Google Website Translator

perjantai 30. lokakuuta 2015

Hi Halloween

Vaikka Halloween onkin alunperin amerikkalaisten juhla, voi sitä viettää pienimuotoisesti meilläkin. Minun Halloweenin viettoni rajoittuu yleensä ruokien tuunaukseen ja kynttilöiden polttamiseen illalla. Ja viikonlopun ruoat ja leipomuksetkin ovat aivan standardi kotiruokaa, mutta juhlan kunniaksi voi aina nähdä hieman vaivaa tuunauksessa. Hieman ekstraa koristelua, niin hyvä tulee. Viime vuonna kaiversin ensimmäisen kurpitsani ja koska tänä vuonna REKOsta sai kohtuullisen kokoisia (reilu 2 kg) kurpitsoja, päätin uusia kaivertamisen jälleen tänä vuonna. Tosin täytyy todeta, että kurpitsan kaivertaminen, sen enempää kuin mikään muukaan taiteellisuuteen vivahtava, ei ole minun heiniäni. Mutta teinpähän sen kuitenkin. Sisältä otin talteen siemenet paahdettaviksi ja kurpitsan lihan ruokaan. Tämänvuotisen kurpitsani siemenet olivat hieman sitkeämpää lajia kuin viimevuotisen, mutta niiden puhdistaminen rihmaston- ja hedelmälihan jäämistä onnistui hanan alla perunahansikkailla.

Pääruoaksi pyhäinpäivän viikonlopulle valitsin punajuuri-fetapiiraan. Ja juhlan kunniaksi se muumioitua. Normaalina arkena nuo torttutaikinalevyt ja silmät voi jättää pois.

Muumioitunut punajuuri-fetapiiras

Pohja:
100 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
0,5 tl suolaa
2 rkl kylmää vettä
Täyte:
500 g punajuuria
2 rkl hunajaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
2 tl kuivattua timjamia
0,5 tl suolaa
200 g fetajuustoa (tai sinihomejuustoa)
2 dl ruoka- tai kuohukermaa
2 munaa
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria
Muumiointi:
1 torttutaikinalevy, sulatettu
silmiksi esim. täytetyt oliivit tai porkkanakiekot + fetapalat.

Kuutioi voi kulhoon. Lisää jauhot ja suola. Nypi murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.
Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka (ø 24 cm). Kauli taikina jauhotetulla alustalla ohueksi, hieman vuokaa suuremmaksi levyksi. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Pistele haarukalla. Nosta taikina jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. 
Kuori ja viipaloi punajuuret lohkoiksi (8 lohkoa/punajuuri). Mausta lohkot hunajalla, balsamiviinietikalla, timjamilla ja suolalla. Levitä lohkot leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja kypsennä niitä uunissa 200 ºC n. 30 min.
Lepuutuksen jälkeen esipaista piirakkapohja 200 ºC uunissa alaosassa n. 12-15 min.
Lado paistetut punajuuret esikypsytetylle piirakkapohjalle. Murusta päälle fetajuusto.
Sekoita kerma, munat ja mausteet hyvin keskenään. Valuta seos piirakan päälle tasaisesti.
Leikkaa sulanut torttutaikinalevy ohuiksi suikaleiksi ja levittele suikaleita piirakan päälle muumion käärinliinoiksi. Jätä tilaa silmille ja laita ne paikoilleen. Voitele nauhat kermamunaseosastian pohjalle jääneellä kermamunaseoksella (nauhat vievät niin vähän voiteluainetta, että niitä varten on turha erikseen varata koko kananmunaa).
Paista piirakkaa uunin keskitasolla 200 ºC n. 20-25 min, kunnes täyte hyytyy.
Lähde: Punajuuri-fetapiirakka Kodin Kuvalehti 18/2015

Jälkiruokaan käytin kurpitsasta kaiverretun lihan. Ensin se pitää muuttaa kurpitsasoseeksi, joten lado kurpitsanpalat leivinpaperilla päällystetylle uunipellille (voit halutessasi öljytä paperin) ja kypsennä niitä 200 ºC n. 30 min, kunnes ne ovat pehmeitä. Jos joukossa on ohuempia lastuja, tarkkaile niitä, koska ne kypsyvät nopeammin. Poista kypsät lastut pelliltä, jotta ne eivät pala. Kurpitsat eivät saa palaa vaan vain pehmetä. Soseuta kurpitsa haarukalla. Näistä letuista tulee pulleita ja sisältä samettisia. Lettutaikina ei ole sitä tavanomaisen tyylistä vaan paksua kuin kaurapuuro. Ja paistolämpötilan kanssa saa olla todella varovainen, koska pinta palaa helposti (itse käytin sähkölevyn valintana 2-3).

Kurpitsaletut

2 dl kurpitsasosetta
3,5 dl maitoa (mieluimmin 2,5 dl maitoa ja 1 dl kuohukermaa, jos kotonasi on sitä)
2 munaa
2 rkl hunajaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
voita+öljyä paistamiseen

Sekoita kulhossa hyvin keskenään maito, kurpitsasose, munat ja hunaja.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kuivat aineet muutamassa erässä vatkaten nesteen sekaan.
Käytä paistamiseen voin ja öljyn sekoitusta runsaasti lettupannulla. Paista letut molemmin puolin, varo palamista.
Tarjoile heti vaahterasiirappituorejuuston ja omenasoseen kanssa.

Vaahterasiirappituorejuusto

1 pkt maustamatonta tuorejuustoa
2-3 rkl vaahterasiirappia

Notkista tuorejuustoa sekoittamalla kulhossa. Lisää joukkoon vaahterasiirappia ja sekoita, kunnes seos on tasainen. Lisää tarvittaessa siirappia, jos seos on mielestäsi liian paksua.

Pitihän sitä jotain leipoakin Halloween-illanistujaisia varten. Toinen valitsemistani leivonnaisista on hieman monimutkainen, toinen taas valmistuu 10 minuutissa.

Matomukikakut eli mutakakut mukissa 
2-3 kpl

Taikina:
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
0,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
75 g voita
1 dl tummaa siirappia
1 kananmuna
0,5 dl kermaa tai maitoa
Kypsennys:
630 W, 2 min 30 sek
Koristeluun:
n. 15 g tummaa suklaata/kuppi
Matokarkkeja

Sulata voi mikrossa tai kattilassa. Lisää joukkoon siirappi ja seuraavaksi hyvin sekoittaen muna.
Sekoita kuivat aineet (jauho, kaakaojauhe, leivinjauhe, suola) keskenään. Lisää jauhoseos muutamassa erässä kosteiden aineiden joukkoon hyvin sekoittaen.  Lisää taikinaan lopuksi kerma/maito.
Kaada taikina 2-3 mukiin (omani olivat n. 2 dl mukeja, taikina riitti kahteen kakkuun). Huomaa, että taikina nousee mikrossa, joten jätä ainakin 1/4 mukista tyhjäksi. Taikina laskeutuu hieman mikrotuksen lopettamisen jälkeen.
Kypsennä kakut yksitellen mikrossa n. 630 W 2 min 30 sek. Mikrojen tehot vaihtelevat. Jos haluat sisältä hieman raa'an paistoksen (suklaakohokkaan tapaan), vähennä paistoaikaa noin puolella minuutilla. Tarkkaile mikroa paiston aikana. Jos taikina uhkaa kiehua yli, voi mikron sammuttaa hetkeksi ja odottaa, että taikina laskeutuu. Jäähdytä kakut.
Koristelua varten rouhi suklaasta lastuja ja hieman karkeampia paloja. Leikkaa matokarkit haluamaasi pituuteen tai käytä kokonaisina. Työnnä leikatun madon leikkuupinta suklaarouheen sekaan.
Mutakakut mukissa lähde: http://www.kinuskikissa.fi/mukikakut-mug-cakes/ 

Hämähäkkimuffinsit eli kesäkurpitsa-lakritsimuffinsit
14 kpl

Muffinsit:
2 kananmunaa
2 dl sokeria
3 dl kesäkurpitsaa raasteena (250-300 g)
150 g voita tai margariinia sulatettuna
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 dl mantelirouhetta
1 tl kardemummaa
Kuorrutus:
1 dl kuohukermaa
150 g lakritsitoffeeta (Kicks tai Hopeatoffeepussi)
25 g voita
Hämähäkinverkkokuvio:
1 dl tomusokeria
n. 1 rkl vettä
Hämähäkit:
2 dl vispikermaa
80 g tummaa suklaata
silmätarpeita (vesi-tomusokerikuorrutetta + lakritsipaloja tai kulta- tai hopeapalloströsseliä)
lakumattoa, lakukierteitä, kengännauhoja tai muuta vastaavaa nauhaa

Pese kesäkurpitsa hyvin ja raasta se.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vaahtoon kurpitsaraaste ja sulatettu rasva.
Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, mantelirouhe ja inkivääri keskenään. Siivilöi munavaahtoon varovasti sekoittaen.
Jaa taikina muffinsivuokiin täyttäen n. 2-3 vuoasta. Paista uunin keskitasolla 200 ºC n. 20-25 min. Anna jäähtyä.
Kuorrutetta varten mittaa kattilaan kerma ja paloittele lakritsitoffeet. Kuumenna seos välillä sekoittaen, kunnes karkit ovat täysin sulaneet kermaan. Anna kiehua hetken. Lisää voi ja nosta kattila liedeltä. Anna hieman jäähtyä välillä sekoitellen. Nosta muffinsit pois vuoista uunin ritilän päälle (ritilä tiskialtaan päälle) ja valuta kuorrutetta lusikalla jokaisen muffinsin päälle. Anna rauhassa valua reunoille.
Sekoita hämähäkin verkkoa varten tomusokeri ja vesi tasaiseksi, pursotettavaksi massaksi. Laita massa pursotinpussiin ja tee muffinsien pinnalle 3-4 rengasta keskeltä ulospäin. Vedä tikulla kuorrutteen pintaa keskeltä ulospäin saadaksesi aikaan hämähäkinverkon poikkisäikeet.
Anna kuorrutteen jäähtyä jääkaapissa.
Hämähäkkejä varten vispaa kerma vaahdoksi. Paloittele suklaa ja sulata se mikrossa (n. 250 W) tai vesihauteessa. Sekoita hieman jäähtynyt suklaa kermavaahtoon. Laita seos pursotinpussiin tai pakastepussiin ja käyttäen ohutta tyllaa tai pakastepussiin leikattua pientä reikää, pursota muffinsin päälle isompi pallo vaahtoa vartaloksi ja pienempi pallo pääksi. Laita silmät paikalleen päähän. Leikkaa lakumatto tai lakukierre veitsellä säikeiksi. Katko jalkamateriaali sopivan pituisiksi pätkiksi ja tee pätkistä jalkoja työntämällä toinen pää suklaakermavaahtoon. 
Säilytä muffinseja jääkaapissa tarjoiluun asti.
Hämähäkit lähde: http://www.kinuskikissa.fi/hamahakkimuffinssit/?hakusivu=3

Kuten ottamistani kuvista näkyy, minun taiteellisuuteni ja kädentaitoni on osunut sinne, mihin ei aurinko paista. Mutta tällä kertaa tärkeämpiä olivatkin maku ja yritys. Hauskaa Halloweenia. Jos pukeudutte huomenna pelottaviin tai hassuihin asuihin tai puette jälkikasvunne/lemmikkinne, pankaahan blogeihinne tai Facebookiin kivoja pukukuvia.

Kristiina

tiistai 27. lokakuuta 2015

Outi Pakkasen tyyliin

Olin jo jokin aika sitten hankkinut mm. 2 Outi Pakkasen kirjaa pokkareina. Niiden lukeminen vain oli unohtunut, koska syvennyin kirjaston kirjoihin. Nyt kaivoin ne esiin, puhalsin pölyt pois ja tutustuin kirjailijaan, jonka teoksia en aiemmin ollut lukenut.

Ainakin nyt lukemani molemmat kirjat sijoittuvat Helsinkiin. Ruohonleikkaajan päähenkilöt asuvat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samassa talossa. Tai viereisessä. Tai pääkaupunkiseudulla. Terapeutti Merja Itälä on juuri menettänyt aviomiehensä. Eräänä aamuna hän löytää lehdestä miehensä kuolinilmoituksen, jossa on salaperäinen runo ja allekirjoitus "Rakkaasi". Onko miehellä ollut salainen elämä jonkun toisen kanssa? Ei silti, ettäkö Merja itsekään olisi ollut täysin kiltti. Hänellä on ollut suhde asiakkaaseensa Kimmoon, jolla on väkivaltainen vaimo. Merja on lopettanut suhteen, mutta nyt sitä lämmitellään uudestaan. Merja iskee silmänsä myös naapuritalon ikkunassa näkemäänsä remonttimies Jarkkoon.
Herkullisin ja samalla ärsyttävin henkilö kirjassa on talossa asuva, pihatöitä tekevä ja luontoa rakastava Eevamaria Jungman. Nainen on vain 140 cm pitkä, joskus lapselta ja joskus ikäiseltään, jopa ovelalta vaikuttava outolintu. Jolla on myös omat salaisuutensa.
Kun kaikkiin henkilöihin on ensin rauhassa tutustuttu, sattuu murha. Merja Itälä löytyy kotoaan kuolleena. Ruohonleikkaajassa ei mitenkään mässäillä murhan verisyydellä, vaan tutkitaan lähinnä ihmisiä, heidän luonteitaan ja tapojaan sekä ihmisten välisiä suhteita. Vaikka kirjassa murhaa varsinaisesti tutkivat poliisit, mitään suurta yksittäistä etsivää ei kirjasta löydy eivätkä poliisit ratkaise murhaa. Se, kenen tarinaa takautumina tarkastellaan kursivoiduissa kappaleissa kirjassa, selviää hiljalleen loppua kohti. Kevyttä, sujuvaa, jännityksen säilyttävää luettavaa.

Graafikko Anna Laine on palannut joulun aikaan työmatkalta. Seuraavana päivänä hänen ovikellonsa soi ja oven takana on nuori nainen, Vilma Saario, uusi naapuri. Näin alkaa Toinen kerros. Naapuri on outo tyyppi, jonka perhe-elämä on vinksallaan ja joka kertoo kuulevansa ääniä. Vilman isä on uusissa naimisissa Vilman entisen luokkatoverin kanssa ja äiti on keskittynyt ensin pappina ja sitten terapeuttina auttamaan muita ihmisiä, mutta ei pysty auttamaan tytärtään. Vilma on säikky, epäluuloinen ja välttelee ihmisiä. Hieman omituista käytöstä kukkakaupan omistajalta. Anna Laine taas on paitsi ihanan, lihavan mäyräkoiran Juuson omistaja ja graafikko, myös intohimoinen ruoan laittaja.
Kun Vilma toisen kerran ilmestyy Annan ovelle, kyse on jo vakavammasta. Talossa asuva homoseksuaali Matti, joka tuntui olevan jonkinlaisessa ystävyys- tai olemassaolosuhteessa kirjan jokaiseen naishenkilöön, löytyy murhattuna. Asia kiinnostaa Annaa, joka alkaa hiljalleen syventyä henkilöihin Matin elämässä ja miettimään murhaajaa.
Kirja edetään leppoisan, sujuvan soljunnan merkeissä. Ei liika verta tai väkivaltaa, vaan ennemminkin jälleen ihmisten ja ihmissuhteiden tutkimista. Jotenkin Pakkasen kirjoja lukiessa jännitystä ylläpitävät erilaiset ihmiset ja välillä tuntuu, ettei ole väliä, vaikka murha ei selviäisikään. Vaan on se sitten toisaalta mukavakin, kun tekijä lopussa löytyy. Plussana kirjan lopussa ovat reseptit ruoista, joita Anna kokkaan kirjassa.

Kohta alkavat pikku pakkaset, tulee mahdollinen ensilumi, myrskyt ja vesisateet. Se tietää lisääntyvää aikaa lukuharrastukselle ja vaikkapa jouluiselle askartelulle. Tai kutomiselle. Huomenna täytyy ehdottomasti käydä vilkaisemassa Kirjaston yötä pääkirjastossa. Ja torstaina velä ainakin kerran REKOssa hakemassa hieman erikoisempia vihanneksia. Käykäähän tekin, ainakin Vaasassa asuvat, vilkaisemassa tarjontaa.

Kristiina

Piilossa - Hidden

Katso hieman yläviistosta, niin näet vasemmanpuoleisen kissan korvatkin.


Piilossa makkarin keskellä on pesä kissaperheellä
-Maija Simojokea mukaillen

Pieni Lintu - MakroTex challenge

maanantai 26. lokakuuta 2015

Scavenger Hunt Sunday

This weeks topics are:
Leaves
A Hat
Stop
My Town
Up

These are my photos:

Leaves
There are still some colorful leaves left








A Hat
A strange fur hat on my hat rack








Stop
Clearly this sign didn't stop some vehicle - it just drove into it








My Town
From upper left: Prison, Courthouse, Marina, Park view








Up
Ready to jump




image-in-ing

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Juureksia, kalaa ja tarjoushedelmiä

Perjantaina oli jälleen aika laittaa viikonlopuksi jotain hieman monimutkaisempaa. Koska halusin edelleen käyttää kotimaisia kauden sesonkituotteita eli juureksia, olivat uunijuurekset oikeastaan looginen vaihtoehto. Sitä pelkistetymmässä muodossa ne esiintyvät vain tuoreraasteessa. Juurekset yksinään kuulostivat tylsältä, joten valitsin kaveriksi lohen myös uunissa valmistettuna. Näin ne saisi kypsytettyä yhdessä. Pelkkä kala ja juurekset tuntuivat hieman kuivalta, jokin soosi piti lisätä yhdistelmään. Olisin toki voinut tehdä kylmän kermaviili-munakastikkeen tai sen lämpimän version (maitokastike + kananmuna). Olin kuitenkin jonkun nettiseikkailuni aikana törmännyt kreikkalaisen muna-sitruunakastikkeen (Avgolemono) käsitteeseen. Se kuulosti kalan kanssa osuvalta, joten valinta osui siihen. Mukaan ei tarvittu enää kuin salaatti käyttäen paikallisessa kaupassa tarjouksessa ollutta persimonia.

Uunijuurekset

porkkanaa
lanttua
perunaa
sipulia
punajuurta
(1-2 valkosipulin kynttä murskattuna)
suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta timjamia (tai kuivattua)
n. 4 rkl öljyä

Kuori juurekset ja lohko ne. Laita lohkot punajuurta lukuun ottamatta uunivuokaan, ripottele päälle suolaa, mustapippuria, timjamia ja murskattua valkosipulia.  Lisää sekaan öljy ja sekoita hyvin, jotta mausteet leviävät tasaisesti. Lisää sitten joukkoon punajuurilohkot ja sekoita nopeasti vielä kerran (näin vältyt siltä, että koko annos muuttuu punajuuren väriseksi).
Paista 200 ºC 30 min ja alenna sitten uunin lämpötila 175 ºC. Paista juureksia vielä 25-30 min. Voi lykätä samaan aikaan lämpötilan alentamisen kanssa myös lohen uuniin.

Fenkolinen uunilohi

1 (n. 800 g) lohifilee
öljyä
suolaa
1/2 tl murskattua viherpippuria
1/2 sitruunan mehu
n. 120 g tuoretta fenkolia tai 1-1 1/2 tl fenkolinsiemeniä

Öljyä paistoastia ja nosta lohifilee sille nahkapuoli alaspäin. Tee loheen poikittaisia, melkein nahkaan asti ulottuvia viiltoja n. 2 cm päähän toisistaan. Ripottele lohen päälle suolaa ja murskattua viherpippuria (viherpippuri on niin rapeata, että sen voi halutessaan murskata kämmenellä). Koita saada mausteita myös sisälle viiltoihin. Valuta kalan päälle sitruunamehu. Silppua tuore fenkoli tai murskaa fenkolinsiemenet ja levitä myös ne lohen päälle ja viiltoihin.
Paista lohta 175 ºC 25-30 min, viimeiset 10 min uunin ylätasolla. Ota kypsä lohi uunista ja anna sen tasaantua n. 10 min foliolla peitettynä.

Muna-sitruunakastike

2,4 dl vettä
1/2 vihannesliemikuutio
3 kananmunaa (huoneenlämpöisiä)
2 sitruunan mehu (huoneenlämpöinen)
suolaa

Kiehauta vesi kattilassa ja sulata siihen vihannesliemikuutio. Nosta kattila pois liedeltä ja anna hieman jäähtyä. Älä hosu ja käytä kiehuvan kuumaa lientä, munista tulee muuten kokkelia.
Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa ne hyvin sekaisin. Purista sitruunoista mehu ja lisää se vähitellen kananmunien joukkoon vatkaten.
Lisää munien joukkoon pieni määrä lämmintä vihanneslientä koko ajan vatkaten. Jatka pienien vihannesliemierien lisäämistä munien joukkoon, kunnes munaseoksen lämpötila on sama kuin kattilassa olevan vihannesliemen. Ole varovainen vihanneslientä lisäillessäsi, etteivät munasi muutu munakokkeliksi.
Kun munaseos on saman lämpöinen kuin kattilassa jäljellä oleva vihannesliemi, kaada munaseos varovasti kattilaan siellä olevan liemen joukkoon. Nosta kattila takaisin liedelle ja lämmitä kastikeainesta lähelle kiehumispistettä (älä anna kiehahtaa) koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Itse käytin tässä prosessissa levyn lämpötilanvalintaa 1. Vatkaaminen kestää n. 5-15 min (riippuen siitä, kuinka kylmäksi seos on päässyt). Kastikkeen saottua nosta kattila liedeltä ja lisää tarvittaessa suolaa (voit lisätä myös yrttejä tai mausteita makusi mukaan).
Tästä kastikkeesta on myös "taattu onnistuminen"-versio sekä vielä monimutkaisempi mutta samettisemmaksi sanottu versio. Tämä versio samoin kuin 2 muuta löytyvät englanninkielisinä täältä
Lähde: http://www.mygreekdish.com/cooking-tips-and-advice/the-perfect-egg-lemon-sauce-three-easy-recipes-avgolemono/

Koska ainakin meidän S-Marketissamme ovat granaattiomenat ja persimonit tällä viikolla (ehditte vielä tänään mukaan) uskomattoman hyvässä tarjouksessa, en voinut ohittaa niitä. Mielessäni oli heti tarjouksen nähtyäni ajatus siitä, miten hyvin ne sopisivat jälkiruokaan, salaattiin, välipalaksi ja leivontaan. Nyt viikonloppuruokaa laittaessani tarjoutui tilaisuus käyttää ensimmäisen kerran molempia. Päätin laittaa persimonia salaattiin ja granaattiomenasta värkätä jälkiruoan. Granaattiomenajälkkäri on vanha kunnon appelsiiniriisi, joka on päivitetty uudeksi versioksi.

Persimonisalaatti

n. 100 g erilaisia salaatteja (omani oli salaattisekoitus)
1 persimoni
voita paistamiseen
1 dl suolapähkinöitä (tai muita suosimiasi pähkinöitä)
100 g raejuustoa, halloumia tai fetaa
tuoreita yrttejä (esim. persilja, ruohosipuli jne.)
ripaus suolaa ja mustapippuria
oliiviöljyä, 1/2 sitruunan mehu

Kuori ja kuutioi persimoni. Sulata voi paistinpannussa ja paista kuutioita pannulla 4-5 min. (kuutioiden ei tarvitse ruskistua, vain lämmetä ja hieman pehmetä).
Laita kaikki salaattiainekset kulhoon. Mausta suolalla ja pippurilla, lorauta päälle oliiviöljyä ja sitruunamehu. Sekoita hyvin, että mausteet ja kastikeainekset leviävät tasaisesti.
Alkuperäinen ohje: http://www.mytaste.fi/click/index/957642/fanniilo.com

Granaattiomenariisi

4 dl valmista riisipuuroa tai
1 dl puuroriisiä
1 dl vettä
1/4 tl suolaa
5 dl maitoa
2 granaattiomenaa
2 dl kuohukermaa
0,5 - 0,75 dl sokeria (riippuu siitä, kuinka makeasta pidät)
1 tl vaniljasokeria
(granaattiomenan mehu + ruokalusikallinen sokeria + 1/2 tl sitruunamehua
  tai granaattiomenasiirappia)

Jos edellispäivältä ei ole jäänyt ylimääräistä riisipuuroa, valmista puuro riisipussin ohjeen mukaan. Anna jäähtyä.
Nosta siivilä kulhon päälle. Jotta saisit siemenet helposti irtoamaan granaattiomenasta, pyörittele omenaa hetken aikaa leikkuulaudalla (kuuluu kiva rutina). Leikkaa siivilän päällä omena halki keskeltä vaakatasossa. Käännä leikkuupinta siivilään päin ja naputtele kauhalla, puisella paistinlastalla tai veitsen perällä omenaa napakasti eri puolilta. Siemenet putoavat siivilään ja mehu valuu kulhoon. Jäljelle jäävät muutamat siemenet saat helposti irti sormilla, voit tarvittaessa kääntää kuoren nurinpäin. Poista mahdolliset siementen sekaan pudonneet valkoiset kalvonpalat. Kun olet käsitellyt molemmat granaattiomenat, sekoita suurin osa siemenistä riisipuuron sekaan, jätä pieni kourallinen koristeeksi.
Vatkaa kerma. Kun se alkaa vaahtoutua, lisää joukkoon sokeri ja vaniljasokeri. Tee napakka kermavaahto. Sekoita kermavaahto riisipuuron sekaan ja nosta jääkaappiin maustumaan.
Jos haluat jälkiruokaan kastikkeen eikä sinulla ole granaattiomenasiirappia, kaada talteen ottamasi mehu mikronkestävään astiaan, lisää joukkoon sokeri ja sitruunan mehu ja lämmitä mehua mikrossa 2 min. Jäähdytä.

Tulen palaamaan granaattiomenoihin ja persimoneihin vielä ensi viikolla. Mieleni pohjalla väijyy nimittäin vielä näiden hedelmien käyttö leivonnassa ja esim. välipalana.

Kristiina

perjantai 23. lokakuuta 2015

Sähkölaskuja ja REKO-ostoksia

Minulla on kahden sähkölaskun talous eli sähkönsiirtolasku tulee yhdeltä yritykseltä ja sähkölasku toiselta. Laskut tulevat kuukauden välein toisistaan. Joskus maailman aikaan ne olivat suunnilleen samansuuruisia Sain hiljan sähkölaskun ja rupesin muistelemaan, että se toinen taisi olla aikasen paljon suurempi. Ei kun kaivamaan se sähkönsiirtolasku esiin. Ja totta ihme, sähkönsiirtolasku oli melkein puolta suurempi kuin varsinainen sähkölasku. Rapsuttelin päätäni niin, että tikkuja irtosi. Nyt voisi joku asiaa tunteva selittää minulle, miksi sähkön siirto maksaa kaksi kertaa niin paljon kun varsinainen sähkö. Miten asia on päässyt sellaiseksi, että käytännössä sähkön kilpailuttaminen, jota aikanaan niin paljon mainostettiin, tuntuu tänä päivänä aivan turhalta? Siitä sähkönsiirrosta kun on kuitenkin pakko maksaa paikalliselle sähköyhtiölle ja sen osuus on 2/3 koko sähkön kulutuksen kustannuksista. Ilmeisesti sähköyhtiöt, jotka kilpailutuksen vuoksi menettivät aikanaan puolet sähkölaskun tuotosta asiakkaan vaihtaessa yhtiötä, ottavat takaisin menetyksensä korottamalla sähkönsiirron kustannuksia ja keräävät näin tarvittavat voitot omistajilleen. Sillä sehän on tosiasia, että sähköyhtiöt ovat omistajilleen erittäin tuottoisia laitoksia. Vaasan Sähkö-konserni tuotti esim. viime vuonna voittoa lähes 28 milj. euroa ja jakoi yli 200,- euroa/osake osinkoa. Suurin, lähes ainoa omistaja on muuten Vaasan kaupunki. 

Sitten mukavampiin asioihin. Kävin eilen hakemassa REKOsta tilaamiani tavaroita. Itse reissu oli inhottavaakin inhottavampi, koska satoi mennen tullen. No oli siinä välissä pientä taukoa, mutta taivas otti senkin tauon takaisin nakkaamalla vettä entistä rankemmin kotiinpaluumatkani aikana. Lisämausteena kurjuuteen oli se, että vesisateessa pyöräilyvauhti on hitaampaa kuin kuivalla ilmalla. Matka, jonka taitan yleensä 1/2 tunnissa, kesti tänään lähemmäs tunnin. En ole aikoihin, suihkua lukuun ottamatta, ollut niin märkä kuin eilen. Hauskaa oli, kun kotona riisuin sadeviitan ja otin sen taskusta tavarani (ne olivat onneksi muovipussissa), niin taskun pohjalla lillui vesi. Ei oikein hyvä juttu.
Mutta ne REKOsta hankitut tavarat. Tulihan sitä taas tilattua yhtä ja toista. Iloitsen siitä, että sain viime hetkessä, myyjän (Sofie Sjö) haettua metsästä täydennystä, hankittua 2 litraa suppilovahveroita. Kun en itse ole vielä niitä löytänyt. Josko nyt, kun niitä on varastossa, paineet poistuisivat ja suppiksia alkaisi löytyä. Punajuuria (FinneFarm) piti hankkia, koska omani epäonnistuivat jälleen kerran. En ole kertaakaan 4 vuoden aikana onnistunut kasvattamaan punajuuria. Missä lienee vika?  Sama koski persiljaa (Johanna Nyberg), ruukkupersiljani on hoivasta huolimatta turhan harvanlainen. Luomuporkkanoita (Kim Jungarå) tarttui mukaan pari kiloa, kun oman maan antimet eivät olleet tarpeeksi runsaat riittääkseen koko vuodeksi. Kassiin sujahti myös viime vuoden Suomen paras leipomo-kisan voittajan Aroma Bagerin feta-yrttimaalaisleipä, satsi leipäjuustoa (Jukkola Food) ja purkki Unelmapiparjuurta (Brita Herler).

Miten ihana oli, kun reissun jälkeen märät vaatteet oli saatu kuivumaan, sukat vaihdettu ja tavarat purettu, tehdä iltapalaa.  Suikaloin kurkkua ja porkkanoita dippausta varten ja tein niiden kanssa Raita-kastikkeen. Sovelsin tuota linkin takaa löytyvää reseptiä siten, että halkaisin kurkunpalani (n. 15 cm), poistin puolikkaista siemenet ja raastoin kurkun. Samoin raastoin sekaan yhden valkosipulin kynnen. Lisäksi veistin vastaleivotusta maalaisleivästäni siivun ja laitoin päälle leipäjuustoa. Kyytipojaksi mukillinen vaniljalla maustettua vihreätä teetä. Joten te osattomat, kuolatkaa. Tai menkää esim. Kauppahalliin tai hyvään kauppaan ostoksille ja tehkää itsellenne herkullista iltapalaa tulevina iltoina, toki oman makunne mukaisesti.

Kristiina

tiistai 20. lokakuuta 2015

Vastaus haasteeseen

Jestas, kun yllätyin perjantain kauppareissulla. Menin paikalliskauppaan ja siellä olivat tulleet myyntiin joulusuklaat ja -paperit. Jouluun on aikaa yli 2 kuukautta. Mielestäni on lievää liioittelua aloittaa joulutavaroiden myynti jo nyt. Sanotaan, että joulu on kaupallistunut ja sen tyrkyttäminen kaupoissa yli 2 kuukautta ennen varsinaista juhlapäivää on yliampuvaa rahastamista.  Kai Suomen taloudella menee niin huonosti, että halutaan varmistaa kunnon joulumyynnin tuotot myymällä joulukrääsää tosi pitkällä aikavälillä. Kaupan ala kai toivoo, että ihmiset kuluttavat jouluun enemmän kun tavaraa kerran on tarjoilla. Joulublogit ym. ymmärrän, koska niissä on usein askarteluvinkkejä ja pakastettavia ruokia, joita voi tehdä jo nyt ja jotka vaativat valmistautumista ja välineiden hankintaa. Mutta en kauppoja.

Kotihengetär heitti viime viikolla haasteen vastata kymmeneen kysymykseen. Tässä olisi näitä minun vastauksiani:

Mitä reseptiä et uskaltaisi kokeilla: Ainakaan kokonaisista äyriäisistä tehtyjä ruokia. Menisivät isot rahat todennäköisesti hukkaan. Itämaiset ruoat, joihin tarvitaan kasa mitä erilaisempia mausteita ja aineita. Se taas johtuu laiskuudesta, en viitsi lähteä metsästämään aineosia. Haggis, voisi tulla oksennus valmistaessa.

Haggis on a platter

Onnistuu-aina-reseptini: Marja- ja hedelmäpiirakat, suklaakakku (siis kuivakakku). Makaronilaatikko, jauhemaksakastike. 


Viikon paras syömäni ateria oli: No viikonlopuksi pitkästä aikaa laitettu kaalilaatikko tietenkin. 


Taloustyö, josta oikeasti tykkään: Kun laittelen puhdasta, kuivaa pyykkiä pesutuvan jälkeen kaappeihin. Tulipahan sekin työ tehtyä.

Taloustyö, jota vältän viimeiseen asti: Tiskaus


Hyvät tapani: Ulkoilu. Toivotan kissoille jokaiselle erikseen illalla hyvä yötä. Tiedonhalu.


Huonot tapani: Oi voi, eivät ne tähän mahdu. Pitää valita muutama. Tupakointi. Vastemielisten kotitöiden kanssa kupastelu. Syvennyn joskus hyvään kirjaan niin, että en tiedä mitä ympärillä tapahtuu tai miten aika kuluu.


Kekkerit pelastava niksini: Etukäteissuunnittelu ja -valmistelu

Ärsyttävä etikettivirhe: Jos omistani puhutaan, niin ennemmin tai myöhemmin otan kengät pois jalasta. Jos ei muuten, niin pöydän alla. Jos yleisesti, niin toisen puhumisen jatkuva keskeyttäminen.


Mottoni: Elämässä ei ole muuta pakkoa kuin käydä vessassa tai kuolla ja jos ei käy vessassa, kuolee.
Kristiina

Nostalgia



Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja. Ne tahtoisin niin elää uudelleen
-Reino Bäckman

Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Suomalaista kotiruokaa

Erilaisten kokeilujen jälkeen on aina välillä kiva palata tavallisen kotiruoan pariin. Ja voihan niihinkin kokeilla aina salavihkaa jotain uusia yrttejä ja mausteita. Tällä kertaa valitsin kauden tuotteista kaalin todettuani, etten ollut aikoihin tehnyt kaali-jauhelihalaatikkoa. Olen pitkään tehnyt hieman helpompaa ja nopeammin valmistuvaa versiota eli kaali-jauhelihapataa. Käytin laatikkooni ohrasuurimoita, mutta ne voi halutessaan surutta vaihtaa riisiksi.

 

Kaalilaatikko

1 dl ohrasuurimoita tai riisiä
1 tl suolaa
vettä pakkauksen pääruoan lisäkkeen ohjeen mukaan mukaan
400 g jauhelihaa
voi-rypsiöljyseosta paistamiseen
ripaus suolaa ja mustapippuria
1 kg keräkaalia
1 iso sipuli
öljyä
3 rkl siirappia
2 tl kuivattua meiramia
1 tl suolaa
1 tl kuivattua minttua
2 tl hienonnettua persiljaa
1/2 sitruunan mehu
4 +2 dl lihalientä
Pinnalle:
2 rkl voita
n. 1/2 dl korppujauhoja (riippuu vuoasta)

Kypsennä ohrasuurimot tai riisi suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan.
Ruskista jauheliha voin ja öljyn seoksessa kuumalla paistinpannulla. Voit tarvittaessa paistaa jauhelihan kahdessa erässä. Ruskista jauheliha kunnolla, se antaa makua laatikolle. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Suikaloi kaali. Hienonna sipuli. Laita öljyä ison kattilan pohjalle, kuumenna keskilämmöllä. Kuullota kaalisuikaleita ja sipulia kattilassa 5-10 min, kunnes ne pehmenevät hieman. Nosta kattila pois liedeltä.
Lisää hieman kasaan menneen kaali-sipuliseoksen joukkoon paistettu jauheliha, kypsät ohrasuurimot, siirappi ja mausteet sekä sitruunan mehu. Sekoita kaikki hyvin keskenään.
Voitele uunivuoka ja kaada kattilan sisältö vuokaan. Kaada päälle 4 dl lihalientä.
Jaa voi nokareiksi ja laita ne laatikon pinnalle. Ripottele päälle korppujauhoja rapean pinnan saamiseksi.
Kuumenna uuni 175 ºC. Kaalilaatikko vaatii pitkän haudutusajan. Tämän kokoista laatikkoa saa surutta hauduttaa ainakin 2 h uunin alatasolla. Jos laatikko uhkaa tummua liikaa, peitä vuoka kannella tai foliolla tai laske lämpötilaa (paitsi jos pidät tummasta pinnasta, kuten minä).
Tarjoa puolukkasurvoksen tai -hillon kera.

Koska oli viikonloppu, ajattelin laatikon kaveriksi tekaista jotain kivaa jälkiruokaa. Siinäkin valitsin perinteistä, jota en ole tehnyt pitkään aikaan. Köyhiin ritareihin valittavan leivän tai pullan tulee olla hieman kuivahtanutta, liian tuoreesta tulee löysiä ritareita.

Köyhät ritarit

8 viipaletta hieman kuivahtanutta ranskanleipää tai pullapitkoa
1 muna
1 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
voita paistamiseen
Päälle:
mansikkahilloa (tai karamellisoituja omenaviipaleita)
vaniljakermavaahtoa

Köyhien ritarien teko kannattaa aloittaa vatkaamalla kermavaahto ja laittamalla valmis vaahto jääkaappiin odottamaan. Jos laitat päälle karamellisoituja omenaviipaleita (ne löytyvät Reseptejä-välilehdeltä ohjeesta Omenaletut ja karamellisoidut omenat), valmista myös ne odottamaan ennen ritarien paistoa.
Vatkaa munan rakenne rikki. Vatkaa sekaan maito, kerma, vaniljasokeri ja kaneli.
Sulata voi paistinpannulla. Kasta leipä- tai pullaviipaleet maitoon molemmin puolin. Paista viipaleet pannulla kullanruskeiksi ja rapeiksi.
Levitä paistettujen ritarien päälle hillo tai omenaviipaleet ja kruuna komeus kermavaahdolla.

Olen saanut Kotihengettäreltä haasteen vastata kymmeneen ruoka-aiheiseen kysymykseen. Omat vastaukseni kerron teille seuraavassa postauksessa tiistaina 20.10.

Kristiina

tiistai 13. lokakuuta 2015

Harmaa talous kuriin pizzapoliiseilla

Törmäsin yllättävään uutiseen. Poliisi jahtaa alle 6 euroa maksavia pizzoja. Voi hyvätön tavaton. Meillä valitetaan poliisien resurssien puutteesta ja pienistä palkoista ja mihin sitten voimavaroja käytetään? Pizzojen jahtaamiseen. Menkää koska vaan tavalliseen markettiin, jossa on maksettavana henkilöstökulut, kiinteistökulut ja muut kiinteät kulut. Sekä muuttuvat kulut sen lisäksi. Ja silti sieltä saatte pizzanne reilusti alle 6 euroa. Mutta jonkun älypoliisin mielestä pizzayrittäjä ei tarjouksella saa myydä pizzaansa halvalla. Itse käyn pizzalla tai haen pizzan kotiin pari kertaa vuodessa ja olen aina saanut ostoksistani kuitin. Sitä paitsi, useimmat ostavat nykyisin pikku pizzerioistakin kortilla, joten jokainen ostos kirjautuu yrittäjän tuloihin automaattisesti.

Miksi minulle tulee tunne, että tämä harmaan talouden jahtaaminen on ajautunut aivan väärille urille. Miljoonayhtiöt siirtävät varansa ulkomaille eivätkä maksa veroja Suomeen, mutta jahtaavatko poliisit heitä yhtä tarmokkaasti? Tai rakennusliikkeitä, jotka käyttävät pimeitä alihankkijoita ja alipalkattuja virolaisrakentajia? Ei toki, vaikka TV:n ajankohtaisohjelmat ja sanomalehdet ovat täynnä uutisia niistä. Sen sijaan harmaata taloutta yritetään saada kuriin pizzojen hinnalla. En tiedä, nauraako mahansa kipeäksi vai itkeäkö, niin tohelolta tämä uutinen tuntuu.

Kristiina

Lokakuu - October



Kellastuu jo koivunlehti, pimeäkin tulla ehti, tuvan nurkkaan lämpimään, mirri tuli kehräämään.
-birgitmummu.vikki.fi

image-in-ingPieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Vielä virtaa ja Sticky bun

Niin sanottuna kesäaikana näytettiin jälleen kerran uusintoja. Vaikka inhoan niitä, on yksi ohjelma, jonka ehdoton fani olen. Nimittäin englantilaissarja Vielä virtaa. On riemastuttavaa nähdä, miten sarjan ukkelit töpeksivät kerta toisensa jälkeen. Vaimojen ollessa vastakohtaisesti äärettömän rumia, ankaria ja tuomitsevia. Ja kuitenkin pitävän miehistään kiinni kynsin hampain. Mutta ne ukkojen töppäilyt ja yritykset. Joko katsoin suorana tai nauhalta nämä uusintajaksot ja ne saivat minut aivan yhtä hilpeäksi kuin joskus aikanaan, kun ne näytettiin ensimmäisen kerran. Sääli, että niiden kesäaika loppui. Yksi asia sarjan jaksoista jäi kuitenkin vaivaamaa. Aina kun ukkelit menivät teehuoneeseen ja tilasivat pullia, he pyysivät yhden Sticky bun-pullan. TV-ohjelmassa pulla näytti vain pullalta, jonka päälle oli laitettu tomusokerikuorrutus. Aloin tutkia asiaa ja selvisi, että englantilaisen Sticky bunnin lisäksi oli myös amerikkalainen versio. Ei auttanut kuin kokeilla.

Amerikkalaistyylinen Sticky bun on ikään kuin sekoitus Boston-kakusta ja Keikauskakusta. Ja mikä siinä oli mukavinta, kun se on valmis, sen voi helposti erotella erillisiksi pulliksi. Oma versioni poikkesi erilaisista ohjeista siinä, että alkuperäisissä versioissa kaikissa päälle laitettiin pilkottuja pekaanipähkinöitä. Koska minulla ei sattunut olemaan niitä kotona, käytin tilalle manteli- ja hasselpähkinärouhetta. Ei pullista hassumpia tullut niitäkään käyttäen. Lämpiminä pullat olivat aika äkkimakeita, mutta niiden jäähdyttyä maku oli mukava ja ennen kaikkea pullat olivat pehmeitä ja sopivan meheviä.

Sticky bun eli tahmapulla

2,5 dl maitoa
0,75 dl sokeria
2 tl kardemummaa
1 tl suolaa
1 pss kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa
6,5 dl vehnäjauhoja
75 g voita tai margariinia
(1 kananmuna voiteluun)
Täyte:
voita tai margariinia
sokeria
kanelia
Vuokaan alle:
Hasselpähkinä- ja mantelirouhetta (tai pekaanipähkinöitä hieman pilkottuna)
75 g voita tai margariinia
1 dl fariinisokeria
0,25 dl vaahterasiirappia
0,25 dl siirappia

Aloitetaan tekemällä tavallinen pullataikina.
Kaada maito kulhoon. Jos käytät kuivahiivaa, lämmitä se 42 ºC. Jos käytät tuorehiivaa, nesteen tulee olla kädenlämpöistä. (36 ºC). Lisää maitoon sokeri, kardemumma ja suola sekä tuorehiivaa käytettäessä hiiva murusina. Katso, että tuorehiiva liukenee nesteeseen. Jos käytät kuivahiivaa, sekoita hiiva 1 dl vehnäjauhoja ja sekoita ne nesteeseen. Lisää loput jauhot vähitellen, kunnes taikina on notkeaa, muttei kovaa.Lisää lopuksi pehmeä rasva ja vaivaa taikinaa, kunnes se on tasaista. Anna kohota liinalla peitettynä huoneenlämmössä n. 1 h.
Laita irtopohja- tai uunivuoan (Ø 24 cm) pohjalle leivinpaperi ja levitä pähkinärouhe tasaisesti pohjalle.
Sulata alle tuleva 75 g rasvaa ja lisää joukkoon fariinisokeri. Nosta kattila hellalta ja lisää joukkon siirapit (voit käyttää siirappiyhdistelmän sijasta vain 0,5 dl tavallista siirappia). Anna seoksen jäähtyä hetki, sekoita välillä. Kaada sekoitus vuokaan ja tarkasta, että pähkinät ovat tasaisesti levittäytyneitä.
Kauli pullataikinasta n. 40 x 30 cm levy. Levitä sille pehmeä margariini tai voi, sokeria hillitysti ja kanelia. Rullaa levy pitkältä sivulta alkaen rullaksi. Leikkaa levy 12 palaksi. Levitä palat vuokaan ympyrän muotoon (viimeinen pala keskelle) leikkauspinta ylöspäin väljästi jättäen väliin rakoja kohoamisvaraksi. Anna kohota n. 30 min. liinalla peitettynä huoneenlämmössä.
Halutessa pullat voi voidella kananmunalla ennen uuniin laittoa, mutta se ei ole tarpeellista, koska yläpuoli on itse asiassa pohja. 
Lämmitä uuni 200 ºC. Nosta vuoka uuniin alimmalle tasolle. Jos käytät irtopohjavuokaa, nosta se uuniin leivinpaperilla päällystetyllä uunipellillä siltä varalta, että mahdollisesti vuoasta valuva rasva ei sotke uunia. Paista kakkua n. 25 min. Jos pullat näyttävät ruskistuvan liikaa, peitä vuoka paiston loppuvaiheessa leivinpaperilla.
Anna kakun levätä uunista oton jälkeen nurinpäin käännettynä lautasella n. 5 min ennen vuoan poistoa. Poista vuoka ja kun kakku on tarpeeksi jäähtynyt, erottele halutessasi palat erillisiksi pulliksi. Voit tarjoilla sen myös Boston-kakun tapaan yhtenä kakkuna.

Kristiina

maanantai 5. lokakuuta 2015

Raivostus lientyi noin millimetrin

Hieman helpotti, kun vaihtamalla blogin mallia sain otsikon takaisin. Tosin siinä operaatiossa katosivat kaikki tekemäni muotoilut ja HTML-koodimuutokset. Joten tällä hetkellä ollaan samassa pisteessä, jossa oltiin 1,5 vuotta sitten. Voi räkä. Syksyllä on muutakin touhuamista, mutta kun kylmät, pimeät päivät palaavat, saan taas aikaa tehdä ruuvaukset uudestaan. Siihen asti saatte ihailla vain perusmalli. Pyydän etukäteen anteeksi ankeata ulkonäköä. Siis ei minun, vaan blogin. Koittakaa jaksaa roikkua mukana.

Kristiina

torstai 1. lokakuuta 2015

Nyt raivostuttaa

Kuten huomaatte, blogillani ei ole enää nimeä. Syynä on Bloggerin ylläpitäjä Google. Ajattelin vaihtaa otsikon syksyiseksi ja miten kävikään. Kun poistin kesäisen otsikon, en saanut enää tilalle uutta otsikkoa. Sähköpostit Googlelle eivät ole antaneet mitään vastausta ja Googlen Suomen osastoille ei saa puhelinyhteyttä. He eivät julkaise suomalaisia puhelinnumeroitaan. Numerotiedustelusta saamani numero meni Fonectalle, jolla ei ollut heidän yhteysnumeroitaan. Joten yhteyttä ei saa, sähköposteihin ei vastata ja Blogger ei toimi. Mitähän salattavaa Googlella on niin paljon, ettei edes puhelinnumeroita jukaista? Itse olen ainakin sen oppinut, että rehellinen yritys julkaisee yhteystietonsa. Täytyy ilmeisesti vaihtaa blogi toiselle alustalle.

Kristiina

Hallitusta ja kybertarkkailua

Viime viikkoina on tapahtunut niin paljon, että ajankohtaisista asioista on vaikea valita sitä, josta puhuisi. Hallituksemme kuristaa eläkeläiset, nuoret, työttömät ja vähällä toimeen tulevat terveydenhoitohenkilökunnan, poliisit, palomiehet, kaupan myyjät ym. melkein rahattomiksi. Hätää kärsiviä pakolaisia vastaan hyökätään polttopulloin ja Ku Klux Klan-asuin. Olemmeko me suomalaiset höyrähtäneet lopullisesti?
Tosin tänne tulleista pakolaisista täytyy ihmetellä, että suurin osa on nuoria miehiä. Toki he ovat suuressa vaarassa joutua aseelliseen konfliktiin, mutta ennen oli hyvä periaate. Naiset ja lapset ensin (vaikka heikoille jäille). Joten kaipaisin turvapaikan hakijoiden joukkoon enemmän niitä heikoimpia ja vähemmän niitä nuoria miehiä. Joista tosin saadaan hyviä työntekijöitä, mutta tuskin esimerkiksi sairaanhoitajia. Mutta se siitä.

Enemmän minua nauratti uutinen poliitikkojen puhelin- ja kybervakoilusta. Tai ei ehkä naurattanut, mutta huvitti. Kuka meistä ei ole tietoinen, että matka- tai älypuhelinta voidaan helposti kuunnella? Tai tietokoneeseen asentaa virus, jolla sitä voidaan seurata? Ensiksi mieleeni tuli, että minun matkapuhelintani saa seurata koska vain. Nimittäin kun kärsii univaikeuksista. Jos jaaritteluni äitini kanssa säästä ja kasveista tai Tytsyn kanssa eläimistä ja ostoksista eivät auta ketään vaipumaan uneen, niin mikä sitten? Tai läpänheitto ystävättärieni kanssa. Isommassa kuviossa ajatelkaahan sitä raukkaa, joka seuraa Stubbin twiittauksia. Tai Soinin keskusteluja hänen koittaessaan pitää porukat aisoissa. Hih. Mutta se on tätä päivää. Jokaisen pitäisi tietää, että henkilökohtaisia asioita ei puhuta matkapuhelimessa. Tietokoneen virustorjunta ja palomuurit pidetään kunnossa. Sitä paitsi, suurvallolla tai pienemmiläkin on niin hyvät järjestelmät, että mitä tahansa voidaan vakoilla. Niin että eipä ihmetellä tuollaista asiaa, vaan kirjoitetaan vaikka kirjeitä. Tai ei sittenkään, käytetään kirjekyyhkyjä. Tai hoidetaan yksityisasiat kasvokkain, jätetään väliin se elektronisten välineiden ja somen käyttö. Somessa julkaistaan se, mitä ulospäin halutaan itsestään kertoa (kuten kissankuvat) ja loppu pidetään omana tietona.

Kristiina