Google Website Translator

torstai 19. toukokuuta 2016

Kaupat ja palvelu

Sain aiheen mietiskellä kauppojen palvelua ja myyjien määrää, kun jouduin tässä päivänä muutamana käymään keskustassa asioilla.

Normaali asiointini tapahtuu ympäristön lähikaupoissa. Niissä palvelu pelaa moitteettomasti. Aina käytäviltä löytyy joku henkilökunnasta, jolta voi pyytää apua tai neuvoa. Tämä on mielestäni osoitus siitä, että henkilökunnan määrä on mitoitettu oikein. Ei liikaa eli edes hiljaisina aikoina henkilökunnan määrä ei ylitä asiakkaiden määrää. Toisaalta ei myöskään liian vähän eli aina jostain löytyy se henkilökunnan jäsen, jolle voi esittää pyyntönsä. Myös kassalla istuvat osaavat neuvoa, koska osan ajasta he viettävät "kentällä" eli tuntevat oman kauppansa. 

Toisenlaiseksi tilanne muuttui keskustan isoissa marketeissa asioidessani. Ensimmäisessä marketissa löysin toki myyjän aika helposti ja hän hälytti paikalle sen osaston myyjän, jonka palveluja tarvitsin ja sain haluamani tuotteen. Tarvitsin kuitenkin myös uudet lenkkarit, jotka oli tarkoitus hankkia tällä kaupunkikäynnillä. En löytänyt tarvitsemaani siitä ensimmäisestä marketista, joten menin toiseen, lähellä olevaan. Ensinnäkin oli aikamoinen shokki huomata, että tämän kevään trendi ovat neonväriset lenkkarit. Koska itse en suostu loistamaan kuin liikennevalo, katselin hieman hillitympiä jalkapukineita. Kierreltyäni aikani löysinkin sellaiset. Piti vain löytää oikea koko. 

Valitsemani lenkkarit oli pinottu telineeseen pylväässä. Tässä törmäsin ensimmäiseen asiaan, jota en ymmärrä. Eli tavaroiden esillepanoon. Jos nyt ajatellaan stereotyyppisesti eli niin, että ne, joilla on pienet jalat, ovat lyhyitä. Ja ne, joilla jalannumero on suurempi, ovat pidempiä. Tässä tapauksessa haluamieni lenkkareiden pienet koot oli nostettu ylimmäksi ja isot alimmaksi pylvääseen. Tuloksena on ilmeisesti se, että lyhyet ihmiset hyppivät kuin kengurut yrittäessään löytää sen oman kokonsa jostain ylhäältä. Pitkät ihmiset taas kyyristelevät peffa pitkällään käytävällä yrittäessään kalastaa isompia kokoja alhaalta. Ehkä pieni järjen käyttö näissä esillepanoasioissa olisi sallittua. Ei tarvitsisi kahden ostajaryhmän nöyryyttää itseään, jos kengät olisi laitettu pylvääseen toisessa järjestyksessä.

Halusin kuitenkin nuo hieman vaatimattomamman väriset lenkkarit, joten lähdin etsimään myyjää, joka voisi auttaa. Kiersin suunnilleen koko myymälän, mutta eteeni ei osunut ainuttakaan myyjää. Mikä sitten avuksi? Lopulta keksin, että varma paikka, josta löytäisin jonkun, oli palvelutiski. Tosin siellä myydään lihaa ja kalaa, mutta ainakin siellä olisi joku henkilökunnasta paikalla. Palvelutiskin palveleva jäsen soitti sitten myyjän paikalle kenkäosastolle. Myyjä toki tuli paikalle, mutta käytti ensimmäiset pari minuuttia puhumalla puhelimessa. Vihdoin hän vapautui ja onki minulle haluamani lenkkarit sieltä ylimmästä koukusta. Koko kenkiensaamisoperaatioon tuhraantui n. 20 min. aikaa. Jos taas kengät olisivat olleet oikein laitettuina hyllyyn, olisin kuluttanut aikaa n. 5 minuuttia. Voi sitä aina aikansa noinkin käyttää. Onni oli, ettei minulla ollut esimerkiksi pieniä lapsia mukanani. Silloin kengät olisivat jääneet ostamatta.

On siis noiden isojenkin myymälöiden aika ajatella myyjien näkyvyyttä ja tavaroiden sijoittelua. Kai niitäkin opetetaan niillä koulutuspäivillä, joita heille järjestetään?

Kristiina

4 kommenttia:

  1. Anonyymi19.5.16

    Jos myyjät itse saisi päättää henkilökunnan määrästä, olisi tilanne varmasti hyvinkin erilainen. Ylemmiltä tahoilta painostetaan koko ajan, pitää säästää, eli henkilökuntaa vähennetään vaikkei työtehtävät vähenisi ollenkaan. Aukioloja pidennetään ja henkilökunnan tunteja pitäisi koko ajan vähentää että saataisiin lisättyä "tehokkuutta". Palvelun laatuhan siinä kärsii mutta myyjät itse ovat hyvinkin paskassa asemassa. Kamala kiire aina vaan pienemmällä ja pienemmällä porukalla saada purettua kuormat hyllyihin ja sitten heti kotiin. Siinä ei kauheasti jää aikaa edes miettiä esillepanoa. Ymmärrän hyvinkin sinun kantasi, ja toivoisinkin että ylemmillä tahoilla ymmärrettäisiin, että asiakkaan tyytyväisyys on kuitenkin aina kaikista tärkeintä. Välillä on vaikea yrittää olla iloinen ja ammatillinen, kun koko ajan hirveä paine päällä. T. Erittäin ärsyynytynyt ja stressaantunut kaupantäti jonka työpaikan ilmapiiri on kärsinyt tästä erittäin paljon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En koskaan syyttäisi myyjiä, koska ainakin lähikauppani myyjät tekevät todella loistavaa ja asiakasystävällistä työtä. Itsekin kaupassa työskenneellä tiedän, mitä joskus vaatii hymyillä ja olla samaa mieltä, vaikka on eri mieltä. Nostan hattua kaikille niille myyjille, jotka jaksavat vaativaa työtä päivästä toiseen. Mutta yksi asia...me asiakkaat tarvitsemme teitä ja teitä pitää olla myymälässä tarpeeksi myös asiakkaita varten, ei vain hyllyttämässä. Joten kiitos sinulle ja niin monelle myymälätyöntekijälle loistavasta työstä.

      Poista
  2. Thanks for the lovely comments on my last post! - Tasha

    VastaaPoista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)