Google Website Translator

tiistai 26. toukokuuta 2015

Sininen - Blue


Kun Kusti polkee, niin posti kulkee



Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Tuoretta ruokaa vai puolivalmisteita?

Note book
Olen ruoanlaittotavoissani ehkä hieman erikoinen. Minulla on pieni lehtiö, joka kulkee mukana huoneesta toiseen (jos ei ole kateissa) ja johon kirjaan kaikkea mielestäni enemmän tai vähemmän tärkeää. Yksi lehtiön sivuista on omistettu ruokalistalleni. Aina kun näen lehdessä tai TVssä kiinnostavan "ateriaehdotuksen", kirjaan sen lehtiön ruokalistaan. Yritän pitää listan sellaisessa järjestyksessä, että liha-, kana-, kala- ja kasvisruoat ja keitto-, pata- ja kastikeruoat vaihtelevat tasaisesti. Eli jokainen löydetty ruoka sijoitetaan suunnilleen omalle paikalleen listassa. Näin minulla ei yleensä koskaan ole ongelmaa siitä, mitä tekisin tänään ruoaksi. Tosin ruoanlaittovälini on yksineläjänä 3-4 päivää, koska syön yhtä ruokaa useamman päivän peräkkäin. Lisäksi listan väliin kiilaavat vaihtelevasti myös sesonkituoteruoat. Esimerkkinä alkuviikosta paistamani nokkosohukaiset, koska tuoretta nokkosta sai juuri parhaimmillaan. Ja tällä hetkellä lista alkaa olla lopussa, kiinnostavia ruokaehdotuksia ei ole löytynyt viime aikoina. Haluan nimittäin ruokieni olevan suhteellisen yksinkertaisia ja tavallisista raaka-aineista valmistettuja. Ei sellaisia, johon ostetaan purkki sitä maustetta tai satsi tätä raaka-ainetta. Ja kun on tehty se yksi määrätty ruoka, niin loppu raaka-aineesta jää käsiin ihmeteltäväksi, mitä sille tehtäisiin muuta, kun heitettäisiin pois (ei sopivaa). Joten käytän tilaisuutta hyväksi ja kyselen lukijoiden ehdotuksia ja lempiruokia. Antakaa palaa kommenteissa.

Meal
Edellinen johdanto toimi aasinsiltana mielipiteeseeni joistakin resepteistä ja raaka-aineiden tuoreudesta. Viikonlopun ruokana ruokalistallani oli aikanaan TVstä keksimäni juustoinen kasviskiusaus. Kun tulin perjantaina sen kohdalle, katsoin netistä reseptin. Ja sen alku oli tosi lupaava: 1 pussi peruna-sipulisekoitusta ja 2 pussia kasvissuikaleita. Jotka tuoteselostuksen mukaan sisälsivät porkkanaa, purjoa, palsternakkaa ja selleriä. Miksei sitä kiireessä noistakin aineksista värkkäisi. Mutta miksi, kun tuoreet ainekset maistuvat niin paljon paremmalle. Halusin edelleen kasviskiusausta, mutta päätin lähestyä asiaa eri näkökulmasta. Tiesin pakastimessa olevan suunnilleen viimeiset pussit itse viime syksynä kasvimaalta korjattu porkkanaa ja palsternakkaa. Ne siis peliin. Kaupasta sai purjoa ja juuriselleriä. Kylmäkaapissa oli perunaa, sipulia ja valkosipulia. Ja ei kun noista värkeistä juureskiusaus. Maku on tosiaan erilainen kuin pakasteista tehty. Sen todisti jopa viikolla Kaappaus keittiössä-ohjelmassa äiti, joka oli siihen asti tehnyt ruokansa eineksistä ja pakasteista. Tehtyään elämänsä ensimmäisen kerran kinkkukiusauksen tuoreista perunoista, sipulista ja kinkusta pakaste- ja valmiiden suikaleiden sijasta hän totesi, ettei voinut ennen maistamista ikinä uskoa eroa tuoreen ja valmistuotteen välillä. Eiköhän yritetä pitäytyä noissa tuoreissa pakasteiden sijaan. Eikä niiden pilkkomisenkaan tarvitse olla tylsää. Jos pidät musiikista, stereot tai iPod käyttöön ja pilkkominen käy kuin tanssi. Tai kuten minä, TV-friikki, leikkuulauta ruokapöydälle olohuoneeseen ja pilkkomisen voi suorittaa TVtä katsellen. Mikä kutakin miellyttää, muttei murjottaen yksin hiljaisuudessa keittiössä.

Kasviskiusaus

Veggie temptation4-5 porkkanaa
2 palsternakkaa
1/2 purjoa
pala juuriselleriä
500-600 g perunaa
1 sipuli
1 iso valkosipulin kynsi
1 tl kuivattua timjamia
suolaa, mustapippuria
2 dl ruokakermaa
1/2 dl vettä
200 g sulatejuustoa
100 g juustoraastetta

Suikaloi porkkana, palsternakka, purjo, peruna ja selleri. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Sekoita juurekset ja sipuli uunivuoassa. Mausta suolalla, mustapippurilla, timjamilla ja valkosipulilla. Sekoita mausteet tasaisesti juuresten joukkoon.
Laita kattilaan kerma, vesi ja sulatejuusto. Kuumenna, kunnes sulatejuusto on sulanut. Kaada juustokerma uunivuokaan juuresten päälle. Ripottele vuoan pinnalle juustoraastetta.
Paista kiusausta kannen alla 200 ºC uunin alatasolla n. 1 tunti, loppuvaiheessa poista kansi ja nosta kiusaus uunin yläosaa, jotta pinta saisi kauniin ruskean värin.

Ja kun tuoreella aloitettiin, niin tuoreella jatketaan. Tällä hetkellä ulkoakin saa paljon tuoreruokaa. Viime viikolla käytin nokkosia. Tällä viikolla laitoin salaattia suomalaisesta parsasta eli horman versoista. Viime vuonna viljelypalstani jakanut naapurini oli istuttanut palstalle suolaheinää, joten käytin sitäkin. Eli salaattia tuoreestakin tuoreemmasta:

Horsmasalaatti

Saladn. 40 kpl maitohorsman versoja
erilaisia salaatteja (omani olivat jäävuorisalaatti ja vuonankaali)
kourallinen suolaheinää
2 tomaattia
2 minipaprikaa tai 1/2 paprikaa
kurkkua
Vinaigrette:
4 rkl oliiviöljyä
3 rkl sitruunan mehua
1/2 tl suolaa
1/2 rkl sokeria

Huuhtele ja höyrytä horsman versot. Leikkaa ne reiluiksi kappaleiksi.
Revi salaatit kulhoon. Lisää sekaan pilkotut horsmat, silputtu suolaheinä, pilkotut tomaatit, paprikat ja kurkku.
Sekoita kastikeainekset keskenään ja lisää salaattiin.

Ja sitten jälkiruokaan. Käytin edelleen kauden raaka-aineita eli viljelypalstalta saatua raparperia. Alkuperäinen ajatus oli tehdä kiisseliä, mutta koska uuni oli lämpimänä kasviskiusaukselle, päädyin raparperipaistokseen. Ja nam.

Raparperipaistos

Rhubarb350 g raparperia
n. 1 dl fariinisokeria
Pinnalle:
100 g voita tai margariinia
2 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1/2-1 tl kuivattua minttua
1 tl vaniljasokeria

Pese ja silppua raparperit pieniksi paloiksi. Lado ne voidellun vuoan pohjalle. Ripottele päälle fariinisokeria.
Nypi rasva, kaurahiutaleet, sokeri, vehnäjauho ja mausteet seokseksi ja ripottele muruseos raparperien pinnalle vuokaan.
Paista 200 ºC uunin keskiosassa n. 1/2 tuntia.

Nyt on kiva vuodenaika, koska ruokaa saa kerättyä luonnosta. Seuraava sesonki tulee loppukesästä, kun uuden sadon vihannekset ilmestyvät palstalta tai kaupasta pöytään. Vihanneskiusauskin on silloin aivan omaa luokkaansa tuoreine sipuleineen, perunoineen ja muine rehuineen. Käyttäkää hyväksenne tuoreutta ja hyviä raaka-aineita.

Kristiina

Scavenger Hunt Sunday

This weeks topics are:
Mirror
Stripes
Crisp
Energy
Negative Space

Here are my pictures:

Mirror
Mirror
Mirrors aren't just for humans








Stripes
Stripes
3 of my 4 cats have stripes on their forehead (4th has a black forehead)








Crisp 
Oath chips
Had to bake some crisp oath chips



Energy

Food
My energy comes from a good, home-cooked meal



Negative space

Negative space
Yellow and brown/black


torstai 21. toukokuuta 2015

Maan möyrimistä ja suussa sulavaa

Maanantaisen ikkunalasisavotan jälkeen oli tarkoitus viettää loppuviikko mullassa möyrien eli kääntää viljelypalstalla penkit odottamaan viljelykasveja ja laittaa parvekeistutukset kuntoon. Vaan miten sitten kävikään? Tiistaina pääsin hyvään alkuun maan kääntämisessä viljelypalstalla. Sitä ennen olin kaverin avustuksella hakenut multaa parvekeistutuksia varten ja niistäkin sain jo kukkaset parvekelaatikkoihin ja amppeliruukkuun. Mutta jo keskiviikkona saatiin jälleen vettä ja suunnitelmat vesittyivät sen päivän osalta. Sain sentään illalla haettua ulkoa soraa valmiiksi laitettavaksi parvekkeen hyötykasviämpärien ja altaan pohjalle. Tänään on jälleen aurinkoisempaa ja samaa on luvattu huomiseksi, joten nämä kaksi päivää kuluvat viljelypalstalla. Lauantaina sitten on taas luvassa vettä. Tuo jatkuva veden tulo huolestuttaa. Suunnittelin nimittäin istuttavani kasvit ensi viikolla. Mutta jos sateet jatkuvat tähän tyyliin, niin siemenraukathan hukkuvat veteen. No, eipähän tarvitse ainakaan vähään aikaan kastella. Toivotaan nyt ensi viikoksi hieman kuivempia ilmoja.

Sateisen keskiviikon hyödynsin keittiössä. Tosin sitä ennen hain Huutoniemeltä Marikalta pari hänen poistamaansa ruohosipulimätästä istutettavaksi palstalle. Keittiössä tulikin sitten hieman leivoskeltua. Kokeilin löytämäni reseptin innoittamana mallasleipää. Myös saaristolaisleiväksi kutsuttu leipä on makeahko, maltaanmakuinen, pitkäpaistoinen leipä. Ja valmiina mielestäni erittäin maistuva. Koska otin ohjeen Pirkan Ruoka-lehdestä, laitan sen tähän. Muuten, jos ei halua käyttää leivässä piimää, sen voi leipoa myös appelsiinimehuun eli 5 dl appelsiinimehua. Täytynee ensi kerralla koittaa.

Mallasleipä

5 dl rasvatonta piimää
50 g hiivaa tai 2 pss kuivahiivaa
1 dl siirappia
1 1/2 dl kaljamaltaita
1 1/2 dl kauraleseitä
1 tl suolaa
1 1/2 dl ruisjauhoja
6-7 dl vehnäjauhoja (tai hiivaleipä-, graham- ja vehnäjauhoja)
1/2 dl öljyä
Voiteluun:
1 rkl siirappia
1 rkl kiehuvaa vettä

Jos käytät tuorehiivaa, kuumenna piimä kädenlämpöiseksi ja murenna hiiva sen joukkoon. Muussa tapauksessa kuumenna piimä hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi, n. 45 asteiseksi. Lisää piimään siirappi, maltaat, kauraleseet ja suola. Alusta taikinaan ruisjauhot. Jos käytät kuivahiivaa, lisää se ruisjauhojen joukkoon ennen niiden lisäämistä taikinaan. Alusta taikinaan vähitellen vehnäjauhot. Lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa. Taikina saa jäädä mahdollisimman löysäksi.
Jaa taikina kahteen öljyttyyn, suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan. Käytä jauhoja apuna. Painele taikina vuokiin ja pistele haarukalla. Peitä vuoat liinalla ja anna kohota vähintään 1,5 tuntia.
Paista leivät 175 ºC uunissa alimmalla tasolla n. 1 tunti. Voitele leivät siirappivedellä ja jatka paistamista 150 ºC 1/2 tuntia. Peitä leivät leivinpaperilla paistamisen loppupuolella, ettei pinta tummu liikaa.
Voitele uunista otetut leivät siirappivedellä. Kumoa leivät hieman jäähtyneenä vuoista.
Kääri täysin jäähtyneet leivät muoviin. Mallasleipä on parhaimmillaan parin päivän kuluttua.

Ja enhän minä ikinä tyydy pelkkään suolaiseen leivontaan. Makeatakin piti olla. Ja mikä sen takuuvarmempi makea piirakka kuin kookospiirakka. Olen tehnyt tätä piirakkaa muutaman kerran vuodessa vuodesta 1995, jolloin törmäsin reseptiin. Tosin olen vaihtanut pohjaksi oman luottopohjani. Sen voi vaihtaa esim. murupohjaksi tai mikä nyt itselle tuntuu kaikki mukavimmalta. Tai vaikka valmispiirakkapohjaksi, jolloin tämä on maailman yksinkertaisin piirakka.


Kookospiirakka

Pohja:

1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kauraleseitä tai -hiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 dl öljyä tai sulatettua margariinia
1 dl maustamatonta tai vaniljajogurttia
1 kananmuna
Täyte:
75 g voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
3 kananmunaa
200 g kookoshiutaleita

Rasvaa ja korppujauhota piirakkavuoka (Ø 22-24 cm).
Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja siirrä ne kulhon toiseen reunaan. Sekoita tyhjässä reunassa keskenään rasva, jogurtti ja muna. Sekoita kaikki ainekset sekaisin vain sen verran, että taikina on tasainen. Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohja 175 ºC uunin yläosassa, kunnes pohja saa hieman väriä.
Sulata ja jäähdytä rasva.
Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Lisää joukkoon rasva ja kaakaohiutaleet ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos esipaistetun piirakkapohjan päälle. Jatka piirakan paistamista uunin alaosassa n. 20-25 min. Pinnan tulee olla kauniin ruskea, mutta se ei saa palaa. Anna piirakan jäähtyä ennen leikkaamista.

Viimeisenä mutta ei huonoimpana piti tehdä pikkuleipiä. Siinäkin menin tällä kertaa tutulla ja turvallisella eli valitsin kauralastut. Nekin on niin yksinkertainen ja nopea tehdä. Tämä on muuten hyvä resepti osata silloin, kun vieraat tulevat 1/2 tunnin päästä tai vaikka ennemminkin eikä talossa ole tarjottavaa. Aineet saa sekoitettua juuri tasan niin nopeasti kun rasva on sulanut ja paistamiseen menee enintään 10 min/pelti. Tuosta reseptissä käytetystä ainemäärästä tuli 16 reilun kokoista kauralastua. Pienempiä tietysti enemmän, oma annosteluni oli n. 1/2 ruokalusikallisen kokoinen kasa taikinaa/pipari. Ja tuollainen hieman ruskettunut reunus kauralastussa on tietysti ihan must.

Muistuttaisin Vaasalaisia lukijoitani Vaasanseudun Omenapörssistä osoitteessa https://www.facebook.com/VaasanseudunOmenaporssi. Se on jälleen avannut ovensa tälle vuodelle. Sivulta ensimmäisenä käyttöön lienee otetaan Taimipörssi, jossa voi antaa pois, kysellä ja yrittää vaihtaa taimia ja pistokkaita. Viime vuonna sain itse omenoita syksyllä Omenapörssin kautta ja samalla sovittiin tämän kevään ruohosipulien nouto, joten nekin ovat käytännössä sitä kautta. Olin nimittäin sopinut ruohosipulien hausta Taimipörssin kautta Marikan kanssa jo viime keväänä, mutta kipeän jalan takia en sitten päässytkään niitä noutamaan. Syksyllä omenanhakureissulla muistimme keväiset yhteydenotot ja sovimme samalla, että otan uudestaan yhteyttä ruohosipuleista nyt tänä keväänä.  Viime vuonna Omenapörssin käyttö oli suhteellisen vähäistä, joten tämä vuosi näyttää, pidetäänkö sivuja yllä enää jatkossa. Siispä taimet, puutarhatuotteet ja omenat ahkerasti jakoon ja kyselyyn tänä vuonna.

Kristiina

tiistai 19. toukokuuta 2015

Väkivaltaa, Wikileaksia ja tosielämää


Olen tyytyväinen. Makuuhuoneen ikkuna on korjattu ja nokkosohukaisia tuli paistettua tyydyttävä kasa. Nyt alkaa olla aikaa kevättöille viljelypalstalla. Ja tietysti lukemiselle.

Kolumbialainen liitto (Alexander Söderberg) jatkaa Guzmanin rikollisperheen ja Sophie Brinkmanin tarinaa siitä, mihin 1. osa Andalusialainen ystävä loppui. Jotkin useamman kirjan sarjat ovat luettavissa yksittäinkin, mutta tämä sarja ei kuulu niihin. Jos 1. osan vauhti oli huimaava, niin tämä toinen osa vaan lisää pökköä pesään. Henkilögalleria vain kasvaa ja välillä on vaikeuksia muistuttaa itselleen, kuka kukin on.
Sophie Brinkman johti nimellisesti Guzmanin espanjalaismafiaa Hector Guzmanin ollessa koomassa. Tosiasiassa vallassa oli Hectorin lähin mies Aron. Guzmanien imperiumi on hajoamassa saksalaisten ja kolumbialaisten yrittäessä saada haltuunsa heidän osuutensa hinnalla millä hyvänsä. Hectorin lähisukulaiset tapetaan, hänen avustajansa ja poikansa kidnapataan ja kun listalle lisätään vielä Sophien poika Albert, joutuu Sophie hakemaan apua vanhoilta ystäviltään Guzmanien ulkopuolelta vapauttaakseen poikansa. Sophien yritykset tekevät hänet epäluotettavaksi Aronin silmissä ja hän koettaa saada Sophien joko tapetuksi tai tappaa itse. Kirjassa mukana seikkailevat uudet poliisit ovat hieman vanhoja rehellisempiä, mutta yhtä lailla kykeneviä murhaan. Ja edellisestäkin osasta tuttu poliisin päällikkö Tommy Jansson murhaa väkeä oikealta ja vasemmalta jäämättä kiinni ja säilyttäen rehellisen poliisin julkisivun.
Tämä sarjan osa muistuttaa entistä enemmän TV-sarjan käsikirjoitusta. Mutta kyllä tulisi vauhdikas ja verinen sarja. Poliisin toiminta on edelleen varsin kyseenalaista. Ruumiita syntyy kasapäin eikä kukaan oikein tunnu ihmettelevän eikä välittävän kuin muodon vuoksi ja jotain tehdäkseen. Ihmiset haavoittuvat useaan kertaa enemmän ja vähemmän vakavasti ja heistä päähenkilöt sinnittelevät aina vaan hengissä ja vieläpä sairaalan ulkopuolella. Kirja on täysin epätodellinen ja sopii hyvän mielikuvituksen omaaville, joille realismi ei ole kovin tärkeää. Mutta täytyy myöntää, että koska kirjasta ei vauhtia ja tapahtumia puutu, kyllä se mielenkiinnon jaksaa ylläpitää. Suuren henkilögallerian takia kannattaisi ehkä odottaa, kunnes viimeinenkin osa ilmestyy ja lukea sitten kaikki 3 peräkkäin. 

Kirjan Assange (David Leigh ja Luke Harding) pitäisi sitten olla tosielämän jännitystä. En oikein tiedä, mitä sanoa. Toisaalta kirja oli erittäin mielenkiintoinen, mutta toisaalta puuduttavan tylsä. Kirja käsittelee hyvin paljon Wikileaksin Bradley Manningilta käsiinsä saamien salaisten asiakirjojen julkaisuprosessia lähinnä sanomalehtien kannalta. Itse Julian Assangesta on tämän kirjan perusteella vaikea saada kokonaiskuvaa. Toisaalta hän on onnettoman lapsuuden omannut tietokonenero, joka uskoo vapaaseen tiedon julkaisemiseen. Kunhan hän on sen julkaisija ja saa samalla rahaa ja mainetta. Toisaalta hän on tuittuileva, karkea tyranni. Hän määrää, kuka tietoja julkaisee ja sitten surutta rikkoo tehtyjä sopimuksia mielensä mukaan. Kyllähän hänet välillä määritetään miellyttäväksi ja hurmaavaksi, mutta seuraavassa hetkessä asiat kääntyvät päälaelleen. Suurin osa kirjan sisällöstä kietoutuu kuitenkin saatujen tietojen tarkastamis- ja julkaisuprosessien ympärille ja se ei ollut kovin mielenkiintoista, niin lavealti asiat oli selitetty. Vähempikin olisi riittänyt, mutta silloin kirjasta olisi tullut aika ohut. Kirjaan on kuitenkin saatu mukaan syyt siihen, miksi Bradley Manning teki mitä teki ja kuvaus hänestä henkilönä ristiriitoineen ja herkkine luonteineen. Kirjan julkaisuprosessia käsittävän osuuden ymmärtää, sillä kirjoittajat ovat molemmat The Guardian-lehden toimittajia, jotka olivat alusta alkaen mukana tietojen julkaisuprosessissa.

Paikka vapaana on J.K.Rowlingin, Harry Potter-kirjojen kirjoittajan, aikuisromaani. Kirja esittelee Pagfordin kylän (pikkukaupungin) ja moninaisen kirjon ihan oikeita ihmisiä, jolla jokaisella on jokin "puute", he ovat jollakin tapaa rikkinäisiä. Kuten ihan tavalliset oikeat ihmiset ihan oikeassa elämässä. Tämä romaanin sanoma on kieltämättä realistisen yhteiskunnallinen. 
Kirjan alussa Barry Fairbrother, paikallisvaltuutettu ja muutenkin yhteiskunnallisesti toimelias mies, kuolee äkillisesti aivoverenvuotoon. Tämä asia ja ennen kaikkea häneltä vapautuneen kaupunginvaltuustopaikan täyttämisprosessi vyöryttää eteemme runsaan henkilögalleria. Pagford on jakautunut kahteen leiriin. Toisella puolella ovat ne, joiden mielestä kaupungin kyljessä oleva Fieldsin kaupunginosa huumeenkäyttäjineen ja sosiaalipummeineen ei kuulu "meille". Tämän ryhmän mukaan huumeenkäyttäjien pitäisi vain lopettaa piikittäminen ja mennä töihin. Sen sijaan ylläpidetään kaupungin tiloissa vuokralla huumeklinikkaa, josta nuo nistit saavat metadonia. Klinikkakin pitäisi lopettaa. Vastapuoli taas on sosiaalisesti valveutuneempaa ja ymmärtää fieldiläisiä ja haluaa heitä autettavan, jotta he voisivat päästä elämässä eteenpäin. 
Kirjan alussa runsas henkilömäärä saa pään hieman pyörälle. Mutta kun henkilöihin tottuu ja tutustuu, he heräävät henkiin. Jokaisesta löytyy sekä hyvää että huonoa. Jotkut ärsyttävät, jotkut säälittävät, osa henkilöistä huvittaa ja toisiin samaistuu. Kirjan henkilöistä säälittävimmät ja samalla ärsyttävimmät löytyvät juuri kiistellystä Fieldistä, teinityttö Krystal, hänen pikkuveljensä Robbie ja heidän narkkariäitinsä Terri. Heistä kolmesta löytyy pähkinänkuoressa se, miksi Fieldistä pitäisi päästä eroon ja miksi se pitäisi säilyttää ja yrittää viedä asukkaita eteenpäin. Lukija, joka odottaa pottermaista taianomaista maailmaa, voi jättää tämän kirjan väliin. Joka taas haluaa tutustua täysin erilaiseen, aikuiseen ja jopa inhorealistiseen Rowlingiin ja sen kirjailijan teokseen, kannattaa lukea tämä.

Kristiina

Ohut - Thin



Skip dinner be thinner


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Nokkosia ja kuorofestivaalitapahtumia

Nettles
Olen hakenut metsästä tämän vuoden ensimmäisen saaliin. Kävin nimittäin lauantaina hakemassa pussillisen nokkosia. Tai oikeastaan muovikassillisen. Nokkoset ovat metsässä juuri nyt oikein sopivan kokoisia. Joku toinen ehkä suosisi vielä hieman pienempiä, mutta itse en viitsi ihan sellaisia lilliputteja poimia. N. 10 cm nokkoset ovat jo ihan siedettäviä. Ehdin perata yhden kulhollisen ennen kaupungille lähtöä ja toisen takaisin tultuani. Ja loppuillasta vielä kiehauttaa ne. Vaikka nokkonen on kuten pinaatti eli kutistuu kuin pyy maailmanlopun edellä, niin ihan hyvä kasa niistä keitettynä tuli. Ja pussiin jäi vielä vähän perattavaa. Ne taidan ryöpätä ja käyttää heti vaikkapa nokkosohukaisiin. Jos ei muuten nokkosia viitsi pakastimeen hakea, niin nyt kannattaisi hakea edes se yksi satsi tuoreeltaan käytettäväksi ohukaisiin, keittoon tai muhennokseen. Tai vaikka muusin mausteeksi.

Vaasa on ollut 5 päivää pullollaan kuorofestivaalitilaisuuksia. Itse ehdin käydä niistä kahdessa. Ensimmäinen oli torstaina Variskan koululla esitetty, koululaisten tekemä ja esittämä Digiaikakone. Musikaali sisälsi näyttelemistä, musiikkia, tanssia, balettia, akrobaattiesityksen ja vaikka mitä muuta mukavaa. Huikea saavutus.

Musical Digiaikakone


Musikaalissa pojat olivat himotietokonepelaajia ja tytöt pissiksiä (eivät minun sanojani, he itse lauloivat niin) selfieineen, twiittauksineen ja tekstareineen. Sitten oli tietysti se viisas tyttö, poikatyttö ja se, jota aina haukuttiin. Ja poika, jota kukaan ei nähnyt ja jolle kukaan ei ollut puhunut pariin vuoteen. Eli kaikki, mitä nykypäivässä koulussa tosielämässäkin esiintyy. Luokkaretkellä porukka siirtyy fantasiamaailmaan. Itse olisin ehkä käsitellyt aiheita ilman fantasiamaailmaa, jolloin kertomus olisi säilynyt yhtenäisempänä. Mutta hei, se on vain yhden 50+ kääkän mielipide, nykynuorille fantasiaan siirtyminen on kaiketi aivan normaalia.
Musical DigiaikakoneItse näytelmän siirtymätaukojen aikana nähtiin sitten erilaisia erittäin taitavia esityksiä: tanssia, balettia, akrobatiaa ja hauska lentoemäntä kertomassa lentokoneen hätäohjeista ja säännöistä. Kekseliästä ja hyvin tehtyä. Voimistelijoiden akrobatiaesityksestä ei valitettavasti ole kuvia. Se oli huikea ja keskityin niin ihmettelemään suorituksia, että unohdin kuvata.
Kaiken kaikkiaan koululaiset olivat tehneet hyvän esitykset ja esitysten taso oli hyvä. Aplodit Variska koululaisille.

Toinen käymäni kuorofestivaalitapahtuma oli lauantaina Kaupungintalolla pidetty Promenaadikonsertti. Sen 2 tunnin esityksen aikana nähtiin 8 kokoonpanoa.

Chorus music
Sekakuoro Sirpaleet, Let us be Frank, Kamarikuoro VOKaali, What if


Paljolti esitykset olivat perinteistä kuorolaulua mutta mukaan oli saatu myös erilaista tyyliä. Olen itse a capella-yhtyeiden ystävä ja niitä löytyi esityksestä peräti 2. Helsinkiläinen Let us be Frank esitti sekä laulua että lavashow'ta, hyvin piristävää. He saivat jäykän vaasalaisyleisön jopa taputtamaan laulun tahdissa. Seinäjoelta tulleen What If-yhtyeen repertuaariin kuului taas esimerkiksi Diggi Loo, Diggi Ley. Toisella tavalla erilainen oli Reserviläiskuoro Vinosyöttö. Heillä oli mukanaan haitarista ja rummuista koostuva rytmiryhmä ja laulut sotilaslauluja. Se pisti jalan vipattamaan.

Chorus music
Kamarikuoro Aiolos, Reserviläiskuoro Vinosyöttö, Tikkurilan Mieskuoro, Wasa Bygdekör


Ainoa, joka koko viikossa harmittaa on se, etten huomannut perjantaista Mustasaaren kirkossa pidettyä saksalaisen poikakuoro Stadtsingechor zu Hallen konserttia.

Witchcraft
Lauantaina alkoi myös museoviikko. Kävin pikaiseltaan Pohjanmaan museolla illalla kuuntelemassa tarinaa Vaasan noitavainoista. Koska noitavaino oli erityisen voimakasta ruotsinkielisillä alueilla, esityksestä olisi ehkä saanut mielenkiintoisemman ja monipuolisemman kertomalla Pohjanmaan noitavainoista. Nyt esiteltävänä olivat vain 2 Vaasassa noitina teloitettua naista, Marketat Punasuomalainen ja Parkoinen. Koko juttu kesti 1/2 h eikä ollut kaiken kaikkiaan erityisen mainitsemisen arvoinen. Sen jälkeen olisi ollut esitys aavelauluja, mutta minulle tuli jo kiire polkea kotiin.

Museoviikosta puheen ollen, älkäähän unohtako, että maanantaina on kansainvälinen museopäivä ja sen kunniaksi museoihin vapaa pääsy. Ainakin Vaasassa. Itse tuskin voin sitä halustani huolimatta hyödyntää, koska odotan lasimiehiä käymään silloin vaihtamaan makuuhuoneen ikkunaa.
Kristiina

Scavenger Hunt Sunday

This weeks topics are:
Makes Me Happy
Horizon
Favorite Place
Bubbles
Yellow

Here are my photos:

Makes me happy
My cats make me happy (feeding time is the only time to photograph them all together)








Horizon
Howling at the full moon








Favorite place
From spring to fall my favorite place is the woods








Bubbles
Water bubbles are captivating








Yellow
Cowslip is one of the many beautiful yellow flowers this time of the year












image-in-ing

torstai 14. toukokuuta 2015

Huh mikä viikon alku

Tämä viikko alkoi todella raflaavasti. Heräsin maanantaiyönä yhden jälkeen kovaan pamaukseen. Ensin luulin kissojen pudottaneen jotakin ja nousin tarkastamaan paikat. Mutta kaikki oli aivan kuten nukkumaan mennessäkin. Ajattelin sitten, että mitähän yläkerrassa putosi lattialle ja hajosi, kun noin kovaa pamahti. Olin menossa takaisin sänkyyn kun huomasin yhden kissoistani raapivan makuuhuoneeni ikkunaa. Meinasin nostaa sen pois ja silloin huomasin ikkunani sisällä puolen nyrkkini kokoisen kivenmurikan. Ja kun vedin verhoa syrjää, makuuhuoneeni ikkunan uloin ruutu oli rikki. Joku oli kai pyrkinyt kylään yläpuolellani olleeseen asuntoon, mutta sihti oli ollut hieman huono ja huomion herättämiseksi heitetty kivi oli räsähtänyt ikkunastani sisään. Onneksi se ei sentään rikkonut koko 3x ikkunaa, vaan ainoastaan sen uloimman ruudun. Tuon huomion jälkeen meni kyllä vähäksi aikaa unet.

En ole koskaan ennen elämässäni törmännyt tilanteeseen, jossa pitäisi hankkia uusi ikkunaruutu. Ja vielä sellainen, jonka hajoamiseen en itse ollut syypää. Lakattuani maanantaina tärisemästä pelästyksestä ja kiukusta aloin miettimään, mihin minun nyt sitten pitäisi oikein ensin ottaa yhteyttä? Poliisille olin toki soittanut jo silloin yöllä (tai hätäkeskukseen), mutta he eivät voineet neuvoa muuta, kuin soittamaan aamulla poliisilaitokselle, koska en ollut nähnyt heittäjää eikä ulkona enää silloin ollut ketään, kun huomasin tapahtuneen. Päätin sitten ennen poliisia ja vakuutusyhtiötäni ottaa yhteyttä taloyhtiööni, heiltä saisin ainakin neuvoja, jos ei muuta. Sain korjauspäällikön kiinni tiistaiaamuna ja onnekseni hän ilmoitti, että koska kyseessä on uloin ikkuna eikä vika ole minun, he hoitavat vaihdon ja maksavat aiheutuneet kulut. Selvisin siis koko jutusta säikähdyksellä, huonosti nukutulla yöllä ja muutamalla kiukunpuuskalla. Täytyy ihmetellä ihmistä, joka yrittää herättää huomiota puolen nyrkin kokoisella kivenmurikalla. Ei siinä paljon järki kulje jos ei tajua, että läpihän tuollainen menee.

Pitäisi vähitellen alkaa laittaa kasvimaata ja parvekekukkia. Menen huomenna ystäväni kanssa hakemaan parvekeistutuksia ja muita kasveja varten multaa. Ja samalla istukassipuleita. Siis niitä ruoka, ei kukka. Jos sadepäivät hellittävät, pääsee ensi viikon alusta muokkaamaan viljelypalstan. On vaan tuota sadetta tuntunut riittävän enemmän kun tarpeeksi. Viljelijäparat. 

Kävin tänään Variskan koululla katsomassa Vaasan Kuorofestivaalien ohjelmiin kuuluvan koululaisten tekemän nuorisomusikaalin Digiaikakone. Muutenkin Vaasassa on tarjoilla aika paljon sekä ilmaista että maksullista kuorofestivaaliohjelmaa. Rewell Centerissä kuoroja esiintyy joka päivä ja itse löysin lauantailta yhden tapahtuman Kaupungintalolla, joka kiinnostaisi. En vaan tiedä, viitsinkö lähteä polkemaan, kun aamupäivällä olisi tarkoitus käydä hakemassa nokkosia ja nekin pitäisi jossain välissä ehtiä laittaa. Saas näkee. Otin sen verran kuvia Digiaikakoneen esityksestä, että niiden läpikäymiseen minulla ei ole tänä iltana aikaa. Joten palaan esitykseen ja sen kuvasatoon sunnuntaina.
Kristiina

Bokeh


Myrskyn jälkeen on poutasää
- Kari Tapio


Pieni Lintu - MakroTex challenge

tiistai 5. toukokuuta 2015

Kuu kiurusta kesään

Oi ihana toukokuu. Muistaako joku vielä sitä sarjaa? On hauskaa, kun ilma vähitellen lämpenee. Ja saa vaihtaa keväistä päälle. Sää alkaa vähitellen muuttua mieleiseksemme. Tiedättekö mitä, kesä lähestyy. Jos joku on unohtanut, kohta on hiiskatin kuuma. Ja juuri, kun pääsemme valittamasta siitä, että on kylmää ja sateista pääsemme narisemaan siitä, että on hirvittävän kuuma. Nautitaan päivästä kerrallaan, vaikka hiki valuisikin.

Kristiina

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Eläimellistä menoa

Hoivakodin kissa Oscar (David Dosa) kertoo kissasta, jolla on erityislahja aavistaa hoivakodin hoidokkien kuoleman hetki. Kirjan kirjoitta David Dosa toimii lääkärinä dementikoille tarkoitetussa hoivakodissa. Vähitellen hän alkaa kuulla hoitajien tarinoita Oscar-kissasta, joka saapuu hoidokkien huoneeseen heidän ollessaan kuolemassa ja viipyy paikalla kunnes hautausurakoitsija saapuu. Hoitajien mielestä Oscarin työtä on saattaa kuoleva viimeiselle matkalle ja samalla auttaa omaisia vaikealla hetkellä. Tohtori suhtautuu aluksi asiaan erittäin epäilevästi, mutta keskustellessaan hoitajien, potilaiden ja kuolleiden omaisten kanssa hän alkaa vähitellen uskoa tarinaan. Ja toki hän samaan aikaan tekee myös omia havaintojaan Oscarista. 
Ehkä enemmän kuin itse kissaa tämä kirja pohdiskelee lääkäreiden, sairaanhoitojärjestelmän ja omaisten suhtautumista dementikkoihin ja dementiaan sekä heidän hoitoansa koskevia asioita. Myös eläinten käyttöä terapiana ja seuralaisina dementiakodeissa mietiskellään eri näkökulmista. Kissaihmisenä olisin tietysti halunnut nostaa Oscarin hieman paremmin esille kirjan nimen perusteella, mutta toisaalta kirjan potilas- ja hoito-olosuhdeosuudetkin ovat hyvää tietoa. Eläinihmisten luettavaa ja hyvää pohdiskeltavaa myös niille, joilla lähipiirissä on dementikko.

Kissan 9 luonnetta (Sari Kumpula) sovittaa leikkimielisesti eneagrammia kissoihin. Eneagrammi kuvaa ihmisten 9 erilaista persoonallisuustyyppiä. Näihin tai niiden sovelluksiin on varmaan jokainen törmännyt vähintäänkin sanomalehdissä erilaisissa työympäristöä, ystävyyssuhteita jne. käsittelevissä artikkeleissa. Nyt samaa järjestelmää on sovellettu tunnistamaan kissojen erilaiset persoonallisuudet. Persoonallisuuskuvauksista kai harvoin löytää ihan tasan sitä omaa kissaansa, mutta hallitsevan luonteenpiirteen voi kyllä löytää. Hauskaa luettavaa siitä, mitä jokaisen persoonallisuustyypin kissat ajattelevat, miten käyttäytyvät ja mikä saa ne "tikittämään".

Omalaatuinen ystäväni (Anna-Kaisa Pitkänen) seikkailee pitkälti minulle tuntemattomalla alueella eli hevosissa. Toimittaja Anna-Kaisa Pitkänen ostaa itselleen apaattisen, stressaantuneen, laihan ja yliherkän hevosen, jonka jokainen järkevä hevosenostaja olisi jättänyt väliin. Se on entinen menestynyt kilparatsu, joka kammoaa esteitä ja vaatii äärimmäistä säännöllisyyttä. Tämän Varjoksi nimetyn hevosen kautta Pitkänen tutustuu hevosten mielenlaatuun ja sielunelämään sekä oppimiskykyyn. Hän alkaa tarkkailla omaa hevostaan ja sen kanssa vuorovaikutuksessa olevia muita hevosia. Hän hankkii lisätietoa hevosten ajattelutavoista, koulutuksesta ja alkaa vähitellen katsoa kaikkea hevosen kanssa tapahtuvaa toimintaa eri tavalla kuin on totuttu. Hän alkaa kuunnella hevostaan ja oppi sen mukana kuuntelemaan myös itseään ja muuttamaan omia tapojansa toimia ja ajatella. Vähitellen hän oppii, että on tärkeämpiäkin asioita kuin suorittaminen ja järkevyys. 
Koska hevoset ovat minulle täysin tuntematon yhtälö, minun on hieman vaikea arvioida kirjaa hevosasioiden kannalta. Kirja pohdiskelee hyvin paljon hevosten pään sisällä tapahtuvaa toimintaa, niiden vaistoja, oppimista ja käytöstä. Hevosten toimintaa peilataan hyvin paljon ihmisten käyttäytymisen kautta. Minulle nämä pohdiskelut ja psykologiset mietelmät olivat joskus hieman pitkäveteisiä ja veivät liian suuren osan kirjasta, mutta hevosihmisille tämä kirja voi olla hyvinkin hyödyllistä luettavaa.

Kristiina

Scavenger Hunt Sunday

This weeks topics are:
Alive
Movement
Starts with T
Friends or family
Photographer's choice

Here are my photos:

Alive
My plants are still alive - at least some of them








Movement
Just flying away










Starts with T

My daughter's T-shirt








Friends or family
My friend is making dinner with anxious dogs waiting for her to drop something








Photographer's choice
Someones watching over you