Google Website Translator

maanantai 29. helmikuuta 2016

Teatteri, meri ja kissan parantava voima

Kirjoista riittää juttua, totta kai.

Ehkä rakkaus oli totta (Sadie Jones) on tarina nuoren miehen kehityksestä ja osittain myös jonkinlaisesta tuhosta ja itsetutkistelusta. Joe asuu pikkukaupungissa, on kiinnostunut teatterista ja kirjoittamisesta. Hänen elämänsä kuitenkin pyörii mielisairaalassa olevan äidin, nynnyn puolalaisen isän ja työn asettamien rajoitusten ympärillä. Hän lukee jokaisen lähialueella esitettävän näytelmän alkuperäisteoksen, hankkii näytelmien ohjelmalehtiset mutta ei kertaakaan pääse katsomaan itse näytelmiä. Eräänä iltana hän tapaa sattumalta lontoolaiset, teatterialalla toimivat Paulin ja Leighin. Siitä tapaamisesta hänen elämänsä alkaa olla hänen omaansa, ei perheensä. Joe muuttaa Lontooseen ja elää ensin teatterin sivukulisseissa. Mutta hänen tekstinsä herättävät ensin Paulin ja myöhemmin muidenkin huomion. Valitettavasti Joe vetoaa myös naisiin, joita hän ei perhehistoriansa takia ota ollenkaan vakavasti. Ennen kuin rakastuu Ninaan, naimisissa olevaan näyttelijättäreen. Joka ei ole oman elämänsä herra vaan narsistisen pikkunäyttelijättären tytär ja narsistisen tuottajan vaimo. Rakkaussuhde saa Joen välillä hylkäämään kaikki periaatteensa ja kunnianhimonsa. Mutta suhde jahkailevaan ja hankalaan Ninaan tuottaa Joelle vain vajaita kokemuksia puhtaasta rakkaudesta ilman suurta vastakaikua. Kumpi antaa periksi ja osoittautuu vähemmän itsekkääksi? Kumpi kasvaa aikuiseksi?
Aluksi kirja tuntui hieman pliisulta päähenkilön jopa kahtia jakautuneen luonteen takia. Mutta vauhtiin päästyään se sai siivet alleen. Joen ristiriitaisuus, naiivi rehellisyys ja toisaalta hänen suhteensa naisiin luo jännittävän kontrastin hänen luonteeseensa. Hän arvostaa ystäviään, rakastaa teatteria ja kirjoittamista, tavallaan halveksii lähtökohtiaan eikä halua sitoutua mihinkään muuhun kuin ystävyyteen. Kunnes hän myy kaikki periaatteensa rakkautensa takia. Rakkauden, joka ennemmin antaa kuin saa. Toisaalta mukana elävät henkilöt Leigh ja Paul muodostavat hienon kehyksen Joelle. Paulin ystävyys ja Leighin toivoton (tai sitten ei) rakkaus. Tässä kirjassa parasta olivat ehdottomasti ihmiset ja heidän toimintansa taustalla olevat tekijät. Myös teatterin raameihin sijoitettu elämän jonkinlainen raakuus tulee hienosti esille ihmisten ratkaisuissa oman elämänsä suhteen. Toivon todella, että kirjoittajan ennen tätä 1. suomennettua teosta ilmestyneet kirjat käännetään ja julkaistaan, sen verran hyvin hän kuvailee ihmisiä ja ihmissuhteita. 

Meriromaani (Petri Tamminen) tuntuu samaan aikaan sekä hassunhauskalta että surulliselta tarinalta. Vilhelm Huurnan ollessa vielä lapsi hänen äitinsä maalaa hänen tulevaisuutensa sanoilla "jonain päivänä Vilhelm vielä purjehtisi valtamerillä suuren laivan kapteenina". Vilhelm lähtee siis jo nuorena töihin laivalle ja opiskelee myöhemmin Merikoulussa kapteeniksi. Oman kylän isännät ostavat laivan ja ottavat Vilhelmin oppineena miehenä sen kapteeniksi. Vilhelm sattuu vain olemaan hieman elämässään epäonninen ihminen. Tai epäröivä. Kuten jo kirjan alussa kerrotaan, hän "häpesi eilistä ja pelkäsi huomista, mutta nykyhetken kanssa hän oli tullut aina hyvin toimeen". Vilhelm kun ei usko kovin paljon itseensä ja ratkaisuihinsa. Hän onnistuu upottamaan laivan toisensa jälkeen, menee välissä naimisiin, menettää merellä ollessaan paitsi laivansa myös vaimonsa ja lapsensa synnytyksessä. Jokaisen laivan upottua hän päättää lopettaa kapteenin hommat, mutta aina jotenkin lipsahtaa takaisin omasta mielestään täysin taitamattomaksi tai välillä hyväksi kapteeniksi. Niin lipuu Vilhelmin elämä läpi vuosien huonona/hyvänä kapteenina, laivanupottajana, aviomiehenä joka ei saanut paljon elää avioelämää, toisten toiveiden toteuttajana, omana sisäisesti ristiriitaisena epäröijänä. 
Tätä kirjaa lukiessa voi valita kaksi erilaista katsontakantaa. Toisaalta sitä voi tarkastella jatkumona elämän ratkaisujen, sen onnen ja epäonnen, epäröinnin ja varmuuden välillä. Teoksesta löytyy näkökanta jokaiseen ihmisen elämän käännekohtaan. Tai sen voi lukea vain hauskana tarinana todella epäonnisen ja itsestään epävarman, hullunkurisen henkilön elämän kulusta. Itse taisin olla jälkimmäisessä mielentilassa, koska Huurnan elämän "vatuloinnit" vain huvittivat. Kirjan syvällisemmät mietteet jäivät vain hetken häivähdyksiksi lukiessani. Mutta hauskaa riitti, niin syvällisiä ajatuksia kun kirja kuitenkin pohjimmiltaan sisälsi.

Eläimistä kertovat kirjat tuntuvat vain hyppäävän käsiini kirjastossa. Yhä useammin ne tuntuvat myös olevan muulla kuin suomen kielellä kirjoitettuja. Ne kun ilmestyvät ennen suomennoksia kirjaston valikoimaan. Tällä kertaa syliini hyppäsi Katten Cleo (Helen Brown). Se on kirjoittajan "omaelämänkerrallinen" kertomus hänen perheensä suuresta onnettomuudesta ja suuren menetyksen kokeneen perheen pelastajasta. Kirjailija elää perhe-elämää Uudessa Seelannissa. Väljähtynyttä, natisevaa avioliittoa kahden pojan äitinä. Vanhempi pojista haluaa syntymäpäivälahjakseen kissanpennun, joka käydään valitsemassa ystävälle syntyneistä kissanpennuista. Lahjan kotiin tuleminen tosin kestää hieman, koska pennut ovat vielä pieniä. Ennen pennun saapumista lahjan saaja eli perheen vanhempi poika kuitenkin kuolee auto-onnettomuudessa. Kirjoittaja ei mitenkään koe itseään kissaihmiseksi eikä enää halua pentua kotiinsa muistuttamaan kuolleesta pojastaan, mutta nuoremman pojan vaatimuksesta kissa jää kuitenkin taloon. Vähitellen se ujuttautuu jokaisen sydämeen omalla, kissamaisen ovelalla tavallaan ja hullunkurisuudellaan. Samalla se vähitellen elämänsä aikana avaa perheenjäsenten silmät sille, että suunnattoman surun ja epätoivon keskeltä löytyy myös niitä hassuja, hauskoja ja raivostuttavia hetkiä, jotka saavat surun muuttumaan tunteeksi muiden tunteiden ohella. Ja kissa auttaa kirjoittajaa ja hänen perhettään näkemään sen, että elämässä täytyy ottaa huomioon kokonaisuus, ei vain ne osa-alueet, joihin haluaisi uppoutua.
Joskus toivoisin, että käsiini osuisi niitä eläimistä kertovia kirjoja, joissa kirjan päähenkilö vielä elää. Kuten Katukissa Bob tai Homer, kissan uskomaton elämä (silloin, kun kirja julkaistiin). Haluan päättää hyvin tai vähemmän hyvin sujuneen yhteiselämän kertomuksen johonkin minua naurattavaan kommellukseen, en itkuun elämäntoverin menetyksestä. Toisaalta arvostan sitä, että kunnon kumppanin koko elämäntyötä eläimenä arvostetaan siksi paljon, että se dokumentoidaan kirjoihin ja kansiin. Paitsi itse tarinaa ja ilon palauttajaa, Cleoa, arvostan tässä kirjassa myös siihen valittuja sitaatteja kissoista, joita löytyy joka luvun alusta. Sellaisia ovat esimerkiksi "En katt befinner sig alltid på rätt ställe vid exakt rätt tillfälle", "Det finns bara ett passande namn pä en katt - Ers Majastet", "Ibland är det lättare att älska månen", "Det finns inget så fuktigt och magiskt som en kattungens kyss". Kissa- ja koiraihmisenä en voi olla lukematta tätäkään kertomusta surun ja menetyksen poistajasta. Miten suuri vaikutus eläimillä onkaan arkiseen elämäämme.

Huomasittehan hameväki, että tänään on karkauspäivä. Joten ahdistelkaa se avokki tai muuten vain helmoissa roikkuva riesa nurkkaan ja kosaiskaa. Jos vastaus on "EI", nykyiseen ompelukoneettomaan aikaan pyytäkää hamekankaan sijasta valmista hametta.  Tulee kulutusjuhlat vaatekauppiaille.
Kristiina

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Oletko aktiivi vai passiivi?

Kirjoitin tämän kuun alussa blogini 2-vuotissynttäreistä ja lähestyvästä 30 000 klikkauksen rajasta. Kiitos ihanien lukijoitteni tihentyneen vierailutahdin rajapyykki ylitettiin jo viikko sitten ilman suurempaa hälyä. Tosin lupaan jo nyt, että 50 000 klikkauksen lähestyessä juhlitaan kunnolla.

Tällä hetkellä minua kiinnostaa ennen kaikkea se, keitä te vierailijat olette ja mistä te pidätte. Onko teillä toiveita koskien aiheita, ulkonäköä, haasteita, kuvia tai muuta vastaavaa? Osallistun parhaani mukaan viikoittain valokuvauskiinnostukseni myötä tiettyihin valokuvahaasteisiin. Niillä postauksilla on oma etikettinsä. Samaan haasteeseen osallistuneiden kuvat käydään katsomassa (jos osanottajamäärä on kohtuullinen eli ei ylitä n. 50ntä) ja jokaista julkaistua kuvaa/kuvasarjaa kommentoidaan positiivisessa mielessä. Etikettiin kuuluu myös se, että julkaisija vastaa saamiinsa kommentteihin. Se kai kuuluu jo yleiseen netikettiin.
Valokuvahaasteiden ulkopuolisia postauksia lukijat eli te kuitenkin kommentoitte ani harvoin.  Siksi on joskus vaikea tietää, mistä piditte ja miksi. Oliko kirjoitus tarpeellinen vai turha, mikä miellytti ja mikä ei, olitko samaa vai eri mieltä, ovatko kiinnostuksesi kohteet samat kuin minun vai toivoisitko blogilta jotain muuta? Vaikuttiko ulkoasu vai teksti visiittiisi, saiko sinut vilkaisemaan otsikon kiinnostavuus, asia vai silkka tylsyys? Mikä sai sinut avaamaan sivun?

Minulla riittää yllin kyllin kysymyksiä ja kaikki vastaukset ovat sinulla, kävijä. Toivon nyt lukijoiltani viitseliäisyyttä ja kannanottoa kommentin muodossa. Kerro, mitä mielessäsi on, mitä näit ja luit, mikä kiinnosti tai otti päähän, mihin suuntaan haluat minun menevän. Ennen kaikkea, raapusta tekstinpätkä. Jos et muuta jaksa kommentoida, kirjoita vaikka HÖÖH. No älä sentään, mielipiteet ja kommentit, asialliset sellaiset, ovat aina tervetulleita. Kommentit tyyliin ''sulta on hukkunut halogeenit lampusta'' ilman perusteluja ovat turhia, ne eivät anna kehittämisen kannalta mitään.

On myös eräs toinen asia, joka minua kiinnostaa. Melkein jokaisella itsensä vähänkin vakavasti ottavalla blogilla on nykyisin Facebook-sivut. Kuten myös minulla. Ne ovat oiva tapa kertoa sivusta tykänneelle, että olen julkaissut blogissa jälleen uuden postauksen. Tilastojeni mukaan esim. kuluneella viikolla blogissani on vieraillut n. 200 kävijää/vrk, mutta blogin FB-sivuista on tykännyt koko sivujen olemassaoloaikana vain 38 klikkaajaa. Vaikka tykätä voi suoraan tältä blogisivulta oikeasta sivupalkista. Mikä on syynä siihen, ettei tiedon saanti päivityksistä kiinnosta kävijää niin paljon, että painettaisiin sitä Tykkään-namikkaa? Halutaanko sinne FB-sivulle muutakin kuin se tieto uudesta postauksesta? Ja jos, niin mitä muuta lukijani sinne tahtoo tykätäkseen?

Kuten huomaatte, kysymyksiä on enemmän kuin tarpeeksi. Vastaukset vain ovat yksin teillä, eivät minulla. Jään siis nyt odottamaan, huudanko yksin tuuleen ilman vastauksia vai oletteko halukkaita parantamaan suoritustani.

Kristiina

Scavenger Hunt Sunday

This weeks topics are:
Waiting
Lazy Day
Details
Friends
Photographer's Choise

Here are my photos:

Waiting
Waiting for someone to scratch








Lazy Day
Two of us having a lazy moment








Details
Inside of a tulip








Friend
We are siblings as well as friends (well, someone has to take care of my little sister)








Photographer's choise
Do I dare to go and eat?




lauantai 27. helmikuuta 2016

Friday's Hunt

Starts with I

My I-words all have something to do with Ice. Lets see, what i did come up with.

Finally my camera caught some noticeable icicles.


After baking day the icing on my cake

Icing


Of course for dessert some homemade ice cream

Ice cream
 Week's favorite

Tulips
 Something blue

On a clear, cold day just as the sun has set you can catch the Blue moment. 

Blue moment


There aren't very many blue things in my home, but my nap blanket happens to be one of them. And i was reading a book with blue cover under that blanket.

Blue things

More Friday's Hunt pictures can be found in:

https://edenhills.wordpress.com/category/fridays-hunt/

torstai 25. helmikuuta 2016

Letkeää leipomista ja jäätelöä

Dessert
Tuli tiistaina kamala tunne - makea syötävä saattaa loppua kesken. Vaikka pakastin on pullollaan pullaa ja piirakkaa. Piti ruveta suunnittelemaan jotain "pientä" leipomista. Olin joskus luonnostellut chilisuklaakakkureseptin. Ei liian hankalan. Olen myös pitkään suunnitellut yrittää jäätelön tekoa siitä huolimatta, etten omista jäätelökonetta. Nyt oli aika tehdä sitä kaveriksi kakulle. Mauksi valitsin hetken pähkäilyn jälkeen persikan (alkuperäinen ajatus oli ananas).  
Kehuin joitakin postauksia sitten TVssä näytettyä Paul Hollywoodin Hyvän leivän juurella-ohjelmaa, jonka ohjeita kirjoittelin katsoessani ylös. Tosin myöhemmin totesin tehneeni turhaa työtä, ohjeet löytyivät netistä. Päätin samalla uuninlämmityksellä tehdä varmasti maailman yksinkertaisimman leivän, soodaleivän. Itse leipä on yksinkertainen, mutta samalla perusohjeella ja lisämausteilla (stout, pähkinärouhe, kumina, fenkoli jne.) siitä voi tehdä jos jonkinnäköisiä variaatioita.

Soodaleipä

Soda bread250 g (n. 2,4 dl) vehnäjauhoja
250 g (n. 2,2 dl) täysjyvävehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
4,2 dl piimää tai maustamatonta jogurttia

Esilämmitä uuni 200 ºC.
Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään. Lisää piimä/jogurtti ja sekoita, kunnes syntyy löysähkö, tahmeahko taikina.
Jauhota kevyesti leivinalusta. Kaada taikina alustalle ja pyöritä sekä taittele sitä muutaman kerran hellästi. Älä vaivaa. Muotoile taikinasta pallo ja nosta se leivinpaperilla peitetylle leivinpellille. Litistä pallo kevyesti kädellä.
Tee pintaa syvä, melkein pohjaan asti ulottuva risti veitsellä (leipä paistuu tasaisesti). Jauhota leivän pinta kevyesti.
Paista uunin keskitasolla n. 30 min, kunnes leipä on kullanruskea. Tarkista pohjaan koputtamalla (kumea, ontto ääni), että leipä on kypsä. Jäähdytä leipä sellaisenaan ritilän päällä.
Lähde: Paul Hollywoodin leipäreseptit 

Chilisuklaata on ollut tarjoilla jo kauan. Miksei sitten chiliä suklaakakkuunkin tuomaan hieman erilaista elämystä? Itse käytin kakunteossa chilihunajaa, mutta sen sijasta voi käyttää myös tuoretta, hienonnettua chiliä tai chilirouhetta. Siinä tapauksessa kannattaa lisätä hieman sokeria itse reseptiin. Chiliä kannattaa laittaa niin, että se maistuu suklaan joukossa hieman enemmän, kuin mitä haluaa sen maistuvan lopullisessa kakussa.

Chilisuklaakakku

Chilichocolate cake200 g tummaa suklaata
200 g voita tai margariinia
5 rkl chilihunajaa
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
1,75 dl sokeria
4 kananmunaa
Kuorrutus:
150 g tummaa suklaata
1 dl kermaa
25 g voita tai margariinia
45 g valkosuklaata

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja öljyä reunat kevyesti.
Sulata suklaa, rasva ja chilihunaja kattilassa (jos käytät tuoretta chiliä tai chilirouhetta, lisää ne sulaan suklaa-rasvaseokseen ja anna sen maustua jäähtymisen ajan).
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi (jos et käyttänyt hunajaa, käytä tässä 2 dl sokeria). Lisää vaahtoon vuoron perään suklaa-rasvaseosta ja jauhoseosta. Sekoita hyvin, kunnes kakkumassa on tasainen.
Kaada kakkutaikina vuokaan ja tasoita pintaa. Jos et tee mutakakun tapaista, hieman keskeltä löysää kakkua, tässä vinkki siihen, miten kakun saa paistumaan tasaisesti ilman, että keskusta kohoaa ylettömästi.
Paista kakku uunin keskitasolla 200 ºC n.30-35 min. Jos haluat löysemmän keskustan mutakakun tapaan, lyhennä paistoaikaa 3-4 min. Peitä tarvittaessa kakun pinta alumiinifoliolla, jos se alkaa tummua liikaa.
Anna kakun jäähtyä jonkun aikaa irtopohjavuoassa, ennen kuin irrotat sen vuoasta.
Kun kakku on täysin jäähtynyt, voit tehdä siihen suklaakuorrutteen (myös esim. tomusokerilla koristelu riittää). Laita rasva, kerma ja paloiteltu tumma suklaa kattilaan ja lämmitä, kunnes rasva ja suklaa ovat sulaneet. Varo pohjaan palamista (omalle 1. erälleni kävi juuri niin). Sulata samanaikaisesti valkosuklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa.
Tee kuorrutus esim. pesualtaan päällä. Nosta kakku ritilälle pesualtaan päälle ja kaada tummaa suklaata kattilasta kakun keskelle (n. 2/3 seoksesta). Levitä päällys tasaiseksi (kakku- tai paistinlastalla tai veitsellä) kakun päälle, saa valua reunojen yli. Levitä loppu suklaa kakun sivuille lastalla tai veitsellä. Valuta heti päälle lusikalla koko kakun leveydeltä vaakasuoria valkosuklaaviiruja. Vedä hammas- tai grillitikulla poikittain valkosuklaaviiruihin nähden, niin saat kuvion pintaan (vedä viirut ensin kakun yläosaan, sitten alaosaan, älä vedä poikki koko kakun kerralla).

Kaiken leivonnan kruunasi se jäätelöntekokokeilu. Ajan kuluessa olen huomannut lehtien ohjeista, että jäätelöä voi tehdä ilman konettakin, kunhan omistaa vatkaimen ja pakastimen. Tai talven korkeimmilla pakkassäillä parvekkeen. Joten ei kun tuumasta toimeen. Tutustuin hieman aiheeseen ja huomasin, että isossa osassa ohjeista käytetään kananmunasta vain keltuaiset, koska valkuaisista voi jäädä "roikkoja" jäätelöön. En halunnut käyttää 6 munankeltuaista, vaan löysin tavan hyödyntää koko munat. Glukoosisiirapin käyttö ei ole pakollista, mutta se tekee valmiista jäätelöstä samettisempaa. Mausteeksi vaniljajäätelöön riittää vaniljaesanssi/uute tai vaniljasokeri, muuten maustamisessa saa päästää mielikuvituksensa valloilleen.

Persikkajäätelö ilman jäätelökonetta

Homemade icecream250-350 g tuoreita tai säilykepersikoita
3 dl kuohukermaa
3 kananmunaa
1 dl tomusokeria
1 dl glukoosisiirappia

Kuori tuoreet persikat ja poista niistä kivet tai valuta säilykepersikat. Soseuta hedelmät sauvasekoittimella.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin ja vatkaa valkuaiset vaahdoksi metalliastiassa (valmiit, kun vaahto pysyy astiassa sen ollessa ylösalaisin).
Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon glukoosisiirappi ja 2/3 persikkasoseesta ja vatkaa tasaiseksi. Lisää joukkoon kermavaahto sekoittaen massan tasaiseksi. Lisää lopuksi valkuaisvaahto ja sekoita jälleen tasaiseksi.
Kaada jäätelömassa kannelliseen astiaan ja laita astia pakastimeen. Nosta astia 2-3 kertaa tunnin välein pakastimesta ja vatkaa jäätelömassa tasaiseksi. Näin jäätelöön ei muodostu suuria jääkiteitä, vaan siitä tulee kermamaisen tasaista. Viimeisen vatkauksen yhteydessä sekoita jäljelle jäänyt persikkasose sekaan lusikalla niin, että massaan jää selvästi erottuvia persikkasoseraitoja. Anna massan jäähtyä pakastimessa vähintään 5 tuntia. Jos pidät sitä siellä pidempään, nosta jäätelö sulamaan n. 15-20 min. ennen tarjoilua, jotta se pehmenee.

Daughter
Edessä onkin sekä nautinnollinen että mukava viikonloppu. Tytsyllä on pitkä viikonloppuvapaa töistä ja hän tulee Vaasaan tänä iltana. Katsotaan sitten viikonlopun päätteeksi, olemmeko keksineet jotain erikoista vai vietämmekö ajan tietokoneella tai nenä kiinni telkkarissa tai kirjassa. Tytsy lupasi ainakin tuoda mukanaan kirjastosta lainaamansa pullakirjan. Äh, täytynee aloittaa kesää edeltävä laihdutusrupeama tämän jälkeen, jos vielä ryhdymme sen ohjeita kokeilemaan.
Kristiina

tiistai 23. helmikuuta 2016

Minne matka, VR ja Posti?

VR Group logoVR teki kauan odotetun kädenojennuksen asiakkaiden suuntaan ja alensi hintojaan saadakseen lisää asiakkaita. Tähän asti uskollisimpia junan käyttäjiä ovat olleet eläkeläiset ja opiskelijat, jonkun verran lapsiperheet. Oman lisänsä ovat tuoneet satunnaiset käyttäjät, kuten minä. Työpaikkamatkaajat ja keski-ikäiset liikematkaajat ovat olleet vain pieni osa tähänastisista matkustajista. Hinnanalennus kosiskelee juuri heitä raidematkailemaan.
Miten hinnanalennuksessa sitten kävi? Satunnainen, keski-ikäinen, muita alennuksia saamaton matkustaja hyötyi hienosti hinnanalennuksesta. Sen sijaan ne, jotka nyt ovat eniten käyttäneet junaa hävisivät kautta linjan. Eläkeläisten ja opiskelijoiden alennus pieneni eli heidän lippunsa kallistuivat ja lapsiperhe pulittaa entistä enemmän matkastaan. Miksi tuntuu, että näiltä monopolioikeuden omistavilta valtion laitoksilta puuttuu kokonaan liikeäly? Jos tämä uusi käänne ei saa satunnaisia matkustajia käyttämään enemmän junaa, niin se saa ainakin ennen junalla matkustaneet vaihtamaan edullisempaan kulkuneuvoon. Eli tällä manööverillä on aivan mahdollista, että uusia asiakkaita ei saada, mutta vanhat menetetään. Mitenkä sitten suu pannaan? Myydään VR vaikka ulkomaisille sijoittajille, saavat nostaa raidekuljetusten hintoja reilusti. Tai sitten toiminnan ostavat venäläiset, jotka saavat avoimet hyökkäysreitit Suomeen, jos siihen tulee tarve. 
VR Sr2 3202 Tampere 2012-06-22Muutenkin VRn toimet kuljetusmäärien kasvattamiseksi ovat hieman kyseenalaisia. Vaasan ja Seinäjoen väli sähköistettiin hyvällä rahalla jokin aika sitten. Sen jälkeen kaupunkiemme välisiä vuoroja lakkautettiin. Varsinkin niitä, joita juuri uusiksi asiakkaiksi haettavat käyttävät. Luin juuri Pohjalaisesta nuoresta seinäjokelaismiehestä, joka joutui kieltäytymään hyvästä työpaikasta Vaasassa, koska ei päässyt tänne junalla tarpeeksi ajoissa. Aamuvuorot kun oli lakkautettu. Muutenkin Vaasa kuuluu nopeasti kehittyviin alueisiin, joiden välillä sekä ihmiset että tavarat liikkuvat. Mitä järkeä on siis vähentää tänne/täältä liikkuvia vuoroja?
Toinen VRn lakkauttama palvelu oli lipunmyynti. Vaasan asemalta ei saa enää ostaa lippuja, vaan ne on tilattava netistä tai haettava R-kioskilta. Kioskit eivät myy kaikkia lippuja (esim. paikkalippuja) ja nettiä eivät käytä monet vanhukset tai esim. näkövammaiset. Tämä uudistus torppasi hienosti heidän mahdollisuutensa helppoon matkantekoon. Eli jälleen, vanhat asiakkaat pois rautateiltä.

Suomen Postin logoToinen viime aikoina paljon porua herättänyt monopoliliikelaitos on Posti. Posti on jo useampaan otteeseen vähentänyt rajusti henkilöstöä lähinnä lajittelu- ja jakelupuolelta. Mihin niillä toimenpiteillä sitten päästiin? Ainakin postimaksut nousivat. Esimerkiksi paketit saa nykyisin lähetettyä huomattavasti edullisemmin Matkahuollon kuin postin kautta. Lisäksi jakelu ainakin harvaan asutuilla alueilla ja jopa ei niin harvaan asutuilla tökkii pahasti. Ihmisillä saattaa olla toistasataa kilometriä matkaa lähimpään postin asioimispisteeseen. Tai he saavat viikonlopun sanomalehtensä vasta maanantaina. Jopa 1. luokan kirjeet kulkevat aika ajoin kahden naapurikaupungin väliä viikon. Siinä ajassa lähettäjä kyllä veisi postin itse perille maksamatta niitä korotettuja postimaksuja. Laki säätää, että jokaisella suomalaisella pitäisi olla yhtäläinen oikeus postin palveluihin. No ei nykymenolla ole. Pian kai sitäkin lakia rukataan niin, että posti pitää jaella vain X päivänä viikossa (mukaan lukien sanomalehdet) ja syrjäkylillä asuvat eivät tarvitse postia ollenkaan. Hakekoot kaiken saapuneen postinsa 2-3 kertaa vuodessa muun asioinnin yhteydessä sieltä jostain yli 100 km päästä. Eihän sitä 150-200 vuotta sitten saatu naapurimaastakaan viestiä perille alle vuodessa. Miksi nytkään?

Joku neropatti oli muuten tässä taannoin keksinyt ihan julkisessa kirjoituksessa mielestään nokkelan ratkaisun VRn kannattavuuspulmaan. Kielletään kaikki pitkän matkan linja-autoliikenne niiltä reiteiltä, joilla on yhteydet junalla. Linja-autot hoitakoot liikennöinnin tuppukylistä lähimmälle VRn asemalle. Loistavaa. Köyhän on pakko valita se kallein liikennöintimuoto ja monopolia pidetään yllä keinotekoisesti. Ei tainnut silläkään kirjoittelijalla/ajattelijalla olla ihan kaikki valot päällä vintillä. Vapaa kilpailu vain kieltolistalle ja monopolit kunniaan.
Kristiina

Väripaletti - Color Palette

Colors


Colors are the smiles of nature
-Leigh Hunt



sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Napaa repii siskonmakkara ja mousse

Pig
Taas tuli laitettua kystä kyllä. Pakko pistää postaus alkuun, sillä kohta sammuu tämän auringon silmä, sen verran tuli vatsa täyteen. Tällä kerta viikonloppu mentiin salaatilla sekä perunalla ja kastikkeella. Jälkiruoaksi valikoitui valkosuklaamousse sen teon helppouden takia.

Mieleni on jo pidemmän aikaa tehnyt mieli rehellistä stroganoffia. Olin siinä käsityksessä, että pakastimessani oli paketti naudan lihasuikaleita. Pakastimen sulatuksen yhteydessä selvisi, ettei ollutkaan. En malttanut luopua ajatuksesta, joten vaihdoin lihan siskonmakkaraksi.

Siskonmakkarastroganoff

Sausage stroganoff
1/2 rkl öljyä
500 g siskonmakkaraa
3 rkl voita tai margariinia
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2,5 rkl vehnäjauhoja
2 rkl paprikajauhetta
5 dl vettä
1 lihaliemikuutio
6 kpl kokonaisia maustepippureita
mustapippuria myllystä
2 laakerinlehteä
1/2-1 tl sokeria
70 g tomaattipyreetä
2 kpl maustekurkkuja
200 g ranskankermaa tai 120 g smetanaa

Kuori ja silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuutioi maustekurkut.
Kuumenna paistokasari tai paistinpannu ja öljy. Purista siskonmakkaroista sisus nokareina pannulle ja ruskista. Jos sinulla ei ole isoa paistinpannua, paista makkarapallerot kahdessa erässä. Ota makkarat pois pannulta.
Kuumenna pannussa voi tai margariini ja kuullota sipulit ja valkosipuli. Lisää vehnäjauhot ja ruskista. Lisää ruskistuksen loppuvaiheessa pannulle myös paprikajauhe ja anna aromien hieman irrota niistä.
Lisää pannulle vesi useampana eränä ja sekoita lisäysten välillä, jotta kastikkeeseen ei jää klimppejä. Lisää joukkoon lihaliemikuutio, mausteet ja tomaattipyre, sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi maustekurkkukuutiot ja makkarat.
Anna kastikkeen hautua hiljaisella tulella (lieden voimakkuus n. 3) 20 min. Nosta kasari sen jälkeen pois liedeltä ja sekoita kastikkeen joukkoon ranskankerma/smetana. Nauti keitettyjen perunoiden kanssa.

Kastike sai kaverikseen pöytään tavanomaisen "mitä kaapissa sattui olemaan"-salaatin. Tällä kertaa kaappien uumenista löytyi verigreippi, leipäjuusto ja maapähkinöitä. Koska pähkinät olivat aivan tavallisia syötäväksi tarkoitettuja pähkinöitä ja halusin niihin paahdetun makua, ne piti kuoria ja paahtaa. Kuoriminen käy helpoiten, kun pähkinät kaataa kuppiin ja hulauttaa perään kiehuvaa vettä niin paljon, että ne peittyvät. Niiden annetaan seistä 10-15 min., jonka jälkeen vesi kaadetaan pois ja pähkinät kuoritaan. Sen jälkeen ne paahdetaan kuivalla paistinpannulla.

Verigreippi-leipäjuustosalaatti ja verigreippivinaigrette

Blood grapefuit salad1 verigreippi
165 g kurkkua
200 g leipäjuustoa
75 g paahdettuja maapähkinöitä
valintasi mukaista salaattia
Verigreippivinaigrette:
0,5 tl verigreipin kuoriraastetta
2 rkl verigreipin mehua
1 tl sitruunan mehua
0,5 tl Dijon-sinappia
0,5 tl hunajaa
4 rkl oliiviöljyä
0,5 tl sokeria
suolaa, mustapippuria

Raasta hyvin pestystä verigreipistä tarvittava määrä kuoriraastetta kastikeastiaan.
Kuori verigreippi. Poista lohkoista kalvot lautasen päällä ja paloittele lohkot. Ota lautaselle valunut mehu talteen vinaigretteä varten ja säästä tarvittaessa 1-2 lohkoa lisämehua varten. Laita lohkonpalat salaattikulhoon ja mehu kastikeastiaan.
Lisää vinaigreten loput aineet kastikeastiaan, sekoita tasaiseksi ja laita jääkaappiin maustumaan. Jos käytät greippivinaigreten sijasta sitruunavinaigretteä, tarvitset vain 2 rkl sitruunamehua.
Kuutioi kurkku ja leipäjuusto (myös esim. feta tai halloumi sopivat hyvin juustoksi). Hienonna pähkinät morttelissa.
Jos tarjoilet koko salaatin yhdestä kulhosta, revi pohjalle salaattia. Lisää loput aineet kulhoon ja sekoita. Jos annostelet salaatin suoraan annosastioihin, revi jokaiseen kulhoon n. kourallinen salaattia pohjalle, lisää muut, kulhossa sekoitetut ainekset päälle ja valuta lopuksi koko komeuden päälle vinaigretteä.

Halusin helpon ja nopean jälkiruoan. Näin tämän tavan valmistaa suklaamoussea MasterChef Australia-ohjelmassa joskus syksyllä. Alkuperäinen aikomukseni oli tehdä mousse vadelmalla maustetusta tummasta suklaasta, mutta jostain syystä sitä ei ainakaan meidän alueemme kaupoissa enää myydä. Valitsin siis tilalle valkosuklaan ja vadelmakastikkeen. Jos et jaksa ruveta vääntämään kastiketta (varsinkaan kesällä), annostele tuoreita marjoja kulhoon ja lusikoi mousse niiden päälle.


Valkosuklaamousse ja paseerattu vadelmakastike

White chocolate mousse
200 g suklaata murennettuna tai suklaanappeja
4 dl kuohukermaa
Vadelmakastike:
0,5 litraa vadelmia
1-2 rkl vettä
1/4 dl sitruunamehua
1 dl tomusokeria

Aloita vadelmakastikkeesta. Jos käytät pakastevadelmia, älä lisää erikseen vettä, vaan laita jäiset marjat sellaisenaan kattilaan. Laita tuoreet veden kanssa kattilaan. Keitä vadelmia, kunnes pakastetut ovat sulaneet ja kiehuneet hieman kasaan tai tuoreet soseutuneet.
Nosta kattila liedeltä ja lisää joukkoon sitruunamehu ja tomusokeri. Sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä.
Paseeraa jäähtynyt seos (painele lusikalla siivilän läpi). Laita kastike jääkaappiin odottamaan moussen valmistumista.
Murusta suklaa mahdollisimman pieneksi kulhoon.
Kuumenna kerma kattilassa kiehumispisteeseen, älä kuitenkaan anna sen kiehahtaa (ei vaahtoudu kiehahdettuaan). Kaada kuuma kerma kulhoon suklaan päälle ja sekoita, kunnes suklaa on sulanut. Jos suklaa ei sula kokonaan, kiehauta kattilassa hieman vettä ja nosta kulho kattilan päälle (kulho ei saa koskettaa kiehuvaa vettä). Sekoita, kunnes suklaa on sulanut, älä nytkään lämmitä seosta kiehuvaksi.
Nosta seos jäähtymään jääkaappiin. Kun mousseseos on kylmää, vatkaa se kuohkeaksi "kermavaahdoksi". Seoksen vatkaus vie hieman pitemmän ajan kuin pelkän kerman, joten älä anna periksi, vaikka aluksi näyttäisikin, ettei seos vaahtoudu. Kyllä se vaahtoutuu.
Annostele mousse tarjoiluastioihin ja liruta päälle vadelmakastiketta. Koristele halutessasi.
Vadelmakastikkeen lähde: http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/a1349751628672

Nyt hetkeksi sammuttamaan se auringon silmä.  Toivottavasti ensi viikolla on yhtä kivaa kuin tällä viikolla.

Kristiina

Scavenger Hunt Sunday

This weeks topics are:
Cold
Helper
Sillies
Staged
Just Because

Here are my pictures:

Cold
Snowfall
It was a dark and stormy night...








Helper
Cat
My kitchenhand is checking out the quality of ham








Sillies
Cats
My two sillies had to crowd into the smallest platform of their scratching post








Staged
Staged
As you can see, I have some famous acquaintances stroking my cat








Just because
Chocolate
I can eat as much chocolate as I want whenever I want - just because i'm an adult


lauantai 20. helmikuuta 2016

Fridays Hunt

It's Friday (or Saturday), so it's time to publish some photos for Eden Hill's Friday Hunt. It isn't always easy to pick up photos for specific topics given by the challenger. But I'll try anyway.

Starts with H


For this topic I have picked up a few photos. First is one of my nasty habits.

Cigarette


Last week I used a reverse ring for some photos. Although my photo subjects looked at first clean, with macro photos you could see a never-ending natural resource in our house - cat hair. Here's some more of them, this time on my daughter black blouse.

Cat hair


Very seldom modern houses or furniture have those pretty, old-fashioned handles and keyholes. My bookshelf is over 30 years old, so it still has them (plus yet another cat hair).

Handle



Week's favorite


This picture of my cat cleaning he's toes was mine and so it seems, everybody else's favorite this week

Cat


Family


This topic generated some problems. Firstly I don't usually publish pictures of myself or people close to me. Secondly, my family is scattered all around the country and there are very few very old pictures of us. I found one picture of me, my daughter and my mother taken on my daughters confirmation day. If you wonder, why there aren't any men in the picture it's because they all have deceased around their fiftieth birthday.

Family


But then there is my other, furry family living with me daily. Their pictures I have published more than enough and here's one more.

Furry family

More Friday's Hunt pictures can be found in:

https://edenhills.wordpress.com/category/fridays-hunt/

torstai 18. helmikuuta 2016

Kissoja ja kivoja tapahtumia

Book
Tämän viikon alku on ollut hyvin lupaava. Sain sunnuntai-iltana viestin, että olin voittanut Kirsin kirjanurkka-blogin ystävänpäivä ja lukurauhanpäivä-arvonnassa Takaikkuna-kirjan (Pauliina Susi). Ja mikä vielä ihanampaa, kirja on varustettu kirjailijan omakätisellä nimikirjoituksella. Iiihanaa. Tämä kirja voitti Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka 2016-palkinnon. Kyseinen kirja on kaiken aikaa erittäin ajankohtainen, sillä se käsittelee yksittäisen ihmisen vakoilua tietokoneverkon jä hänestä verkossa olevien tietojensa kautta. Huimaa. Kahlattavani on tällä hetkellä pino kirjaston kirjoja, joiden jälkeen varaan hyvän viikonlopun (esim. pääsiäisenä) ja syvennyn tähän teokseen.

External memory
Tein myös yhden uuden hankinnan. Nyt, kun olen 1,5 vuotta kuvannut järkkärillä,  minulle on tullut entistä tärkeämmäksi ajatus kuvieni säilömisestä muuallekin kuin tietokoneelleni. Sieltä ne voivat "tuhoutua" hetkessä. Tiedän sen, koska tyttärelleni kävi juuri niin. Aikanaan hänen entinen läppärinsä hajosi eikä hän ollut varmuuskopioinut kuviaan mihinkään. Seurauksena kaikki siihen astiset valokuvat yksinkertaisesti katosivat. Itse olen tallentanut omia kuviani tähän asti eri pilvipalveluihin. Kuvat ajalta ennen järkkäriä ovat Dropboxissa. Järkkäriajan alusta sain samassa kaupassa Nikonilta tilaa tallettaa kuvia heidän pilvipalveluunsa. Valitettavasti siellä tuli viime vuoden loppusyksyn kuvien kohdalla yläraja vastaan ja toistaiseksi heiltä ei saa ostaa lisätilaa. Täyttymisen jälkeiset kuvat olen toistaiseksi laittanut Google Driveen. Sieltä saa jatkossakin onneksi ostaa lisätilaa suhteellisen edullisesti. Päätin jokin aika sitten myös toisenlaisesta varmistuksesta. Hankin itselleni 1 Tb ulkoisen kovalevyn. Senkin sain kotiin eilen. Nyt täytyy varmuuskopioida sinne sekä kuvat että muut tärkeät tiedostot. En nimittäin lainkaan luota siihen, että tietokoneeni olisi ikuinen ja itse rikastuisin, ennen kun se hajoaa. Loton 14 miljoonan pottikin kun jälleen kerran väisti kuponkiani.

Mutta se siitä. Taas on aika päivittää kissojen kuulumisia. Vaikka talviaika on niidenkin mielestä hieman tylsää, aina ne jotain jäynää keksivät.
Ensimmäiseksi terveisensä lähettä Akka-neiti. Sille iski tässä iltana muutamana uteliaisuudenpuuska. Ensin tutkimuksen kohteeksi joutui valokaapeli, jonka olin tuonut olohuoneen lattialle keriäkseni sen kasaan. Perinpohjaisen tutkimuksen jälkeen matka jatkui olohuoneen pöydän alatasolle tutkimaan, josko se hiiri taas juoksisi tuolla tabletissa. Tuosta olohuoneen pöydän alatason kuvasta tuleekin mieleen, että täytyneet taas välillä siivota se. Näyttää olevan taas täynnä aikakausi- ja sanomalehtiä sekä kirjaston kirjoja. Ynnä muuta kamaa.

Cat Cat

Ukolla on omat omituiset tapansa. Kun se haluaa huomiota, sen tulee puskemaan. Lujaa. Sööli, etteivät ääniefektit kuulu valokuvissa, koska tuota pukkimisrituaalia säestää tosi kovaääninen naukuminen. Tai KRÄÄKS, kuten sitä itse kuvailen. Valitettavasti en saanut sitä videolle, sillä pukkimisen kohteena olo ja samalla toisella kädellä kuvaaminen ei vaan onnistu.

Cat Cat

Hetasta näytän vain yhden kuulumiskuvan, koska se puhdistaa tämän postauksen lopussa videolla vielä lattiaa pölyistä. Hetan lempipaikka on istuessani sohvalla tunkea syliini välittämättä siitä, mitä olen tekemässä. Olen pitkään yrittänyt kuvata sitä, mutta on hieman hankalaa tähdätä kameralla yhdellä kädellä ylhäältäpäin omassa sylissäni vääntelehtivää kissaa ja saada aikaan kuva, jossa kissasta näkyy enemmän kuin pieni osa. Heta kun alottaa aina sylirituaalinsa tavalliseen tapaah makaamalla sylissä mahallaan, mutta n. 20 sekunnin kuluttua se alkaa vääntämään itseään hiljalleen lempiasentoonsa eli pitkin pituuttaan selälleen mahani ja jalkojeni päälle ja tökkää lopuksi otsansa kiinni naamaani.

Cat

Meidän vauvalla eli Vienolla on omat omituiset tottumuksensa. Olen jo aiemmin maininnut, ettei se erityisemmin pidä ihmisen kosketuksesta muuta kuin levätessään jossakin. Onneksi se muistuttaa Karvista muutenkin kuin väreiltään. Se on nimittäin aika ajoin oikea Laiska-Jaakko. Aamuisin, kun muut suuntaavat keittiöön ruokakupille, Vieno jää usein vielä sänkyyn tai olohuoneeseen nukkumaan. Sieltä se sitten könyää joskus myöhemmin omia aikojaan ruokakupille. Haluan kuitenkin tervehtiä aamuisin jokaista ylös noussutta kissaa. Myös päivisin ilmestyvää kattia on mielestäni kohteliasta tervehtiä paitsi äänellä myös kosketuksella. Olemmekin Vienon kanssa ottaneet käyttöön nenä-hein. Halutessani tervehtiä sitä ojennan pikkusormeni ja yleensä Vieno tulee koskettamaan sitä nenällään. Siitä se tietää olevansa tervehditty.
Leluista neitokainen ei paljon perusta. Vain kaksi leikin ääntä saa sen luopumaan Karvistelusta. Toinen on lasertaskulampun napsahdus päälle ja toinen on ääni, joka tulee tabletista, kun hiiriappsi on pantu päälle. Uteliaisuutta sillä hereillä ollessaan riittää sitäkin enemmän. Kaikki pitää varmuuden vuoksi tutkia, jos vaikka jotain olisi jäänyt väliin nukkuessa. Sen jälkeen voikin asettua johonkin tarkkailemaan emäntää, josko se olisi oppinut joitain uusia, kiinnostavia tapoja.

Cat Cat

Haluaisin joskus olla niin kehittynyt myös ottamaan videopätkiä kamerallani, että voisin kuvata kissojen päivittäisiä ADHD-kohtauksia. Nykyisillä taidoillani kuvien halki juoksee jonnkinlainen varjo ja suurimman osan aikaa videonpätkissä näkyy vain laittia, katto, kaapinpäällinen, sohva ja hyvällä tuurilla kissan hännänpää, käpälä tai päälaki. Joten saatte tyytyä kuvaan Hetasta pyyhkimässä pölyjä lattialta.



Kristiina