Google Website Translator

perjantai 30. joulukuuta 2016

Pauketta

Tulossa on taas huomenna se päivä vuodesta, jolloin useat eläintenomistajat ovat lirissä. Nimittäin uuden vuoden aatto ilotulituksineen. Jotkut eläimet pitävät ilotulituksista, mutta useimmat niistä kuitenkin pelkäävät tai inhoavat sen pauketta. Itselläni on 4 kissaa, joista kolme viettää uudenvuoden peiton alla ja yksi katselee kanssani ilotulitusta. Meillä on lupa laillisesti paukutella klo 18.00 alkaen uudenvuoden aattona.  Silti en ymmärrä vanhempia, jotka ostavat jälkikasvulleen papatteja ja kiinanpommeja ja lähettävät kersansa ulos paukuttelemaan niitä. Pauke alkaa jo ennen aikarajaa, joskus jopa edellisenä päivänä ja jatkuu koko uudenvuoden aaton. Itse pidän ilotulituksesta ja sen katselemisesta, mutta onko sen paukkeen pakko alkaa edellisenä iltana ja jatkua uudenvuodenaattona läpi yön? Kun kymmenen ikäiset poikalapset, joilla ei ole edes oikeutta ostaa ilotulitteita, heittelevät papatteja jalkoihin tai parvekkeelle roiskitaan kiinanpommeja, kasvatuksessa on mennyt jotain vikaan. Joten varsinkin isät, miettikää nyt kahteen kertaan, mitä teette. Teille kaikille muille, lapsien iloksi raketteja lähetteleville turvallisille ja ajatteleville, toivotan

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2017.

Kristiina

perjantai 23. joulukuuta 2016

Jouluvalmisteluja

Joulun ruokavalmistelut ovat täydessä vauhdissa. Ja muukin valmistelu. Mökki on siivottu ja koristeet asetettu paikalleen. Sain kissaomistajien palstalta loistavan vinkin laittaa joulukukka (joka minulla on aina hyasintti ihan tuoksun vuoksi) lasipurkkiin, etteivät nämä kisukaverit olisi niin innokkaita haistelemaan sitä eli suomennettuna kaatamaan. Lista tehtävistä on tehty ja nyt on aika syventyä ruokiin. Tytsyn kanssa sovimme, että tänä vuonna annamme toisillemme itse tehdyt ruokalahjat. Tytsyn lahjatoivomus oli vanilja-salmiakkijäätelö, joten sellainen piti eilen hänelle tekaista. Tapaamme tänään, koska käymme yhdessä hänen isänsä haudalla viemässä kynttilän ja samalla vaihdamme lahjat.

Vanilja-salmiakkijäätelö

Vaniljajäätelö:
3 dl kuohukermaa
3 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
1 dl tomusokeria
1 dl glukoosisiirappia
1 vaniljatanko
Lakritsikastike:
1,5 dl salmiakkimixiä
0,25 dl siirappia
1,25 rkl maissitärkkelystä

Vatkaa kerma ja vaniljasokeri vaahdoksi.
Erottele kananmunan valkuaiset puhtaaseen metalliastiaa ja keltuaiset kulhoon. Vaahdota valkuaiset.
Vaahdota keltuaiset ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi. Halkaise vaniljatanko ja raavi irti siemenet lusikalla. Lisää ne keltuaisvaahtoon ja sekoita massa tasaiseksi. Lisää lopuksi keltuaisvaahtoon glukoosisiirappi ja sekoita.
Lisää keltuaisvaahtoon ensin kermavaahto nuolijalla sekoittaen. Lisää sen jälkeen valkuaisvaahto ja sekoita massa tasaiseksi. Laita jäätelömassa pakastuksenkestävään rasiaan ja rasia pakastimeen. Vatkaa jäätelömassa tasaiseksi tunnin välein 3-4 kertaa pakastuksen aikana.
Tee pakastamisen aikana salmiakkikastike. Sekoita kaikki ainekset kattilassa (maissijauho siivilän läpi). Lämmitä kastiketta, kunnes se sakenee. Jäähdytä.
Viimeisen jäätelön vatkaamisen jälkeen valuta salmiakkikastiketta lusikalla jäätelön pinnalle ja sekoita se lusikalla jäätelön joukkoon niin, että saat jäätelöön aikaiseksi kivat raidat. Jos sekoitat liikaa, saat aikaan salmiakkijäätelön.

En ole koskaan ollut erityinen joulukinkun ystävä ja tänä vuonna äitini on jo liian vanha raahatakseen luunsa Vantaalta Vaasaan. Tytsy taas elää jo omaa elämäänsä omine traditioineen. Tänä vuonna päätin korvata joulupöydän kinkun porsaan sisäfileellä. Toki kuorrutettuna timjamilla ja sinapilla. Sisäfileessä on vain se vika, että siitä ei tule paistettaessa niin paljon "lientä", että se toimisi kastikepohjana. Kastike laatikoiden ja lihan kanssa on kuitenkin ehdoton. Joten varastin kastikepohjaidean Jamie Oliverin jouluruokaohjelmasta. Tosin hän teki pohjan kanasta kalkkunalle, minä taas tein sen sianlihasta possulle.

Kastikepohja joululihalle

1 sellerinvarsi
2 porkkanaa
1 sipuli
Pari timjaminoksaa, kuivattua rosmariinia (jos saat käsiisi salviaa, vaihda rosmariini siihen)
2 kpl laakerinlehtiä
0,25 pakettia pekonia suikaloituna
Viipale luullista porsaanlapaa
1-2 tl suolaa
ripaus mustapippuria, 1/4 tähtianista
4 dl vettä
2 dl omenatäysmehua
2 rkl vehnäjauhoja
2 tl Dijon-sinappia

Lämmitä uuni 200 ºC
Kuori sipulista uloin kuorikerros ja huuhtele selleri ja porkkanat. Paloittele sellerinvarsi, porkkanat ja sipuli karkeiksi paloiksi. Kasaa ne uunipellille. Lisää joukkoon yrtit. Suikaloi pekoni ja laita myös se vuokaan. Leikkaa possulihan lihaisa osa palasiksi ja laita lihat ja luut vuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää tähtianispalat. Sekoita vuoassa.
Laita vuoka uuniin ja anna ainesten paahtua n. 1 tunti.
Nosta vuoka uunista ja perunasurvinta apuna käyttäen murskaa aineksen vuoassa. Sekoita murskattujen ainesten joukkoon ensin vehnäjauho ja sitten vesi-omenamehuseos.  Nosta vuoka hellan päälle ja yhtä-kahta keittolevyä apuna käyttäen kiehauta sisältö. Anna kiehua matalassa lämpötilassa (3) 25-30 min, kunnes kastike tummenee. N. 5 min ennen kiehautuksen lopettamista lisää joukkoon sinappi. Voit myös kiehumisen aikana jatkaa ainesten "murskaamista" perunasurvimella.
Anna kastikepohjan hieman jäähtyä ja siivilöi se. Painele siivilöinnia aikana sosetta esim. perunasurvimella, niin saat varmasti kaiken nesteen talteen. Kastikkeen voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen ja laittaa pohjan jääkaappiin tai pakastimeen. Aattona sen voi vain lämmittää ja lisätä joukkoon mahdollinen paistoliemi ja liraus kermaa.

Kotijuusto

1 ltr maitoa
2 dl kermaviiliä tai piimää
2 kananmunaa
1/2 sitruunan mehu
suolaa, yrttejä

Jos aikasi riittää, avaa kermaviilirasia tai kaada piimä lasiin ja anna happamoitua huoneenlämmössä 1-2 vrk.
Kiehauta maito.
Riko kananmunat kulhoon ja sekoita rikki niiden rakenne. Vispaa joukkoon hapanmaitotuote.
Nosta maitokattila hetkeksi liedeltä ja vispaa sekaan hapanmaitoseos ja sitruunamehu. Nosta kattila takaisin liedelle ja anna hautua matalassa lämpötilassa (2). Kun massasta alkaa erottua hera, nostele juustomassaa (sitä kokkelin näköistä ainesta) harsolla vuorattuun juustomuottiin tai siivilään. Lisää kerrosten väliin suolaa ja yrttejä.
Peitä juustomassa harsolla ja laita päälle painot. Anna valua seuraavaan päivään. Kumoa juustomassa uuninkestävään astiaan ja paista uunissa 225 ºC, kunnes pinta saa kullanruskean värin (kuvan juusto on vasta valutusvaiheessa).

Meillä kissatkin saivat jouluateriansa etukäteen. Rakastan paistettuja silakoita etikka-mausteliemessä ja olin ajatellut laittaa niitä joulupöytään. Koska paikallisessa kaupassa ei ollut tuoreita silakoita, ostin pussillisen pakastesilakkafileitä. Leikkasin pussin auki ja tarkastin fileiden määrän. Siinä vaiheessa päässäni ilmeisesti viirasi. Yleensä, kun sulatan ruokia huoneenlämmössä (harvoin), laitan ne mikroon käynnistämättä mikroa ja luukun kiinni, jotta ne ovat kisuturvallisessa paikassa. Tällä kertaa laitoin ne vain lautaselle ja tiskipöydälle sulamaan. Sen jälkeen sain vielä fiksumman älynväläyksen lähteä hakemaan hetkeksi kävelyllä happea ennen ruoanlaittourakan aloittamista. Kotiuduttuani ja aikani jahkailtuani ajattelin aloittaa jouluvalmistelut. Kun menin keittiöön, niin mitähän sieltä löytyikään? Keittiön lattialta tyhjä silakkafileepussi. Joka ainoa puolijäinen silakanrohjo oli kadonnut meidän herkkusuidemme suuhun. Se niistä maustesilakoista.

Kristiina

tiistai 20. joulukuuta 2016

lauantai 17. joulukuuta 2016

Mallasta ja munasalaattia

Olen jo useita vuosia halunnut leipoa jouluksi mallasleipää, joka siirappia taikinaan lisättäessä tunnetaan myös saaristolaisleipänä. Joka kerta on muuta leipää tullut tehtyä sen verran, että se on jäänyt.  Tänä vuonna sain sen vihdoin tehtyä. Koska itse en erityisemmin välitä makeasta leivästä, en käyttänyt siirappia. Jos haluaa, voi reseptiin lisätä desilitran tummaa siirappia, mutta silloin pitää jauhomäärää hieman lisätä.

 

Mallasleipä

1 dl kaljamaltaita
1 dl ruisrouhetta
1,5 tl suolaa
3 dl tummaa olutta
5-6 dl vehnäjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
1 tl appelsiininkuorta raastettuna
1 dl puolukkasosetta tai puolukkahilloa
(0,5 tl sokeria)
2 rkl rypsiöljyä
Voiteluun:
1 rkl siirappia + 1 rkl kuumaa vettä

Mittaa kulhoon maltaat, ruisrouhe ja suola. Lämmitä oluesta 2 dl ja lisää se kulhoon. Anna rouheen ja maltaiden turvota pari tuntia.
Lämmitä loppu 1 dl oluesta n. 42-asteiseksi ja lisää kulhoon.
Sekoita kuivahiiva n. puoleen jauhoista ja lisää ne seokseen. Lisää seokseen appelsiininkuoriraaste, puolukka ja rypsiöljy.  Jos käytät sokeroimatonta puolukkasosetta, lisää myös sokeri. Jos taas käytät sokeroitua puolukkahilloa, älä lisää sokeria.
Lisää loput jauhoista ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kohota lämpimässä 1-2 tuntia.
Vaivaa kohonnut taikina jauhotetulla alustalla. Voitele leipävuoka kevyesti öljyllä. Levitä taikina tasaiseksi leipävuokaan. Anna leivän kohota vuoassa lämpiämässä peitettynä n. tunnin.
Sekoita voiteluun tarkoitettu siirappi-vesiseos. Voitele kohonnut leipä seoksella.
Lämmitä uuni 250 °C. Laita leipävuoka uuniin hieman keskitasoa alemmaksi.  Alenna samalla uunin lämpötila 200 °C. Paista leipää 35-40 min. Leivän oltua uunissa n. 30 min. voitele pinta uudelleen siirappi-vesiseoksella ja ripottele halutessasi pinnalle ruisrouhetta.
Anna leivän jäähtyä aikansa vuoassa, ennen kuin kumoat sen.

On myös toinen juttu, jota olen jo pitkään halunnut kokeilla.  Jos olette katsoneet amerikkalaisia elokuvia tai lukeneet amerikkalaisten kirjailijoiden kirjoja, hyvin usein jossain vaiheessa jostain tilanteesta löytyy munasalaattivoileipä. Juuri tuo munasalaatti on kiinnostanut minua jo pitkään ja vihdoin kokeilin sitä. Leiväksi voi käyttää mitä tahansa kotoa löytyvää leipää. Itse käytin kokeilussa täysjyväpaahtoleipää, mutta joulupöytään salaatti sopii mainiosti tuon mallasleivän kaveriksi.

Munasalaattivoileivät

Munasalaatti:
3 kovaksi keitettyä kananmunaa
1-2 rkl majoneesia
1 tl sitruunamehua
0,5 dl hienonnettu selleriä tai purjoa
2 rkl ruohosipulia
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria ja paprikajauhetta
Leipään:
6 palaa leipää
salaattia
retiisiä ohuina viipaleina

Keitä kananmunat koviksi (10 min), jäähdytä ne kylmässä vedessä ja kuori. Hienonna munat haarukalla kulhossa karkeaksi murenaksi.
Pilko selleri tai purjo pieniksi paloiksi (voit käyttää myös molempia). Pilko ruohosipuli.
Sekoita muut ainekset munien kanssa kulhoon. Majoneesia ei saa laittaa liikaa, muuten salaatti valuu leivästä sitä puraistaessa. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Peitä kulho tuorekelmulla ja anna maustua jääkaapissa n. 1 tunnin. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.
Paahda leivät. Lisää puolelle leivistä salaatinlehti, ohueksi leikatut retiisiviipaleet ja munasalaatti. Laita jokaisen päällystetyn leivän päälle toinen paahdettu leipäviipale. Leikkaa halutessasi valmiit leivät vielä kolmioiksi.
Kristiina

perjantai 9. joulukuuta 2016

Kisuajatuksia

Tällä kertaa on taas kisukuvien aika. Tykkään kuvata kisuja, mutta usein se on vaikeaa. Siinä vaiheessa, kun saan kameran esiin ja se tähtää, kuvaan tulee hyviä huonekalukuvia ja joskus hännänpää tai epäselvä takamus. Noin yksi 20stä kuvasta onnistuu.
Tiedän, etteivät kissat ajattele, kuten me ihmiset. Ne elävät hetkessä ja niiden maailma on täysin erilainen kuin meillä ihmisillä. Mutta joskus saatuani kuvan haluaisin ajatella niiden puolesta ihmisen päällä. Siispä tällä kertaa valitsin joitakin kuvia lähiajoilta ja panin kissojen päähän ihmisten ajatukset.

Ukko


"Mami on aina sanonut, että suu on kohteliasta peittää haukotellessa. Minkä mä voi sille, että mulla on neljä näit riukuja mahan alla. Mä en aina muista, et mikä niistä täytyy panna sinne suun eteen"

Akka


"Hei. Meitä asuu täällä 5, joten joskus vois jättää meillekin jotain. Nyt tääl ei oo kun lautanen ja tiskivuoro"

Vieno


"Jotain rajaa noissa jouluvaloissa, toiset meistä haluavat nukkuakin.  Onneks mulla on tää viides uloke, jonka voi vetää silmien eteen."

Heta


"Jumpe, kun noita kakaroita täytyy vahtia koko ajan. Eiks meil oo varaa palkata lapsenvahtia?"

Siinäpä sitä oli taas muutama kissakuva ihmisten ajatuksilla. Tosiasiassa kissa ilmeisesti ajattelee, että kunhan leikität ja ruokit sekä rapsutat, niin asiat on suht reilassa.

Kristiina

tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivä

Tänään vietämme jälleen itsenäisyyspäivää. Me juhlimme sinivalkoisin kynttilöin ja hyvällä ruoalla. Samoin seuraamalla juhlallisuuksia, puolustusvoimien paraatia ja illan suurta linnan juhlaa. Me ajattelemme veteraaneja tai ainakin niitä muutamaa, jotka ovat jäljellä. Muistamme myös niitä, jotka kotirintamalla pitivät maan pystyssä. Olkaamme rinta rottingilla siitä, että pieni plänttimme, jonka joku muu usein julisti omakseen, on vihdoin ollut ensi vuonna 100 vuotta itsenäinen valtio. Me olemme outoja, sisäänpäinvetäytyviä mutta rehtejä ja työtätekeviä suomalaisia. Meillä on oikeus äänestää (myös naisilla) vaikkakin tällä hetkellä taidamme olla aika tyytymättömiä esimerkiksi vähäosaisten käsittelyyn. Mutta itse äänestimme itsenäisenä kansana. Joten sellaiset unohdetaan tänään, tänään vietetään kaikkien suomalaisten itsenäisyyspäivää.

Kristiina

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kirja

Yleensä näin viikonloppuisin kirjoita ruoasta. Mutta tällä kertaa teen poikkeuksen. Viimeisimmästä Yhteishyvä-lehden numerosta 6/2016 löysin niin hyvän kolumnin kirjan tärkeydestä, että pyysin sen kirjoittajalta, kirjailija Timo Parvelalta, luvan julkaista hänen kolumninsa täällä sivullani. Ystävällisesti hän antoi luvan. Joten tällä kertaa teksti ei ole omaani, vaan Timo Parvelan ja hänen kolumninsa.

Timo Parvela 2014 HKI C IMG 8079

Kirja. Haluatko tehdä lapsestasi miljonäärin? Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan paljon lukevissa perheissä lapset ovat kuulleet kolmivuotiaana jo miljoonia sanoja enemmän kuin perheissä, joissa ei lueta.

Kirja. Kirjoja lukevien teini-ikäisten sanavarastossa on jopa 70 000 sanaa, kun taas vähän tai ei ollenkaan lukevien on pärjättävä 15 000 sanalla. Ero lukevien hyväksi on noin viisinkertainen. Jos sinun pitäisi rakentaa talo, valitsisitko mieluummin pelkän vasaran vai kokonaisen työkalupakin?

Kirja. Brittiläisen tutkimuksen mukaan jokainen lukutaidon kehittämiseen käytetty punta tuottaa 25 punnan säästön tulevaisuudessa.

Kirja. Tilastokeskuksen mukaan korkeakoulutetut ansaitsevat maassamme noin 25 prosenttia enemmän kuin vähemmän opiskelleet.

Kirja. Monet ammatit, joihin ennen saattoi valmistua työssä oppimisen kautta, vaativat nykyisin jopa vuosien opiskelua ja – lukemista.

Kirja. Lukutaidon saavuttaminen on vasta alku. Varsinainen lukemisen taito syntyy harjoittelemalla, lukemalla. Ei Beethovenia soiteta vielä sillä, että osaa nuottien nimet.

Kirja. Pojista nykyisin jo 18 prosenttia kuuluu heikkoihin lukijoihin, kun taas tytöistä vain 5 prosenttia. Voimakas eriarvoistuminen on siis varsin tuore ilmiö.

Kirja. Peruskoulussamme on tälläkin hetkellä yli 50 000 lasta ja nuorta, joiden tulevaisuus on vaarassa puutteellisen lukutaidon vuoksi.

Kirja. Maailmassa on 260 miljoonaa lasta, joiden lukutaito ei riitä edes kansalaisoikeuksista nauttimiseen.

Kirja. Paras lukutaitokampanja on kirjallinen ympäristö. Kirjan pitää näkyä kotona, koulussa ja koko yhteiskunnassa. Lasten lukeminen on aikuisten asia.

Kirja. Lukemisen taidon saavuttaminen on kustannustehokkain tapa parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa ja osallistua päätöksentekoon. Asia on vakava, toteutus on hauska. Riittävän lukemisen taidon voi saavuttaa vaikkapa lukemalla satuja. Toimivan kirjastoverkostomme ansiosta se on ilmaista.

Joulu. Tjaa, mitähän sitä ostaisi joululahjaksi?

Kolumnisti on kirjailija, joka tarkkailee kotipellon reunalta muuttolintuja ja maailmanmenoa.

Alkuperäisen  Timo Parvelan kolumnin voit lukea viimeisimmästä Yhteishyvä-lehdestä 6/2016 tai sähköisesti tästä linkistä.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Pimeys - Darkness



Tuiki, tuiki tähtönen. Iltaisin suo katselen - Twinkle, twinkle little star. How i wonder where you are


Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Vaasan joulumarkkinat

Me kävimme eilen Tytsyn kanssa Vaasan joulumarkkinoilla. Itse en viitsinyt raahata koko kamerakalustoani mukaan, joten kuvat ovat kaikki Tytsyn pikkukamerallaan ottamia kuvia. Emme menneet paikalle heti puolilta päivin, vaan vasta hieman ennen kun Tytsyn ihannoima Antti Railio esiintyi. Sitä ennen onnistuimme toki kuuntelemaan ihanan Tito Urritia & sons-yhtyeen joululauluesitystä.


Sen jälkeen lavalle astui itse Antti Railio, joka lauloi sekä joulu- että muita lauluja. Mm. itse rakastamani Leif Wagerin Romanssin, joka saa minut aina herkistymään.


Yleisöä ainakin oli paikalla välillä aivan ruuhkaksi asti.


 Myös tämän vuoden Lucia-neitoehdokkaat esittäytyivät lavalla.



Antti Railio astui lavalle myös toisen kerran ja silloin hän otti ihanasti mukaan laulamaan yleisöstä myös 2 lasta. Täytyy sanoa, että miehellä on komea ääni.


Markkinailta huipentui ilotulitukseen, joka oli aika huima. Niin ja tietysti pois lähtiessämme (onneksi vasta silloin) vesisateeseen.


Jos haluatte silmäillä vielä tarkemmin tapahtumaa, Tytsy kuvasi osan siitä myös videoksi.


Kaikki kuvat ja video on julkaistu Tytsyn luvalla.

Kristiina

perjantai 25. marraskuuta 2016

Marttailua ja markkinoita

Meillä oli eilen illalla ensimmäinen uuden marttayhdistyksen, Ristinummen marttojen, perustamiskokous.  Itse pelkäsin viimeiseen asti, että paikalle ei tulisi tarpeeksi porukkaa yhdistyksen perustamiseen.  Mitä vielä.  Paikalle saapui yli 30 uutta marttaa ja 1 nuori martti. Tai no oikeastaan 2 marttia, mutta toinen heistä oli vain 7-viikkoinen, joten ehkä häntä ei vielä lasketa mukaan. Pidimme perustamiskokouksen Keski- ja Etelä-Pohjanmaan marttojen puheenjohtajan Tuija Biskopin ja Vaasan marttojen puheenjohtajan Sinikka Rautakosken johdolla. Todella arvokas aloitus. Molemmat olivat sitä mieltä, että marttatoiminnalle oli selvä tilaus alueellamme päätellen aktiivisuudesta ja osanottajamäärästä. Olen asiasta huippuiloinen ja odotan innokkaasti jatkoa. Tosin joulun-uudenvuodenaika vaikuttaa hieman aikatauluihin, mutta tammikuussa pääsemme täyteen vauhtiin ja siitä eteenpäin tulemme kokoontumaan joka toinen tiistai.

Jokainen uusi martta- ja marttihalukas on aina tervetullut mukaan kokoukseemme. Seuraava tapaamiskertamme on 13.12.2016 klo 18.00 taas Ristinummen seurakuntasalilla, jolloin todennäköisesti tulemme suunnittelemaan ensi kevään ohjelmaa. Osallistujina meillä ovat enimmäkseen Vaasan tämän puolen eli onko tämä nyt sitten itäpuolen henkilöt. Mutta tokihan tervetulleita ovat kaikki ikään, sukupuoleen tai mihin ikinä katsomatta.

Se alkaa joulunaikakin lähestyä ja itse lähden huomenna Tytsyn kanssa Vaasan torille joulumarkkinoille. Tuleva viikonloppuhan on myös virallinen pikkujouluviikonloppu, joten hyviä ruokia ja iloista joulunalustunnelmaa kaikille.

Kristiina

tiistai 22. marraskuuta 2016

Sanalaskuja, sivustakatsojaa ja kulttihurmosta

Joskus pitää lukea jotain kevyttä vastapainona raskaammille kirjoille. Juuri sellainen kirja osui käteeni, kun löysin Porstuasta havaattua (Jussi Mäkynen). Kirjassa on sekä pohjalaisia että muitakin sanontoja, jotka graafikko Jussi Mäkynen on kuvittanut. Erityisen hauskaksi kirjan tekee osuva kuvitus. Tämä kirja osui nappiin nauruhermoja kutkuttavana teoksena. Toki sanonnat ovat hauskoja ja joskus hieman outojakin, mutta hieno kuvitus selventää ne tai saa ne tuntumaan oudon kotoisilta. 

Syrjästäkatsoja-sarja sai jatkoa kolmannella osalla Ruokarouva (Enni Mustonen). Siinä sisäkkönä toiminut Ida Eriksson tyttärensä Kirstin kanssa saa ruotsalaiselta kuolleelta työnantajaltaan perinnön, jonka turvin hän voi muuttaa takaisin Suomeen ja perustaa haaveilemansa täysihoitolan. He löytävätkin haluamansa talon Leppävaarasta, saattavat sen keskeneräiset rakennustyöt loppuun ja muuttavat sinne pitämään täysihoitolaa. Naapurissa asuvat kuvanveistäjä Ville Vallgren avovaimonsa Viivin kassa ja tutuksi tulevat myös Eino ja Kasimir Leino, Vallgrenin pariskunnan tuttavat. Myöhemmin täysihoitolaan muuttavat asukkaiksi myös säveltäjä Leevi Madetoja vaimonsa L.Onervan kanssa. Iidan apuna ja myöhemmin asukkaanakin talossa hyörii pohjalainen Iisakki Haapaluoma, hänen entinen tuttunsa. Eletään ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan aikoja. Tasapainoa horjuttavat ensin venäläiset ja lähialueen linnoitustöihin osallistuvat kiinalaiset, sitten punaiset ja valkoisia auttamaan tulleet saksalaiset.
Tämäkin neljäs osa on täynnä historian havinaa. On kuuluisia ja vähemmän kuuluisia täyshoitolalaisia ja tuttuja. Tutustumme jääkäriliikkeeseen ja sen salaperäiseen toimintaan. Saamme taas seurata Idan hyväsydämisyyttä ja auttamishalua ja hänen tarkkoja ajatuksiaan sivustaseuraajana ja jopa osanottajana tässä osassa. Kuten aikaisemmistakin osista, pidin tästä hyvin paljon. Toivottavasti sarja saa edelleen jatkoa, koska tässä osassa voimme lukea myös Idan uudelleenorastavasta romanssista nuoruudenrakkautensa kanssa. Hieno katsonta Suomen kriittisiin aikoihin 1914-1918.

Sitten päästään raskaaseen lukemiseen eli Tytöt (Emma Cline). Se on tarina Eviestä, tavallisesta esiteini-ikäisestä tytöstä, jonka vanhemmat ovat juuri eronneet ja isä asuu nykyisin terhakkaan sihteerinsä kanssa. Äiti taas jää kylmäksi henkilöksi taustalle. Samaan aikaan Evie on riitautunut parhaan tai oikeastaan ainoan ystävättärensa kanssa ja heräilee seksuaalisesti. Kun hän tapaa kaupungilla itsevarman Suzien, hänen kiinnostuksensa herää ja niin hän ajautuu vähitellen mukaan ryhmään, jota johtaa Robbie, kultin pomo. Mukana ovat sekä huumeet, aseet että ryhmän jäsenien välinen seksi.
Kirja oli tavallaan hyytävää luettavaa ja perustuu pohjaltaan Charles Mansonin ryhmän tarinaan. Nuoret tytöt, rajut pojat ja manipulointi mielellä. Tarinassa eletään samaan aikaan sekä Evien nykyistä, keski-ikäistä elämää että nuoruutta 1960-luvulla. Kirja on raskas luettava, mutta jos haluaa edes yrittää tajuta sitä, mikä synnyttää kultit, se kannattaa lukea.

Kristiina

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isukeille hyvää isänpäivää

Tänään vietämme isänpäivää. Isä on yleisesti luultu henkilö, jolla äiti peloittelee lapsiaan. "Odotahan, kun isä tulee kotiin". Mutta nykypäivänä se ei enää pidä paikkaansa. Meillä on koti-isiä ja isiä, jotka vaihtavat vaipat ja huolehtivat lapsistaan. Se autoritaarinen isä on poistunut kuvioista. Minusta on ihanaa, että isä on nykyisin yhtä suuri osa perhettä kuin äitikin. Minun perheessäni isä kuoli ennen aikojaan. Samoin on käynyt myös Tytsyn isälle ja veljeni lapsille. Mutta se, että isä on edesmennyt ei tarkoita sitä, ettemme muistaisi isänpäivänä heitä. Siis HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE ISUKEILLE.


Kristiina

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Täytetyt paprikat ja lehtikaalilastut

Äitini opetti aikanaan, että ruoalla ei saa leikkiä.  Mutta voi sillä hieman leikitellä.  Niin kuin minäkin näin pyhäinpäivän eli suomalaisen Halloweenin kunniaksi.  En tehnyt tänä vuonna kurpitsalyhtyä vaan täytettyjä paprikoita varustettuna kurpitsanaamalla.


Pyhäinpäivän täytetyt paprikat

4 paprikaa
2 dl sieniä ( kanttarelleja, herkkusieniä)
10 cm purjoa
1,5 rkl öljyä
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl curryjauhetta
300 g maustamattomia broilerin fileesuikaleita
0,5 tl pippurisekoitusta
2 tl misotahnaa
70 g tomaattipyreetä
1 tl sitruunamehua
0,5 rkl öljyä
0,5 dl risottoriisiä
0,5 dl valkoviiniä tai sitruunavettä
1,5 dl kanalientä
1 prk ( 150 g) creme fraichea
1 dl juustoraastetta (emmental tai mozzarella)
parmesaania raastettuna

Pilko sienet ja paista niitä pannulla, kunnes niistä on haihtunut neste. Viipaloi purjosipuli ja lisää pannulle. Paista sieniä ja purjoa hetki, kunnes purjot ovat pehmenneet. Nosta sieni-purjoseos lautaselle odottamaan.
Laita paistinpannulle öljy ja lisää siihen paprika- ja curryjauhe. Kun ne ovat irrottaneet hieman aromiaan, lisää broilerisuikaleet, pippuri, misotahna, tomaattipyree ja sitruunamehu. Kun broilerisuikaleet ovat kypsiä, siirrä ne kulhoon jäähtymään.
Huuhtele paistinpannu ja lisää sille öljyä. Öljyn lämmettyä kuullota siinä hetki risottoriisiä.  Kaada joukkoon viini tai sitruunavesi ja kiehuta sekoittaen koko ajan, kunnes neste on imeytynyt riiseihin. Lisää sen jälkeen kanalientä jälleen sekoittaen, kunnes riisi on kypsää ja kermamaista. Laita loppuvaiheessa mukaan myös sieni-purjopaistos, jotta riisit saavat mukaansa myös niiden makua. Kaada paistos kulhoon broilereiden sekaan ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Lisää kulhoon vielä creme fraiche ja juustoraaste ja sekoita massa tasaiseksi.
Leikkaa paprikoista pois yläosa ja poista siemenet ja valkoinen osa. Täytä paprikat täytemassalla. Raasta päälle parmesaania ja laita täytetyt paprikat uunivuokaan.  Kaada vuoan pohjalle 0,5 dl kanalientä tai vettä ja peitä vuoka kannella. Paista 175 ºC uunissa n. 45 min, kunnes paprikat pehmenevät hieman.

Kaveriksi paprikoille halusin jotain rapsakkaa. Ja yllätyksekseni sen rapsakan vinkki tuli Tytsyltä. Nimittäin lehtikaalilastut.  Ne valmistuivat sopivasti samalla uuninkäytöllä ja olivat yllättävän jännittäviä ja maistuvia.

Lehtikaalilastut

1 rkl öljyä
0,5 tl suolaa
1 pieni chili
valkosipulijauhetta
lehtikaalin lehtiä n. 150 g

Sekoita kulhossa öljy ja mausteet. Anna maustua n. 30 min.
Revi lehtikaalin lehdet irti lehtiruodosta ja pienennä suurimpia lehtiä hieman.  Sekoita lehdet öljy-mausteseokseen. Levitä lehdet leivinpaperilla päällystetylle uunipellille.  Kuivata uunissa n. 30 minuuttia.

Kristiina

tiistai 1. marraskuuta 2016

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Asuuko sydämessäsi pieni Martta tai Martti?

Lisää kuvateksti
Oma äitini on ollut Marttojen jäsen jo kohta parikymmentä vuotta. Se, mitä hän on kertonut Marttojen toiminnasta, on ollut innoittavaa. Kummallista, miten monet vieläkin mieltävät Marttatoiminnan vanhojen mummojen kerhoksi. Tosiasiassa mukaan halutaan nuoria, maahanmuuttajia ja kotiasioiden veteraaneja. Martat ovat hieno tapa saada tietoa, hyviä kokemuksia ja uusia ystäviä.  Niin kauan kun olen asunut Vaasassa, olen halunnut mukaan Marttatoimintaan. Vika on ollut vain siinä, että Marttakokoukset ja -tapaamiset tapahtuvat keskustassa tai Sepänkylässä. Pyörällä liikkuvalle se tosiasia on sulkenut pois puolet vuodesta.

Se siitä esipuheesta. Nyt asia nimittäin korjaantuu. Olemme perustamassa Ristinummi-Haapaniemi-Melaniemi-Vanha Vaasa-alueelle Marttojen/Marttien alaosastoa. Perustava kokouksemme pidetään Ristinummen seurakuntasalilla 24.11.2016 alkaen klo 18.00. Osaston tulee panemaan alulle ja toiminnan aloittamaan Keski- ja Etelä-Pohjanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Tuija Biskop. Tuossa perustavassa kokouksessa valitsemme myös tulevan osastomme hallituksen.

Haastakin nyt kaikki toiminnasta kiinnostuneet mukaan. Tarvisemme mukaan erilaisista arkielämän osa-alueista kiinnostuneita ihmisiä. Sisustamisesta, pukeutumisesta, kuntoilusta, keittiöhommista, siivoamisesta, rahojenkäytöstä, puutarhasta ja kasvien kasvattamisesta. Sekä niitä, joille kodin arki on kodin arkea. Toivomme mukaan myös Martteja, joilta riittää niksejä ja neuvoja hieman sieltä miehiseksi mielletyltä puoleltakin. Kuten vaikka pyörän tai auton renkaan vaihto, seinän kolhujen paklaus tai maalaaminen. Tai hyvän ruoan laittaminen ja lasten hoito äidin ollessa esim. kylpylässä. Tärkeintä on kuitenkin tutustuminen uusiin ihmisiin omalta alueeltaan.

Jos sisälläsi on pieni Martta tai Martti, lähde mukaan toimintaan. Riippumatta iästäsi tai taustastasi. Jokainen ihminen ja ehdotus on tervetullut.

Kristiina

maanantai 24. lokakuuta 2016

Lammasta ja tsatsikia

On jälleen ruoka-aika.  Tällä kertaa pyydän anteeksi kurppasia kuvia.  Kuten aiemmin mainitsin,  järkkärini on puhdistettava ja jouduin ottamaan kuvani kuunpäiväisen vanhalla taskudigikameralla.

Pääruoan muodostivat tällä kertaa lammasjauhelihasta tehty jauheliharulla, lohkoperunat ja kastiikkena toimiva tsatsiki.

Lammasjauheliharulla

1 pieni sipuli
3 valkosipulin kynttä
2 dl kermaviiliä
1 dl korppujauhoja
1 kananmuna
2 rkl sitruunamehua
70 g tomaattipyrettä
1 tl kuivattua minttua
1 tl  rosmariinia
1 tl oreganoa
0,5 rkl sokeria
suolaa, mustapippuria
500 g karitsan tai lampaan jauhelihaa
öljyä kuullottamiseen
Täyte:
4 tomaattia
basilikaa
suolaa, mustapippuria
150 g salaatti- tai fetajuustoa
50 g Emmental-juustoraastetta

Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä kevyesti öljyssä paistinpannulla.
Annostele kulhoon kermaviili ja korppujauhot. Lisää joukkoon sipuliseos ja muut aineet lihaa lukuunottamatta. Anna korppujauhojen turvota n. 0,5 tuntia ja samalla mausteiden maustaa seos. Lisää lopuksi jauheliha ja sekoita seos tasaiseksi taikinaksi.
Levitä leikkuulaudalle leivinpaperia ja öljyä se kevyesti.  Kaada jauhelihamassa leivinpaperille ja aseta päälle toinen leivinpaperi. Levitä jauhelihamassa neliöksi käsin tai kaulimella. Poista päällimmäinen leivinpaperi.
Paloittele tomaatti pieniksi kuutioiksi.  Kuullota tomaattikuutioita paistinpannulla öljyssä kevyesti. Mausta ja jäähdytä.  Levitä tomaattikuutiot jauhelihalevyn päälle.  Ripottele päälle salaattijuusto/fetamurska.
Kääri alimmaista leivinpaperia apuna käyttäen jauhelihalevy rullaksi. Nosta rulla leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan.
Paista 200 C n. 45 min. Valele rullaa paiston aikana rullasta valuvalla nesteellä. Halutessasi voit ripotella n. 30 minuutin paiston jälkeen rullan päälle Emmental-juustoraastetta.

Lohkoperunat

8 perunaa
1 rkl öljyä
1 tl timjamia
1 tl savupaprikajauhetta
suolaa, mustapippuria

Pese perunat hyvin (ei tarvitse kuoria). Lohko perunat 6-8 lohkoon/peruna ja laita lohkot uunivuokaan.  Sekoita joukkoon öljy ja mausteet.  Paista uunissa vuoassa ensin kansi päällä n. 0,5 tuntia,  sen jälkeen ilman kantta vielä n. 15 minuuttia,  jotta perunat saavat hieman väriä.

Tsatsiki

2 dl kermaviiliä
n. 15 pala kurkkua
1 valkosipulin kynsi
2 tl sitruunamehua
0,5 tl minttua
0,5 tl oreganoa
suolaa, mustapippuria

Halkaise kurkku ja kaiverra pois siemenet. Kuori ja raasta valkosipuli ja kurkku kulhoon. Sekoita joukkoon kermaviili ja mausteet.  Peitä kulho kelmulla ja anna maustua jääkaapissa ainakin 0,5 tuntia.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Klovnimänttiyttä ja saituutta ylimmillään

Olenkohan täysin pudonnut kartalta koskien omituisia ajanviettotapoja? Tämä huomautus koskee viimeaikasta pelottelijaklovnivillitystä. Joku tonttu haluaa siis pelotella lapsia, uhkailla naisia ja hakata miehiä.  Eihän sitä voi tehdä arkisessa olemuksessaan, siitähän jäisi kiinni.  Joten maalataan naama ja puetaan päälle pellenasu. Ja ei kun raitille pelottelemaan ja ahdistelemaan kanssaihmisiä. Täysin älyvapaata, raukkamaista touhua. Ei tule ihan äkkiä mieleen, miten tämän raukkamaisempaa vapaa-ajan touhua voisi enää keksiä. Toivon tosiaan, ettei tämä viimeaikainen villitys leviä tänne Vaasaan. Hönöjä saadaan olla, muttei tyhmiä.

Harpagon PougetOnko kukaan teistä seurannut koskaan TVstä ohjelmaa Saitureiden säästövinkit? Sanotaan niin, että saituruudenkin voi viedä aivan omaan ulottuvuuteensa. Viimeksi kun katsoin ohjelmaa, perheen emäntä oli kutsunut kotiinsa vieraita katsomaan jalkapalloa ja syömään.  Vika oli vain siinä, että hänen tarjoamassaan lasagnessa oli n. 200 g jauhelihaa ja 500 g rasvakudosta (koska lihakauppa ei myynyt vanhentunutta jauhelihaa alennuksella).  Kaiken kukkuraksi, säästääkseen sähköä, emäntä työnsi lasagnen kypsymään tiskikoneeseen samalla kun pesi astiat. Anteeksi vaan, mutta tuntuuko ruoka ja sen kypsennystapa teistä yhtä ällöttävältä kuin minusta? Pihi saa olla, mutta jossain mennään aina sen rajan yli. Jopa tätösen oma aviomies häpesi kutsuja ja vieraista tuntui hämmentävältä mennä mainostauolla vessaan kynttilän kanssa (koska sähkö oli suljettu, mainosten aikana on hyvä säästää sähköä).

Edellisessä osassa, jonka näin, aviomies oli päättänyt järjestää vaimolleen häiden vuosijuhlat 15 dollarilla koristeluineen ja kakkuineen. Ainakin minua suorastaan nolotti se, että hän tinki joka ainoassa kaupassa ja yritti löytää pelkkää halpaa ylijäämätavaraa. Eikö vaimo todella ole enemmän arvoinen?

Joskus tuntuu, että amerikoissa jotkut osaavat viedä kaiken äärimmäisyyksiin. Jämäjuhlia, tiskikoneruokaa rasvakudoksesta. Minusta hyvät, kekseliäät ja arvokkaat juhlat ja herkullinen ruoka osoittaisivat ainakin puolisolle ja vieraille, että arvostamme heitä.

Kristiina

torstai 20. lokakuuta 2016

Vanhuskapina, syntipukki ja kadonnet ukot

Vanhojen ihmisten elämän ehtoon kurjuudesta on tehty jo useampia kirjoja. Suomessa tuttu on Ehtoolehto-sarja ja nyt myös naapuristamme ruotsista löytyy vastaava opus eli Kakkua, kiitos! (Catharina Ingelman-Sundberg). Vanhainkoti Timantissa on virkeitä, mm. kuoroon aktiivisesti osallistuvia vanhuksia. Vanhainkodissa on valitettavasti vain vikaa hoidon puolella. Kodin omistaja-johtaja yhdessä ylihoitajana toimivan rakastajattarensa kanssa haluavat perustaa hoitokotiketjun, jonka ainoana tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa. Siksi vanhuksille ei enää anneta jälkiruokaa, kahvia saa vain 2 kertaa päivässä, ovet kodissa suljetaan klo 20, purnaajille jaetaan pillereitä väen rauhoittamiseksi ja joulukin peruutetaan koristeiden kalleuden takia. Viisi aktiivivanhusta näkee TVstä ohjelman Ruotsin vankiloiden hyvästä hoidosta ja päättää itsekin hankkiutua vankilaan paremmalle hoidolle. Siispä he järjestävät taideryöstön Ruotsin Kansallismuseoon ja tunnustavat tekonsa. Poliisin on vain vaikea uskoa, että viisi vanhainkotiasukasta on tehnyt aikojen taideryöstön. Lisämutkia matkaan tuovat yritykset narauttaa vanhainkodin omistaja ja ylihoitaja sekä halu helpottaa vanhainkodin asukkaiden elämää.
Omassa lajissaan tämäkin kirja on kannanotto huononevaan vanhustenhuoltoon. Hoidon hinta nousee samalla kun palvelutaso laskee. Ja loppujen lopuksi kaiken takana on vain voiton tavoittelu. Kirjassa tosin hoidokkien yritykset ja erehdykset tuottavat yltiöhauskoja, välillä säälittäviäkin kommervenkkeja. Vaikka kirjan aihe on vakava, asukkaiden toilailut saavat aikaan hassuja mutkia. Toisaalta taas heidän toistensa tukeminen ovat suorastaan hellyttävää lukemista. Kannattaa tutustua kirjaan.

Kotiinpaluu (Sadie Jones) on surullinen kirja. Lewis Aldridge palaa 1950-luvulla vankilasta kotiinsa ja kotikylään, koska hänellä ei ole muutakaan paikkaa, mihin mennä. Kotona kylmä liikemiesisä tuntuu inhoavan häntä ja uusi vaimo pelkää. Hän on hyvä syntipukki kaikkeen, joka menee pieleen. Lewisin äiti kuoli hänen ollessaan lapsi ja veli hukkui myöhemmin. Jostain kumman syystä Lewis on kuin koko kylän sopiva syntipukki kaikkeen epäonnistumiseen. Joskus on helppoa valita se yksi syyllinen, jota syytetään kaikesta. Vaikeampi olisi etsiä syytä omasta itsestään ja ympäristöstä.
Tätä kirjaa oli samalla sekä raskas että helppo lukea. Sanankäyttö, henkilöhahmot ihastuksineen ja inhotuksineen sekä tunteiden kirjo. Jos et mitään muuta lue tänä vuonna, lue tämä kirja.

Kadonneiden miesten metsä (Henning Mankell) on pieni kertomus siitä, miten ihmiset ja paikat voivat kadota ilman, että kukaan huomaa asiaa. Poliisimestari löytää entisen työsiirtolan, joka on vain kadonnut kartalta. Koska hänen omakaan elämänsä ei ole tyydyttävää, hän päättää kadota yhdessä uuden ystävänsä kanssa olemattomaan työsiirtolaan. Tottahan häntä, tärkeää miestä, ruvettaisiin pian etsimään. Työsiirtolaan eksyy myös 2 muuta miestä. Mutta miten käy? Kukaan ei huomaa miesten katoamista. Kukaan ei etsi neljää kadonnutta miestä tai työsiirtolaa. Nuo neljä kumppanusta viettävät vain aikaa kenenkään tajuamatta heidän katoamistaan pohdiskellen sekä omia huoliaan että kotimaansa tilaa. 
Tämän tarinan punainen lanka oli pettymys yhteiskuntaan, miesten omaan elämään ja sen tajuaminen, että ihmiset ja paikat voivat nyky-yhteiskunnassakin kadota kuin tuhka tuuleen kenenkään kaipaamatta. Vasta, kun kuvaan tulee mukaan äiti lapsineen, miehet saavat elämäänsä mielekästä tekemistä. Vaikka yhteiskunta miellettäisiinkin kansankodoksi, katoaminen huomaamatta on helppoa, koska yhteiskuntarakenteissa on miesten mielestä vikaa. Itsensä tärkeäksi ja merkittäväksikin mieltävät henkilöt voivat todellisuudessa olla täysin tarpeettomia yhteiskunnan kannalta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun lopulle. Tuntuu hieman hassulta, onhan se julkaistu vastaa 2007. Kirjan lopusta käy kuitenkin ilmi, että Mankell on kirjoittanut tarinan jo 70-luvulla, mutta julkaistuksi se tuli vasta 30 vuotta myöhemmin.

Kristiina