään, turhauttavaan elämään ja kodin hoitamiseen. Välillä kapina ja muutoksenhalu nostavat päätään ja saavat Maritan ihmettelemään ahtaita ympyröitä ja elämän epäoikeudenmukaisuutta. Kahdelle tyttärelleen Marita haluaa muuttuvassa maailmassa sen elämän, josta hän itse jäi paitsi.
Maritan tyttäret Assi ja Teresakin haluavat jotain muuta. Assista kasvaa mustalaisten elämää vastaan kapinoiva nuori nainen. Hän alkaa elämään valkolaisen poikaystävän kanssa ja yrittää solahtaa valkolaiseen yhteiskuntaan. Tuloksena on tytön elämän suistuminen raiteiltaan. Nuorempi ja sopuisampi Teresa haluaa samoin murtautua ulos mustalaiselämästä, mutta teini-iässä muuttuukin mustalaisnaisen perikuvaksi ja nai
tiukan vanhakantaisen, täysin sopimattoman miehen. Vähitellen hän kuitenkin alkaa heräämään horroksestaan.
On mielenkiintoista seurata näiden kolmen sukupolven naisten yrityksiä irrottautua sääntöjen ja ennakkoluulojen kahlitsemasta elämästä. Naisten elämän suunta tuntuu kuitenkin olevan viivoitettu etukäteen. Loppujen lopuksi ehkä kuitenkin vapaimpana säännöistä ja vaatimuksista heistä elää vanhin, Sikri kiitos ymmärtäväisen ja edistysmielisen aviomiehensä. Pidin tästä kirjasta kovasti, koska siinä käsitellään minulle tuntematonta ihmisryhmää ja heidän elämäänsä, kulttuuriaan ja yhteiskunnan ennakkoluuloja. Pidin myös kokonaisuudesssaan kirjan tyylistä, vaikka välillä hankaluuksien käsitteleminen eksyttikin tarinan pois itse päähenkilöiden elämästä. Ainoana vikana koen kirjan kovin töksähtävän lopun, siinä kaikki jää ikäänkuin kesken.
Kristiina

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Paluu arkeen

Nyt on vaalit saatu pidettyä, jokusessa postauksessa tuuletettu ajatuksia ja viimeaikoina olen pyöräilykauden avauksen kunniaksi käynyt myös muutamassa tapahtumassa, joten on aika palata perusasioihin. Eli näin aluksi ruokaan ja kirjoihin. Ruoalla on tullut hekumoitua sen verran tällä viikolla, että kirjat jääkööt suosiolla seuraavaan postaukseen.
Tosin olen tyytyväinen, että äänestämäni edustaja pääsi edustamaan minua ja pääkopasta on selvitelty häiritsevät tuumailut pois. Kunnes niitä kertyy lisää.

Aloitan väärästä päästä eli alkuviikon pääruoasta. Halusin kanaa ja sitä sain. Tällä kertaa valitsin yhdistelmäksi kanan, pekonin ja pippurin. Lisäksi tarjottimella ei ole pitkään aikaan ollut pastaa, joten tein vaihteeksi itse sitä. Sen laitossa oli omat pienet vaikeutensa kiitos innokkaiden kanssakokkien. Pienten tilojen takia pastakone on laatikossa aina käyttöjen välillä ja sen purkaminen paketista ja kasaan laitto käyttövalmiiksi on kissoille vaihtelua arkeen. Johon sitten otettiin osaa kaikella kissamaisella innostuksella.



Pippurinen pekoni-kanapasta

Pastaa (tuorepastaa, itse tehtyä tai pennepastaa)
140 g pekonia
500 g maustamattomia broilerinsuikaleita
öljyä
1 sipuli
1 paprika
1 valkosipulin kynsi
1 chili
2,5 dl Mustapekka- tai pippurikermaa
1/2 kanaliemikuutiota
pastan keitinlientä
persiljaa

Suikaloi tai kuutioi pekoni. Silppua sipulit ja kuutioi paprika. Poista chilistä siemenet ja pilko se.
Levitä pekonit kylmälle pannulle ja paista ne rapeiksi. Siirrä pekoni lautaselle.
Ruskista broilerisuikaleet pekonirasvassa ja siirrä ne samoin lautaselle.
Laita tarvittaessa paistinpannulle tilkka öljyä ja kuullota sipulit, paprika ja chili. Siirrä pekonit ja broileri takaisin pannulle.
Lisää joukkoon kerma ja kanaliemikuutio. Anna kastikkeen hautua miedolla lämmöllä n. 5 min ja ohenna sitä tarvittaessa pastan keitinliemellä. Viimeistele persiljalla. Kasaa annos lautaselle.

Perjantaina innostuin tuoreesta parsasta ja halloumista sekä jääkaapissa olevista salaateista ja rustasin iltapalaksi salaattikyhäelmän. En uskonut, että se olisi niin hyvää, kuin oli. Ensimmäisen satsin söin ilman mitään kastiketta. Seuraavassa kokeilin hieman vinaigrettea. Jotta kastikkeen maku ei olisi liian dominoiva, kieräytin vain salaatinlehdet vinaigrettessa ja kokosin sen jälkeen salaatin. Ja viinietikkana käytin hunaja-omenaviinietikkaa.

Parsa-halloumisalaatti

250 g vihreää parsaa (1/2 nippua)
125 g halloumi-juustoa
erilaisia salaatteja (itseltäni löytyi jäävuorisalaatti, Lollo Rosso ja viinisuolaheinä)
kurkkua, tomaattia, keltaista paprikaa, retiisiä (punasipulia)
75 g pähkinärouhetta (itse rouhin kuivapaahdettua suolapähkinää)

Jos käytät vinaigretteä, sekoita kastike ja anna vetäytyä jääkaapissa.
Katko parsoista puiseva tyviosa ja kuori tarvittaessa. Keitä niitä suolavedessä 2-4 min riippuen parsojen koosta. Leikkaa parsat 3-4 sentin paloiksi.
Kuutioi halloumi ja paista tilkassa öljyä paistinpannulla kullanruskeiksi.
Jos pähkinäsi ovat kokonaisia, paahda niitä kevyesti tarvittaessa ja rouhi esim. morttelissa.
Pilko kurkku ja tomaatit, kuutioi paprika, leikkaa retiisin ohuiksi viipaleiksi.
Sekoita kulhossa kurkku, tomaatti, paprika, pähkinärouhe ja pilkotut parsat.
Revi salaatti sopivan kokoiseksi ja vinaigretteä käyttäessäsi pyöräytä niitä kastikkeessa. Lado salaatit pediksi annoksen pohjalle. Lisää annokseen kulhossa sekoittamasi muut salaattiainekset. Ripottele päälle halloumikuutioita ja koristele siivutetuilla retiisiviipaleilla.
Salaatti on herkullista sellaisenaan, mutta jos et käyttänyt vinaigrettea, voit ripotella päälle sitruunamehua tai balsamikokastiketta.

Viikonlopun jälkiruoan nappasin jälleen Sikke Sumarin Ruokaa rakkaudella-ohjelmasta. Otin reseptin ylös, mutta en tietysti sen linkkiä. Joten laitetaan nyt resepti kokonaisuudessaan tähän.

Kirsikkasemifreddo

Kirsikkakompotti:
2 dl kirsikoita
3 rkl vettä
2-3 rkl sokeria

Kiehauta kirsikat vedessä, lisää sokeri ja kiehauta vielä hetki kunnes neste on haihtunut ja kirsikat rupeavat hajoamaan. Anna jäähtyä. Vinkki: Jos kirsikat kovin mehukkaita voit vähentää veden määrää.

Semifreddo:
3 dl kermaa
3 keltuaista + 2 valkuaista
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

Vispaa kerma. Vatkaa keltuaiset, tomusokeri ja vaniljasokeri ilmavaksi. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Yhdistä kaikki ainekset ja sekoita varovasti. Lisää joukkoon lopuksi kirsikkakompotti, sekoita ja anna jäädä juovikkaaksi. Täytä tarjoiluastia(t) seoksella ja anna pakastua (kunnes puoliksi jäätynyt).

Viimeisenä, muttei huonoimpana, annan ohjeen itse kehittelemääni kuivakakkuun. Halusin kakun, jossa yhdistyisivät kahvi ja kaneli. Luumu tuli ylimääräisenä mehukkuuden antajana mukaan viime tipassa. Asiaan saattoi vaikutta se, että jääkaapissa oli luumumarmeladia joulutorttujen leivonta-ajalta.

Kanelinen kahvi-luumukakku

1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
100 g voita tai margariinia sulatettuna
2 dl (n. 220 g) luumumarmeladia tai -sosetta
1 dl vahvaa kahvia
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhoja
1 tl ruokasoodaa
3 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
Koristelu:
1/2 dl tomusokeria+ 2,5 tl kahvia
mantelirouhetta

Esikuumenna uuni 175 ºC. Voitele ja leivitä kakkuvuoka.
Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Lisää vatkaten joukkoon ensin rasva ja sen jälkeen luumumarmeladi/sose.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kakkutaikinaan vuoron perään kuivat aineet ja kahvi hyvin sekoittaen.
Kaada taikina vuokaa. HUOM. Kakku kohoaa reilusti, joten täytä käyttämästäsi vuoasta korkeintaan 2/3.
Paista n. 50-60 min. kunnes tikkuun ei enää tartu raakaa taikinaa. Jäähdytä.
Sekoita koristelua varten tomusokeri ja kahvi tasaiseksi massaksi. Valuta päälle. Ripottele pinnalle mantelirouhetta.

Ravinnollisesti hyvä viikonloppu ja alkuviikko. Hauskaa muuten tuo pastan tekeminen itse. Loppuvaiheeseen kuuluu leikatun pastan kuivattaminen. Siihen touhuun on saatavissa varta vasten tarkoitukseen tehtyjä telineitä. Enpä ole sellaista vaivautunut ostamaan, vaan käytän hyväkseni leivinpeltitelinettä. Hyvin onnistuu, kunhan pitää pastasuikaleet tarpeeksi lyhyinä (mikä taas helpottaa syömistä).


Kristiina

Aarre




Viime kädessä ei ole kysymys siitä mitä teet lastesi hyväksi, vaan siitä mitä olet opettanut heitä tekemään oman itsensä hyväksi
-Kolumnisti Ann Landers


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Pohjanmaan Suurmessut

Lauantaipäivä hurahti enimmäkseen Pohjanmaan Suurmessuilla Botniahallissa. Tylsähkön 1/2 tunnin sisäänpääsyjonotuksen jälkeen päivä hurahti kuin siivillä 16.00 asti.

Marko Hautala, Annelo Kanto, Tiina Raevaara, Tommi Melender, Julia Dahlberg








Suuntana oli ensimmäisenä kirjaosasto ja siellä kirjailijahaastattelut. Seurasin Marko Hautalan (Kuokkamummo), Anneli Kannon (Pyöveli) ja Tommi Melenderin (Kylmä sota) kertomuksia työstään ja viimeisimmästä kirjastaan. Marko Hautalan haastattelussa selvisi se, miksi hänen kirjojensa loput jäävät lukijan mielikuvituksen ja käsitysten varaan. Koska hän ei halua kirjoittaessaan kirjaansa selvää, ennalta tietämäänsä loppua. Silloin loppuisi hänen mielenkiintonsa kirjoittaa kirja. Anneli Kanto oli tuonut paikalle jopa rekvisiittaa, joka sivusi pyövelin työtä ja oli muutenkin eloisa ja mielenkiintoinen kertoja. Ja Tommi Melander kertoi faktoja Islannista kirjan tapahtumien aikaan sekä sen, miksi hän valitsi finanssikriisistä kertovan kirjansa tapahtumapaikaksi Islannin eikä Wall Streettiä.
Välillä piti siirtyä ruotsalaisten kirjailijoiden lavalle kuuntelemaan Julia Dahlbergin puhuvan Donnerin suvun tarinaa kertovasta kirjastaan Havet, handeln och nationen. Ja iltapäivällä ehti vielä piipahtaa katsomassa Marko Hautalaa haastattelemassa kirjailija Tiina Raevaaraa (Yö ei saa tulla) tämän kauhuromanttisista teoksista.
Kirjaosastolta löytyivät myös myytävät kirjat, sekä uudet että vanhat. Tutkailin tarkkaan ainakin Into Kustannuksen, Rosebud Booksin, Haamu Kustannuksen, Pohjanmaan Antikvariaatin ja Svenska Litteratursällskapetin pöydät. Mukaan tarttui muutama pokkari (Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa ja Laila El-Haddadin Gaza-Mom) myöhemmin luettavaksi. Osastolla on myös kirjojen vaihtopöytä, johon saa tuoda poisannettavia kirjojaan ja ottaa ilmaiseksi mukaansa mielenkiintoisia kirjoja.

Isot kuvat Marko Suksi ja Tom Blom








Tottahan ruokaosasto oli katsastettava. Siellä sai seurata ja maistella Etelä-Pohjanmaan keittiömestareiden ruoanlaittoa. Kalastaja Tom Blom esitteli osastolla kalan fileoinnin saloja ja Poppamies Marko Suksi chileili ja maistatti meksikolaisia ruokia. Myyntipuolella löytyi kaikkea suklaasta limuihin ja mausteista kaloihin, lihoihin ja juustoihin. Unohtamatta nisupuolta. Oma ostamiseni jäi vähiin, kassiin eksyi vain pullo mandariini-limonadia (kauhea jano kaiken ruoan maistelun jälkeen) ja uusi kaulin risan tilalle.




Kesän odotus veti seuraavaksi puutarhapuolelle. Siellä oli mukava seurata Hanna Sumarin näytöstä helpon, siirrettävän ja vähän tilaa vievän yrttiviljelmän laittamisesta. Kasveja ja siemeniä löytyi joka lähtöön. Ulkokalusteet veivät omasta mielestäni turhan paljon osaston tilaa, mutta se on toki oma mielipiteeni. Sen verran moitin hinnoittelua, että olisin halunnut uusia yrttien siemeniä, mutta € 1,45 halvimman hintaluokan siemenpussista ja muut sitä kalliimpia tuntui liian paljolta verrattuna yleiseen siementen hintatasoon. Joten yrtinsiemenet on haettava muualta.

Alarivissä Mia-Petra Kumpula-Natri ja Noora Karma








Hurvittelun välillä piti syventyä vähän vakavampaankin. Kuten Noora Karman esitykseen. Ei vaisinkaan. Hänen lisäkseen lavalle nousivat puolueiden pohjalaiset edustajat viimeiseen vaalipaneeliin. Uskalsin jopa esittää heille kysymyksen tuosta edellisen postauksen aiheesta eli yli 50-vuotiaiden työttömyyden hoidosta. Lavalla kuuli myös musiikkia ja esitettiin erilaisia tansseja. 

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja antoisa päivä. Messuilla oli, kuten kaikilla messuilla, sekä kiinnostavia osastoja että niitä, jotka eivät kiinnostaneet vähääkään. Oikeastaan jäin kaipaamaan messuille vain Lemmikit-osastoa. Ei lainkaan hukkaan heitetty päivä. Hauskana loppuna päivälle oli kirjoja maksaessani saamani vapaalippu. Voi kun sen olisi saanut ennen sisäänpääsymaksun maksamista eikä vasta päivän loputtua. Mutta onneksi tiesin, kenelle se olisi tarpeen sunnuntain vierailuun.
Kristiina

Scavenger Hunt Sunday

This weeks topics are:
From above
Drink of choise
Jewelry
Local
I found this

My photos are:

From above:
Weather
This is what we got from above on monday morning and evening








Drink of choise:
Tea
My drink of choise is evening tea








Jewelry:
Watch
I seldom wear jewelry, but this my mothers old clock is often on my wrist (in need of some maintenance)








Local:
Newspaper
Our free local newspaper








I found this:
Flower
Last weekend i found this spring's first coltsfoot












image-in-ing

torstai 16. huhtikuuta 2015

Yli 50-vuotiaat työttömät paariat ja keittiö taimitarhana.

WorkerOleminen 50+ työttömänä näin vaalien alla harmittaa. Kansanedustajiksi pyrkivät, keskusjärjestöt ja työnantajajärjestöt jaksavat toistaa toistamasta päästyään, kuinka nuorisotyöttömyyteen pitää puuttua, nuoria auttaa ja syrjäytymistä estää. Ei siinä mitään, kyllä minäkin noita asioita kannatan. Se minua harmittaa, että koko ajan kasvava yli 50-vuotiaiden työttömien joukko on päättäjille kuin ilmaa. Katselin päivänä muutamana Työ- ja elinkeinoministeriön tammikuun työttömyyslukuja. Niiden mukaan Suomessa oli tuolloin 359 600 työtöntä. Näistä alle 25-vuotiaita oli 47 900 (5000 enemmän kuin 1/2014). Sen sijaan kokonaistyöttömistä yli 50-vuotiaita oli tammikuussa 131 700 (11 200 enemmän kuin 1/2014). Näistä luvuista on aika helppo nähdä, kumman ikäryhmän työttömyys ja sen myötä syrjäytyminen on räjähtänyt käsiin. Kun yli 50-vuotias joutuu työttömäksi, hänen elinpiirinsä kaventuu. Ei enää voi osallistua yhtä aktiivisesti harrastustoimintaan ja ystäväpiirin rientoihin, koska tulot pienenevät huomattavasti. Jos sairastutaan (todennäköisemmin kuin alle 25-vuotias), lääkkeiden ja hoidon hankkiminen vaarantuu, koska ne on itse kustannettava (tai onhan sitä työttömänä aikaa viettää päivänsä terveyskeskusjonossa). Vanhemmalla iällä ei enää saada vanhemmilta tukea tai apua. Päinvastoin, usein silloin joudutaan itse tukemaan ja auttamaan vanhempiaan.
Miksi sitten EK:t, EVA:t ja kansanedustajat vaikenevat täysin tästä koko ajan kasvavasta työttömien ryhmästä? Nämä piirit olivat aikanaan vahvasti mukana ajamassa eläkeuudistusta ja näin siirtämällä eläkkeellejäämisikää myöhemmäksi. Ja samat piirit ovat niitä, jotka eivät halua palkata uudeksi työntekijäksi yli 45-vuotiaita tai haluavat heidät vähin äänin pois yrityksistään työttömyyskortistoon. Vaikka Aalto-yliopiston alkuvuodesta julkaistu tutkimus totesi, että: "Yli 45-vuotias on parhaimmillaan työntekijänä ja tahti jatkuu vielä pitkään sen jälkeen kun 50 vuotta on ylitetty. Yli 45-vuotiaat tarvitsevat vähemmän tukea työpaikoilla. He ovat tuottavia, itseohjautuvia ja innovatiivisia. Tutkimustulostemme perusteella tämä on työvoimaa, josta firmojen viimeisenä kannattaisi vähentää ja juuri heitä pitäisi rekrytoida." (Kauppalehti 23.3.2015/tutkijatohtori Niina Nurmi).
Election
Näin vaalien alla olisin halunnut nähdä edes yhden puolueen ottavan asiakseen ajaa tämän lisääntyvän työttömien osa-alueen asiaa. Mutta siihen ei kukaan ryhtynyt, vaikka yli 50-vuotiaita ovat iso ja yhä kasvava osa äänestäjistä. Sen sijaan jauhetaan koko ajan vain nuorista tai vaaditaan lisää maahanmuuttajia paikkaamaan työvoimapulaa. Mitä ihmeen pulaa? Jos työnantajat alkavat palkata yli 50-vuotiaita, niin työntekijöitä riittää aivan hyvin ihan kotimaisesta porukasta. Miksei mikään puolue aja eduskunnassa vanhemmille työttömille, kuten nuorillekin, Kokemustakuuta (TE-palveluiden on tarjottava yli 50-vuotiaalle palvelua tai toimenpidettä/työtä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun työnhaku on alkanut), Kokenut-korttia (Senssi-kortin vastinetta) ja palkkatukea kaikille yli 50-vuotiaille, ei vain Kelan työmarkkinatuen saajille (iso osa yli 50-vuotiaista työttömistä saa ainakin sen 500 päivää ansiosidonnaista päivärahaa)? Minä toivon sydämestäni, että ainakin vaalien jälkeen löytyisi edes yksi rohkea puolue tai joukko kansanedustajia, joka uskaltaisi ryhtyä puolustamaan tätä nyt unohdettua ikäluokkaa ja työvoimareserviä.

Ja sitten taimiin ja kukkiin. Tilasin tammikuun lopussa taimia parvekekukiksi ja mansikantaimia viljelypalstalle. Koska olin tyytyväinen viimevuotisiin kukkiini, tilasin taimet samasta paikasta eli  KodinKukat Oy Juha Toikan puutarhalta.  Sain taimet kotiin viikko sitten ja istuttelin ne turveruukkuihin. Tällaisilta niiden pitäisi näyttää kesällä (kuvat ovat KodinKukat Oy:n sivuilta):

Summer plants
















Tällä hetkellä pikkutaimet näyttävät vielä kovin erilaisilta:

Saplings
Vasemmalla: Petunia, Ahkeraliisa ja Poutapilvi. Keskellä: Pelargoni ja Miljoonakello. Oikealla: Mansikat




Nursery
Olin hankkinut jo viljelypalstan siemeniä istuttaessani toisen pienoiskasvihuoneen. Mutta eihän tämä määrä uusia taimia + muutama istutettu munakoison siemen kahteen minikasvihuoneeseeni mahtunut. Tämä hetkisten laskelmieni mukaan keittiössäni on 52 turveruukullista taimia parvekkeelle ja viljelyspalstalle + pienoiskasvihuone metsämansikan taimia. Eli keittiöni muuttui taimitarhaksi. Ja koska talossa on 4 taimien syöntiä ja irtirepimistä rakastavaa kissaa, keittiön ovi pitäisi nyt muistaa pitää 1,5 kuukautta suljettuna. Hankaloittaa hieman keittiön käyttöä. Ja tuntien oman muistini ja sen, että tuppaan ajattelemaan aina muita asioita keittiössä touhutessani ja siten epäilen kykyäni muistaa aina sulkea oven jäljessäni, katsotaan, mitä niistä on elossa vielä kesäkuun alussa.

Myös viljelypalstalla alkaa pikku hiljaa tapahtua. Kävin sunnuntaina heittämässä kalkit maahan ja samalla nuuskimassa joidenkin kasvien talvehtimista. Eihän siellä paljoa ole monivuotista kasvillisuutta. Mutta viime syksynä laitoin kääntämisen jälkeen talvivalkosipulia maahan. Ja ilokseni ne ovat alkaneet itää.  Vanhalla mansikkamaalla näkyy jo orastavaa kasvua. Etelämpänä raparperit ovat varmasti jo hyvällä alulla. Näillä leveysasteilla löysin puskien juurilta pieniä, pilkistäviä kasvunalkuja. Jotka oikeastaan näyttävät ihan joltain avaruusötököiltä.

Saplings
Vasemmalla: Talvivalkosipuli     Keskellä: Mansikka     Oikealla: Raparperi





Tänä viikonloppuna pidetään Vaasassa Pohjanmaan Suurmessut. Tarkoitus olisi piipahtaa lauantaina, jos ei kovasti sada. Kas kun joudun ensin ajamaan pyörällä kaupunkiin ja sieltä bussilla messuille. Valitettavasti haluaisin käydä myös ruotsinkielisten bloggareiden kirppiksellä. Sekin on lauantaina klo 10.00 alkaen. Ja ensimmäinen kirjailija eli Marko Hautala astuu Botniahallissa lavalle klo 11.00. Saapa nähdä, miten sovittelu onnistuu.
Kristiina

P.S. Luin aamulla lehdestä EK:n uudesta kampanjasta "Palkkaa nuori-Pelastetaan Suomi". Nyt äkkiä joku järjestö lanseeraamaan kampanja "Palkkaa kehäkettu-Niin on Suomi pelastettu" ja perustamaan www.kokeneelletoita.fi-sivustoja eri puolelle Suomea. Onhan se aina hyvä pelastaa nuoria ja avata heille portti työelämään. Nuorta voi lohduttaa tieto, että kun aloittaa ajoissa ja heti, niin tulevaisuudennäkymissä on sitten suuri todennäköisyys viettää viimeiset 15-20 vuotta työikäisestä elämästä työttömänä.