Google Website Translator

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kaalia ja mustikkaa

Meillä koitti taas ruoka-aika. Henkilökohtaisesti pidän erittäin paljon kaaliruoista ja kun kauppaan tulivat ensimmäiset uuden sadon kaalit, en voinut vastustaa kiusausta. Pidän kaalilaatikosta, mutta sen helpompi ja vähemmän sähköä syövä versio on kaalipata. Joten ei kun sitä vääntämään.

Kaali-jauhelihapata

70 g pekonia
1 sipuli
400 g jauhelihaa
1/2 tl jauhettua maustepippuria
1 tl paprikajauhetta
900 g - 1 kg painoinen valkokaali
2-3 porkkanaa
1 rkl öljyä
4 dl vettä
1 lihaliemikuutio
1 rkl siirappia
1 tl kuivattua meiramia
1 tl kuivattua timjamia
hyppysellinen muskottia
suolaa maun mukaan

Suikaloi pekoni. Pilko sipuli. Paista pekoni rapeaksi ja nosta se paperille valumaan. Paista pekoninrasvassa jauheliha. Kun liha on saanut hieman väriä, lisää sipulit ja paista, kunnes sipulit ovat kuullottuneet ja jauheliha kevyen ruskettunutta. Lisää maustepippuri ja paprikajauhe ja anna maustua liedellä vielä hetki.
Suikaloi kaali (jätä kova keskusta vaikkapa syötäväkaaliksi) ja porkkanat. Lämmitä kattilan pohjalla öljy ja lisää kattilaan kaali- (n. 800 g) ja porkkanasuikaleet. Pehmitä niitä n. 15 min. Voit halutessasi hakea niille jopa hieman väriä. Lisää joukkoon jauheliha-sipulisekoitus ja pekonit. Kaada kattilaan lämmin vesi, lisää lihaliemikuutio ja siirappi. Anna hautua miedolla lämmöllä n. 20 min. Älä lisää suolaa ennen kuin lopuksi tarpeen vaatiessa, koska sekä pekoni että lihaliemi ovat suolaisia.
Lisää hauduttamisen loppuvaiheessa kuivattu meirami, timjami ja muskotti. Maista ja lisää tarvittaessa suola. Nauti puolukkahillon kanssa.

Jälkiruoka piti valita sen mukaan, että pakastinta saadaan tyhjemmäksi. Tällä kertaa hyökkäyksen kohteeksi joutuivat mustikat. Löysin Myllyn Paras-sivustolta mustikka-ruisvaahtoreseptin, jota päätin kokeilla. Tosin alkuperäisestä reseptistä poiketen en käyttänyt vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, vaan tein itse helpon vaniljakastikkeen ja kokosin jälkiruoan kerroksiksi. Alimmaksi kulhoon murustin kookoshiutaleilla terästettyjä kauralastuja, sen jälkeen kerroksen mustikkavaahtoa, kerroksen vaniljakastiketta ja vielä ohuen kerroksen mustikkavaahtoa. Päälle ripottelin jälleen murustettuja kauralastuja. Lopputulos oli aivan kelvollinen ja paljon värikkäämpi kuin alkuperäinen annos. Osansa saattoi olla tosin silläkin, että pensasmustikan sijaan käytin metsämustikoita ja niitä taisi keitokseen lurahtaa hieman enemmän kuin reseptin 3 dl. Mutta maku osui juuri nappiin.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)