Google Website Translator

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Nätti - Pretty



Nätti peruna ensin syödään, nätti likka ensin naidaan

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Väliaikanen bloggaamisen lopetus

Nyt alkoi ottamaan otsaluun takana tosi isosti. Yritin julkaista blogipäivityksiäni Facebook-sivuilla ja jälleen kerran Facebook valitsee julkaistavan kuvan minun sijastani. Jos postauksessani on 4-5 kuvaa, Facebook valitsee vain 1 kuvan julkaistavaksi. Haluan itse valita julkaistavan kuvan, joten en hyväksy tällaista tökeröä ohjelmointia.

Seuraavaksi yritin lisätä kuvaa blogini sivulle sivupalkkiin. Sekin meni pieleen. Ilmeisesti hekin ovat päättäneet, minkä kokoisen kuvan saan julkaista. Joten pidä taukoa blogissa ja Facebookissa, kunnes nämä virheet saadaan korjattua.

Kristiina

torstai 21. huhtikuuta 2016

Kirjoja skandinaviasta ja Jeeves

Tällä kertaa kaksi lukemaani kirjaa osuivat pohjoismaisiin kirjailijoihin.

Reykjavikin yöt (Arnaldur Indridason) on islantilaisen kirjailijan dekkari, jonka tapahtumat sijoittuvat tietysti Islantiin. Järjestyspoliisi Erlendur Sveinsson on työnsä kautta tutustunut alkoholistiin ja irtolaiseen Hannibaliin. Sitten irtolainen löytyy hukkuneena. Samaan aikaan hänen löytymisensä kanssa lähistöltä on kadonnut nainen, säntillisen ja pikkutarkan mutta väkivaltaisen miehen vaimo. Erlendur alkaa vapaa-ajallaan, lähinnä kuolleen irtolaisen sisaren pyynnöstä, tutkia miksi Hannibal kuoli. Tai liittyvätkö nämä tapaukset toisiinsa? Koska Erlendur tekee järjestyspoliisissa yötyötä, hän tutkii asioita omalla ajallaan. Päästen vähitellen sisään kaikkien elämän laitapuolen kulkijoiden elämään kuten myös rehellisten ihmisten eloon hän pystyy vähitellen selvittämään tapaukset.
Täytyy myöntää, että ensin hämmennyin tästä kirjasta täysin. Se antoi islantilaisista kuvan, joka ei ole mitenkään mairitteleva. Alkoholisteja, asunnottomia, kurjia, väkivaltaisia. Mutta kumma kyllä, itse päähenkilö eli poliisi Erdelur oli erittäin sympaattinen. Tosin kirja myös vilisi henkilöhahmoja, joiden nimet saivat kieleni solmuun. Hieman vähempi henkilökaarti olisi ehkä piristänyt kirjaa. Mutta näinkin oli hyvä.

Seuraava skandikirjani oli Skandaalinkäryä (Simona Ahrntedt). Arvelin kirjan olevan vain välikirja, josta ei viitsi edes kirjoittaa. Sellainen yltiöromanttinen nainen saa miehen ja mies naisen. Mutta ei. Loppujen lopuksi ahmin kirjan yhdessä iltapäivässä, niin paksu kun se onkin. Kirjassa eletään 1600-luvun loppupuolta. Köyhä, alhaisaatelistoon kuuluva Magdalena Swärd, 25-vuotias vanhapiika ja ankaran moraalinen, miehiä inhoava nainen lupautuu seuraneidiksi 16-vuotiaalle aatelisneidolle, jonka on määrä avioitua hyvin. Mieluiten kreiville, jonka tiluksille he menevät muutamaksi viikoksi juhliin. Kreivi vain sattuu olemaan mitä epäsovinnaisin tyyppi ja kaiken lisäksi ihastunut kaikenlaisiin naisiin ja seksiin. Mutta hän ei ole koskaan kohdannut Magdaleenaa. Lisäksi juhliin on tulossa hieman myöhemmin Magdalenan entinen kihlattu uuden morsiamensa kera. Joten Magdalena kääntyy kreivin puoleen pyytäen häntä opettamaan miesten viettelyn taitoja. Viettely vain sujuu puolin ja toisin hieman liian hyvin. Loput saatte lukea itse.
Täytyy sanoa, etten ole aikoihin nauttinut kirjasta niin kuin tästä. Seksikohtaukset olivat toki rohkeita, mutta jotenkin ne sopivat tähän kirjaan. Ihmisten luonnekuvaukset osuivat nappiinsa ja loppu yllätti niin, etten kerro siitä mitään. Lukekaa itse.

Viimeinen kirja oli sitten aivan jotain muuta. En voinut vastustaa kiusausta, kun näin kirjan Kernaasti, Jeeves (P.G.Wodehouse). Olen aiemmin lukenut kaikki Wodehousen Jeeves-kirjat ja katsonut tietenkin myös TV-sarjat. Nyt luvassa oli uusi suomennos kirjasta ja myös joitakin ennen julkaisemattomia tarinoita. Täytyy sanoa, että kirja on aivan yhtä hassu kuin alkuperäiset kirjat. Bertie ja Jeeves ovat kertakaikkisen lyömätön yhdistelmä. Varsinkin Bertie Wooster-parka, joka joutuu pulaan jatkuvasti ja järkevä Jeeves, joka yleensä pelastaa hänet. Suomennos on pirteä ja kirjaa lukiessani en voinut olla näkemättä silmissäni TV-sarjan näyttelijöitä Hugh Laurieta ja Stephen Fryta. Tosin kuten niin kovin usein englantilaisissa kirjoissa, naiset kuvataan tässäkin kovin päättäväisiksi, mutta jotenkin omituisiksi. Vaikka olisit lukenut alkuperäiset Jeeves-kirjat, tämäkin kannattaa lukea. Pirteä ja kuitenkin vanhan ajan tunnelma säilytetty.

Kristiina

tiistai 19. huhtikuuta 2016

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Nuhaa ja kuvia

On taas se karmea aika vuodesta. Kun puolet päivästä on pakkasta ja toinen puoli yli 10 astetta lämmintä. Tuloksena on kunnon kevätflunssa. Tytsy-parka makaa kotona sairaana ja nyt sen sain minäkin. Nenä vuotaa kuin huono kraana, nenäliinoja kuluu yletön määrä ja yskiminen kuulostaa siltä, kuin sammakko pyrkisi mahasta kurkun kautta ylös ja ulos. Tiedän, ettei tähän kuole, mutta kyllä tuntuu, että läheltä liippaa.

Olen saanut tällä viikolla haasteeksi julkaista 5 kisukuvaa Facebookissa. Niistä jo 4 on julkaistu ja viimeinen ilmestyy huomenna. Jos haluatte vilkaista, vieraikaa Facebookissa sivuillani.

Kristiina

torstai 14. huhtikuuta 2016

Kananpojan jauhelihaa ja mansikoita

Se on taas viikonloppupöperön aika. Olin ostanut kananpojan jauhelihaa, josta piti keksiä jotakin. Aikani pähkäiltyäni päädyin maustettuihin pihveihin kastikkeen kera. Yleisimmin käytän kermaa tai kermaviiliä, mutta jääkaapissa sattui olemaan purkki kookosmaito, joka oli aika käyttää. Sen perusteella syntyi mausteinen pihviresepti mietoine kastikkeineen.

Mausteiset kananpojanjauhelihapihvit kermasitruunakastikkeessa

Pihvit:
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
öljyä paistamiseen
2 dl kookosmaitoa
0,5 dl korppujauhoja
1 chili silputtuna
1 tl korianteria
1 tl curryjauhetta
1 tl inkivääritahnaa tai tuoretta, raastettua inkivääriä
3 tl mietoa Sataya-kastiketta
400 g kananpojan jauhelihaa
Kastike:
70 g voita tai margariinia
2 rkl vehnäjauhoa
1 sitruunan mehu
2 dl kanalientä
mustapippuria myllystä maun mukaan
2 dl kermaa

Silppua sipuli ja valkosipuli. Laita paistinpannuun öljyä ja kuullota siinä sipuli. Lisää kuullottamisen puolivälissä valkosipuli. Älä polta sipuleita. Nosta pannu hellalta ja anna sipuleiden jäähtyä.
Sekoita kulhossa kookosmaito ja korppujauhot. Lisää joukkoon silputtu chili, korianteri, curryjauhe, Sataya-kastike ja inkivääri. Anna seistä n. 15 min, jotta korppujauhot turpoavat.
Lisää kulhoon sipulit ja kananpojan jauheliha ja sekoita (käsin) tasaiseksi massaksi.
Lämmitä uuni 200 ºC. Laita uunipellille leivinpaperi.
Ota valmiista jauhelihamassasta kostutetuin käsin n. ruokalusikallisen verran massaa, jonka pyörität palloksi. Paina pallo leivinpellin päällä pihveiksi. 
Paista pihvejä uunissa puolivälissä n. 10 min. Käännä pihvit ja nosta uunissa hieman ylemmäksi. Anna paistua vielä n. 5 min.
Tee pihvien paiston aikana kastike. Sulata rasva paistokasarissa ja lisää vehnäjauho. Anna sen kypsyä 3-5 min, mutta älä liiemmälti ruskista. Lisää sitruunamehu ja sekoita tasaiseksi. Lisää kanaliemi n. 0,5 dl kerralla ja sekoita kastike aina tasaiseksi ennen seuraavan erän lisäämistä. Mausta lopuksi mustapippurilla.
Nosta paistinpannu pois kuumalta liedeltä ja lisää kerma. Näin kerma ei kokkaroidu sitruunaiseen kastikkeeseen lisätessäsi sen.
Nosta kastike takaisin lämpenemään ja lisää joukkoon valmiit pihvit. Anna kaiken hautua miedolla lämmöllä kannen alla 5-7 min. Tarjoa riisin ja salaatin kera.

Seuraavaksi oli jälkiruoan aika. Tai tällä kertaa jälkiruoka tehtiin kyllä ensin, mutta syötiin jälkeen. Yleensä mansikat ja kermavaahto ovat hyvä yhdistelmä, joten niitä käytin nytkin. Tällainen nopea ja helppo jälkiruoka siitä syntyi.

Mansikkavaahto

300 g mansikoita pakasteena tai tuoreena
1 tl minttua
1 tl sitruunamehua
2 dl kuohu- tai vispikermaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 liivatelehteä
1 kananmunan valkuainen 

Jos käytät pakastemansikoita, sulata ne ja valuta ylimääräinen neste pois. Soseuta mansikat, mausta ne mintulla ja sitruunamehulla ja pane ainakin tunniksi jääkaappiin maustumaan.
Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja vaniljasokeri ja jatka vatkaamista siihen asti, kunnes näet vaahdosta muodostuvan pieniä harjanteita nostaessasi vatkaimen.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 15 minuutiksi.
Vatkaa munanvalkuainen vaahdoksi.
Erota mansikkasoseesta 1/4 kahvikupillista (n. 0,5 dl) ja lämmitä se kattilassa tai mikrossa. Lisää sinne puristetut, lionneet liivatelehdet ja anna sulaa.
Sekoita liivatteeton mansikkasose kermavaahtoon. Lisää hyvin sekoittaen ohuena nauhana hieman jäähtynyt, liivatteet sisältävä mansikkasose. Sekoita lopuksi sekaan vaahdoksi vatkattu munanvalkuainen. 
Annostele vaahto kulhoihin tai tee annostelu vasta hyytymisen jälkeen. Anna hyytyä jääkaapissa 2-3 tuntia. Koristele esim. hienonnetuilla keksinmuruilla, murskatulla pähkinällä tai kesällä vaikkapa tuoreilla marjoilla.

Siinä sitä on taas nautittavaa viikonlopuksi.

Kristiina

tiistai 12. huhtikuuta 2016

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Tekniikkaa ja roskaa

Olen aina ollut tekniikan ystävä ja pidän kaikesta uudesta. Mutta satuin katsomaan viimeisimmän Kuningaskuluttajan ja sen mukaan tämän vuoden trendituote ovat ns. virtuaalilasit. Joihin saatavilla olevat sovellukset näyttävät tällä hetkellä näkymiä eri kaupungeista, hotelleista tai luonnosta. Tässä kohtaa tuli minunkin tekniselle tutkiskelulle rajani. Miksi maksaisin 500-1000 euroa virtuaalaseista, kun voin tutkia samoja kaupunkeja Googlen Mapsista? Jos taas haluan katsella luontoa, panen kengät jalkaan ja lähden ulos kävelemään. Ei luontokokemus ole kummoinen, jos istuu sisällä sohvalla ja katselee sitä virtuaalaseilla kuvitellen olevansa ulkona.

Tänään alkaa pikkuhiljaa taas tuntua keväältä. Jo on aikakin, tässä on ollut niin monta sadepäivää ja tuulista ilmaa. Toki vielä on yöpakkasia ja sumua kiitos kosteiden päivien, mutta toivotaan, että kohta saamme nähdä täälläkin ensimmäisen kevätkukkasen. Tosin ikäväkseni on todettava, että yrittäessäni kuikuilla niitä ensimmäisiä kukkasia näen vain hirvittävän määrän roskaa. Sitä ovat nyt lumien suurimmaksi osaksi kadottua tienreunat, ojat, aukeat paikat ja metsät täynnä. Kuinka hirvittävän vaikeaa on kantaa se tyhjä tupakka-aski tai muovipussi mukanaan lähimpää roskalaatikkoon? Jopa talvella. Lehdet ovat täynnä valituksia koirankakasta. Minä puolestani valitan enemmän siitä valtavasta määrästä "ihmiskakkaa", jonka heitämme teille ja pihoille.

Kristiina

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Iloinen - Happy




Iloinen luonto maksaa enemmän kuin tyykiset vaatteet ja sata markkaa rahaa
-Eteläpohjalainen sananparsi




maanantai 4. huhtikuuta 2016

Piirakkaa, keksiä ja kissanruokaa

On taas ruoan aika. Joku aika sitten tuli leivottua iltapalaksi suolainen piirakka tuoreista herkkusienistä, pekonista ja meetvurstista. No, ja hieman muustakin. Tosi maistuvaa tuli, vaikka itse sanonkin.

Sieni-pekoni-meetvurstipiirakka 

Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta 
1 tl yrttisuolaa 
170 g porkkanasosetta
1 dl ruokaöljyä
90 g maitorahkaa 
Täyte:
140 g pekonia
250 g tuoreita herkkusieniä 
100 g meetvurstia
1 paprika (n 115 g)
1 sipuli tai 100 g kevätsipulia
1 tl savupaprikajauhetta
2 valkosipulinkynttä
mustapippuria 
2 dl kermaa 
2 kananmunaa 
150 g juustoraastetta (esim. Gouda tai Emmental)

Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka. 
Puhdista sienet ja siivuta ne. Silppua sipuli ja valkosipuli, kuutioi paprika. Suikaloi pekoni ja meetvursti.
Sekoita pohjaa varten ensin kuivat ainekset keskenään kulhossa. Lisää porkkanasose, öljy ja rahka ja vaivaa taikina tasaiseksi.  Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunalle ja anna sen levätä jääkaapissa täytteen valmistamisen ajan.
Paista ensin pekonisuikaleet rapeaksi. Nosta suikaleet talouspaperilla päällystetty lautaselle. Säästä kuitenkin pekoninrasva pannulla ja paista siinä loput aineksista. Aloita pilkotuista sienistä ja paistele niitä, kunnes niistä on haihtunut neste ja ne ovat saaneet hieman väriä.  Lisää joukkoon sipuli ja paprika, sitten valkosipuli ja savupaprikajauhe. Lisää lopuksi pannulle meetvurstisuikaleet ja anna kaikkien ainesten hautua keskenään n. 10 min. Lisää täytteeseen pekonisuikaleet ja mustapippuri. Anna hautua vielä pari minuuttia. Jäähdytä täytettä pohjan esipaistamisen ajan.
Lämmitä uuni 175 °C. Esipaista piirakkapohjaa n. 10 min. uunin ylätasolla.
Lisää täyte esipaistetun piirakkapohjan päälle. Sekoita kerma ja kananmunat sekä n. 100 g juustoraastetta. Jos neste tuntuu liian paksulta, lisää hieman maitoa sen ohentamiseksi. Kaada neste tasaisesti piirakan päälle. Ripottele päälle loput juustoraasteesta.
Paista koko piirakka uunin alatasolla n. 25-30 min, kunnes pinta on kauniin värinen ja neste on hyytynyt. Nauti vaikkapa salaatin tai mukavan iltateen kanssa.

Jostain syystä himoitsen tähän aikaan vuodesta sitrushedelmiä. Kaikissa muodoissa, joten tällä kertaa oli taas aika tehdä Lemon Curdia. Koska siihen käytetään vain keltuaiset, valkuaisille piti keksiä jotain käyttöä. Joten päätin tehdä niistä pikkuleipiä, jotka täytän. Tuloksena oli tällainen pikaresepti:

Kookos-sitruunatäytekeksi

3 munanvalkuaista
0,5 dl ruokosokeria
100 g kookoshiutaleita
1 rkl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhoja
50 g voita sulatettuna
10 kpl säilykekirsikoita
Täyte:
100 g Lemon Curdia
50 g vaniljatuorejuustoa
50 g valkosuklaata

Lämmitä uuni 175 °C.
Vatkaa munanvalkuaiset vaahdoksi. Paloittele kirsikat.
Sekoita munanvalkuaisia lukuun ottamatta muut ainekset kulhossa. Lisää lopuksi munanvalkuaisvaahto kulhoon niin, että seoksesta tulee tasainen. Annostele leivinpaperilla peitetylle uunipellille vajaa ruokalusikallinen taikinaa. Muista annostella väljästi, koska keksit leviävät uunissa.
Paista keksejä n. 8 minuuttia. Jäähdytä ne mielellään leivinpellin päällä.
Sekoita täytteen Lemon Curd ja tuorejuusto. Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa ja lisää sekaan. Pursota täyte keksien päälle. Jos haluat kerroskeksejä eli täytteen kahden keksin väliin, kannatta tuplata keksien määrä.

Ruoasta puheen ollen, Ukko-kissalla oli kunnia maistella viime kuussa Prima Catin Fiksu vaihto Lihansyöjähaasteen merkeissä heidän uusia ruokiaan. Minun oli tarkoitus valokuvata nautintoa. Vaan toisin kävi. Koska meillä on 4 kissaa ja koska vain Ukko oli valittu koehenkilöksi, laitoin sen ruoka-aikaan toiseen huoneeseen ja annostelin koeruoan kuppiin. Sen jälkeen menin ruokkimaan tytöt ja hain kameran. Ainoat kuvat, jotka sain koeruokahetkestä olivat tyhjä ruokakuppi ja huoneesta poistuvan kissan takamus. Joten kai se oli tyytyväinen koeruoka-aikaansa. Painokin nousi sinä aikana 215 g, mikä on hyvä saavutus sisäkissalle.

Kristiina