Google Website Translator

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kuukausikollaasi Tammikuu 2016 - Monthly collage January 2016

Monthly collage





Lisää kuukausikollaaseja:

Tonnikalalasagnea ja kipakkaa moussea.

Ilahdun aina, kun löydän reseptin, jonka toteuttaminen ei vaadi mittavaa rahanmenoa. Jo vuosi sitten löysin Kodin Kuvalehdestä tonnikalalasagnereseptin ja se on kummitellut mielessäni aina välillä. Nyt oli vihdoin aika kuumentaa pannut ja ryhtyä tuumasta toimeen. Täytyy sanoa, että lasagnesta tuli ihanan maistuva viikonloppuruoka. Tuttuun tyyliini tein alkuperäiseen reseptiin joitakin muutoksia. Koska en erityisemmin välitä kapriksista, vaihdoin ne sitruunamehuun. Samoin sovittelin mausteita enemmän omaan makuuni.

Tonnikalalasagne

Tuna lasagne
10-15 kpl lasagnelevyjä
Tonnikalakastike:
1 iso tai 2 pienempää sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 rkl tonnikalapurkin öljyä tai rypsiöljyä
2 tlk (á 200 g) tonnikalapaloja (omani olivat 1 öljyssä ja 1 vedessä)
2 tlk (á 400 g) tomaattimurskaa
2 rkl sitruunamehua tai 2-3 rkl pieniä kapriksia
1,5 tl oreganoa
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl sitruunapippuria
2 kalaliemikuutiota
1,25 tl sokeria
1/2 dl tillisilppua
yrttisuolaa maun mukaan
Juustokastike:
75 g voita tai margariinia
1 dl vehnäjauhoja
8 dl maitoa
150 g (n. 3 dl) emmentaljuustoa tai muuta vahvaa, kovaa juustoa raastettuna
1 tl suolaa
0,5 tl viherpippuria murskattuna tai mustapippuria
ripaus muskottipähkinää
Pinnalle:
50-100 g emmentaljuustoraastetta

Valuta tonnikalat. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet.
Kuullota sipuli ja valkosipulinkynnet tonnikalan öljyssä tai rypsiöljyssä. Lisää joukkoon tonnikalat, tomaattimurska, sitruunamehu, kalaliemikuutiot, mausteet ja silputtu tilli. Hauduta kannen alla n. 15 min. Tarkasta maku ja lisää halutessasi mausteita.
Sulata rasva kattilassa keskilämmöllä (3-4). Lisää jauhot ja sekoita vispilällä. Kypsennä jauhoja pari minuuttia sekoittaen, älä anna niiden ruskistua.
Kaada maito jauhoseoksen sekaan useammassa erässä, sekoita aina tasaiseksi ennen seuraavan maitoerän lisäämistä. Kuumenna koko ajan hämmentäen, kunnes kastike sakenee. Lisää juustoraaste ja sekoita, kunnes se on sulanut. Mausta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä.
Kaada voidellun, 2-3 litran vetoisen lasagnevuoan (tai tavallisen uunivuoan) pohjalle tonnikalakastiketta ja sen päälle juustokastiketta. Levitä päälle lasagnelevyjä. Tee seuraava kerros samoin. Lasagnesta tulee mehukasta, kun et säästele täytteissä. Jos lasagnelevyt eivät kokonaisina sovi vuokaasi, pilko niitä niin, että kastikekerros peittyy. Voit käyttää kaikki pilkkomisesta syntyvät muruset.
Levitä viimeisen lasagnelevykerroksen päälle vain juustokastiketta ja pinnalle juustoraastetta. Jos sinulla on pieni, korkeareunainen vuoka, tee lasagneen useampia kerroksia.
Paista 175 ºC uunin keskitasolla n. 45 min. Tarvittaessa nosta vuokaa ylemmäksi viimeisiksi 5 minuutiksi, jos pinta ei ole mielestäsi saanut tarpeeksi väriä.
Uunista poisoton jälkeen peitä vuoka alumiinifoliolla ja anna lasagnen vetäytyä 10 min ennen tarjoamista.
Lähde: Kodin Kuvalehti 3/2015

Koska ensi viikolla on tarjoilla viljalti makeita leipomuksia (Runebergin päivä ja Laskiainen), valitsin tällä kertaa jälkiruoaksi hieman kipakamman vaihtoehdon eli lime-jogurttimoussen. Näin ei tule syötyä liikaa makeaa yhteen putkeen. En ollut tehnyt tätä jälkiruokaa pitkään aikaan, joten se osui sopivasti tähän väliin. Ennen kuin teette jälkiruoan, käykääpä täältä katsomassa, miten limestä saadaan mehu irti mahdollisimman tehokkaasti.

Lime-jogurttimousse 

Lime yoghurt mousse 5 dl maustamatonta jogurttia
2 dl vispi- tai kuohukermaa
1 dl tomusokeria
2 limen mehu

Valuta jogurtista ylimääräinen neste kahvinsuodattimeen asetetun suodatinpussin tai puhtaalla sideharsokankaalla vuoratun siivilän läpi. Aseta suodattimen tai siivilän alle astia ja anna valua mielellään yön yli, mutta ainakin 3 tuntia.
Vatkaa kerma ja tomusokeri puolikovaksi vaahdoksi (ei liian napakaksi).
Ota valunut jogurtti pois valutusastiasta erilliseen kulhoon. Heran voit käyttää esim. laskiaispullien leivontaan. Sekoita jogurttiin limen mehu. Lisää sen jälkeen kermavaahto nuolijalla sekoittaen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa tomusokeria. Jaa mousse jälkiruokakulhoihin ja koristele esim. pienellä siivulla limeä tai tuoreella sitruunamelissalla.

Siinä sitä taas oli hemmottelua masulle. Ensi viikolla pitää sitten luultavasti leipoa Rubebergin torttuja, laskiaispullia ja tehdä sunnuntaiksi blinejä ja tiistaiksi hernekeittoa. Toivotan teille hyvää alkavaa juhlavien leipomusten aikaa.

Kristiina

perjantai 29. tammikuuta 2016

Vaasan säästökurimus ja turha tuhlaavaisuus

Hietalahden jalkapallostadion 25.7.2014bHaluan kiittää kaikkia Vaasan päättäjiä ja jalkapallon ystäviä stadionhinkuineen siitä, että kaupunkimme jo entisestään ahtaalla ollut talous on ajettu rapakuntoon. VPS pääsi parina vuotena pelaamaan Eurooppa-liigan karsintaotteluihin ja joutui pelaamaan ne muualla. Johan silloin nousi haloo Vaasassa siitä, että tänne tarvitaan ehdottomasti eurooppalaiset mittapuut täyttävä stadion. Huolimatta raskaasti alijäämäisestä budjetista sen rakentaminen runnottiin läpi. Mitä meille on nyt jäänyt käteen? VPS roikkuu Veikkausliigassa putoamisrajalla, joten eurooppapelejä tänne ei ole vähään aikaan odotettavissa. VPS:n pelaamissa kotiotteluissa keskimääräinen katsojaluku on 2200 (2014). Mutta me tarvitsimme välttämättä sen hulppean 5900 katsojan stadionin. Stadionin alkuperäinen budjetti oli 11,5 milj. Jossain välissä se hilattiin hiljalleen 14,75 miljoonaan ja nyt etsitään vielä liki 2 miljoonan lisärahoitusta.

Mistä tämä kaikki on sitten pois? Aikanaan stadionin himoitsijat perustelivat sen tarvetta eurooppalaisten standardien täyttämisellä, hyvän pelipaikan tarjoamisella kaikille menestyneille vaasalaisseuroille ja nuorisolle uutena harrastuspaikkana.  Tässä muutama lainaus kommenteista, joita sain, kun kirjoitin asiasta viime vuoden maaliskuussa:
"Stadion ei ole pois vanhuksilta eikä lapsilta. Stadion palvelee vaasan alueen lapsia ja nuoria rakkaan harrastuksen parissa, ei pelkästään edustusjoukkueita."
"Sulla ei ihan taida olla kaikkia inkkareita kanootissa"
FBn puolelta noita samantyylisiä kommentteja sateli kymmeniä.  


 https://www.flickr.com/photos/potatojunkie/3667110185
Vastineena rakennushankkeen aiheuttamasta budjettialijäämän kasvattamisesta Vaasan kaupunki on nostanut kaikki mahdolliset perittävät maksut tappiinsa ja ottanut käyttöön kaikki mahdolliset supistuskeinot, jotka valtiovalta sallii (sosiaali- ja terveysmaksujen korotus, päivähoitomaksujen nosto, subjektiivinen päivähoito-oikeus ja päiväkotiryhmien kokojen kasvattaminen). Kouluja, lastentarhoja ja kirjastoja on suljettu. Jo ennestään kuristettuja eri lautakuntien ja niiden alaisten tulosalueiden budjetteja pitää tarkastaa uudelleen, koska jalkapallostadionin lisämiljooniin pitää saada rahaa. Sen seurauksena kaupungin puistot, leikkikentät, virkistysalueet ja metsät ovat hyvää vauhtia menossa ala-arvoiseen kuntoon. Teitä ei ole varaa pitää edes jotenkin kunnossa. Venepaikkoja poistetaan käytöstä ja pienvenesatamien hoito- ja palvelutasoa heikennetään. Kaupungin liikuntatoimen ja nuorisotyön rahoja vähennetään edelleen. Vanhusten kuntosali on lopetettu ja seuraavaksi suljetaan nuorisokerhoja ja vähennetään nuorten iltapäivätoimintaa. Joten väite siitä, että uuden stadionin rakentaminen ei ole pois vanhuksilta ja lapsilta on täyttä puppua. Paitsi heiltä, se on pois kaikilta meiltä, jotka käytämme teitä, liikunta-alueita ja terveydenhuollon tai kirjaston palveluja.  

Turun linja-auto asema Entäpä tulevaisuuden visiot? Nyt suunnitellaan rahaa sijoitettavaksi entisen linja-autoaseman alueelle rakennettavaan Wasa Stationiin. Sinne pitäisi tulla kaikenlaista, oikea monitoimikeskus. Hotelli. Vaasassa jo olemassa olevien hotellien käyttöaste on 57-70% (2015 tammi-heinäkuu) riippuen vuodenajasta. Joten meillä on yllin kyllin tyhjiä huoneita nykyiselläänkin ilman uuttaa hotellia. Kauppakeskus. Nykyisissäkin kauppakeskuksissa on tyhjiä myymälätiloja ja myymälät pyrkivät muuttamaan hieman kauemmaksi keskustasta, koska keskustan vuokrat ovat kaikkein korkeimpia. Tapahtuma-aukio sekä musiikki- ja kongressikeskus. Eikö joku mainostanut uutta jalkapallostadioniakin sillä, että siellä voidaan järjestää tapahtumia? Tarvitsemme siis 2 tapahtumapaikkaa isoille tapahtumille. Niin kuin mille? Tähän asti Vaasa on ollut täysin syrjässä kaikista tapahtumista verrattuna esim. Seinäjokeen. Vasta viime aikoina Polar Sound Festivalin on onnistunut järjestämään joitakin suurempia tapahtumia täällä. Seinäjoella sen sijaan on nähty jos jonkinnäköistä tähteä ja konserttia, mutta ei heillä tietääkseni ole mitään suurella rahalla rakennettua tapahtumapaikkaa. Musiikkikeskuksenkin he järjestivät laittamalla kuntoon vanhan postiautovarikon musiikkitapahtumia ja harrastamista varten. Lisäksi Vaasan musiikkikeskuksen pitäisi olla Kaupunginorkesterin "kotipaikka". Mutta kun Kaupunginorkesterin useimmat konsertit eivät vedä täyteen edes Kaupungintalon salia. Kaiken kaikkiaan taas heitetään rahaa, jota ei ole johonkin, jota ei välttämättä tarvita. Se raha on kuitenkin pois niistä peruspalveluista, joita kaikki asukkaat tarvitsevat. Toki tällaisiin hankkeisiin on hyvä ryhtyä, mutta vasta sitten, kun raha-asiat ovat kunnossa ja tuloja reilusti enemmän kuin perusmenoja.

Money
Vaasan päättäjät ovat taloudenpitäjinä kuin huono perheenisä. Hän ostaa huolettomasti itselleen uuden auton ja veneen samaan aikaan, kun vaimolla ja lapsilla ei ole rahaa ruokaan, koulutarvikkeisiin ja vaatteisiin. Tai toimivat Jeesuksen sanojen mukaan: "Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on". Jeesus ei kyllä tarkoittanut sanoillaan samaa kuin minä. Tai ehkä tarkoittikin, jos asia käännetään toisin päin. Jokaiselle, jolla on (taitoa, viisautta), annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. Eli joukossa tyhmyys tiivistyy.  
Kristiina

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Aina löytyy ilonaiheitakin

Minulle ja varmaan monelle muullekin on kirjoituksistani välillä tullut tunne, että nykyisellään ei asioista löydy kuin valittamista. Siksi päätin tällä kertaa valita käsiteltäväksi asioita, jotka tekivät minut suunnilleen viimeisen vuoden aikana onnelliseksi tai ainakin tyytyväiseksi. Lopussa katsotaan hieman niitä asioita, joita odotan lähiajoilta.

Aktiivisin aikani pyörii hyvin paljon pyöräilykauden ympärillä, talvi on taas huilaamista ja ruokakokeiluja varten.

Iso ilonaiheeni on kesä ja viime kesänä harrastetut erilaiset lähiaktiviteetit Tytsyn kanssa. Me kävimme kahdestaan nuotiopaikalla paistamassa makkaraa ja vaahtokarkkeja. Saimme siitä reissusta hyvät naurut, koska ensimmäiset vaahtokarkkiyritelmämme valuivat tikusta nuotioon. Mutta seuraavat onnistuivat. Kiva reissu, vaikka haisimmekin kotiin tullessamme savukalalta. Kävimme hieman ostoksilla ja tietysti mustikassa Tytsyn pyynnöstä (äidin sydän oli pakahtua ylpeydestä sen pyynnön kuullessaan). Me teimme kuvausretkiä lähimetsään ja hieman kilpailimmekin esimerkiksi siitä, kumpi sai sateen jälkeen paremmat kuvat vesipisaroista kasveilla. Tietysti me myös kokkailimme yhdessä.

Collage family hobbies


Iloinen olen myös siitä, että kissat ovat pysyneet terveinä ja ovat aina yhtä leikkisiä ja hullunkurisia. Pienoista valtataistelua on näkyvillä aina silloin tällöin, kun kauhukaksikko tai ainakin Ukko yrittää haastaa johtajakissaa Hetaa, mutta yleisesti ne tulevat toimeen keskenään. Vieno taas on Vieno, tarkkailija mieluummin kuin osallistuja. Tosin tämän vuoden aikana sekin on siirtynyt jo useammin ja useammin nukkumaan sohvalle vierellemme sen sijaan, että oleskelisi kaapin päällä.

Cats collage

Olen tyytyväinen siitä, että huolimatta kummastuttavista ja kurjista säistä kuluneena vuonna olen onnistunut koikkelehtimaan luonnossa ja harrastamaan paitsi siitä nauttimista myös valokuvausta. Valokuvaus on minulle suht uutta, hankin elämäni 1. järkkärini vasta 1,5 vuotta sitten. Tosin siinä on jo sen verran putkia (makroputkikin on vielä hankkimatta) ja lisähilavitkuttimia, että kameralaukun kanssa ei lähdetäkään liikkeelle ihan vaan vaikka ostosreissulle tai ex-tempore lenkille. Lähetään joko johonkin katsomaan ja kuvaamaan tai lähdetään ilman kameraa. Tablettini Samsung Galaxyn piti olla huippuhyvä, mutta ainakin toistaiseksi sillä otetut kuvat ovat olleet surkeita, missä lienee vika. Pitäisi kai hankkia rinnalle hyvä, pieni digikamera. Sellaiset vaan maksavat nykyisin enemmän kuin aloittelijan järkkäri eikä raha kasva puussa.

Photography collage

Olen ilokseni käynyt minua kiinnostavissa tapahtumissa. Kävin bloggareiden valokuvauskurssilla, Pohjanmaan Suurmessuilla, Luistelukerhon kevätnäytöksessä, Kuorofestivaaleilla, LittFestissä ja monissa pienemmissä tapahtumissa tai kiertelin vain muuten huvikseni katselemassa kaupungilla.

Events collage


Kaikissa niissä väleissä, jolloin en ole poukkoillut pitkin ja poikin, olen suureksi tyydytyksekseni saanut omistautua kivoille "harrastuksille". Olen lukenut ison kasan kirjoja, jotkut hyviä ja jotkut vähemmän hyviä. Osasta niistä olen kertoillut teillekin. Olen tehnyt onnistuneita, herkullisia ruokia ja vähemmän onnistuneita kokeiluja. Olen juhlistanut suurimpia pyhäaikojamme ja nauttinut ystävieni seurasta. Ja paljon, paljon muuta erittäin tyydyttävää.

Hobbies collage
 Mitä sitten odotan tulevalta? No paljolti tätä samaa kuin kuluneeltakin ajalta. Paljon tapahtumia, yhteisiä juttuja Tytsyn kanssa, terveitä kissoja tekemässä hassuja temppuja, uusia lukuelämyksiä. Haluaisin oppia lisää valokuvaamisesta muutenkin kuin kantapään kautta. Olisi ihanaa, kun joku taho järjestäisi kohtuuhintaisia kursseja. Haluaisin oppia jonkun uuden taidon. En vaan vielä tiedä, mikä se on. Viimeksi oppimani uusi taito on pyörän renkaan vaihto. Ehkä kuitenkin joku hieman vaativampi uusi taito olisi kiva. Yläkerran isännälle heittäisin minua ilahduttavan toivomuksen ensi kevättä ja kesää ajatellen: ole kiltti, anna ensi kesäksi parempia ilmoja. En ole mikään viherpeukalo ja kaksi surkeata kesää peräkkäin riittäisi mielestäni. Viljelyharrastukseni on katkolla, vielä yksi surkea kesä ja totean, että kasvimaahan sijoittamillani rahoilla saan samat tuotteet haettua REKOstakin. Odotan siis innokkaasti mielenkiintoista tulevaa.

Jos kuitenkin luulette, että olen ottanut jonkun onnellisuuspillerin ja jatkossa tulee vain hirvittävästi positiivisia postauksia, petytte. Katsokaahan perjantaina.

Kristiina

tiistai 26. tammikuuta 2016

Mukavuusalueen ulkopuolella - Out of my comfort zone

Out of comfort zone
En ole n. 30 vuoteen enää juonut kahvia. Joskus joudun kuitenkin vieraampaan tilanteeseen, jossa kahvi on kaadettu valmiiksi kuppiin eikä auta kuin juoda sitä. I stopped drinking coffee 30 years ago, but sometimes i get into a situation, where i can't avoid drinking that cup of coffee


Kylmä kahvi kaunistaa - ilmankos olen niin ruma

Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Kivikautta, eläinrakkautta ja Suomen historiaa omituisesti

Kovien pakkasten aikana oli kiva käpertyä sohvannurkkaan kirjan kanssa. Kuka sitä nyt ehdoin tahdoin olisi halunnut pyrstösulkansa palelluttaa, jollei ollut aivan pakko. Pelkkään ulkoiluvarustuksen pukemiseen kun meni 1/2 tuntia. Nyt on lauhtunut ja tulee vuorostaan lunta, joten lukemista voi jatkaa hyvällä omallatunnolla.

Book
Olen ehdoton kaikenlaisten historiallisten sekä fiktioiden että tositarinoiden ystävä, joten kun silmiini sattui myöhäistä kivikautta fiktiivisesti käsittelevä Suomaalaiset (Mauri Paasilinna), pakkohan se oli lukea. Kirjan alussa nuori Pitkäkoipi ystävineen palaa metsästysretkeltä vain todetakseen, että heidän Baltian alueella sijaitseva kylänsä on tuhottu ja muutamaa ryöstettyä nuorta naista lukuun ottamatta kaikki asukkaat on tapettu. He seuraavat punaisella maalilla naamansa maalannutta suurta miesjoukkoa pelastaakseen ryöstetyt tytöt, mutta yritys menee pieleen ja joukosta nuoria miehiä jää eloon vain Pitkäkoipi ja hänen ystävänsä Räpsy. Onneksi Joensuulaisten heimosta ovat jääneet henkiin myös aikuiset soturit, jotka olivat hyökkäyshetkellä ruoanhankimatkalla ja osa naisista, jotka olivat keräilemässä yrttejä. Joensuulaiset päättävät muuttaa muualle paikkaan, josta hyökkääjät eivät heitä löydä. Matkalla he kohtaavat jäänteet toisesta heimosta, josta on samojen hyökkääjien jäljiltä elossa vain kourallinen naisia ja lyöttäytyvät yhteen näiden kanssa. He liikkuvat yhä syvemmälle Suomeen, mutta hyökkääjät ovat koko ajan kannoilla ja tuhoavat matkalla useita heidän aiemmin kohtaamiaan heimoja. Yhdessä kahakassa Joensuulaisten onnistuu tappaa iso joukko hyökkääjiä, joiden kostonhimoinen loppujoukko lähtee heidän peräänsä. Aina kun vanha päällikkö Salatieto löytää Ukko Perkeleen ohjeiden mukaan heille uuden, turvallisen asuinpaikan, kohta on jo vihollinen taas löytänyt heidät. Suvantokausina seurataan heimon elämää, metsästystä, kalastusta, keräilyä ja ihmisten välisiä suhteita.
Kiinnostavaa luettavaa kirjassa olivat suvantovaiheet. Ihmisten keskinäinen kanssakäyminen, muinaisuskot ja päällikköshamaanin täysi diktatuuri ja ylivalta. Hänen uskonnon avulla käyttämänsä hallinta oli totaalinen, joskin hän teki päätöksiä suurimmaksi osaksi vain ajatellen vallanhimoaan ja väen kontrollointia. Hänen huonot päätöksensä oman mukavuutensa takia vaaransivat lopulta lopunkin heimon olemassaolon. Lisäksi oli mukava tutkailla fiktiivisestikin yhteiskunnan arvohierarkiaa ja jokaisen paikkaa kyläyhteisössä. Sen sijaan yksi asia tässä kirjassa oli mielestäni yliampuva ja epälooginen. Nimittäin hyökkääjät. Me emme tiedä juuri mitään kivikauden ajasta, mutta jos peilaa sitä myöhempiin valloittajiin ja nomadikansoihin, niin hyökkäyksillä on aina ollut jokin tarkoitus. Oman paikkansa löytäminen, elinpiirin laajentaminen, vallanhimo, rikkauksien ja työvoiman hankkiminen. Tässä kirjassa kuitenkin hyökkääjät vain tappavat ja polttavat, saaliikseen he ottavat korkeintaan muutaman tyttölapsen. Ei tunnu erityisen realistiselta. Jos hyökättiin toisen kimppuun, kai tuolla hyökkäyksellä olisi joku tarkoitus. Tässä kirjassa hyökkääjien tarkoitus on vain maksimaalisen tuhon aikaan saaminen ilman, että hamuttaisiin omaisuutta tai orjia. Sääli, että kirjassa ei pitäydytty enemmän fiktiiviseen arkeen ja kyläyhteisöön sen sijaan, että päätarkoitus tuntui olevan pako ja tappaminen. Henkiinjääminen tuohon aikaan oli varmasti muutenkin vaikeaa tarvitsematta tuoda mukaan koko ajan seuraavaa, murhanhimoista "tuntematonta" hyökkääjäsotajoukkoa. Siksi luenkin mieluummin myöhäisjääkauden aikaan sijoittuvia Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset-sarjan kirjoja.

Book
Näin aikanaan jossain englanninkielisellä kirjasivulla kehuja kirjasta Lost Dogs and Lonely Hearts. Tutkin, onko sitä suomennettu ja olihan se. Sitä kautta löytyi "luettava, kun saan käsiini"-listalle Eksyneiden sydänten koti (Lucy Dillon). PR-toimiston taitava ja aikaansaava työntekijä Rachel Fielding on ollut 10 vuotta rakastunut pomoonsa hänen toisena naisenaan. Kun pomo Oliver sitten ilmoittaa aikovansa paikata suhteensa vaimoonsa ja eroaa Rachelistä, nainen irtisanoutuu ja menettää samalla työsuhdeasuntonsa. Sattumalta hänen Dot-tätinsä on hieman aikaisemmin kuollut ja jättänyt Rachelille talonsa, uskollisen Gem-koiransa ja tiloissa sijaitsevan koirahoitolan/löytökoirakodin. Vielä typertyneenä rakastettunsa ja elämänsä menetyksestä Rachel matkustaa lapsuudestaan tuttuun taloon aikomattakaan ruveta asumaan maalla ja hoitamaan koiria. Hänen ensimmäinen suunnitelmansa on myydä talo ja palata mahdollisimman nopeasti kaupunkiin omaan elämäänsä. Tätinsä testamentin toimeenpanijana hänen täytyy kuitenkin huolehtia tavaroiden ja asioiden järjestelystä sitä ennen, joten hän jää vastahakoisesti vähäksi aikaa. Hiljalleen Rachel huomaa luiskahtavansa paikkaan ja sen elämäntapaan. Koirien myötä Rachelin elämään tulee kokonainen kokoelma herkullisia uusia ihmisiä. Ja eläimiä. Täti on ollut todellinen taituri löytämään kodittomille koirille uudet, oikeat omistajat, mutta koirahoitola on jäänyt käyttämättä ja talous retuperällä. Siihen asiaan Rachel ja hänen hoitolapäällikkönsä Megan alkavat tekemään muutoksia. Löytökoirille on löydettävä uusia koteja ja hoitolaan saatava maksavia hoidokkeja. Samalla myös kirjan edetessä henkilögalleria laajenee ja monimutkaistuu ja vähitellen Rachel huomaa olevansa tätinsä veroinen koirien ja ihmisten "parittaja".
Tässä kirjassa on paljon sellaista, mistä pidän. Ihmisiä, tunteita, eläimiä ja ihmisten sekä ihmisten ja eläinten välisiä keskinäisiä suhteita. Toisaalta kirja kuuluu kevyemmän sarjan luettaviin, joita on ihana käyttää ajanvietteenä vällyjen alla pakkasen paukkuessa nurkissa. Tietysti tämäntyyliseen kirjaan kuuluu myös romantiikka ja elämän yllättävät käänteet. Mutta ennen kaikkea tästä näkyy lämmin suhtautuminen eläimiin ja niiden kohteluun sekä oikeaan hoitoon. Niitäkin ohjeita kirjassa saadaan matkan varrella. Kaiken kaikkiaan erittäin viihdyttävä kirja, jota suosittelen kaikille ihmisistä, elämänmuutoksista ja eläimistä pitäville.

Book
Luin aikanaan nimeltä mainitsemattomasta kodin yleislehdestä Roope Lipastin pakinoita elämästä. Joka kerta ne naurattivat minua yhtä paljon. Kun sitten aikanaan vaihdoin lehteni toiseen vastaavaan, jäin kaipaamaan Lipastin pakinoita. Haikailtuani tarpeeksi kauan niiden perään minulla välähti: josko hänen kirjansa olisivat samantyylisiä. Niinpä hain kirjastosta teoksen Virtasen historia (Roope Lipasti). Läpi kirjan seikkailee perisuomalainen Virtanen aina alkueläimestä tuonne 1940-luvun lopulle. Jo kivikaudella Virtanen ihastuu nuoreen, muodokkaaseen neitoon Korhoseen, joka pysyy myös mukana kaukaisena ihastuksena kirjan loppuun asti. Itse kirja sisältää lyhyitä tarinoita maamme ja maailman enemmän tai vähemmän historiallisista, käänteentekevistä hetkistä Roope Lipastin hauskan huumorin mukaisesti väännettynä. Virtanen itse taas on aikamoinen rakentaja ja aikaansaaja, rakentaahan hän yksin mm. perustan Helsingille, keksii rautatien ja kirjapainon sekä tietysti saa Ruotsilta korvauksena Suomen kärsimyksistä sodassa Nobel-palkinnon keksimästään kemikaalista, joka säilöö heinää. Vaikka ei kukaan oikein keksinytkään käyttöä aineelle. Virtasen keksinnöistä vain hyöty tuppaa menemään ulkomaalaisille, Virtanen kun itse ei keksi varsinaista hyödyllistä käyttöä keksinnöilleen. Mutta aikaansaava ja työteliäs mies Virtanen on, ei jaksa istua jouten. Ja pyrkii aina rauhaan sodan sijasta, vaikka useat hänen keksinnöistään ja teoistaan saavatkin aikaan päinvastaisen vaikutuksen. Saako hän koskaan Korhosen omakseen, sen saatte lukea itse.
Kerta kaikkiaan hersyvää ja hauskasti keksittyä historian tulkintaa. Soljuvaa tekstiä, joka saa useammassa paikassa hymyilemään ja hörähtelemään ääneen. En ole koskaan ennen nähnyt näin ihastuttavan omintakeista tulkintaa erilaisista historian tapahtumista kautta aikojen.

Kristiina

torstai 21. tammikuuta 2016

Soppaa, leipää ja ruokaisaa salaattia

Viime viikolla kehuin yksikertaisia, perinteisiä keittoja. Alkuviikon menin yhä jatkuneiden kovien pakkasten takia itsekin keittolinjalla ja lisäsin sen kumppaniksi pikaleivän.

Lihaisaa keittoa saa paitsi kokolihasta myös kiireisenä jauhelihasta. Tein alkuviikoksi keittoa pekonista, jauhelihasta ja tietenkin ihanista juureksista. Jotenkin nuo ainekset vain kuuluvat naimisiin keskenään. Juurekset ja sipulit ovat ruoka-aineita, joita jokainen hiemankin maata käytössään omaava voi viljellä itse pienet määrät kesällä ja pakastaa. Siten niitä on käytettävissä ihan luomuna talvella. Tai niitä voi ostaa suhteellisen edullisestikin isommissa erissä, kannattaa vain käyttää kotimaisia juureksia.

Jauheliha-pekonikeitto

Minced meat-bacon soup140 g pekonia
400 g nauta-sikajauhelihaa
0,5 tl suolaa
1 tl maustepippuria
1 tl paprikajauhetta
1 sipuli hienonnettuna
1,5 ltr vettä
1-1,5 lihaliemikuutiota
250 g porkkanaa
100 g lanttua
75 g selleriä
6 perunaa
n. 10 sentin pala purjoa
1/2 tl yrttisuolaa
3 rkl tomaattipyreetä

Hienonna sipuli. Jos käytät tuoreita juureksia, kuori ja pilko ne. Kuori perunat ja jätä ne joko kokonaisiksi tai leikkaa ne lohkoiksi. Siivuta purjo.
Paista pekonisiivut rapeaksi ja nosta ne talouspaperin päälle. Paista jauheliha pekonin rasvassa. Paiston loppuvaiheessa lisää jauhelihan joukkoon sipuli kuullottumaan ja mausta seos suolalla, maustepippurilla ja paprikalla.
Kiehauta vesi ja lihaliemikuutio(t). Lisää joukkoon pilkotut juurekset ja jos laitat perunat kokonaisina, myös peruna. Pilkotut perunat kannattaa laittaa joukkoon n. 10 min myöhemmin samoin kuin purjosuikaleet. Lisää joukkoon myös sipuli-jauhelihaseos. Hienonna rapeat pekonisiivut käsin tai haarukalla lautasella palasiksi (ei liian hienoksi) ja lisää myös ne keittoon. Anna kiehua 35-45 min.
Mausta keitto loppuvaiheessa yrttisuolalla ja tomaattipyreellä. Syö tuoreen leivän kanssa.

Keiton kaveriksi tein pikaleipää. Tämän leivän nimi ei ole suotta pikaleipä, koska sen aineiden sekoittamiseen meni 10 min ja leivän kohottamiseen n. 1/2 tuntia, paistamiseen samoin. Tein leipätaikinan ja kohottamisen ennen keiton valmistusta ja paistamisten aikana, joten leipä ja keitto valmistuivat suhteellisen samaan aikaan. Itse käytin leivässä hiivaleipäjauhoja, mutta jauhoja voi vaihdella käyttäen esim. vehnäjauhon ja ruisjauhojen yhdistelmää.

Pikaleipä

Fast bread5 dl vettä
4 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1/2-1 dl tummaa siirappia
1/2 dl ruokaöljyä
1 pss kuivahiivaa tai 25 g tuorehiivaa
6 dl hiivaleipäjauhoja
1 kananmuna voiteluun
kauraryynejä päälle ripoteltavaksi

Lämmitä vesi hiivalle sopivaksi (tuorehiiva=kädenlämpöinen, kuivahiiva=42 asteiseksi). Jos käytät tuorehiivaa, sulata se veteen. Lisää kaurahiutaleet, suola, siirappi ja ruokaöljy. Mittaa jauhot ja jos käytät kuivahiivaa, lisää se jauhojen joukkoon. Sekoita jauhot taikinaan.
Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja ripottele taikinamöykyn pinnalle jauhoja. Taputtele taikina tasaiseksi levyksi uunipellille. Kohota vedottomassa paikassa 30-45 min., kunnes leipä on mukavasti noussut.
Lämmitä uuni 200 ºC.
Jaa leipälevy taikinapyörällä tai veitsellä neliöiksi (16 palaa). Voitele leivän pinta kananmunalla ja ripottele päälle kaurahiutaleita (tai vaikkapa seesaminsiemeniä).
Paista uunin alatasolla n. 20 min. Siirrä leipä ylemmäksi ja paista, kunnes pinta on kauniin ruskea (n. 15 min).

Viikonlopuksi on luvassa ilman muuttumista kohtuullisemmaksi eli kovat pakkaset hellittävät hetkeksi. Siksi valitsin viikonlopun ruoaksi hieman kevyempää tavaraa eli kana-pastasalaatin. Kana-pastasalaatin voi tarjoilla osittain lämpimänä, mutta silloin kannattaa erottaa lämmin osuus muista salaattiaineksista ja sekottaa ne vasta haarukassa. Salaatin voi nauttia myös täysin kylmänä, jolloin kaikki ainekset voi sekottaa jo salaattikulhossa ennen tarjoilua. Myös pastansa voi jokainen valita mieltymyksensä mukaan, itse valitsin tällä kertaa tumman makaronin. Salaatiksi valitsin valmiin sekoituksen, koska siinä oli salaattien lisäksi punajuuren lehtiä ja pinaattia.

Kana-pastasalaatti

Chicken pasta salad50 g mantelirouhetta
2 dl tummaa makaronia
vettä makaronin keittämiseen
1-1,5 kasvisliemikuutiota
2 rkl öljyä
1 tl paprikajauhetta
1 tl curryjauhetta
0,5 tl chilijauhetta
450 g maustamattomia broilerisuikaleita tai broilerileikkeitä paloiteltuna
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
0,5 sitruunan mehu
100 g fetajuustoa
4 tomaattia
1 punasipuli
erilaisia salaatteja (itse käytin valmista Napolitan mix-sekoitusta)
Kastike:
2 rkl mantelivoita tai maapähkinävoita
1,5 rkl oliiviöljyä
3 rkl appelsiinimehua (miel. vastapuristettua)
4 rkl vettä
2 rkl rakeista sinappia
1,5 rkl hunajaa
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna tai 0,5 tl valkosipulirouhetta

Valmista ensin kastike. Sekoita kaikki kastikeainekset korkeassa kulhossa ja aja ne sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Tarkista maku ja lisää tarpeen vaatiessa suolaa tai makeutta. Laita jääkaappiin maustumaan.
Paahda mantelirouhe kuivalla pannulla kevyesti. Hienonna punasipuli ja lohko tomaatit. Kaada ainekset salaaattikulhoon. Silppua joukkoon fetajuusto. Sekoita.
Kiehauta vesi ja kasvisliemikuutio(t). Lisää kiehuvaan veteen pasta ja kiehauta pakkauksen ohjeen mukaan. Kaada neste pois.
Kaada paistinpannulle öljy ja lisää siihen paprika-, curry- ja chilijauhe. Lämmitä öljyä, kunnes mausteet hieman tirisevät (älä polta). Lisää broilerit ja paista, kunnes ne ovat läpikypsiä (n. 10 min). Sammuta liesi ja lisää kanan joukkoon pasta. Voit yritää myös muiden, jo kulhoon sekoitettujen ainesten lisäämistä pannulle hieman lämpiämään. Jos taas tarjoat salaatin kylmänä, anna kana-pastaseoksen jäähtyä ja lisää se kulhoon muiden ainesten joukkoon.
Kylmässä salaatissa lisää kulhoon lopuksi vihreä salaatti. Tarjoa salaatti ja kastike erikseen, jolloin jokainen saa annostella sen itse. Lämpimässä salaatissa annostele lautaselle lämpimät ainekset erikseen ja kylmät erikseen salaattisekoituspedillä (tai pelkkä vihreä salaatti erikseen, jos kaikki muut ainekset ovat lämpimiä). Tarjoa kastike erillisestä astiasta.

Tällä kertaa ruoat tuli siis tehtyä lähinnä ulkolämpötilojen mukaan. Maistuvaa viikonloppua kaikille.

Kristiina

tiistai 19. tammikuuta 2016

Koulutus uhattuna

Me suomalaiset olemme pitkään ylpeilleet koululaitoksellamme. Jo keskiajasta lähtien meillä on ollut kouluja. 1600-luvulta alkaen lukutaitovaatimus, edes vaatimaton, koski myös tavallista kansaa, ei vain aatelisia ja ylimystöä. Aiemmin koulumme ja koulutustasomme ovat olleet kansainvälisillä mittapuilla huipputasoa. Mitä meidän koulutuksellemme on nyt tapahtumassa? 

Education
Melkein ammattiin kuin ammattiin vaaditaan nykyisin niin perussivistystä kuin muutakin koulutusta. Kuitenkin viime aikoina ovat hälyttävässä määrin lisääntyneet kertomukset perustasoa edustavien koulujen lakkauttamisista, opettajien lomautuksista ja irtisanomisista sekä koululuokkien kokojen kasvattamisesta. Kaikki tämä vain rahan säästämiseksi. Samaan aikaan puhutaan syrjäytyneistä nuorista, jotka eivät saa tarvitsemaansa huomiota ja koulutusta. Kaikesta tästä tulee mielikuva, että meillä päättäjätasolla ei oikein välitetä siitä, miten nuorten asioita hoidetaan. Työelämä vaatii menestyäkseen koulutettuja ihmisiä, mutta samaan aikaan koulutukseen panostaminen vähenee. Päinvastoin tuntuu, että koulutukseen halutaan panostaa vähemmän ja tuottaa hyvin koulutettujen menestyjien rinnalle "tykinruokaa", joka tekee niitä surkeita töitä surkealla palkalla. Jonkunhan ne ruputyötkin on tehtävä. Niinpä nykyisissä kansainvälisissä mittauksissa meidän koulutustasomme on alkanut tippua kuin lehmänhäntä. 

Helsingin yliopiston päärakennusNyt on tultu seuraavalle tasolle. Yliopistojen rahoitusta muutettiin aikanaan siten, että ne muuttuivat enemmänkin liikelaitoksiksi ja turvatakseen koulutuksen monipuolisuuden niiden tuli hankkia myös yksityistä rahoitusta. Seuraavaksi kärsivät ammattikoulut, joilta vedettiin pois rahoitusta. Viimeaikaiset uutiset kertovat korkeakoulujen ja yliopistojen henkilökuntien rajusta vähentämisestä, kurssitarjonnan supistamisesta ja rahavaikeuksista. Työantajat haluavat koulutuksen nykyisin kaikille aloille, jopa siivoojalla on oltava ammattitutkinto. Saati sitten opettajalla, jolta vaaditaan monivuotinen koulutus. Samaan aikaan koulutusmahdollisuuksia vähennetään ja opinahjoihin sijoitettuja rahoja vedetään kuitenkin enenevässä määrin pois. 

Pitäisiköhän meidän ottaa tarkkaan syyniin se, mitä oikein haluamme? Haluammeko tasokasta koulutusta ja hyvin koulutettuja ihmisiä vai haluammeko kaikki nopeasti 15 ikävuoden jälkeen töihin ja onko tarkoitus, että jatkossa työnantajan harteille siirretään työntekijän koulutus? Palataan siis siihen, että koulut opettavat vain ne aivan perustaidot eli lukemaan ja laskemaan auttavasti ja yritysten tehtäväksi jää sitten ammattiin kouluttaminen. Lukuun ottamatta ehkä pappeja, lääkäreitä ja lakimiehiä.
Kristiina

Harmaa - Grey

Grey


Kukas kissan hännän nostaa jos ei kissa itse

Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing

perjantai 15. tammikuuta 2016

Kissojen joululahjat ja muut huvit

Tänä jouluna meidän kissamme olivat olleet erityisen kilttejä. Paitsi joulun herkkuruokia ne saivat myös muutamia lahjoja.

Kissat saivat uuden rapsupuun. Entinen oli jo niin kulahtanut ja rikki revitty, että uudelle oli todella tarve. Tällä kertaa ajattelin hankkia hieman edellistä isomman, koska 4 kissaa repii pienemmän rapsupuun palasiksi aika lyhyessä ajassa. Samalla järkeilin, että ne saavat mukavan oleskelupaikan. Tilasin sen Zooplussasta ja oli hyvä, että valitsin toimitustavaksi lähettipalvelun. En olisi millään saanut puuta raahattua paikallisesta posti-Siwasta kotiin. Sen verran laatikko loppujen lopuksi painoi.
Seuraava hauska episodi oli puun kasaaminen. Kas kun toimitukseen osallistuivat myös lahjan saajat. Joka osa piti nuuskia ja merkata poskillaan. Sain osan puusta kasaan ja ajattelin jatkaa rakentamista sen sijoituspaikalla. Onneksi TVstä tuli samaan aikaan elokuva, sillä jo puolivalmiiseen puuhun olivat jo muuttaneet uteliaat asukkaat. Ei voinut kun odottaa, kunnes niille tuli nälkä tai hätä. Siinä tilanteessa pedit ja laatikot vapautuivat ja saatoin jatkaa kasaamista. Jokusen tunnin rupeaman jälkeen puu oli kasassa ja sen jälkeen se on ollut kaiken aikaa täyskäytössä. Hyvä sijoitus, kissoilla on nyt oma kerrostalo kerrostaloasuntoni sisällä.

Toinen hankintani kissoille olivat paljon kehutut robottikalat. Mietin pitkään mihin ne laittaisin uimaan, jottei koko lattia lainehtisi vettä. Onnekseni omistan suuren boolimaljan, joten täytin se puolilleen vettä ja laitoin kalat sinne uimaan. Olin aika pettynyt kissoihin, jotka tuijottavat päivät pitkät tirppuja ikkunasta tai luonto-ohjelmia TVstä. Nimittäin jos niissä ohjelmissa on lintuja tai pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Kyllä kaloja toki tuijotetaan ja katsotaan, mutta muuta ei sitten tapahdukaan. Tosin jouluaattona Ukko yritti tutkia niitä hieman lähemmin (miksi ihmeessä meille on hankittu lisää porukkaa). Virhe tapahtui vain siinä, että käpälän sijasta se työnsi kulhoon nenänsä. Tuloksena oli kunnon pärskimiskohtaus ja mielenkiinnon loppuminen siihen. Edelleenkään yksikään niistä ei ole yrittänyt pyydystää kaloja, töllistelevät vaan joutessaan. Sain kuitenkin kuvattua jonkinlaisen pätkän niistä ja kaloista ihailtavaksenne. Reaktiot tosin kertovat, että voisin hankkia kotiin vaikkapa akvaarion kissojen sitä häiritsemättä.


Ne lukijat, joilla on kissoja, oletteko huomanneet, miten omituisista ja halvoista asioista ne kiinnostuvat kalliiden lelujen sijaan? Pahvilaatikot, niissä riittää loputtomasti touhuilua. Paperipallot tai yleensä tavarat, jotka saa varastettua pöydältä. Mikään ei ole sen hauskempaa kissasta. Sanomalehti on ihana revittävä asia. Kirjat, niiden kulmat voi järsiä holhoojan yrittäessä lukea niitä. Mutta meillä pisimmän korren vetää vessanpönttö. Aluksi yritin käydä tarvittaessa asialla ovi suljettuna, mutta kauhukaksikon tultua meille niiden äänekäs huuto oven takana sai minut luovuttamaan ja jättämään oven auki.  Onneksi asun pääosin yksin, muuten avoin vessanovi ei olisi toivottavaa. Rakkoni on hieman vieraskorea eikä toimitusta helpota se, että pytyllä istuessani yksi kissa kyttää tuotoksia vesisäiliön päällä kuin Ressu sarjakuvassa. Arka Vieno puolestaan odottaa pytyn vetämistä vessan ovella tavalliseen tapaansa tuijottaen. Eli ollaan kahden tulen välissä. Onnekseni minulla on huono näkö ja lukuhimo, joten otan vain silmälasit pois ja luen, niin kaikki sujuu. Tosin pytty pitää vetää muutamaan kertaan, muuten tulee kissankiljaus tai tyytymätön tuijotus siitä, ettei tuo riitä.
Tosin on meidän kissoillamme muitakin outoja tapoja. Vanhin kissamme Heta kyllästyy joskus nukkuessani nuorison ravaamiseen ja sulkee makuuhuoneen oven. Tai siis tökkää vain sen kiinni. Pari tuntia myöhemmin saatan herätä siihen, että se maukuu oven takana avaamaan oven. Oli kello vaikka mitä. Kysynkin usein, että jos osaat sulkea sen ja siinä on kuitenkin pieni väli, niin miksi et osaa avata sitä? No, kissan logiikka on mitä on.

Näin meillä aloitettiin uusi kissavuosi. Mitenkäs teillä?

Kristiina

tiistai 12. tammikuuta 2016

Lämmintä keittoa kylmään keliin

Nyt kun pakkanen paukkuu, on aika tehdä ruokaa, joka lämmittää. Erityisen hyvin tähän vuodenaikaan sopivat pitkään haudutetut padat ja lämpimät keitot itse tehdyn leivän kanssa. Ajattelinkin laittaa tällä kertaa sivulle muutaman keittoreseptin. Nämä ovat keittoja, joita suosin. Ainakin silloin, kun kaipaan lämmintä lohturuokaa. Kuvat eivät ole tällä kertaa omiani, koska itse olin ottanut juuri syödäkseni pakastimesta ennen joulua haudutettua liha-juurespataa.

Teen usein talvella näitä reseptien keittoja mutta en ole kuvannut niitä niiden tavallisuuden takia. Kuitenkin tavallisuus ja pitkä valmistusaika tekevät niistä niin herkullisen mahtavia. Lisäksi keitoissa on yksi hieno ominaisuus. Tai ainakin herne- ja lihakeitossa. Mitä useammin niitä lämmittää, sitä maistuvampia ne ovat.

Hernekeitto

Erbsensuppenteller3 dl kuivattuja herneitä
1,5 ltr vettä
1 lihaliemikuutio
2 porkkanaa
(1 pieni sipuli)
joulukinkun luu lihoineen tai 300 g palvikinkkua (hätätilassa myös pekoni käy)
2 tl meiramia
2-3 rkl sinappia

Huuhdo herneet, mittaa kattilaan vesi ja laita herneet sinne likoamaan yön yli.
Jos käytät luullista lihaa, laita myös liha ennen liedelle nostamista kattilaan. Lisää lihaliemikuutio. Laita hernekattila sisältöineen hellalle miedolle lämmölle ja anna hautua n. 2 tuntia. Jos olet käyttänyt kokonaista, luullista lihapalaa, nosta se hauduttamisen jälkeen pois kattilasta, kuutioi liha, poista luu ja kaada lihapalat takaisin kattilaan.
Lisää joukkoon pilkottu porkkana ja halutessasi sipuli pilkottuna pieneksi. Jos käytät palvikinkkua, lisää myös se tässä vaiheessa kuutioituna. Anna hautua vielä ainakin 0,5 tuntia. Lisää meirami ja tarkista suolaisuus.
Nosta kattila liedeltä ja mausta sinapilla. Nauti hyvän leivän kanssa.

Seuraava suosikkini on vanha kunnon lihakeitto. Ihanaa siinä on se, että siihen ei tarvitse käyttää sitä kalleinta naudanlihaa. Usein tarjouksessa oleva naudan keittoliha riittää. Jos sitä saa vielä luulla varustettuna, aina parempi. Luun käyttö lihan keittovaiheessa vain lisää makua liemeen.

Lihakeitto

Meat soup
1,5 litraa kylmää vettä
500-800 g naudan keittolihaa
1 tl suolaa
2 laakerinlehteä
10 kokonaista maustepippuria
1 sipuli
3 porkkanaa
200 g lanttua
100 g palsternakkaa
8 perunaa 
1 rkl kuivattua selleriä tai 100 g tuoretta
kourallinen hienonnettua persiljaa

Mittaa kattilaan kylmä vesi ja lisää liha.  Kiehauta ja kuori pinnalle kertynyt vaahto. Kun liemessä ei enää ole vaahtoa, lisää mausteet. Anna kiehua n. 1,5 tuntia.
Kuori vihannekset ja pilko ne. Poista liha kattilasta, kun se tuntuu murealta. Pilko liha mukavankokoisiksi suupaloiksi. Lisää liemeen vihannekset lukuun ottamatta perunaa. Lisää myös kuivattu (tai tuore) selleri. Kun vihannekset ovat hieman pehmenneet, lisää peruna. Laita mukaan myös lihanpalat ja keitä, kunnes vihannekset ovat kypsiä.
Tarkasta suola ja lisää lopuksi keittoon persilja.
Jos tähän lihakeittoon haluaa hieman eksoottista twistiä, mausta keitto loppuvaiheessa 2-3 ruokalusikallisella tomaattipyreetä ja ripauksella sokeria.

Onion soup
Kolmannesta mielikeitostani eli sipulikeitosta olen kirjoittanut jo viime maaliskuussa ilmojen silloin kylmettyä. Tämänkin keiton teossa on muutama muistettava asia. Mitä isompia sipulit ovat, sitä makeampia ne myös ovat. Ja sipulit on ennen lihaliemen lisäämistä haudutettava todella hyvin niin, että ne ovat pehmeitä ja jopa hieman karamellisoituneita. Mutta sipulia ei saa ruskistaa, silloin keittoon tulee kitkerä maku.  Siitä isosta keosta raakaa sipulia alussa kehkeytyy hauduttaessa aivan sopiva määrä keittoon. Klassinen sipulikeitto viimeistellään uunissa leivällä ja juustoraasteella. Mutta jos laiskottaa tai et halua lämmittää uunia pelkän annosten kuorruttamisen takia, tee vain keitto ja kyytipojaksi lämpimiä juustovoileipiä. Toimii yhtä hyvin.

Näillä eväillä kestää talvisia pakkasia paremmin kuin hyvin. Maha täynnä lämmintä, runsasta keitto on hyvä lähteä ulos hieman kylmemmälläkin kelillä.

Kristiina

Tammikuu - January

January


Pii paa puu, terve tammikuu! Nyt on syöty joulupossu, jalkaan pannaan huopatossu. Ilma pakastuu, onhan tammikuu.
-birgitmummu.vikki.fi

Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Joulunpyhien lukuelämyksiä

Kuume ja flunssa ovat hieman hellittäneet, joten on aika kirjoittaa se luvattu kirjapostaus. Olin ehtinyt joulunpyhinä ennen tautia hieman lukemaan ja valitsin käsiteltäväksi 3 mielenkiintoista kirjaa.

Book
Mitä yksityisin etsivä Vish Puri tutkailee kirjassa Lemmenkommandojen tapaus (Tarquin Hall) tällä kertaa intialaisen yhteiskunnan hieman vaikeampia asioita eli kastijärjestelmää, naisten asemaa, korruptiota jopa yhteiskunnan korkeimmilla portailla ja lääkeyhtiöiden ihmisten hyväksikäyttöä tässä tapauksessa geenitutkimuksen nimissä.
Kahdesta eri kastista oleva nuoripari haluaa karata ja mennä naimisiin. Heitä auttavat yrityksessä lemmenkommandot, joihin kuuluu myös Vish Purin naisapulainen Kasvovoide. Kun parin miespuolinen osapuoli katoaa ja hänen äitinsä murhataan, Kasvovoide pyytää Vish Puria auttamaan miehen etsimisessä. Samaan aikaan pitää ylemmän kastin naispuolinen osapuoli piilottaa, koska hänen isänsä gangstereineen vastustaa liittoa ja yrittää saada tyttärensä takaisin. Tapahtumat liikkuvat osittain maaseudulla, jossa kastijärjestelmä ja naisten alhainen asema elää vielä vahvana huolimatta ne kieltävistä laeista. Toisaalta liikutaan myös poliisien ja korkea-arvoisten poliitikkojen ylhäisöelämässä ja lääkealan kieroutuneessa maailmassa. Rinnakkaisena tarinana kulkevat Vish Purin äidin ja vaimon yritykset selvittää etsivän lompakon junassa näpistäneen voron henkilöllisyys. Sitä kautta he tulevat sekaantuneeksi paljon monimutkaisemman rikosvyyhdin ratkaisemiseen.
Näissä Hallin Vish Puri-kirjoissa käsitellään aina jotain intialaisen elämän epäkohtaa, varsinkin yleiseltä tuntuvaa korruptiota. Mutta tämä uusin kirja pureutuu hieman aiempia enemmän näihin epäkohtiin. Silti sekä Vish Puri eli Pullukka, hänen vaimonsa, äitinsä ja apulaisensa ovat riemastuttavia henkilöhahmoja. Ja tämän kirjan loppuhuipennuksessa kunnian saaja on hieman yllättävä. Jälleen kerran kannatti tarttua Hallin kirjaan. Tosin täytyy myöntää, että kirjassa tapahtuu niin paljon, että joskus päätä huimaa. Mutta jos on tylsää, niin mikäs siinä. Kirjaan pitää vain syventyä pysyäkseen kärryillä eri tapahtumista.

Book
Äärimmäisen arvokasta luettavaa sekä bloggaajana että kirjoista kirjoittavana oli kirjablogikirja Rivien välissä (Katja Jalkanen ja Hanna Pudas). Itsekin kirjoista bloggaavina ja ilmeisen suosittuina kirjatapahtumien osallistujina ja puhujina he kirjoittavat paitsi kirjablogeista myös yleisemmin itse bloggauksesta ja kirjoista lukuelämyksenä. Kirjassa käsitellään blogin perustamista, ulkoasua, tietoisuuden levittämistä omasta blogistaan jne. Ja tietysti kirjabloggareita suhteessa kirjaan, kirjan kirjoittajaan ja ammattikriitikoihin.
Olen pitkään yrittänyt saada tämän kirjan luettavaksi ja vihdoinkin se onnistui. Tässä tapauksessa täytyy myöntää, että odotus ja yritys kannattivat. Kehottaisin jokaista bloggaria lukemaan tämän kirjan. Vaikka kirjat ja niistä kirjoittaminen eivät itseään kiinnostaisikaan. Vinkit ja mielipiteet kun sopivat yleispätevästi myös muista aiheista kirjottaville.

Book
Jokainen tätä blogia vähänkin silmäillyt luultavasti tietää, että olen hulluna paitsi omiin kissoihini, myös eläimistä kertoviin kirjoihin. Varsinkin kissatarinoihin. Tällä kertaa bongasin kirjastosta kirjan Kissan kanssa (Riitta Tulusto). Se sisältää eri kertojien lyhyitä tarinoita heidän elämässään vaikuttaneista kissoista. Iso osa tarinoiden kissoista on jo edesmenneitä, mutta mukana on myös vielä vahvasti eläviä olentoja. Tarinat ovat kerrassaan viehättäviä. Mukana kertojina ovat niin presidentti, kirjailijoita, laulajia, taiteilijoita kuin yksityishenkilöitäkin. Tällaisia pikkutarinoita jokaisen omista kissoista sekä elämästä niiden ja muiden eläinten kanssa on ilahduttavaa lukea.
Ainoa asia, jota tarinoita lukiessani minua häiritsi, oli niiden ulkopuolisuus. Tarinat on ilmeisesti kerrottu kirjan kirjoittajalla, joka sitten on muokannut ne kirjan tarinoiksi. Siten tarinasta on muodostunut ulkopuolisen henkilön kertoma tarina. Itse olisin kaivannut kertomuksiin itse kertojan persoonallisempaa otetta. Sellaisena kun hän sen kertoi. Mutta se ei kuitenkaan vähennä ihastuttavien tarinoiden hauskuutta, surullisuutta ja kissojen lumoavaa maailmaa.
Kristiina

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Nyt iski flunssa

Flu
Tarkoitus oli tänään kirjoittaa viimeksi lukemistani kirjoista. Valitettavasti luontoäiti tai pöpöt tulivat väliin eli flunssa iski täydellä vauhdilla eikä kirjojen pohtiminen oikein huvita, kun nenä valuu, paleltaa ja pää on täynnä räkää. Joten kirjoittamiseen tulee nyt pieni tauko kunnes saan niistettyä niin paljon, että nuppi on tyhjä ylimääräaineksista. Terve vuodenalku olisi ollut kiva, mutta näillä eväillä mennään. Karvaiset lämpöpatterit onneksi on omasta takaa, pitkät kalsarit ja pitkähihaiset paidat ovat toki aina avuksi.

Kristiina

tiistai 5. tammikuuta 2016

Hedelmä - Fruit



Aurinko paistaa niin hyville kuin pahoillekin.




Fruit


Omena päivässä pitää lääkärin loitolla.

Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Ajatuksia somesta


Fireworks

Niin vain paukahti uusi vuosi käyntiin huolimatta ylimääräisestä 53. viikosta. Tällä kertaa ajattelin pohdiskella hieman tätä somekenttää oman käyttöni kautta.


Facebook
Oma sometukseni alkoi Facebookista. Oikeastaan se oli Tytsyn syytä, hän oli FBssä ja kehotti minuakin menemään sinne. Innostuin aluksi sen kautta pelattavista, yhteisöllisistä peleistä. Kuten Farmville ja myöhemmin myös muutama muu samantyylinen peli. Parin vuoden päästä totesin, että en ehdi päivässä muuta tehdä kuin käydä töissä kun töitä oli tai olla kotona, mutta kuitenkin vapaa-ajan istua jatkuvasti tietokoneella pelaamassa. Siis ei rahapelaamassa, vaan pelaamassa näitä yhteisöpelejä. Siinä vaiheessa tiesin, että pelaaminen, vaikka se olikin ihanaa ihmisten kanssa kommunikointia, loppui siihen ja erosin kaikista peleistä. Enkä ole sen koommin pelannut Internet-pelejä, edes niitä viattomimpia. Mutta FBssä tykkään olla, koska kuulun minua kiinnostaviin ryhmiin. Muutaman esimerkin mainitakseni Kissanomistajat, Valokuvaajan Neuvola, Vaasan julkinen Puskaradio ja tietysti Vaasan Alueen Bloggarit. Nykyisin nuoret eivät ilmeisesti tykkää olla FBssä, koska siellä on kaikennäköisiä vanhoja kääkkiä ja tietysti omat vanhemmat. Käytetään chattejä ja WhatsApp-sovelluksia. Sääli, koska vanhempien pitää pystyä valvomaan lastensa turvallisuutta myös netissä.

Blog
Seuraava aste oli bloggaus. Perustin blogini jo 2010, mutta kirjoitin sinne vain yhden tekstin. Sen jälkeen lopetin, koska mielestäni elämässäni ei ollut mitään kiinnostavaa. Mistä voisin kirjoittaa? Kun tutustuin jo vakiintuneisiin blogeihin, ne käsittelivät kirjoittajille läheisiä aiheita. Sisustusta, muotia, kuntoilua ja ruokaa. Eipä ollut meikäläisen mieleen. Meillä huonekalut ovat pysyneet paikoillaan jo 20 vuotta, ainoan sisustusosan hoitavat kissat repimällä huonekaluja, tekstiilejä ja tunkeutumalla joka kaappiin ja sohvaan. Muoti edustaa minulle sitä, että viihdyn parhaiten verkkareissa ja T-paidassa. Kuntoilu tarkoittaa minulle kotijumppaa, ulkoilua ja kesäistä hyötyliikuntaa. Ei bodybildingiä.  Ruokablogit taas olivat täynnä mitä ihanimpia luomuksia, mutta kun minä teen kotiruokaa. En sellaisia Fine Dining-ilmestyksiä. Mutta vuosien jälkeen olivat vihdoinkin saapuneet myös Lifestyle-blogit, joissa kerrottiin vain tavallisesta elämästä. Se trendi sopi minulle. Niinpä aloitin 2014 aktiivisen bloggaamisen. Kerron mitä teen arkisin: luen, kokkailen kotiruokaa, käyn ulkona luonnossa tutkaillen sitä, tutkin kissojeni käytöstä, viljelen palstaani (jos jatkossa enää viitsin kiitos kurjien kesäilmojen), vietän tylsää tai käyn erilaisissa tapahtumissa. Mukaan tulivat automaattisesti myös ajankohtaiset asiat, koska ne ovat aina olleet intohimoni. Kun jokin ottaa päähän, en hillitse kieltäni. Hyvänä lisänä olivat myös kirjat, joita olin lukenut. Ei arvostelijan vaan lukijan näkökulmasta. Kirjat ovat olleet osana elämääni siitä asti, kun opin lukemaan, mutta niiden lukuelämykset ovat olleet aiemmin vain minun kokemuksiani. Nyt saatoin jakaa niitä muidenkin kanssa. Esittää omat subjektiiviset näkemykseni omien mieltymysteni mukaan. Näin vähitellen syntyivät omat blogitekstini.

Bloggaus toi mukanaan uuden harrastuksen. Ensimmäiset blogini valokuvat otin silloin omistamallani pienellä taskukameralla. Jälkeenpäin katsellessani ne olivat todella surkeita. Joten jossain välissä tuli ajatus hankkia itselleni parempi kamera, järkkäri. Ja hurahdin siihen harrastukseen totaalisesti. Uusia objektiiveja, unelma paremmasta kamerasta ja kursseista, ne ovat vielä haaveita. Tosin Vaasan Alueen Bloggareiden kautta olen jo saanut jonkinlaista oppia valokuvauksesta ja samalla tutustunut ryhmän muihin bloggareihin kasvoista kasvoihin. Mutta oppia ikä kaikki, vielä sitä ehtii. Bloggaus on tuonut lisäarvona tällaiset tapahtumat ja kurssit ja siten tutustumisen ihmisiin blogien takana ja siitä olen todella iloinen.

Instagram
Bloggaus ja harrastukset veivät minut myös syvemmälle someen. Olen aina ollut vannoutunut pöytätietokoneen, en läppärin kannattaja. Hankaluutena oli vain se, että "työpisteeni" on makuuhuoneessa. Kun taas TV ja kissat ovat olohuoneessa. Noin vuosi sitten taivuin ja hankin itselleni tabletin. Se toi mukanaan, paitsi valinnan vapauden, myös muita somevälineiden käyttöjä. Tuli Twitter ja Instagram. Tuli Flikr ja LinkedIn. Kiitos somen käyttöön tutustumisen olen kuitenkin jo aktiivisen käyttöönoton alusta alkaen luonut itselleni joitain sääntöjä. En kuvaa valokuvissa itseäni enkä muita ihmisiä. Satunnaisia valokuvia ja bloggaritapaamisia lukuun ottamatta en ole koskaan kuvannut yksittäisiä henkilöitä. Tai ainakaan julkaissut niitä kuvia. Monet ottavat puhelimellaan esim. selfieitä tai videoita. Minulle puhelin on vain puhelin, jolla pidän yhteyttä ystäviini ja perheeseeni. Sitä paitsi oma puhelimeni on niin auttamattoman vanhanaikainen, että sillä ei tule kuin todella huonoja kuvia. Joten pidän sitä edelleen henkilökohtaisen puheyhteyden välineenä, en kamerana. Harrastan sitä edelleen, mieluummin kilautan kaverille kuin lähetän hänelle someviestin. On ihanaa kuulla sukulaisen tai ystävän ääni, se lämmittää enemmän kuin kylmä viesti. 

Some on täynnä sekä vaaroja että mahdollisuuksia. Sen kautta voi pitää yhteyttä ihmisiin ympäri maailmaa, kunhan muistaa varoa ja yrittää lukea rivien välistä. Eikä itsestään tarvitse kertoa kaikkea, liian paljon on liian paljon. Uskon todella niitä varoituksia, joita somesta ja netistä liikkuu. Tapaan ystäväni kasvokkain tai juttelen heidän kanssaan henkilökohtaisesti puhelimessa ennemmin kuin chattailen tai lähetän kirjoitettuja viestejä. Valokuvat ovat sitten oma lukunsa. Miksi kuvata ja julkaista jonkun tutun naamakuva, kun netti on täynnä ilmaisia, itselleen tuntemattomia naamojen kuvia? Jos kyse ei ole huijarin paljastamisesta, käytä vieraiden naamoja ja omia kokemuksia. Eikä niistä kokemuksistakaan pidä kaikkea laverrella, ei koko maailman pidä tietää kaikki tekemiäsi mokia.

Chat
Kaiken kaikkiaan somesta löytyy paljon hyvää ja yhteisöllistä kun kuuluu ryhmiin, joiden asiat kiinnostavat itseään. Sieltä löytyy ihmisiä, joiden kanssa on kiva kommunikoida. Mutta se ei silti korvaa ystäviä, sukulaisia ja henkilökohtaista kanssakäymistä. Eivätkä hyvät valokuvat korvaa itse ulkona luonnossa käymistä, metsän antien hakemista ja eläinten kohtaamista. Nuorten chatissä roikkumista ja somettamista ymmärrän, mutta sitä pitäisi jotenkin rajoittaa niin, että myös ystävät, kokemukset ja huomion kiinnittäminen tapahtumahetkeen tulisi mukaan. Siinäpä yhtälö kaikille vanhemmille. Vaikeutena on valita oikeat kanavat. Nuorten tapa tunkea itsensä joka kanavalle ja kertoa kaikki avoimesti saattaa olla vaarallista. Jos valitset oikeat reitit ilmaista itsesi olet turvassa. Jos väärät, niin sieltä niitä pimpelipompeleita löytyy.

Kristiina