Google Website Translator

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Asetelma


Kaikella on aikansa ja paikkansa


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Juhannustaikaa

Vielä tänään on aikaa tehdä juhannustaikoja. Sauna liittyi ennen muinoin vahvasti taikomiseen. Esimerkiksi vihtomista pidettiin maagisena riittinä. Saunassa kun likkalapsi kunnolla vihdottiin, niin hänelle palautettiin neitsyys ja naimaonni. Minua tuo kertomus nauratti sen verran, että tein runon saunassa hoettavaksi ja naimaonnen palauttamiseksi. Että siitä vaan tytöt:





Palauta naimaonni
Tuo taloon halukas sonni
Kunhan saan sen oikean miehen
En sitä aja tiehen
Tuvan täyttäköön lapsiparvi
Jos ukolla on tomera sarvi

Tytsyn mielestä runo oli hävytön eikä sitä saa julkaista. No nyt se on julkaistu jokaiselle juhannustaikoja haluaville. Tai sitten voi käyttää kukkia ja laittaa ne tyynyn alle. Tuleehan varsinainen sotku.

Kristiina

Scavenger Hunt Sunday

This weeks topics are:
Special
Habit
Explore
Me
Sprinkle

These are my photos:

Special
My two specials in the same picture: Ukko the cat and my daughter








Habit
My cat has a habit of falling asleep wherever she wants








Explore
I did some exploring with my camera and managed to catch a rainbow








Me
It's supposed to be summer, but i still need woolen stockings








Sprinkle
Dandelion sprinkle their seed everywhere


torstai 18. kesäkuuta 2015

Raparperimehu ja romanttisia kirjoja

Viljelypalstalla oli vielä reilusti jäljellä raparperia, joten kävin noukkimassa enimmät pois. Löysin nimittäin Tinskun keittiössä-blogista houkuttelevan Louhisaaren raparperijuoma-reseptin. Tosin minä en olisi minä, jos en olisi sitä hieman terästänyt. Tällainen tuli omasta reseptistäni:

Raparperimehu

4 litraa raparperia (reilu 2 kg)
Rhubarb juice
15 dl sokeria
2 sitruunaa
50 g viinihappoa
7,5 l vettä
30-40 mustaherukanlehteä
2 kanelitankoa
1 halkaistu vaniljatanko
1,75 tl Atamon säilöntäainetta

Pilkotut raparperit, sokeri, pestyt, ohueksi siivuiksi leikatut sitruunat, viinihappo ja herukanlehdet kattilaan. Päälle kiehuva vesi. Kattilaan sekaan kanelitangot ja halkaistu vaniljatanko sekä Atamon. Annetaan seistä kattilassa kannen alla 1 vuorokausi. Siivilöidään, tarkistetaan sokeri ja pullotetaan. Säilytetään jääkaapissa. Nautitaan vichyllä tai vedellä laimennettuna.

Toukokuun sadeviikon lukemisista riittää vieläkin kirjoitettavaa.
Books
Neidonpaula (Kristiina Vuori) vie meidät 1400-luvun Naantaliin. Naantalin pormestarin Olavi Juhananpojan vaimo on maankuulun tietäjä- ja noitasuvun Ilveksen tytär, jonka mies nai vastoin parempien neuvoa. Kun perheeseen monen mutkan kautta syntyvät kaksostytöt Truda ja Brita, isä kieltää vaimoaan koskaan opettamasta heille noitakonsteja uhaten muuten viedä vaimoltaan vauvana emännöitsijän kasvatettavaksi annetut tytöt kokonaan. Trudan ja Olavi Jaakonpojan tietämättä äiti onnistuu kuitenkin luovuttamaan tietojaan Britalle. Kun äiti kuolee, isä haluaa laittaa tytöt luostariin nunniksi. Hänet saadaan kuitenkin suostuteltua antamaan vain Brita nunnaksi Naantalin uuteen Birgittalaisluostariin ja Truda kihlataan pormestarin pojalle, mutta pääsee ennen avioliiton toteutumista opiskelemaan luostariin. Kaiken pitäisi olla ennalta säädettyä ja selvää, kunnes luostaria saapuu maalaamaan salaperäinen Lucas Danske. Truda ja Lucas rakastuvat ja suunnittelevat karkaamista. Väliin ehtivät kuitenkin Brita, joka uteliaisuudesta ja lihanhimosta yrittää saada Lucasin makaamaan kanssaan ja Lucaksen isä. Lucas näet on Ruotsin entisen ja tulevan kuninkaan Kaarle Bonden äpäräpoika. Kun Trudan ja Britan seikkailu Lucaksen kanssa paljastuu, Brita saa jäädä Naantalin luostariin tullakseen nunnaksi ja Truda lähetetään emoluostariin Vadstenaan saamaan lisäoppia ja odottamaan vihkimistään sulhasensa kanssa. Mutta myös Trudassa vaikuttaa Ilveksen verenperintö, jota hän pelkää, pelkää vajoavansa voiman pimeälle puolelle. Eikä Truda myöskään voi unohtaa Lucasta. Vielä vaikeammaksi asian tekee se, että Lucaksen sisarpuoli on nunnana Vadstenassa ja tietää heidän välisestään ihastuksesta.
Vaikka kirja on pohjimmiltaan romanttinen rakkaustarina höystettynä ripauksella noituutta ja loitsutaikaa, se on myös valloittava kuvaus 1400-luvun elämästä Suomessa ja Ruotsissa. Kirja etenee sujuvasti, vaikka välissä on myös suvantoja. Ajankuvaus on hyvin tehtyä, varsinkin kristillisyyden ja kansanuskon taistelu ja yhteensovittamisen ristiriita tulevat hyvin esille Truden ja Britan elämässä. Ja yllättäen noviisi Britalle molempien käsittely on helpompaa kuin maallikko Trudelle. Kirjassa on käytetty mukavasti myös vanhaa kieltä ja sanoja aina siellä täällä. Ajankuvana hyvä kirja, se rakkaustarina jää hieman harvaksi, kun tavataan muutaman vuoden välein.

Books
Kökarin saarella, Kuninkaan torpassa syntyneen ja kasvaneen Annan elämäntarinan lapsesta kuolemaan asti kertoo Kuninkaan Anna (Ulla-Lena Lundberg). Anna on Kökarin pienimmän, köyhän Kuninkaan torpan tytär, jota iloinen ja aina onnistumaan tuntuva isä Kuningas rakastaa hellästi. Kun isä kuolee tytön ollessa vielä lapsi, Annan elämästä tulee ilotonta, rakkaudetonta ja kovan työnteon värittämää. Hän ei tiedä, millaista muualla maailmassa on, mutta aina jotain kantautuu laivojen mukana. Eräs laiva tuo tullessaan tukholmalaisen taiteilijan Staffanin ja Anna ja Staffan rakastuvat. Anna muuttaa Tukholmaan Staffanin luokse, mutta he eivät koskaan lupauksista huolimatta mene naimisiin. Aikansa yhdessä asuttuaan suhde kariutuu ja Anna palaa Kökariin vain lähteäkseen jälleen, nyt Pohjanmaalle opettajaseminaariin. Mutta Annan sydämessä asuu koko lopun elämän rakkaus Staffaniin, vaikka hän välillä kypsässä iässä kokeekin vielä uuden rakkauden vain pettyäkseen jälleen.
Kirjan kieli ja varsinkin Kökariin sijoittuvat osuudet ovat kaunista ja soljuvaa. Nyt jo kadonneen elämäntavan ja ihmisten kuvaus on elävää ja ilmeikästä. Anna on rehellinen ja hyväsydäminen, joskus rohkea ja toisinaan taas jopa turhan arka. Välillä hän asettuu uskaliaasti puolustamaan omaa näkemystään ja välillä taas antaa ihmisten käyttää itseään hyväkseen. Parasta antia kirjassa ovatkin ihmisten välisten suhteiden ja kanssakäymisen kuvaus, eritoten kökarilaisten ihmisten.  Valitettavasti Annan rehellinen, valoisa ja jopa naiivi luonne on yksi tekijöistä, joka kariuttaa hänen suhteensa Staffanin kanssa ja tekee hänelle mahdottomaksi asettumisen suureen kaupunkiin. Hän on enemmän omillaan Kökarissa tai opettajana Paraisilla. Jotenkin surulliseksi tunnelman tekee toisaalta Annan eliniän kestävä rakkauden kaipuu ja toisaalta erittäin vaikea suhde äitinsä kanssa. Jonkinnäköinen syy äidin rakkaudettomaan suhtautumiseen tyttäreensä löytyy kirjan loppupuolella, kun äiti kertoilee isän rakastaneen tytärtään niin paljon, että hänen piti rakastaa vain muita lapsiaan. Vaikka kirja on vakava, siitä löytyy myös huumoria. Kökarin elämästä ja ihmisistä löytyy paljon hassua ja kirjan loppupuolella kuvattu kansanedustaja Tor Habermanin vierailu jo ikääntyneen Annan luona on suorastaan hulvaton.

Book
Uskottomuus (Paulo Coelho) on hieman erilainen tarina rakkaudesta ja elämästä.  Sveitsiläisellä Lindalla on kaikkea, mitä tarvitaan hyvään elämään: menestyvä aviomies, jota hän rakastaa ja joka rakastaa häntä. Hyväntapaiset ja rakastettavat lapset. Hyvä ura toimittajana. Kuitenkin hän havahtuu vähitellen siihen, että on yhä tyytymättömämpi elämäänsä. Hän miettii vähitellen jatkuvasti ikuisuuskysymykseltä tuntuvaa asiaa: tässäkö tämä nyt oli? Kun hänen elämäänsä tupsahtaa poliitikko, joka sattuu olemaan entinen poikaystävä, hän alkaa haluta uskottomuutta. Villiä seksiä ja mahdollista rakastavaa suhdetta perheen ohella. Mutta miehelle riittää vain seksi. Osittain huono omatunto ja osittain omistamisenhalu ajaa Lindan välillä suunnittelemaan jopa silkan ilkeitä, pahansuopia tekoja. Mitä tästä kaikesta seuraa ja löytääkö Linda ratkaisun todellisen elämänsä hyväksymiseen?
En erityisemmin pitänyt tästä kirjasta, koska en pitänyt sen päähenkilöstä Lindasta. Hän on kuin 50-luvun kotirouva klisee, joka haluaa jotain muutakin kuin vain rakastavan miehensä, perheensä ja työnsä. Hän on kaiken kaikkiaan erittäin itsekäs henkilö ja kirjan edetessä selviää, että Linda osaa olla myös pahasuopa, kostonhimoinen ja puhtaan ilkeä. Kirjassa tapahtuu ja sen juoni etenee, mutta tuntuu samanaikaisesti pysähtyneen paikalleen pohtimaan vain Lindan pahaa oloa, suhteen ja seksin himoa, sen syitä, ratkaisuja ja joskus jopa aivan turhia ajatuksia. Joka haluaa kaivautua syvälle ihmismielen tyytymättömyyteen ja velloa siinä melkein 320 sivua, siitä vaan.

Meillä lukupersoonia on myös Heta. Olen aiemminkin näyttänyt kuvia Hetasta lukemassa. Tosin sen lukutyyli on hieman raju aika ajoin. Eilen aamulla jätin lehden hetkeksi pöydälle ja Heta hyökkäsi heti uutisten kimppuun. Se veti aviisin lattialle ja ei ilmeisesti ollut tyytyväinen lukemansa uutisen laatuun, koska sivu piti repiä. Onneksi olin ehtinyt jo lukea kyseisen sivun eikä Heta ehtinyt tutustua muihin uutisiin. Mahdollinen tyytymättömyys kun olisi varmasti näkynyt useampana revittynä sivuna ja itse olisin jäänyt vaille asianomaisia uutisia.
Kristiina

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Suolaista ja makeaa

Lupasin teille viikonloppuruokieni reseptejä, joten ei kun asiaan. Pääruoaksi valitsin hieman erilaisen peruna-jauhelihalaatikon. Koska pakastimessa sattui olemaan paketti kananpojan jauhelihaa ja kaapissa perunaa ja sipulia, olivat pääainekset koossa.

Peruna-kananpojanjauhelihavuoka

1 kg perunoita
2 valkosipulin kynttä
1 iso sipuli
400 g kanapojan tai broilerin jauhelihaa
öljyä
1 tl curryjauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
suolaa, mustapippuria
5 dl vettä
1 kanaliemikuutio
3 tomaattia
2 tl oreganoa
100 g emmental-mozzarellajuustoraastetta

Voitele uunivuoka öljyllä.
Kuori perunat ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Silppua valkosipulinkynnet ja sipuli. Laita perunaviipaleet ja valkosipulisilppu kulhoon, mausta suolalla ja mustapippurilla ja sekoita. Anna maustua lihan paistamisen ajan.
Lämmitä öljy paistinpannussa. Lisää pannulle curry- ja savupaprikajauhe ja anna niiden lämmetä öljyssä. Lisää pannulle jauheliha ja anna paistua kypsäksi. Paiston loppuvaiheessa lisää sipulisilppu ja anna kuullottua.
Levitä uunivuoan pohjalle puolet perunaviipaleista. Kaada päälle jauhelihaseos. Levitä päälle loput perunoista.
Kaada lihanpaistoon käyttämällesi paistinpannulle 5 dl vettä ja kanaliemikuutio. Kiehauta vesi ja anna kiehua hiljalleen, kunnes kanaliemikuutio on sulanut. Kaada liemi uunivuokaan.
Kypsennä vuokaa uunin alimmalla tasolla 200 ºC n. 35 min.
Leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi ja peitä niillä vuoan pinta. Ripottele pinnalle puolet oreganosta ja levitä päälle juustoraaste. Nosta vuoka takaisin uuniin sen keskitasolle ja jatka kypsentämistä vielä 15 min. Ripottele kypsän vuoan pintaan halutessasi loppu oreganosta.
Tarjoa salaatin kanssa.

Löysin Pirkka-lehdestä ohjeen mustikkaneliöille. Mutta koska kohta on uusien mansikoiden aika ja pakkasessa oli vielä jäljellä vanhoja mansikoita, muunsin ohjeen mansikkapiirakaksi.

 

Sitruunainen mansikkapiirakka

Pohja:
150 g voita
1,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhoja
1,5 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
Täyte:
3 rs (á 200 g) maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
 0,5 dl sitruunamehua
1 rkl sitruunan kuorta raastettuna
3 kananmunaa
Mansikkakerros:
2 ltr pakastemansikoita
3 rkl perunajauhoja
(2 rkl tomusokeria)
Pinnalle:
1,5 dl fariinisokeria
1,75 dl vehnäjauhoja
75 g voita
1,5 dl mantelilastuja

Mittaa kulhoon huoneenlämpöinen voi ja kuivat aineet. Nypi seos murumaiseksi. Lisää munat ja sekoita taikina tasaiseksi.
Vuoraa pelti (30 x 38 cm) leivinpaperilla ja taputtele taikina jauhotetuin käsin tasaiseksi levyksi pellille.
Esipaista pohjaa 175 ºC uunin keskitasolla 10 min.
Sekoita täyteainekset käsin vatkaten keskenään. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle ja jatka paistamista 20 min.
Sekoita jäisten mansikoiden joukkoon perunajauhot ja halutessasi lisämakeutta marjoihin tomusokeri. Ripottele marjat tasaisesti tuorejuustotäytteen päälle.
Nypi fariinisokeri, jauhot ja pehmeä voi keskenään. Sekoita joukkoon mantelilastut. Levitä muruseos mansikoiden pinnalle. Paista piirakkaa vielä n. 30 min. Nosta lopuksi piirakka hetkeksi ylätasolle, jotta pinta saa hieman väriä. Älä polta mansikoita.
Anna piirakan jäähtyä ennen tarjoamista.
Alkuperäinen resepti Sitruunaiset mustikkaneliöt Pirkka 5/2015

 

Raparperi-mansikkamarenkitorttu

Pohja:
150 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 sitruunan raastettu kuori + mehu
Raparperitäyte:
5 dl (n. 275 g) raparperia
1 dl sokeria
0,5 dl hillosokeria
0,5 dl vettä
4 munankeltuaista
3 rkl vehnäjauhoja
3 rkl voita
Marenki:
4 kananmunan valkuaista
0,5 tl sitruunamehua tai etikkaa
1 dl mansikanmakuista tomusokeria
0,5 dl sokeria

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna hyvin vatkaten. Sekoita venhäjauhot, mantelijauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään ja lisää vaahtoon muutamassa erässä hyvin sekoittaen. Lisää lopuksi taikinaan sitruunan mehu ja kuoriraaste.
Levitä taikina voidellun, korppujauhotetun piirakkavuoan (ø 24 cm) pohjalle ja reunoille jauhotetulla kädellä tai kaapimella. Tue piirakan reunat alumiinifoliosta taitelluilla suikaleilla. Esipaista pohja 200 ºC uunin keskitasolla 15 min.
Täytettä varten silppua raparperit parin sentin paloiksi. Laita raparperit, sokerit ja vesi kattilaan ja keitä niitä 15-20 min, kunnes raparperit alkavat hajota. Sekoita toisessa kattilassa keltuaiset ja jauhot hyvin sekaisin.  Kaada kuuma raparperiseos muna-jauhoseoksen sekaan ja sekoita vispilällä tasaiseksi. Nosta sose takaisin hellalle ja anna sen pulpahtaa. Sekoita lopuksi soseen sekaan voi.
Kaada sose esipaistetun pohjan päälle ja paista 200 ºC uunissa hieman keskitalon alapuolella 20 min.
Marenkia varten vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (= vaahto pysyy kattilassa, kun se käännetään ylösalaisin) puhtaassa, mielellään metallisessa astiassa. Kun vaahto on valmista, lisää joukkoon sitruunamehu ja sokerit ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on kiiltävää. Pursota tai lusikoi vaahto piirakan päälle.
Nosta vuoka uuniin keskitasolle ja paista n. 5 min, kunnes marengin pinta saa väriä. Voit ottaa tortun heti uunista ja antaa jäähtyä tai voit sammuttaa uunin ja antaa piirakan olla uunissa, kunnes uuni on jäähtynyt melko viileäksi (n. 50 ºC) ja nostaa sen jälkeen tortun jäähtymään. Tarjoa, kun torttu on täysin jäähtynyt.

Tytsy on tulossa näiltä näkymin Vaasaan juhannuksenviettoon. Pitää kai hakea sitä luvattua grillimakkaraa. Tosin kovin sateisilta näyttävät säätiedotukset tällä hetkellä. Sade-ennusteet melkein joka päivälle ovat pahasta paitsi juhannuksen makkaranpaiston kannalta niin myös viljelypalstan kannalta. Siellä kun pitäisi käydä myrkyttämässä Roundupilla paitsi kaikkialle ahkerasti leviävät lupiinit myös jonkun verran leinikkejä. Ja myrkytys vaatii mielellään sateettoman päivän. Vielä nyt tiistaiaamuna huominen näyttäisi sateettomalta. Katsotaan sitten, miten ennuste muuttuu iltaan mennessä. Muuten myrkyttämistä voisi kokeilla huomenna. Ei sen puoleen, ennusteet kyllä lupasivat sateita sunnuntaina ja maanantainakin, mutta ei ainakaan täällä tullut vettä kumpanakaan päivänä.

Sääli, että aina ei huomaa käyttää kameraa otollisen tilaisuuden tullessa kohdalle. Eilen olisi saanut kivoja kuvia Akasta roikkumassa verhosta katonrajassa kyttäämässä kärpästä. Ja tänä aamuna kissojen kaatamasta sireenimaljakosta, josta vedet olivat valuneet pitkin ruokapöytää. Mutta kun kamerakin oli siinä pöydällä, onneksi siitä oli kastunut vain kantohihna. 
Kristiina

Terävä - Sharp



The sharp thorn often produces delicate roses.
- Ovidius


Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Vaasan säästösuunnitelmista, viikonlopputapahtumista ja kissoista

Satakunnan ammattikorkeakoulu, Tiilimäen kirjasto Vaasan kaupungin säästötoimista on viime aikoina lehdissä puhuttanut kulttuuri. Nyt suunnitellaan säästöjä noihin "tavisten" eniten käyttämiin kulttuuripalveluihin eli kirjastoon ja museoihin. Ei isoja säästöjä, mutta toimintaa isosti vaikuttavia. Viime vuoden aikana kirjastopalvelujen käyttö on vähentynyt, museoista osalla (Pohjanmaan museo ja Tikanojan taidekoti) kävijämäärä on lisääntynyt, sen sijaan esimerkiksi Kuntsin kävijämäärä on vähentynyt. Jos näiltä sektoreilta haetaan edelleen säästöjä, mitenkähän mahtaa käyttäjämäärien käydä? Uumoillaan säästöjen takia jopa jonkun museon lopettamista. Entä kirjasto, jonka pitäisi tänä maailman aikana laajentaa uusien palvelujen tarjontaan? Jos tiedossa on uusien palvelujen sijasta kirjastoverkon supistaminen, se ei näytä hyvältä muun maan silmissä. Kun kuitenkin usein kerrotaan muista Suomen kirjastoista, jotka ottavat asiakseen tarjota uusia palveluja. Vaasan päättäjien täysin epäonnistunut talouden hoito sen sijaan supistaa kirjastotarjontaa Vaasassa. Hyi häpeä. En vastusta säästöjä, niitä on pakko tehdä, mutta tuntuu kummalta samanaikaisesti sekä tuhlata suuriin investointeihin ja laiminlyönteihin potilaiden ja työttömien käsittelyssä ja samaan aikaan säästää palveluista, joita kaupunkilaiset aktiivisesti käyttävät.
Nykyisten kaavailujen mukaan säästötoimien ulkopuolelle jäävät teatteri ja kaupunginorkesteri. Teatterin kohdalla hyvä, sekin on jo nykyisin yksi "tavisten" enenevässä määrin käyttämistä kulttuuripalveluista. Sen sijaan kaupunginorkesterin katsojamäärä romahti viime vuoden aikana. Omasta puolestani täytyy tunnustaa, että en ole koskaan käynyt katsomassa Vaasan kaupunginorkesterin esityksiä. Muita näistä mainitsemistani kulttuuripalveluista sen sijaan olen käyttänyt. Syy, miksi kaupunginorkesteri jää säästötoimien ulkopuolelle, on minulle epäselvä. Miksi sitä kulttuurimuotoa, jonka katsojakato oli suurin viime vuonna, pidetään edelleen yllä samalla rahalla, kuin aikaisemmin? Tämä on tätä Vaasan kaupungin päättäjien hieman omintakeista rahapolitiikkaa.
Alue, jonka säästöistä en ole nähnyt mainintaa, on urheilu. Vaikka mitä urheilun säästöistä voisi mainita, kun tänä ja ensi vuonna huolimatta rahapulasta hassataan miljoonia uuteen stadioniin. Vaasan Sportin kunniaksi on sanottava, että he panivat itse oman taloutensa kuntoon järjestämällään osakeannilla. Osaisivatpa muut urheiluseurat tehdä saman, niin ei tarvitsisi jatkuvasti olla käsi ojossa kaupungin suuntaan. Valitettavasti sekä Vaasan päättäjissä että urheiluhulluissa löytyy niitä, joiden mielestä urheilua on kannateltava vaikka velkarahalla. Puhutaan aina nuorison hyväksi tehtävästä työstä. Jos kerran nuoriso on niin tärkeää, vapaaehtoistyö, vanhempien panos ja ennen kaikkea rahan keräys muuten, kuin kaupungilta ruinaamalla olisi suotavaa. Epäilen vain, että iso osa urheilun rahoista menee aikuisille pelaajille, ei nuorille.

Tämä viikonloppu on ollut se, jona harmittaa, ettei ole enää autokuskikaveria. Kesällä tapahtuu, mutta tänä viikonloppuna Vaasassa ei tapahtunut. Muualla sen sijaan kyllä. Pohjanmaa esittäytyi Helsingissä pop-up tapahtumassa. Olisi ollut niin mukava käydä paikan päällä katsomassa. Suunniteltu Helsingin reissu on valitettavasti kuitenkin ajoitettu tuonne heinä-elokuulle. Ja käynti junalla Helsingissä vain yhden tapahtuman takia olisi ollut turhan kallista ja raskasta.
Kristiinankaupungissa olisi viikonloppuna ollut Avoimet portit-tapahtuma. Olisi ollut ihanaa viettää päivä paikan päällä tutkien kaikkea tarjontaa: kauniita, erilaisia pihoja, kahviloita ja taidepläjäyksiä. Itsensä olisi kuitenkin pitänyt siirtää paikan päälle linja-autolla ja tutustumisajaksi olisi jäänyt alle 6 tuntia. Aika pieni aika ihailla useita pihoja ja tapahtumia. Harmi.

Sohvaperunat
En ole taas pitkään aikaan kommentoinut kissojani. Tosin eivät ne ole viimeaikoina juuri kummoisemmin tempaisseet, ovatpahan olleet vain kissoja. Mutta kieltämättä ne ovat ihania juuri sellaisenaan, konstailemattomina. Tai ei niin voi sanoa, kissa konstailee aina paitsi silloin, kun nukkuu. Ja joskus se nukkuminenkin on hullunkurista. Kun esimerkiksi katti sattuu nukkumaan sohvan selkänojan päällä ja unissaan, kääntäessään kylkeä, tipahtaa vahingossa sohvan taakse. Sen tullessa esiin naaman ilme on näkemisen ja nauramisen (hyi minua!) arvoinen. Raukka, juuri syvästä unesta putoamiseen herännyt kissa, sen ilmeestä näkyy syvä hämmästys. Ja ehkä pieni nolostus: "Miten ihmeessä minä tänne jouduin ja miten tämä oikein pääsi tapahtumaan?". 
Eilen oli ruoanlaitto- ja leipomispäivä. Jo touhuaminen keittiössä on kissoista kiinnostavaa, usein joku niistä istuu keittiön työtasolla katselemassa ruoanlaittoa. Ja jos ei pidä varaansa, tutkimassa ja maistelemassa aineksia. Eilen tein mansikkapiirakkaa varten täytettä ja olin jo laittanut kulhoon tuorejuustot odottamaan muita ainesosia. Päätin välillä pilkkoa tomaatit peruna-broilerinjauhelihavuokaa varten. Kun nostin katseeni, Akan nenä oli kulhossa ja Akka oli valmis maistelemaan tuorejuustoa. Nopea Hus ja kissan karkotus väliaikaisesti työtasolta pelasti sen juuston nuolemiselta. Valmiita tuotoksia pitää usein käydä tutkimassa. En saanut kuvaa Akasta nokkineen juustokulhossa, sen sijaan onnistuin kuvaamaan lopputulosten tarkastelua. Ukko kävi hyväksymässä mansikkapiirakan ja Akka yrittää päättää, tarkastaisiko ensin raparperitortun vai pääruoan. Reseptit ruokiin saatte muuten seuraavassa postauksessa.




Ruoasta puheenollen, lehdessä oli odotettu, mutta mukava uutinen tänään. Makkaran kulutuspiikki on juhannuksena, ensi viikolla kauppoihin toimitetaan kolminkertainen määrä makkaroita normaaliviikkoon verrattuna. Itseäni juttu ei hetkauta, koska en juuri syö makkaraa muuta kuin leikkeleinä. Mutta tytsylle olen luvannut, että mikäli hän tulee tänne juhannukseksi, menemme lähellä tekolammen rannalla olevalle nuotiopaikalle paistamaan makkaraa. Yleensä olen juhannuksena grillaillut jotain, mutta tänä vuonna ei suunnitelmissa ole grilliruokia. Juhannuksen ruoista kerron myöhemmin.

Kristiina

Scavenger Hunt Sunday

This weeks topics are:
Then and Now
Indulge
Happiness
Summer
Pop of Color

Here are my pictures:

Then and Now
Allotment
My allotment in the end of June 2013 (warm spring and summer) and this week (summer still hasn't started)








Indulge
Lately in have indulged myself with rhubarb in various forms (this is a rhubarb-strawberry meringue tart)








Happiness
Cats
Happiness for a cat is an after-dinner nap next to mom








Summer
Flowers
Natures own bouquet of flowers








Pop of Color
Flowers
Saxifraga Arendsii -hybrid




image-in-ing

torstai 11. kesäkuuta 2015

Kirjoja dekkariviikon kunniaksi ja valokuvausta

Kaikki siemenet ovat vihdoinkin maassa. Tosin, kuten niin usein, ei nytkään kaikki mennyt niin kuin Strömsössä. Istutin tänään viimeiseen viljelemättömään palstaan siemenet ja tarkoitus oli viimeistellä työ levittämällä päälle hallaharso. Kun avasin pussin, jossa harso oli, pussissa olikin jäljellä vain höttöä. Talven aikana harso oli syystä tai toisesta hajonnut täysin. Ei ole ennen sattunut. Tosin naapuripalstan viljelijä tiesi kertoa, että heille on aikanaan käynyt yhden harson kanssa samalla tavalla. Nyt palsta jäi sitten ilman harsoa ja minulle tuli eteen kaupunkireissu huomenna. Täytyy hankkia uusi harso ja samalla uudet puutarhahanskat. Olen nimittäin viime perjantaina käyttänyt hanskoja palstalla istuttaessani ja kääntäessäni maata ja sen jälkeen niistä ei ole tietoa. Tiistaiaamuna niitä vaan ei enää löytynyt. Hieman mystistä. Hanskat, joita käytän tasan yhdessä paikassa, katosivat. 

Kuten olen aiemmin maininnut, sadeaikana tuli lueskeltua aika paljon. Koska on dekkariviikko, kerron ensin muutamasta luetusta dekkarista.

Luin toisen Vish Puri salapoliisiromaanini eli Nauruun kuolleen miehen tapaus (Tarquin Hall). Tunnettu gurujen temppujen paljastaja teloitetaan ison ihmisjoukon silmien edessä ja teloittajana on tarujumalatar Kali. Juttu on niin mystinen, että poliisi pyytää apuun intialaisen mitä yksityisimmän yksityisetsivän Vish Purin. Samaan aikaan Purin äiti selvittelee miniänsä kanssa sitä, kuka varasti naisryhmän rahat. Vaikka Vish Purin mielestä naisista ei ole etsiviksi. Omaa juttuaan selvittäessään Vish Puri seikkailee slummeissa, pyhässä kylässä ja matkalla purimaiseen tapaansa syö paljon.
Tosi hauskaa tekstiä. Tosin, jos pääosassa olisi länsimainen etsivä ja tapahtumat sattuisivat länsimaisen kaavan mukaan, teksti todennäköisesti ei olisi hauskaa. Mutta intialainen elämäntapa ja ihmisluonne ovat niin erilaisia, että ihmiset ja tapahtumat tuntuvat länsimaisesta näkökulmasta huvittavilta. Intian mitä yksityisin yksityisetsivä apureineen on jälleen vauhdissa ja tapahtumia riittää.

Kuolema ei ole lasten leikkiä (Alan Bradley) on hupaisa tarina nuoresta tytöstä, oikeastaan lapsesta, joka älynsä ja kemian kiinnostuksensa avulla ratkaisee rikoksia.
Pikkukylässä asuva Flavia de Luce on älykäs ja nokkelakielinen 11-vuotias tyttö. Hän asuu filatelisti-isänsä ja kahden hänen mielestään ilkeän ja turhamaisen sisarensa kanssa isossa talossa, jonka henkilökuntaan kuuluvat myös kylän juorut tietävä keittäjä ja sodassa mielensä haavoittanut jokapaikanhöylä-puutarhuri.  Nukketeatterin omistaja Rubert Porson ja hänen avustajansa joutuvat jäämään kylään heidän autonsa hajottua ja lupautuvat pitämään kaksi marionettiteatterinäytöstä. Kesken toisen esityksen Rubert Porson murhataan ja Flavia de Luce haluaa löytää murhaajan. Miten hän onnistuu kaivamaan menneisyyden salat ja nykyiset kuiskatut jutut?
Jotenkin tämän kirjan tunnelma ja tapahtumat tuovat mieleen Neiti Marplen jutut. Sekä hän että Flavia osaavat jututtaa ihmisiä niin, että nämä kertovat heille enemmän kuin muille. Neiti Marplelle, koska hänellä on ikää ja kokemusta ja Flavialle, koska hän on vasta lapsi, jolle on mukava kertoa muistelemisiaan. Jos salapoliisiromaanit, joissa juttuja ratkotaan älyllä ja joissa ei vuodateta ylen määrin verta ovat sinulle mieleen, lue ehdottomasti.

Kolmen kortin temppu (Marco Malvaldi) sijoittuu kuvitteelliseen toscanalaiseen Pinetan kylään ja pääosissa seikkailee Bar Lumen omistaja Massimo (kirja on toinen ilmestynyt Bar Lumen murhat-sarjan kirja). Massimon lisäksi murhaselvityksiin osallistuvat hänen isoisänsä Aldo seurueineen, kaikki seitsemissäkymmenissä. Massimo haluaisi vain pitää rauhassa baariaan, mieluimmin ilman vanhuskvartettia, mutta joutuukin kylän komisarion vaatimuksesta selvittämään japanilaisprofessorin murhaa. Juttu vaikuttaa helpolta, mutta ei olekaan sitä.
Kirjan henkilögalleria on mainio. Yrmeä Massimo, sanaileva ja vaativa isoisä, hänen ystävänsä mielipiteineen ja juttuineen, baariapulainen Tiziana sisustuksenuusimisineen, englanninkielentaidoton komisario Fusco keskellä murhaa kansainvälisessä konferenssissa, italiaa puhuva boheemi hollantilaisprofessori. Kirjan kieli on sujuvaa ja hauskan kuvailevaa ja tapahtumat soljuvat eteenpäin ongelmitta. Lukemisen arvoinen uusi tuttavuus, täytynee tutustua sarjan 1. kirjaan.

Kotimatkani palstalta kotiin kestää yleensä pyörällä 15 min. Tänään samaan matkaan meni n. 1,5 tuntia.  Olin nimittäin palstamatkallani nähnyt eräässä pihassa uskomattoman kauniin puun ja luullen, että en vähään aikaan käy palstalla tämän päivän jälkeen, päätin ottaa mukaan kameran ja kuvata kotimatkalla sen puun. Niin tuli tehtyä, mutta matkalla oli myös niin paljon muuta kuvattavaa (kukkia ja puita), että matka hieman venähti.  Mutta se puu. En tiedä, mikä puu on kyseessä, mutta ainakin minun mielestäni se on kertakaikkisen upea, ilmeisesti kukkiva puu. Katsokaa itse. Ja jos joku tietää, mistä puusta on kyse, kertokaa ihmeessä.



Kun niitä kuvia nyt tuli napsittua, niin laitetaan vielä vähän lisää näytille:

Pihlajankukka, Orvokki, Poimulehti, luonnon oma kukkakimppu, Koiranputki, Kuusenkerkkiä

Kristiina
P.S. Tutkin netistä tuota puuasiaa ja näyttää todennäköiseltä, että tuo puu on koristeomenapuu.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Sadekuuroja ja lapsellista kalaruokaa

Tänään olisi tarkoitus mennä jatkamaan istuttamista viljelypalstalle, märkää tai ei. Muuten ei ennen syksyä tule mitään. Menin muuten sunnuntaina iltapäivällä hieman kävelylle ottaakseni kuvia kukista ja vaikka eläimistä, jos sellaiseen sattuisi törmäämään. Pääsin hyvään vauhtiin kameroineni enkä sen enempää huomioinut säätä siinä innoissani. Olin vasta reittini puolivälissä kun, huolimatta sateettoman päivän sääennustuksesta, sain niskaani vesikuuron. Siihen loppui kuvaaminen, yhden räkätinpoikasen kuvaamista en tosin voinut vastustaa, vaikka olin jo mukavasti märkä. Tai ainakin oletan, että se on vielä poikanen, kun väritys on niin erilainen kuin aikuisilla. Olen jotenkin ihastunut tällä hetkellä luonnonkukkien kuvaamisesta, niitä kun on alkanut putkahdella mitä hienoimmissa muodoissa ja väreissä. Ja luonnon erilaiset vihreän sävyt sopivat niin hyvin niiden taustaksi.

Tuli eilen tehtyä alkuviikoksi sellaista lapsellista kalaruokaa. Aikuinen kalaruoka on tehty hienosta kalasta taiten tarjolle aseteltuna (lohifilee, savusiika jne). Oma lapsellinen kalaruokani taas oli pakasteseistä tehtyjä murekepihvejä. Kai tämän ruoan voisi tehdä myös muusta vaaleasta kalasta ja vieläpä tuoreesta sellaisesta (ahven, hauki jne.). Mutta sen, minkä tämä ruoka kalavalinnassa ja ulkonäössä menettää, uskokaa huviksenne, sen se maussa voittaa. Seimurekepihveistä, maapähkinäkastikkeesta ja sitruunaisista peruna-fenkolinyyteistä tuli mitä herkullisin ateriayhdistelmä. Alla resepti on alkuperäisessä muodossaan, itse tuplasin ainemäärät seipihvejä varten. Enkä kyllä ostanut mitään sitruunavoita paistamista varten yhden ruoan takia, tavallinen voi-öljyseos maustettuna ripauksella sitruunamehua sai kelvata.

Seimurekepihvit ja maapähkinäkastike

1 pkt pakasteseitä
1 valkosipulinkynsi
1/2 sitruunan mehu
pari tippaa tabascoa
1 kananmuna
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
2 rkl ruohosipuli (omani oli loppu, käytin kevätsipulin varsia)
2 rkl lehtipersiljaa
(korianteria, chiliä)
paistamiseen sitruunavoita (tai voi-öljyseosta + ripaus sitruunamehua)

Sulata sei puoliksi ja kuutioi. Kuori ja hienonna valkosipuli.
Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi massaksi. Taikinaan saa jäädä kalanpaloja (itse käytin sauvasekoitinta massan tekoon, hieman raskasta, mutta taikina syntyi silläkin). Sekoita valmis taikina vielä puuhaarukalla tasaiseksi. Muotoile käsin pieniä pihvejä.
Kuumenna maustevoi tai voi-öljyseos paistinpannussa ja paista kullanruskeita pihvejä, n. 3 min/puoli

Maapähkinäkastike
1 sipuli
1 rkl punaista tai vihreää currytahnaa
1 rkl voita
1,5 rkl sokeroimatonta maapähkinävoita
1 tlk (400 ml) kookosmaitoa
1 tl hunajaa
1/2 tl kalakastiketta tai 1/4 kalaliemikuutio

Silppu sipuli. Kuullota sipulia voissa hetken aikaa.
Lisää currytahna. Anna sen lämmetä hetki.
Lisää maapähkinävoi ja kookosmaito. Anna aineiden kiehua miedolla lämmöllä kannen alla n. 5 min välillä sekoittaen.
Mausta lopussa kastike hunajalla ja kalakastikkeella/murennetulla kalaliemikuutiolla.
Lähde: Kodin Kuvalehti 4/2015


Sitruunaiset fenkoli-perunanyytit

500 g uusia perunoita
200 g fenkolia
1 kevätsipuli varsineen (ei pakollinen, oma lisäykseni)
1/4 dl oliiviöljyä (extra neitsytoliiviöljyä suositteli alkuperäinen ohje)
1 rkl sitruunan kuorta raastettuna
2 rkl sitruunan mehua
1/2 tl mustapippuria
1 tl suolaa
1/2 dl tuoretta timjamia silputtuna

Pese perunat ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Halkaise fenkoli, leikkaa kanta pois ja suikaloi ohueksi. Suikaloi sipuli varsineen. Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa.
Leikkaa foliosta ja leivinpaperista 5 palaa. Levitä foliot pöydälle ja niiden päälle hieman pienemmät leivinpaperipalat.
Jaa peruna-fenkoliseos tasaisesti papereille. Sulje nyytit hyvin ja nosta ne uunipellille.
Kypsennä nyyttejä 225 ºC uunissa keskitasolla n. 30 min. Nyytit voi valmistaa myös grillissä. Avaa kuumat folionyytit varovasti ja tarkista perunoiden kypsyys.
Lähde: Pirkka 6-7/15

Kaikki kissoista innostuneet: Kissankujeita-blogissa on menossa arvonta, jossa on palkintona kissa-aiheisia tavaroita ja kissanherkkuja. Ainoa edellytys osallistumiselle on kissoihin tai Kissankujeita-kissoihin liittyvän kysymyksen esittäminen. Menkäähän katsomaan.

Tämän postauksen piti alun perin käsitellä niitä lukemiani kirjoja. Kiitos hyvän ruoan tulikin jotain muuta. No, seuraavalla kerralla uusi yritys. Tämä tyttö lähtee nyt sotkemaan itsensä rapaan. Sen kunniaksi jätän teille kukkaterveiset.



Kristiina

Kesäkuu - June



Tulis kesä ja kärpäsiä, niin sais köyhäkin ystäviä


Pieni Lintu - MakroTex challenge

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Scavenger Hunt Sunday

This weeks topics are:
Season
What I'm looking at
In motion
It means a lot to me
Photographers Choice

Here are my photos:

Season
This should be a season of light and sunshine, but this is how it's mostly been so far








What I'm looking at
A fieldfare chick








In motion
A grey crow flying in the grey sky








It means a lot to me
Nature in all it's beaty means a lot to me








Photographer's Choice
Rhubarb kissel made of my own rhubarbs with vanilla whipped cream




image-in-ing