Google Website Translator

tiistai 29. syyskuuta 2015

Kadulla-On the street



Aja hiljaa isi (tai äiti) nyt vain, niin sitten illalla leikitään
-Saukki

Pieni Lintu - MakroTex challenge

perjantai 25. syyskuuta 2015

Eläimiä valokuvissa

Arkielämässä on asioita, joita on vaikea valokuvata. Varsinkin lapset ja eläimet. Molemmat ovat niin nopeita käänteissään, että ennen kuin kuvan saa otettua, ne ovat jo hävinneet linssin edestä. Tytsyllä on sen verran ikää, että hän osaa jo poseerata paikallaan pysyen. Onnistuin jopa saamaan joitakin kuvia eläimistä, joten joudutte nauttimaan niistä.


Onko kuvassa yksi vai kaksi kissaa?


Minulla on nyt masu täynnä


Aurinkoinen päivä ja uni yllätti. Pää ja etukäpälät ikkunalla, pyrstö sohvan selkänojalla. En kyllä ymmärrä, miten tuossa sai unen noin epämukavasti, mutta näytti se hyvin maittavan.

Tämän taas löysin kasvimaan viereisestä ruohikosta. Ainoa vika oli, että se oli ällistyttävän vikkelä. Siellä minä kykin ruohikossa pylly pystyssä ja kaivelin ruohonkorsia. Leppäkerttu vain löi minut mennen tullen. Se kiipeili ruohonkorsilla kuin trapetsitaiteilija ja puolet ajasta itse kaivelin ruoho ja ihmettelin, mihin se hävisin. Vihdoin noin 20 kuvan jälkeen sain aikaiseksi yhden onnistuneen. Jonka jälkeen jätin sen jatkamaan seikkailujaan.


Tätä epeliä taas jahtasin pitkin kämppää halutessani kokeilla reverse ringiä ja onneksi se jaksoi loppujen lopuksi seisahtua hetkeksi parvekkeen oveen. Ruma, vai mitä?


Kristiina

P.S. Jos haluatte nähdä todella hienon ötökkäkuvan, käykääpä Wonders-sivuilla.

torstai 17. syyskuuta 2015

Kodinhoito-opettelua ja euroviisuja

Hyppäsin jälleen mielensäpahoittajan maailmaan lukiessani kirjan Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (Tuomas Kyrö).  Vaimo on joutunut hoitokotiin. Tuttu kodinhoitaja vaihtuu yhtäkkiä uuteen, nuoreen tyttöön eikä pöytään enää tule kunnon ruokaa. Miehen, joka on ikänsä pilkkonut puita ja rakentanut talon, on yllättäen joko mentävä itsekin hoitokotiin tai opeteltava hoitamaan omaa talouttaan. Eli siivousta, pyykinpesua ja ennen kaikkea ruoanlaittoa. Hikottelun, nikottelun ja pakkotilanteen edessä miehisestäkin miehestä kehittyy kotihengetär.
En voi sille mitään, minua ihastuttaa Tuomas Kyrön tyyli kirjoittaa. Tämä kärttyinen, itsekseen jutteleva ja tuumiskeleva ukko viehättää, samoin Kyrön huumori. Jos saisin valita, tämä ukko ei olisi ihanneappiukkoni, mutta tässä itsepäisessä isännässä on jotain niin kotoista. Ilakoivaa tekstiä, ihana kurttukulma ja todella viihdyttävää luettavaa.

Viisuviikingit (Magne Hovden) on kertakaikkisen koominen kertomus neljästä muusikosta, yhdestä gospelkuorotytöstä ja päätöksestä voittaa Euroviisut. Stavro Grindheim on entisen hittiyhtyeen solisti, joka kaipaa takaisin parrasvalojen loisteeseen. Niinpä hän kutsuu 3 muusikkoystäväänsä perustamaanbändin, jonka ainoa tarkoitus on voittaa Euroviisut ja tulla siten kuuluisaksi. Myöhemmin joukkoon liittyy myös basisti Steinarin ihastus, uskova tyttö Irene. He sanoittavat ja säveltävät kappaleen itse, he harjoittelevat sen, mutta ilmoittautuminen kisoihin myöhästyy. Mutta vippaskonstilla he pääsevät mukaan Norjan euroviisukarsintoihin. Ja kun joukon kiltein Steinar hermostuu näytöskuvauksissa ja lyö tosissaan kilpailijayhtyeen jäsentä, hän saa sekopään maineen. Sen ylläpitäminen on kiltille miehelle vaikeaa ja hän joutuu jatkuvasti vaikeuksiin järjestäessään bändikavereiden vaatimuksesta sekopäätempauksiaan. Lisäksi kuvaan mukaan tulevat slovakialaisgangsterit, jotka haluavat oman kostonsa takia Norjan voittavan Slovakian. Bändi pääse kuitenkin edustamaan Norjaa Euroviisuihin Dubliniin, mukaan lähtevät Slovakian pojat ja totaalinen sotku on valmis. Ja taustalla väijyy vielä se vippaskonsti, jolla karsintoihin alunperin päästiin mukaan.
Kirja on kevyttä ja letkeää luettavaa, jossa tapahtuu koko ajan. Pikanttina yksityiskohtana ovat varsinaiset Euroviisut, jossa tämän mielikuvitusbändin ja jokusen muun keksityn laulajan joukossa seikkailevat ihka oikeat Euroviisuissa edustaneet laulajat. Jos haluaa vaihteeksi heittää viihteelle, valitse tämä kirjoitelma.
Kristiina

tiistai 15. syyskuuta 2015

Varjot - Shadows







Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa. Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Pieni Lintu - MakroTex challenge

maanantai 14. syyskuuta 2015

Kissat ja lohipiirakka

Olin päättänyt leipoa lohipiirakkaa. Neljän kissan taloudessa helpommin sanottu kuin tehty. Oletteko ikinä nähneet, mitä tapahtuu, kun ottaa lohen ulos paketista?

Päätöksenäni oli ennen täytteeseen sekoittamista kieräyttää savustettu lohi tillivoissa. Siitähän katit hullaantuivat. Irrotin ensin nahan ja meinasin tulla syödyksi jo silloin. Ja se hetkinen, kun kääntelin lohta tillivoissa, oli yhtä taistelua. Onneksi minulla on nopeammat kyynärpäät kuin kissoilla kuonot. Muuten olisin päätynyt tekemään muna-riisipiirakkaa ilman sitä lohta. Ovathan muna-riisipiirakka tai pasteijat maistuvia. Mutta koska kissoilla on omat ruokansa, halusin itse sen lohen.

Mitä tästä opimme? Jos otat kissoja ole valmis siihen, että sinulla on hyvät refleksit. Kissoille nimittäin sana EI on kuin seinille puhuisit. Niiden mielestä sanalla tarkoitetaan huulien liikuttamista eikä juuri heitä. Ehkä aviomiestä tai lapsia, mutta ei kissoja. Jos haluat tottelevan lemmikin, hanki fiksu koira. Jos haluat jotain tosi huvittavaa, hanki kissa.

Sitten itse piirakkaan. Tällä kertaa käytin valmista, kaupasta hankittua torttutaikinaa. Myös voitaikinan (valmiin tai itse tehdyn) käyttö olisi ollut mahdollista tai sitten nopeasti väännetty rahkataikina. Tässä leipomuksessa käytin tavallista savulohta, mutta myös kylmä- tai lämminsavulohella saavutetaan yhtä hyvä tulos. Piirakan sijasta tällä ohjeella voi leipoa myös pasteijoita. Annoksesta tulee 2 piirakkaa, joten halutessasi tehdä vain yhden, puolita annos.

Savulohipiirakka

5 kpl torttutaikinalevyjä (yksi koristeluun)
225 g savulohta
2 rkl voita
kourallinen tilliä
2 kananmunaa
3,5 dl vettä
1 tl suolaa
1,5 dl puuroriisiä
100 g tuoreita herkkusieniä
1 rkl öljyä
1 prk (200 g) kermaviiliä
1/2 sitruunan mehu
reilusti tuoretta tilliä
1/2 tl valkopippuria
1/2 tl sitruunapippuria
ripaus suolaa ja sokeria
1 kananmuna voiteluun

Keitä kananmunat kovaksi ja hienonna ne haarukalla.
Keitä vesi, mausta se suolalla ja keitä riisejä hiljaisella tulella n. 20 min, kunnes vesi on imeytynyt riisiin.
Puhdista ja viipaloi herkkusienet. Paista niitä öljyssä, kunnes liika neste on haihtunut.
Sulata voi, lisää siihen tilli, anna muhia hetki ja pyöräytä lohi siinä nopeasti. Siirrä lohi kulhoon ja hienonna se. Lisää joukkoon kypsä riisi ja hienonnetut kananmunat sekä herkkusienet. Sekoita joukkoon vielä kermaviili. Mausta täytemassa sitruunamehulla, tillillä, pippurilla, sokerilla ja tarpeen vaatiessa ripauksella suolaa (yleensä savustetussa lohessa on jo itsessään tarpeeksi suolaa). Anna täytemassan maustua jääkaapissa 1-2 tuntia.
Jos käytät torttutaikinalevyjä tai valmista voitaikinaa, sulata ne. Torttutaikinalevyjä käyttäessäsi kauli niitä aina kaksi yhteen ja ohuemmaksi. Säästä yksi levy koristeluun tai ota osa voitakinasta eroon koristamista varten. Jos käytät itse tehtyä voi- tai rahkataikinaa, kauli se ohueksi ja jaa kahteen osaan.
Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle leivinpellille. Jaa kummallekin piirakkapohjalle 1/2 täytemassasta.
Taita loppu taikinasta piirakan päälle, nipistele kunnolla kiinni. Sulje myös piirakan päät kunnolla. Käännä piiraat niin, että saumakohta tulee alle. Voitele piirakat kananmunalla. Pistele piirakat haarukalla ja koristele sen jälkeen. Voit tarvittaessa uusia voitelun, jotta myös koristeet saavat kananmunapinnan.
Paista uunin keskitasolla 200 ºC n. 30 min, kunnes pinta saa kauniin värin. Nauti piirakka hyvän lihaliemen kanssa.

Kristiina

lauantai 12. syyskuuta 2015

Pikku-Kookokselle

Saimme täällä Vaasan alueella järkyttävän uutisen. Tässä aivan lähialueellani on 4-H-järjestön pitämä alue, jossa on nuorille tarkoitettuja viljelypalstoja. Ja nuorten toimintaa. Alueella on kesäisin myös eläimiä, joita lapset saavat käydä katsomassa ja niihin tutustumassa. Kaneja, kanoja ja lampaita. Yleensä lampaat ovat olleet aikuisia uroksia, mutta tänä kesänä tilalle oli otettu emolammas ja sen 2 karitsaa. Ne olivat olleet huippusuosittuja lasten keskuudessa.

Sitten saimme karmean uutisen. Keskiviikkoillan ja torstaiaamun välisenä aikana joku oli napannut toisen karitsoista, Pikku-Kookoksen, teurastanut ja nylkenyt sen ja varastanut sen lihat. Jonkin matkan päähän aitauksesta oli jätetty vain pää, sisäelimet ja turkki. Onneksi aamulla paikalle ehtivät ensimmäiseksi aikuiset eivätkä paikkaa käyttävät lapset.

Tila on pääosin lasten käytössä ja eläimet siellä kesäisin lasten ilona. Vaikka me kaikki tiedämme, että liha tulee elävistä eläimistä, tämä teko oli häikäilemätön. Häpeä sille, joka loukkasi lasten nauttimaa paikkaa. Nyt tilalla harkitaan, että jatkossa ei eläimiä sinne enää otettaisi. Silloin minulta ja Tytsyltäkin jäisi se kesäilo eli eläimien luona vierailu pois kesästä. Kiitän Pikku-Kookosta hänen kesällä tuottamastaan riemusta ja suren, että joku voi tehdä tuollaisen tempun lapsille tarkoitetulla alueella. Ja vaikka sanotaan, ettei eläimillä ole tunne-elämää, suren myös Pikku-Kookoksen emon ja sisaruksen puolesta. Kiitos ilosta, jonka tuotit ja joka nyt on mennyttä.
Kristiina

tiistai 8. syyskuuta 2015

Hyvää leipää ja täyteläistä keittoa

Näin syyskuun alussa ilmat vaihtelevat. Välillä riittää vielä kesäistä auringonpaistetta. Mutta mukaan mahtuu myös päiviä, jolloin tuulee ja sataa. Silloin tarvitaan lämmintä, täyteläistä keittoa ja hyvää leipää.

Nopean ja hyvän täysjyväpatongin reseptin löysin Kotikokki.net-sivuilta. Pieni vinkki patonkien tai yleensä leivän leipomiseen. Jos haluat leipääsi rapean kuoren, laita uuniin astiassa vettä samaan aikaan, kun laitat uunin lämpiämään. Vettä pitää olla riittävästi, jotta se riittää uunin lämmityksen alkamisesta aina leivän valmistumiseen asti. Itse käytän tarkoitukseen vedellä täytettyä uunivuokaa. Ja ihanaa leivästä tulikin. Tarvitsin sitä paitsi lämpimäisleiväksi, myös tehdäkseni siitä krutongeja.

Löysin viime viikolla lehdestä reseptin ihanan tuntuisesta keitosta Ja keittiössä en olisi tietysti minä, jos en olisi sitä jotenkin muokannut. Yhtenä syynä se, että yksi keiton aineosista oli tuore fenkoli. Mutta paikalliskauppamme fenkolit olivat sen verran kulahtaneita, että vähensin tuoreen fenkolin määrää. Sen lisäksi reseptissä käytettiin päällä lisäkkeenä mausteöljyä. Minua ei kiehtonut ajatus ripotella öljyä keittoon, joten käytin sitä krutongien teossa.

Krutongit mausteöljyssä

1/2 dl öljyä
reilusti tuoretta basilikaa ja persiljaa
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1/2 sitruunan mehu
ripaus suolaa
1/2 täysjyväpatonkia tai 3 palaa paahtoleipää

Silppua yrtit. Sekoita ne ja muut mausteet öljyyn. Anna öljyn maustua vähintään 2 tuntia.
Kuutioi leipä.
Siivilöi mausteöljy paistinpannulle ja lämmitä. Lisää pannulle leipäkuutiot ja ruskista ne.


Kukkakaali-fenkoli-perunakeitto

1 kukkakaali
1 fenkoli
1/2 litraa vettä, suolaa ja 1/2 sitruunan mehu fenkolin keittämiseen
2 rkl öljyä
250 g perunaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 tl fenkolinsiemeniä
1 l vettä
2 kanaliemikuutiota
2 dl kermaa
suolaa ja mustapippuria

Paloittele kukkakaali ja levitä se uunipellille leivinpaperin päälle. Paista kukkakaalia uunissa 225 ºC n. 20 min, kunnes se saa kunnolla väriä.
Paloittele fenkoli ja keitä se suolalla ja sitruunamehulla maustetussa vedessä, kunnes se pehmenee. Siivilöin fenkoli ja jätä odottamaan.
Kuori ja kuutioi peruna. Silppua sipuli ja valkosipuli. Murskaa fenkolinsiemenet morttelissa.
Keitä kanaliemi (1 l vettä + 2 kanaliemikuutiota).
Laita öljy kattilanpohjalle ja kuullota siinä perunat. Lisää hetkeä myöhemmin sipuli, valkosipuli ja murskatut fenkolinsiemenet. Anna kuullottua, älä ruskistua. Lisää joukkoon kukkakaali, fenkoli ja kanaliemi. Anna keiton hautua n. 15 min, kunnes perunat ovat pehmenneet. Soseuta sauvasekoittimella.
Lisää lopuksi kerma ja tarvittaessa suolaa sekä mustapippuria.
Alkuperäinen resepti: Kodin kuvalehti 17/2015

Syksyn lohtukeitto ja krutongit ovat valmiita. Soppa lautaselle, krutongit päälle ja ei kun syömään.

Kristiina

Syyskuu - September



Syyskuussa kun lehti lähtee, niin maaliskuussa keli loppuu. 

Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Harrastatko nettiraivoa vai nettiystäviä?

Olen seurannut ajankohtaisia keskusteluja ja kohdannut itselleni täysin uuden käsitteen. Nettiraivo. Ilmeisesti sitä esiintyy eniten keskustelupalstoilla. Joihin en osallistu. Saatan olla kärkäs mielipiteissäni blogissa, mutta syynä on tarkoitus synnyttää keskustelua. Sen sijaan muualla sosiaalisessa mediassa mieleenikään ei tulisi haukkua ketään, päinvastoin. Tuntuu vaikealta käsittää, että joku haukkuisi itselleen tuntematonta henkilöä julkisesti. Saati sitten esimerkiksi koulukaveriaan, jonka tuntee.
Olen aina ollut sitä mieltä, että jos ei ole jotain hyvää sanottavaa, pidä leipäläpesi kiinni. Tai kätesi. Sen sijaan, että notkuisin chat-palstoilla, osallistun keskusteluun Facebookissa ja blogeissa. Ja jos saan sanoa, Facebook-ystäväni ovat ihania. He osaavat herättää keskustelua ja saada ajatukset kulkemaan. He osaavat herättää aivot ja ajatukset. Ja blogikumppanini. Maailma on täynnä mitä ihanimpia blogeja. Tytöt ja pojat, te olette huippuja. Hyvä kuva, omintakeinen ajatus, kaunis kokemus. Lukemisen arvoista ja elämys mielelle. Jatkakaa samaa rataa. Ja minä olen innokkain lukijanne.

Myös lehdet valittavat, että joutuvat kohtaamaan nettiraivoa siinä määrin, että joutuvat sensuroimaan palautetta tai jopa kieltämään kokonaan kirjoitusten kommentoinnin.  Minusta lehtikirjoitusten tarkoitus on paitsi välittää uutisia myös herättää keskustelua. Mutta keskustelun tason on oltava asiallista. Haukkuminen ja raivoaminen ovat turhia. Asiassa pysyminen on tarpeen. Käyttäytykäämme siis netissä niin kuin käyttäytyisimme kasvokkain toisten ihmisten kanssa. Puolustaen omia mielipiteitämme, mutta hyvien tapojen puitteissa. Siten saamme sanamme kuuluviin.

Kristiina

torstai 3. syyskuuta 2015

Graniittia, harmaita aivosoluja ja pimeätä Helsinkiä

Luin vihdoin kehutun kirjan Graniittimies (Sirpa Kähkönen). Ei kirjaa turhaan kehuta. Se on tarina punaisten puolella sotineesta ja vankina Suomessa olleesta Iljasta ja hänen tyttöystävästään ja vastavihitystä vaimostaan Klarasta. Mies oli kommunisti ja koki elämän Suomessa niin vaikeaksi, että he loikkaavat Neuvostoliittoon. Siellä aviomiehestä tulee täydellinen kommunisti, mutta Klaralla on koko ajan kommunistisesta ajattelustaan huolimatta omat epäilynsä ja toiveensa. Kun Stalinin puhdistustoimet alkavat kirjan loppupuoliskolla toden teholla, luettava on raskasta, mutta antoisaa.
Hieman kirjaa lukiessa häiritsi se, että alussa ihmisten elämää selkeästi kuvaava kirja muuttui lopussa täysin päähenkilöiden ja heidän ystäviensä pään sisäisten ajatustensa kuvaamiseksi. Olisin kaivannut loppupuolelle enemmän selkeyttä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kirja, joka pitää lukea.

Hercule Poirot. Mikä tuossa ukkelissa kiehtoo niin, että Agatha Christien jälkeen toinenkin kirjailija kirjoittaa hänen ratkaisuistaan? Jos kiinnostaa, tutustukaa Nimikirjainmurhat-teokseen (Sophie Hannah). Kun aloitin kirjan lukemisen, se tuntui hankalalta. Kirjan Poirot ei ollut minulle tuttu henkilö. Tämä Poirot asuu täyshoitolassa, jossa asuu myös hänen tuntemansa poliisi, Scotland Yardin nuori etsivä Edward Catchpool. Tätä tietä hän sotkeutuu pienessä hotellissa tapahtuneeseen kolmoismurhaan ja pelkää neljännen odottavan tapahtumista.  Siitä eteenpäin tapahtumat vain mutkistuvat.
Aloitin kirjan toiveikkaana, mutta kävi heti selväksi, ettei kirjan Poirot ollut se henkilö, johon olin tottunut Agatha Christien kirjoissa. Tämä Poirot oli kiistelynhaluinen, enemmänkin hyökkäävä ja opettava. Siksi jätinkin kirjan aloittamisen jälkeen moneksi viikoksi kesken. Mutta sitten itse tarina ja murhamysteeri alkoi kiinnostaa. Ja se nielaisi. Jos haluatte perinteisen, vanhan Poirotin, tämä ei ole teidän kirjanne. Mutta jos haluatte hyvän dekkarikertomuksen, tämä on juuri teidän kirjanne.

Noir-sarjassa on julkaistu useita kirjoja, joissa on aina paikalliset kirjailijat kirjoittavat kauhutarinoita omasta kaupungistaan. Nyt vuorossa on Helsinki Noir, jonka on koonnut James Thompson, mutta tarinoiden kirjoittajina ovat enemmän tai vähemmän tunnetut sekä suomalaiset että jokunen ulkomainen kirjoittaja. Yhtä asiaa suosittelisin. Käyttäkää vielä jäljellä oleva valoisa aika, kun luette tätä kirjaa. Tämä teos ei todellakaan ole mitään yölukemista. Loistavia tarinoita, jotka saavat hyytäviä väristeitä kulkemaan pitkin selkärankaa. Luettava ehdottomasti valoisalla eikä ennen nukkumaanmenoa.
Kristiina

tiistai 1. syyskuuta 2015

Vanhempien kuuluu koskea lastaan

Jouduin tässä iltana muutamana kääntämään kissaani edestakaisin sohvalla ja äkkiä mieleeni tuli leikki, jota leikimme Tytsyn kanssa hänen ollessaan pieni. Leivoimme nimittäin ihmispullaa. Ja ihme kyllä, Tytsy piti leikistä kovasti. Jopa niin paljon, että hän asettui usein lattialle ja sanoi: "Äiti, leivo taas pullaa".

Leikki kulki seuraavasti: Tytsy asettui olohuoneen lattialle selälleen makaamaan. Itse toimin leipurina. Ensin tehtiin taikina. Eli lasta hipelöitiin hienovaraisesti. Kovasti kutiavaa lasta ei kannata hipelöidä liikaa, koska leikki loppuu hirvittävään kikatus- ja hikotuskohtaukseen. Sitten taikinaa aletaan kääntämään ja kaulimaan. Mikä tarkoittaa sitä, että lasta pyöritellään varovasti lattialla ja tietysti käännetään välillä mahalleen, jatketaan pyörittelyä ja käännetään jälleen selälleen. Ja taas pyöritellään. Ja huomioikaa, hellästi.

Seuraava vaihe on pullapitkon letitys. Siinä kädet ja jalat pannaan ristiin ikään kuin letitettäisiin pullapitkoa. Sitten pitko pannaan uuniin. Tässä vaiheessa molemmat leikkijät saavat noin minuutin hengähdys- ja rauhoitustauon. Tai sen pituisen ajan, jonka lapsi vaatii hieman rauhoittuakseen.

Nyt seurasi paras vaihe ja jopa Tytsyn mielestä hauskin. Eli valmiin pullan syöminen. Mikä tarkoitti sitä, että sai pusutella Tytsyä ja vaikka puhaltaa hänen vatsaansa. Se, jo mikä, sai aikaan raikuvat naurut. Sekä pyynnön leipoa pullaa uudestaan.

Tämä tapahtui 20 vuotta sitten. Ja oli täysin normaalia kanssakäymistä lasten ja vanhempien välillä. Kuten sekin, että Tytsyn ollessa vauva kodinhoitohuoneemme hoitopöytä oli niin korkea, että minun oli vaikea kylvettää häntä. Joten iltakylvystä huolehti alkuaikojen jälkeen hänen isänsä. Tänä päivänä olemme niin halukkaita esittämään syytöksiä esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä, etteivät äidit ja isät uskalla osoittaa hellyyttään ja huolenpitoaan avoimesti. Saavatko typerät amerikkalaisvaikutukset jalansijaa myös täällä? Tytsyn iltakylvyt hoiti hänen isänsä. Ja totta kai kylvetti tyttärensä hyvin. Ja sitten olisi menty amerikkalaistyyliseen valheenpaljastuskokeeseen ja kysytty, oletko kosketellut tyttäresi intiimejä paikkoja? Totta ihmeessä, eivät kai ne olisi pysyneet ihottumavapaana ilman kunnon kylvetystä.

En missään nimessä hyväksy seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta annetaan nyt meidän kuitenkin toimia, kuten normaalit vanhemmat toimivat. Kylvettää, vaihtaa vaatteita ja pusutella lapsiamme. Vauvan kehitykselle tärkeää on ihokontakti ja sitä antavat sekä äiti että isä. Kunnioitan kaikkia niitä vanhempia, jotka uskaltavat olla rakastavia vanhempia lapsilleen. Ilman pelkoa syytöksistä.
Kristiina

Tärkeä - Important



Vanha saapas ja vanhat ystävät ovat tärkeimmät. 

Nyt meitä metsä odottaa, uudet saappaat tarvitaan.

Pieni Lintu - MakroTex challenge