Google Website Translator

torstai 30. kesäkuuta 2016

Kuningattaria ja kuninkaita

Pääsin taas lukuelämyksissä oman lempigenreni pariin lukiessani sarjan historiaa sivuavia kirjoja. Marie Antoinette (Joan Haslip) perustuu kuningattaren elinaikana kirjoitettuihin asiakirjoihin ja luotaa niiden ja tapahtumien kautta kuningattaren elämää. Sen mukaan, mitä aiemmin olen Marie Antoinettesta lukenut tai sivunnut kirjassa esiintyvien henkilöiden elämää, uskoisin tämän teoksen olevan melko historiallisesti tarkan.
Itävallan keisarinnan nuorin tytär, Maria Antonia, naitettiin 14-vuotiaana poliittisin perustein Ranskan kruununprinssille. Toiveena oli muodostaa liitto Itävallan ja Ranskan välille ja lujittaa sitä nuoren tytön avulla. Ikävä vain, että tyttö ei ollut kiinnostunut mistään "aivotoiminnasta", hän oli hemmoteltu, leikistä, tanssista ja keikistelystä kiinnostunut huikentelevainen ja kevytmielinen tytönhupakko. Häntä ei oltu lainkaan valmisteltu tulevaan kuningattaren rooliinsa ja isänsä viimeiset, järkevät neuvotkin hän jätti lukematta valmiina vain rakastamaan ihmisiä ja nauttimaan elämästään kevyesti. Hänen aviomiehensä, tuleva Ludvig XVI, oli lihava, ahmimista rakastava nahjus, saamaton, päättämätön ja suorastaan flegmaattinen empijä ja edestakaisin soutaja. Ainoa arvo, johon molemmat uskoivat elämänsä loppuun asti, oli kuninkaan oikeutus Jumalalta saatuun täydelliseen valtaan. Kuninkaan apaattinen luonne, ajatus kansan parhaasta ja kyky olla näkemättä hyviä neuvoja ja saamattomuus niiden toteuttamisessa yhdistettynä Marie Antoinetten uskoon omaan poliittiseen hanhenpäähänsä, ystävien suosimiseen kyvykkäiden yksilöiden sijaan, hänen luonteensa ominaispiirteisiin eli hillitsemättömään ylpeyteen ja tuittupäisyyteen ja aina väärien henkilöiden neuvojen kuuntelemiseen ja oikeiden henkilöiden inhoamiseen koituivat lopuksi heille kuolemaksi.  Vallankumouksen alkutapahtuman eli Bastiljin valtauksen jälkeen kuningasparilla oli lukemattomia tilaisuuksia pelastaa kuningasvalta tai paeta väliaikaisesti maasta, mutta kaikki tilaisuudet menetettiin kuninkaan tai kuningattaren päätösten takia. Hyvä esimerkki heidän puuttuvasta tilannetajustaan oli heidän epäonnistunut pakoyrityksensä Ranskasta 1791. Muita kuninkaallisia pääsi pakenemaan maasta matkustaen vaatimattomasti nopeilla, kevyillä vaunuilla. Mutta tällainen matkustustapa ei sopinut Marie Antoinettelle ja hänen rakastajalleen kreivi Fersenille. Sen sijaan he lähtivät matkaan hitailla, talonkokoisilla ja huomiota herättävillä, kaikilla mukavuuksilla varatuilla matkavaunuilla. He pysähtelivät matkalla oman mukavuutensa takia, etiketin vuoksi matkavaunujen kahdella ylimääräisellä paikalla matkusti sotilaiden sijaan 2 hyödytöntä naista, he pysähtyivät rupattelemaan ihmisten kanssa ja viis veisasivat tehdystä matka-aikataulusta. Pakoyritys oli tuhoon tuomittu alusta lähtien.
Jotenkin tämän kirjan antama kuva molemmista hallitsijoista saa minut säälimään heitä. Erityisen tuhoisaa oli kuninkaan kiltteys ja apaattisuus ja sen rinnalla kuningattaren syvä inho useita kyvykkäitä henkilöitä kohtaan. Kuningatar valitsi elämänsä aikana jatkuvasti ahneita, itsekkäitä, omaa ja sukunsa etua tavoittelevia ja itserakkaita ihmisiä uskotuikseen ja ystävikseen. Heidän neuvonsa ja suosituksensa tavoittelivat aina vain heidän omaa etuaan viis veisaten kuningasparin tai valtion eduista. Vielä yksi yllättävä seikka teki kuningattaresta Ranskan vihatuimman henkilön. Aiemmilla kuninkailla oli aina ollut viralliset rakastajattaret, joiden syyksi valtion huono tila ja epäonnistumiset voitiin laittaa. Ludvig XVI ei välinpitämättömyyttään ja seksiongelmiensa takia (hän kärsi avioliittonsa alkuvuodet liian kireästä esinahasta eikä pystynyt saamaan siemensyöksyä eikä korjausleikkauksen jälkeenkään ollut kovin kiinnostunut seksistä) sekä jonkinnäköisestä rakkaudesta vaimoaan kohtaan ottanut koskaan rakastajatarta. Ja koska kansa ei voinut syyttää kuningasta valtion ja ihmisten hädästä ja huonosta tilasta, joutui syytetyksi kuningatar. Myös koko hovin kateellinen, pyrkyrimäinen, selkäänpuukottavan itsekäs asenne vaikeutti jatkuvasti kuninkaallisten elämää. Ja tarinan loppuhan on historiaa. Joskus Marie Antoinettesta todetaan, että hän kasvoi todelliseksi kuningattareksi vasta giljotiinin varjossa. Itse en näe tilannetta niin. Hän oppi paremmin salaamaan todelliset ajatuksensa, tunteensa ja inhonsa, mutta säilyi loppuun asti itsekkäänä, tyytymättömänä, ennakkoluuloisena ja tasapäisenä naisena.

Seuraavaksi lukemani 2 kirjaa käsittelevätkin sitten kuninkaitten ja kuningattarien rakkaus- ja seksielämää. Aloitin miehistä eli Kuninkaiden rakastajattaret - 500 vuotta valtaa, valheita ja viettelyksiä (Eleanor Herman). Kirjassa tutkaillaan kuninkaita ja heidän rakastajattariaan ja hoveja muutenkin n. 1500-luvulta aina nykypäivän prinssi Charlesiin ja Camillaan asti. 1500-lukua edeltävältä ajaltakin löytyy joitakin tietoja rakastajattarista virallisista asiakirjoista lähinnä heidän ahneutensa tai jonkin rikoksen takia. Vasta, kun kirjoitustaito yleistyi, myös tietojen määrä lisääntyi. Ja täytyy sanoa, että lukiessa tätä kirjaa sanonta, jonka mukaan tieto lisää tuskaa on osuva. 1500-luvulta 1700-luvulle luulisi näiden kuninkaiden keksineen seksin, sen verran hameiden perään he olivat. Kuninkaan ja kuningattaren avioliitto oli puhtaasti poliittinen ja tarkoitettu liittolaissuhteen luomiseen ja jälkeläisten saamiseen. Tai kuten Napoleon asian niin kauniisti aikanaan ilmaisi: "Minä haluan naida kohdun". Kuninkaiden päärakastajattarena toimi joku aatelinen tai aatelistoon kohotettu nainen, jonka suku ja rakastajatar itse tulivat maksamaan kuninkaalle eli valtiolle maltaita. Lisäksi kuninkailla oli samaan aikaan alempiarvoisia aatelisia satunnaisia rakastajattaria. Vähemmän rahaa vieviin lisärakastajattariin kuului näyttelijättäriä tai entisiä prostituoituja ja siinä sivussa vetäistiin viikseen palvelusväkeä aina kun halutti. Kuninkaan viriliteetin todistamiseksi hänellä tuli olla päärakastajatar (myöhemmin titteliltään maîtresse-en titre). Tämä oli noihin aikoihin niin välttämätöntä, että jopa kuninkaat, joita seksi tai rakastajattaret eivät kiinnostaneet, nimittivät jonkun korkea-arvoisen naisen tähän "virkaan" todistaakseen arvonsa kuninkaana.
Rakastajattaren asema sen sijaan oli erittäin huono. Hänen piti miellyttää kaiken aikaa kuningasta, pitää hänet hyvällä tuulella ja viihdytettynä, järjestää kodikkaat olot kuninkaalle, olla sujuvasanainen, nokkela ja useimmiten viisas sekä tuntea eri elämänaloja. Häneltä edellytettiin valmiutta koska vaan sänkypuuhiin, lohduttamiseen ja lepyttämiseen sekä kestämään yli-inhimillisiäkin fyysisiä rasituksia. Lapset tulivat usein mukaan kuvioon ja ennen kaikkea hovin ahneus ja kateus. Hovit kaikkialla Euroopassa tuntuivat olevan aina kirjoitetusta ajasta lähtien hurjia paikkoja, joissa jylläsi suosikkijärjestelmä, aatelisarvo ja hurja tahto saada kaikki mahdollinen omaisuus, arvostus ja kunnia itselleen toisten kustannuksella. Virallisen rakastajattaren arvoon ei riittänyt pelkkä kauneus. Jotkut kuninkaat halusivat lämpimän, hellän ja taipuisan rakastajattaren, toiset sietivät mitä kiukkuisimpia, ahneita ja itseään ajattelevia äkäpusseja. Ja koko ajan kilpailevat suvut hovissa yrittivät suistaa virallisen rakastajattaren palliltaan ja sijoittaa sinne oman edustajansa. Rakastajatar tarvitsi jatkuvaa valppautta, hyvää pelisilmää, liittolaisia ja röyhkeyttä tarvittaessa. Koska rakastajatar ei koskaan tiennyt, milloin kuningas kyllästyisi, hänen tuli kerätä tulevaisuutensa varalle sinä lyhyenä tai pitkänä aikana, jolloin hän oli kuninkaan armossa, mahdollisimman paljon mukana liikuteltavaa (koruja ja timantteja) ja maaomaisuutta. Hän oli toisin sanoen täysin riippuvainen kuninkaasta ja tämän tahdosta ja voitiin koska vaan lykätä syrjään kuin vanha villasukka. 
Täytyy todeta luettuaan tämän kirjan, etten vieläkään tiedä millainen oli hyvä rakastajatar, joka säilytti asemansa vuosikausia. Heissä oli kauniita ja rumia, poliittisesti älykkäitä ja niitä, jotka puuttuivat vain taiteisiin ja muotiin, seksistä pitäviä ja antautuvia tai melkeinpä frigidejä, hyväluonteisia ja todellisia kiukkupusseja, sanavalmiita ja nokkelia tai jopa tylsiä. Mitä asianomainen kunkku aina kulloinkin naiseltaan halusi. Kun rakastajattaret aikanaan olivat hyvinkin julkisia ja arvostettuja hovissa, joskus 1800-luvun aikana heitä alettiin hieman enemmän peitellä eikä tuotu enää niin selvästi esiin, vaikka kaikki heistä tiesivät. Lopullisesti he menettivät hallitsevan asemansa lehdistön tullessa rohkeammaksi. Toki heitä oli ja on edelleenkin meidän päiviimme asti, mutta kuninkaiden menettäessä valtaansa ja valtion rahojen käyttöoikeutta myös rakastajattaret ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta jääneet kulissien takana tapahtuvaksi julkiseksi salaisuudeksi.

Jos osasivat kuninkaat, niin osasivat kuningattaretkin. Mikä tulee todistettua kirjassa Kuningattarien rakastajat - 900 vuotta valekuninkaita, viriileitä rakastajia ja intohimoista politiikkaa (Eleanor Herman). Kuningattaren asema ja tehtävä oli varsin tylsä. Hänet naitettiin kuninkaalliselle tai lähipiiriin vastoin omaa tahtoaan. Siinä, missä kuningas sai lennellä pistimineen missä halusi, kuningattaren tuli sietää muut naiset, olla ehdottomasti siveä ja arvokas, hänelle sallittuja toimia olivat yleensä uskonnon harjoittaminen, käsitöiden tekeminen hovinaistensa seurassa ja almujen jakaminen köyhille. Hänen tärkein toimenkuvansa oli tuottaa jälkeläisiä, joiden veressä oli kuninkaan verta. Huipputylsää. Ei siis ihme, että siveimmätkin kuningattaret vilkuilivat aika ajoin salskeita tai miellyttäviä miehiä. Tosin siitä eteneminen pidemmälle oli riskialtista touhua. Jotkut kuninkaat saattoivat hiljaisesti hyväksyä tai jopa rohkaista vaimonsa ulkopuolisia suhteita, mutta vain kun se heille sopi pitääkseen kuningattaren hiljaisena ja tyytyväisenä. Toisilta taas meni pää tai asema kiinnijäämisen seurauksena. Useimmiten kiinnijäämisen tai skandaalia aiheuttivat hovin juonittelevien, ilkeiden ja vihamielisten ainesten toimet. Toisaalta historiankirjojen lehdiltä löytyvät itsenäiset, taitavat kuningattaret (Elizabeth I, Katariina Suuri jne.), joille rakastajien pito oli sukupuolisen tyydytyksen ja henkisen kumppanuuden takia tarpeen, mutta jotka samaan aikaan olivat taitavia hallitsijoita ja säilyttivät vallan itsellään. Tosin täytyy myöntää, että luku Katariina Suuresta oli aikamoista luettavaa. Se tyttö pystyi vielä ikääntyneenä (40-50-vuotiaana siihen aikaan) täysin näännyttämään puolta nuoremmat rakastajansa seksihaluillaan. Kirjassa on kerrottu myös joistakin kuningattarista, jotka eivät välttämättä nielaisseet miehiensä käytöstä ihan sellaisenaan, vaan panivat kovan kovaa vastaan. Ja toisaalta kertakaikkisesti älyllisesti tumpeloista kuninkaista, jotka eivät edes tajunneet vaimonsa pitävän rakastajaa ja hyväksyivät mukisematta rakastajien tuottamat "käenpojat" kruununperillisten joukkoon.
Kirjan luettuani en voi kuin todeta, että jos en itse olisi se päähallitsija vaan naitu kuningatar, en ikimaailmassa ottaisi sitä virkaa. Kuningattaren piti useimmiten olla hiljainen taustahenkilö, joka tuottaa lapsia, josta usein aviomies ei edes pidä ja jättää hänet psyykkisesti ja fyysisesti tyydyttämättömäksi ja jota rakastajattaret usein ivaavat ja nöyryyttävät. Useissa tapauksissa, joissa kuningatar nosti metelin tai jäi kiinni, jopa hänen omat vanhempansa hylkäsivät hänet asettuen mieluummin huonosti käyttäytyvän kuninkaan puolelle. Huh, mitä elämää.

HUOM. Menkääpä kaikki kirjoista kiinnostuneet vilkaisemaan myös Ullan Luetut Kirjat-blogin kirja-arvontaa. Siellä Ulla arpoo nimipäivänsä kunniaksi viisi kirjaa. Voit osallistua joko yhden tai useamman kirjan arvontaan.

Kristiina

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannuspäivä kevyesti kalalla

Kun juhannusaatto mentiin hieman raskaammin lihalla ja tukevilla salaateilla, juhannuspäivänä kevennettiin ruokavaliota kesäisempään suuntaan. Vuorossa olivat loimulohi, uudet perunat, kevyesti pikkelöidyt vihannekset ja jälkiruokana paistetut nektariinit.

Loimulohen tekoon kotona kerrostalossa ei ole mahdollisuutta, joten hankin palan valmista loimulohta. Sen voi nauttia kylmänä tai lämmittää vesihauteessa, jolloin kala ei kuivu. Kyytipojaksi sopivat kivasti juhannuksen alla myyntiin tulleet uudet perunat ja voi. Lisukkeiksi valitsin kausivihanneksista retiisin ja avomaan kurkut. Otathan huomioon, että ohjeet on mitoitettu 2lle hengelle.

Pikkelöidyt retiisit

1 nippu retiisiä
2-3 rkl etikkaa
ripaus suolaa

Siivuta retiisit. Tuoreista, esim. oman maan retiiseistä mukaan voi jättää myös vihreän naattiosa.
Laita retiisisiivut purkkiin. Annostele päälle etikka ja suola. Sulje purkki, sekoita ainekset ja anna maustua vähintään 30 min. jääkaapissa.

Mummon suikalekurkut

2 avomaan kurkkua
0,4 dl väkiviinaetikkaa
0,5 rkl sokeria
ripaus suolaa
1-2 rkl tilliä

Kuori avomaan kurkut ja suikaloi ne pituussuunnassa esim. juustohöylällä. Laita suikaleet purkkiin. Lisää purkkiin muut aineet ja maista kastike. Säädä halutessasi oman maun mukaan mausteita.
Sulje purkki ja ravistele sisältöä, kunnes tillit ja kurkut ovat hyvin sekoittuneet. Anna maustua yön yli jääkaapissa.

Jälkiruoka oli sitten oma tarinansa. Tämän reseptin olen löytänyt joskus vuonna silloin ja tällöin lehdestä ja ottanut sen talteen. Alun perin reseptissä käytettiin persikoita, mutta itse valitsin myös kausituotteena myytävän nektariinin. Tosin ohje toimii varmasti ympäri vuoden kulloisenkin kausituotteen kanssa, kunhan hedelmän maku sopii kaneliin ja inkivääriin (omena, päärynä, ananas jne.).

Paistetut nektariinit ja kanelikerma

4 nektariinia
3 rkl voita
3 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
Kanelikerma:
2 dl vispi- tai kuohukermaa
sokeria maun mukaan
2 rkl sitruunamehua
1-1,5 tl kanelia

Halkaiset nektariinit ja poista kivet.
Sulata paistinpannulla voi ja lisää sokeri ja mausteet voisulaan. Anna niiden sulautua voihin keskilämmöllä ahkerasti sekoittaen.
Paista nektariininpuolikkaita maustevoissa välillä käännellen kunnes ne ovat pehmenneet, saaneet hieman väriä ja makua.
Tee hedelmien paistuessa kanelikerma. Vatkaa kerma napakaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon sokeri, sitruunamehu ja kaneli ja sekoita tasaiseksi.
Nosta hedelmänpuolikkaat tarjoiluastiaan ja valuta päälle hieman paistolientä. Anna hedelmien jäähtyä, kunnes ne ovat haaleanlämpimiä. Lisää mukaan kermavaahto ja tarjoile heti.

Näin mentiin kevyesti eilinen päivä. Tämä päivä meneekin mukavasti tiskatessa ja kasvimaata kitkiessä, hernepenkki kun alkaa osoittaa kasvun merkkejä. Perunoiden alustaakin pitää hieman siistiä, samoin sipulien. Onhan siinä tälle päivälle aivan tarpeeksi aktiviteettiä. Illaksi olen jättänyt vielä ylimääräisen leipomistehtävän. Hankin loppuviikosta kirsikoita (myös sesonkituotteita tällä hetkellä) ja aikomus on pykätä kasaan pikainen kirsikkapiirakka.

Kristiina

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannusaattona lihailtiin

Vietän tätä juhannusta yhdessä Tytsyn kanssa, joka aloitti sopivasti torstaina kesälomansa. Sen kunniaksi menimme iltapäivällä paistamaan makkaroita ja vaahtokarkkeja nuotiolla. Onneksi lähellämme on paikka, johon kaupunki on pystyttänyt katoksen ja jossa on nuotiopaikka kaikille käytettäväksi. Paikka sijaitsee lisäksi mukavasti ihmisen tekemän lammen rannalla. On vain sääli, että paikalla käyvät eivät arvosta kaikki paikkaa. Oma ulkoilufilosofiani on, että kaikki, mikä tuodaan mukanaan, viedään myös pois. Osalle paikalla käyvistä luonto taas antaa tilaisuuden sotkemiseen. Me poimimme ennen tulen sytyttämistä nuotiopaikasta poltettuja oluttölkkejä ja lasinsiruja puoli muovikassillista ja säälittelimme sorsia, jotka uivat lammessa kavereinaan tyhjät olutpullot ja -tölkit, roskat ja pois heitetyt vaatteet. Ilman kenkiä paikalle ei ole menemistä, niin täynnä lasinsiruja ja pullonkorkkeja nuotion ympäristö on. Mutta niin tai näin, makkara ja mehu maistuivat ulkona hyvältä eivätkä vaahtokarkitkaan valuneet tällä kertaa nuotioon.


Juhannusaattona mentiin sitten salaattien, juuresten ja lihan voimalla. Grilliribsien seurana tarjoiltiin kuusenkerkkäsiirapilla maustettuja uunijuureksia, kimtchiä ja lämmintä tomaatti-halloumisalaattia. Aterian kruunasi kaurakekseistä ja raparperista tehty tiramisu. Kaurakeksit siksi, etten löytänyt kaupoista savoiardkeksejä enkä viitsinyt tähän hätään hakea myöskään Marsala-viiniä. Hieman erilainen, mutta silti hyvä tiramisu.

Kolamarinoidut grilliribsit kahdelle

0,5 kg ribsejä
Marinadi:
1 dl öljyä
2 dl kolajuomaa (ei kevyttä)
4 tl chilihunajaa
1 dl siirappia tai fariinisokeria
2 tl savupaprikajauhetta
2 tl jauhettua maustepippuria
2 rkl soijakastiketta
3 murskattua valkosipulinkynttä
2 rkl ketsuppia
2 rkl punaviinietikkaa

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Laita liha pakastepussiin ja kaada päälle marinadi. Katso, että marinadi ympäröi koko lihan. Anna lihan marinoitua yön yli käännellen välillä pussia.
Laita paistovalmiit ribsit uunipellille ja kaada n. 1/3 marinadista mukaan. Paista uunissa 125 ºC n. 2 h. Valele lihaa välillä marinadilla.
Ota kypsä liha pois uunista ja hae siihen grillissä paistopinta. Valele paiston aikana uunipellillä olevalla marinadilla.

Uunijuuresten tekoon käytin joku aika sitten tekemääni kuusenkerkkäsiirappia. Juureksiksi valikoituivat esikypsennetyt lanttu, palsternakka, porkkana, uudet perunat ja punasipuli. Juureksina voi käyttää mitä tahansa kaapista löytyvistä juureksista. Lisäke saa potkunsa kuusenkerkkäsiirapista, oliiviöljystä ja lopussa mukaan lisätystä lipstikasta. Mukavan suomalainen lisäke.

Salaatiksi valikoituivat pikakimtchi ja lämmin tomaatti-halloumisalaatti. Kimtchistä tuli pikakimtchi yksinkertaisesti, koska se olisi pitänyt alun perin panna tekeytymään jo maanantaina, mutta kaikessa muussa hässäkässä unohdin sen. Tämän version valmistus aloitettiin sitten vasta torstaina. Pika tai tavallinen, kimtchi antaa mukavasti potkua liharuoille.
Lämmin tomaatti-halloumisalaatti taas on pirteä salaatti, jonka juuston voi grillata yhtä aikaa lihan kanssa. Tomaatit ja paprikat valmistuvat uunissa yhdessä uunijuuresten kanssa ja viimeistely on nopeaa, joten kaiken saa pöytään yhtä aikaa.

Kimtchi pikaisesti

400 g kiinankaalia
1 pieni porkkana
1 ltr vettä
0,5 dl suolaa
Maustekastike:
4 kevätsipulin vartta 
5 valkosipulin kynttä 
0,5 rkl inkivääriä raastettuna 
1 rkl chilijauhetta 
1 tl cayennepippuria 
2 tl sokeria 
2 rkl kalakastiketta
1 rkl omenaviinietikkaa

Suikaloi kiinankaali ja leikkaa suikaleet 3-4 osaan. Viipaloi porkkana ohuiksi viipaleiksi. Siirrä ainekset kulhoon.
Keitä vesi ja suola ja kaada se kulhoon salaattisuikaleiden ja porkkanoiden päälle. Anna maustua n. 10 min. Sekoita ja anna maustumisen jatkua vielä n. 5 min. Kaada kaalit siivilään ja huuhdo hyvin kylmällä vedellä. Kaada suikaleet ilmatiiviiseen purkkiin.
Sekoita maustekastikkeen aineet keskenään ja kaada kaalisuikaleiden joukkoon ilmatiiviiseen purkkiin. Sulje purkki ja hölskyttele kaikki ainekset hyvin sekaisin. Anna seistä yön yli huoneenlämmössä ja siirrä purkki seuraavana aamuna jääkaappiin. Tarjoile esim. lihan kanssa, kun se on grillattu.

Lämmin tomaatti-halloumisalaatti

4 tomaattia
1 paprika
0,5 ruukkua basilikaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
250 g halloumia tai grillijuustoa
1 ruukku rucolaa tai romasalaattia
1 rkl balsamicoa

Liota halloumia n. 0,5 h kylmässä vedessä liian suolan poistamiseksi.
Poista tomaateista kannat ja lohko ne.  Poista paprikasta siemenet ja leikkaa se suurehkoiksi palasiksi. Hienonna veitsellä basilikan lehdet. Laita tomaattilohkot, paprikanpalat ja basilika uunivuokaan. Mausta suolalla, pippurilla ja ripottele päälle oliiviöljyä. Sekoita ja paista 200 ºC 25-35 min riippuen siitä, millaiseksi haluat vihannekset.
Leikkaa halloumi paloiksi (ei liian pieniksi) ja paista palat kuivalla paistinpannulla, parilassa tai grillissä niin, että ne saavat hyvän paistopinnan.
Hienonna salaatti tarjoilukulhon pohjalle. Nosta päälle kypsät tomaatti- ja paprikapalat sekä halloumit. Sekoita tomaattien ja paprikoiden paistoon käytetyn uunivuoan pohjalle jääneeseen liemeen balsamico ja kaada salaatin päälle kastikkeeksi.

Raparperitiramisu

200 g kaurakeksejä tai savoiardikeksejä
0,5 dl vahvaa kahvia
3 dl raparperisosetta (raparperia, sokeria, kanelia)
5 kananmunaa
1 dl sokeria
500 g mascarponejuustoa
sokeritonta kaakaojauhetta

Erottele munista valkuaiset ja keltuaiset erillisiin astioihin. Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa keltuaisvaahdon sekaan tiramisu tasaiseksi ja lisää lopuksi valkuaisvaahto varovasti sekoittaen.
Kasaa tarjoiluastiaan ensin kerros keksejä. Voit halutessasi hieman murentaa niitä. Voitele keksit kahvilla.
Lisää keksien päälle puolet raparperisoseesta ja sen päälle puolet mascarponevaahdosta. Toista kerrokset toiseen kertaan. Siivilöi päälle kunnon kerros kaakaojauhetta. Anna maustua jääkaapissa vähintään pari tuntia, mieluummin yön yli.

Siinä sitä oli juhannusaaton lihaisa ja mausteinen ruokalistamme. Huomenna mennänkin sitten kevyemmin lohella, uusilla perunoilla ja pikkelöidyillä vihanneksilla. Huomisen reseptit julkaisen myöhemmin.

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

 Kristiina

torstai 23. kesäkuuta 2016

Mansikan hinta ja lomariehapäivä

Ylen uutiset julkaisivat eilen listan eri kaupunkien torien mansikan litrahinnoista. Valitettavasti Vaasan sijoittuminen listalla oli surkea. Kun listaa tutki, mansikan litrahinta useimmissa torikaupungeissa tuntuu tällä hetkellä asettuvan tuonne € 5,- - 6,- paikkeille. Sitten tulevat poikkeukset. Turku, Tampere ja Pori myyvät halvimmalla eli € 4,-/litra. Kallein litrahinta löytyy Jyväskylästä, € 9,-. Ja kukapa muu kuin Vaasa se pitää kalleudessa hopeapaikkaa € 8,-/litra. Mistä me keskisuomalaiset onnistumme kaivamaan nämä kalleimmat mansikat, kun pari sataa kilometriä tuplaa litrahinnan? Maantiede ei riitä selittämään eroa, kun pohjoisemmat torikaupungitkin (Oulu, Rovaniemi, Kemi) myymät mansikkaa piirun verran halvemmalla kuin Vaasa. Vai onko hintaan iskenyt ahneusmato korkeamman voiton tavoittelussa? Suosittelen kaikille juhannusta tai kesälomanalkua muualla Suomessa viettäville jättämään Vaasan mansikat sinne torille ja hakemaan mansikkansa lomapaikkakunnaltaan.

Vaasassa järjestettiin viime viikolla ainutlaatuinen lomarieha. Kaksi vaasalaisnaista onnistui sosiaalisen median ja henkilökohtaisten kontaktiensa avulla polkaisemaan parissa viikossa kokoon tapahtuman, johon osallistui tuhansia lapsiperheiden jäseniä. Tapahtuma järjestettiin ajatellen lähinnä niitä vähävaraisempia lapsiperheitä, joilla ei ole varaa lomamatkoihin tai huvipuisto- ja muunlaisiin kalliisiin kesähuvituksiin. Tämä lomarieha oli osallistujille ilmainen. Järjestelypuolesta vastasivat vapaaehtoiset, joita löytyi pienen etsinnän jälkeen mukavasti. Myös yritykset ja yhteisöt ilmoittautuivat mukaan kiitettävässä määrin aivan omaehtoisesti. On mukavaa tietää, että näin kesän kunniaksi joku keksi ajatella myös heikompiosaisia ja antoi heille riehakkaan, toiminnantäytteisen ja iloisen lomapäivän. Tapahtuma järjestettiin ulkona Laivapuistossa ja oli ilmeisestikin osallistujien palautteesta päätellen erittäin onnistunut huolimatta esim. ohjelman yksinkertaisuudesta. Saihan siellä kuitenkin mehun ja makkaran käteensä, ilmapalloeläimen kainaloonsa ja ilon osallistua perusleikkeihin ja yhteisölliseen yhdessäoloon. Nyt suunnitelmissa onkin yrittää riehan uusimista myös syksyllä, esim. syysloman aikoihin.  Hienoa, Karin Äijö, Siru Nurmi, kaikki vapaaehtoiset sekä yritykset ja yhteisöt, jotka teitte osallistujille hyvän päivän.
Kristiina

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Säilöntää ja leivontaa

On aika tehdä tilaa pakastimeen syömällä sieltä pois kaikki ne valmiit ruoat, jotka olen aikanaan tehnyt ja pakastanut. Joten nyt ei tule vähään aikaan varsinaisia pääruokareseptejä. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että keittiöni olisi kokonaan joutunut kesälaitumelle. Aina sitä jotain tulee puuhasteltu.

Olen aiempina vuosina tehnyt osasta raparperisatoa raparperimehua. Koska se on niin hyvää ja hyvin säilyvää ilman mitään lisäaineita, oli aika tehdä sitä myös tänä vuonna. Tulin mehua tehdessäni juuri ja juuri välttäneeksi keittiömokankin. Olin seisottanut mehua kattilassa tarvittavat 3 päivää ja aikeissa pullottaa sen. Ihmettelin tosin hieman mehun vaaleaa väriä ja maistaessani totesin sen happamaksi. Meinasin vahingossa jättää viimeisen vaiheen eli sokerin keittämisen mehuun kokonaan väliin. No, loppu hyvin, kaikki hyvin ja mehu onnistui taas erinomaisesti. Ja siitä saa runsaasti juotavaa mehua, koska reseptin mukaan tehty mehu on vahvaa ja täytyy laimentaa vedellä n. 50/50.
Toisen säilöntäidean sain Facebookista. Joku esitteli siellä poimimiaan kuusenkerkkiä. Paneuduin hieman asiaan ja innostuin. Keräsin siis ison kasan kuusenkerkkiä ja keitin niistä kuusenkerkkäsiirappia. Se puolestaan tulee maustamaan aikanaan lettuja, jäätelöä, uunijuureksia ja juustokakkuja. Tai vaikkapa jotain juomaa.
Viikolla pakastimeen meni myös kohtuullinen nippu oman maan ruohosipulia sekä erikseen ruohosipulinkukkia, joilla voi myöhemmin koristella vaikka salaatteja.

Lauantain sadepäivän kunniaksi innostuin leipomaan. Oli korkea aika tehdä pitkään ajatuksissa pyörineet perunakakkarat.  Suhteellisen helposti leivottavina ne ovat vaivaton tapa saada pöytään lämmintä leväntapaista.

Perunakakkarat
n. 20 kpl

1 kg perunoita
2 kananmunaa
1 dl perunoiden keitinvettä
1 dl maitoa
25 g tuorehiivaa tai 1 ps kuivahiivaa
2 tl suolaa
5-6 dl hiivaleipäjauhoja (tai 1/2 hiivaleipäjauhoja, 1/2 vehnäjauhoja)
0,5-1 dl rypsiöljyä

Kuori ja keitä perunat kypsäksi. Muusaa ne ja anna muusin jäähtyä haaleaksi.
Sekoita joukkoon kananmunat. Jos käytät tuorehiivaa, yhdistä maito ja perunoiden keitinliemi ja lämmitä ne kädenlämpöisiksi. Liuota tuorehiiva nesteeseen ja sekoita neste perunamuusiin joukkoon. Mausta muusi suolalla.
Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se jauhoihin. Sekoita jauhot perunasoseen joukkoon, kunnes taikina on löysää, mutta irtoaa käsistä ja astiasta.
Nostele taikinasta leivinpaperille päällystetylle leivinpellille n. ruokalusikallisen kokoisia nokareita suhteellisen väljästi. Taputtele nokareet jauhotetulla kädellä litteiksi. Nostata kakkaroita lämpimässä paikassa liinan alla n. 1 tunti.
Paista 200 ºC n. 40-50 min, josta ajasta 20-25 min ensin alatasolla ja sitten 20-25 min. uunin yläosassa, kunnes kakkarat ovat kauniin vaaleanruskeita.

Olen pitkään halunnut tehdä tartaletteja. Tai ainakin siitä asti, kun n. 1/2 vuotta sitten hankin tartalettivuoat. Koska nyt on persikoiden ja nektariinien sesonkiaika ja tällä kertaa nektariineja sai kivaan hintaan, valitsin ne tartalettieni "pääosaan". En tosin oikein osannut päättää, millaiseen tartalettiin päätyisin, vaniljakreemi-nektariiniin vai nektariinisose-marenkiin, joten tein molempia. Maistelu kertoo myöhemmin, kumpi osoittautuu paremmaksi. Huomioi: Täytemäärät on annettu vain 6lle tartaletille, joten jos valitset vain toisen vaihtoehdoista, tuplaa määrät.
Tartalettipohjat voi tehdä jo edellisenä päivänä ja lisätä täytteet vasta tarjoilupäivänä.
Täytyy nyt rehellisesti myöntää, että nektariinisose-marenkitartalettien marenki pääsi tummumaan hieman liikaa. Mutta vika oli vain kosmeettinen, koska maku niissä oli hyvä, vaikka tummuusaste oli hieman yliampuva.

Nektariinitartaletit 
12 kpl

Pohja (Pâte sablée):
150 g vehnäjauhoja
75 g tomusokeria
150 g voita (ei margariinia)
ripaus suolaa
1 kananmunan keltuainen

Sekoita kulhossa vehnäjauhot ja siivilöity tomusokeri. Nypi sekaan huoneenlämpöinen voi. Lisää lopuksi kananmunan keltuainen ja sekoita tasaiseksi palloksi.
Kääri taikina muovikelmuun ja anna levätä jääkaapissa n. 1 tunti.
Kauli taikina ohueksi levyksi jauhotetun leivinalustan päällä. Omat metalliset tartalettivuokani eivät tarvinneet voitelua tai jauhottamista. Leikkaa taikinasta ympyröitä tai neliöitä ja levitä ne tartalettivuokien pohjalle ja reunoille. Leikkaa pois ylimääräinen taikina reunoista veitsellä, saksilla tai vuoan reunan avulla.
Paista pohjat kypsiksi 175 ºC n. 10-15 min, kunnes ne ovat kauniin vaaleanruskeita. Anna jäähtyä.

Haudutetut nektariinit:
6-7 nektariinia
5 dl vettä
2,5 dl sokeria
1 kanelitanko
1 sitruunan mehu

Puolita nektariinit ja poista kivet (jos teet soseversion, kiven voi poistaa myös keittämisen jälkeen).
Kiehauta vesi, sokeri ja kanelitanko välillä sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Lisää joukkoon sitruunamehu ja nektariininpuolikkaat. Anna kiehua hiljaisella tulella, kunnes nektariinit ovat pehmenneet hieman, n. 10 min.
Nosta kattila pois liedeltä ja anna nektariinien jäähtyä liemessä.
Kun koko keitos on kunnolla jäähtynyt, kuori nektariinit ja poista vielä jäljelle jääneet mahdolliset kivet.

Täyte 1:
6 nektariinin puolikasta
Vaniljakreemi:
2 dl maitoa
0,5 vaniljatankoa
2 kananmunan keltuaista
35 g sokeria
12,5 g vehnäjauhoja
Sokeriliemi:
1 rkl sokeria
1 rkl vettä

Kaada maito kattilaan. Halkaise vaniljatanko, raavi sisältä siemenet maidon sekaan ja tiputa sinne myös vaniljatangon kuoret. Kiehauta maito, nosta pois liedeltä ja anna maustua hetken aikaa.
Vatkaa kanamunan keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi sekaan vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi.
Ota vaniljatangon pätkät pois maitoliemestä (siemenet jäävät) ja kuumenna maito uudestaan. Kaada kuuma maito ohuena nauhana muna-sokerivaahdon sekaan koko ajan vatkaten.
Kaada seos takaisin kattilaan. Keitä hiljalleen koko ajan sekoittaen, kunnes kreemi sakenee. Ripottele päälle hieman tomusokeria (jotta ei muodostuisi kalvoa) ja jäähdytä kreemi.
Annostele jokaiseen tartalettipohjaan vaniljakreemiä lusikalla tai pursottamalla. Leikkaa nektariinipuolikkaisiin viiltoja siten, että viillot eivät yllä aivan nektariinin takaosaan asti, vaan lohkot voi levittää viuhkaksi. Levitä nektariiniviuhka vaniljakreemin päälle. Säilytä tartalettejä aina käsittelyn välillä jääkaapissa.
Keitä sokeriliemi. Annostele sokeri ja vesi pikku kattilaan ja keitä sekoittaen, kunnes kaikki sokeri on sulanut ja liemi kiehunut hieman kasaan. Varo polttamasta sokerilientä pohjaan. Jäähdytä hyvin esim. jääkaapissa.
Voitele nektariiniviuhkat sokeriliemellä ja anna seistä hetken kylmässä. Poista tartalettipohjat vuoista vasta juuri ennen tarjoilua.

Täyte 2:
Nektariinisose:
4 kivetöntä nektariinia puolikkaina
2 rkl sitruunamehua
1 liivatelehti
Italialainen marenki (12sta tartaletille):
3 kananmunan valkuaista
2 dl sokeria
0,5 dl vettä

Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen n. 5 minuutiksi.
Soseuta nektariinit tehosekoittimella. Kuumenna sitruunamehu mikrossa. Purista kylmä vesi liivatelehdestä ja sulata se sitruunamehuun. Kaada sitruunamehu ohuena nauhana persikkasoseen sekaan koko ajan sekoittaen. Anna soseen hyytyä jääkaapissa ainakin muutama tunti tai yön yli.
Annostele jokaiseen tartalettipohjaan nektariinisosetta. Säilytä tartalettejä aina käsittelyn välillä jääkaapissa.
Tee marenki. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Kiehauta sokeri ja vesi 120 ºC. Kaada kuuma sokeriliemi ohuena nauhana valkuaisvaahdon sekaan koko ajan täysillä vatkaten ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on huoneenlämpöistä.
Lusikoi marenkivaahto pursotinpussiin ja pursota sitä tartalettien päälle. Ruskista lopuksi marengin pintaa kevyesti joko kuumassa uunissa grillivastuksen alla muutaman minuutin tai kaasupuhaltimella. Anna jäähtyä jääkaapissa. Poista tartalettipohjat vuoista vasta juuri ennen tarjoilua.

Näillä taas tänä pyhänä. Hyvää iltapalaleipää, raparperimehua ja nektariinisia tartaletteja kahdella tapaa. Itse kukin voi mielessään valita, kumpi tartaletin tekotapa on helpompi ja tuntuu maistuvammalta. Ja jos tulee tehtyä vain 6 marenkista tartalettia, lopusta marengista voi tehdä pieniä marenkileivoksia.

Kristiina

torstai 16. kesäkuuta 2016

Puhepaketit, palstauutiset ja suunnitelmia

Puhelin viestikeskus LokkiOlen puhelimen käyttäjänä vanha pieru. Oma puhelimeni on vuodelta yksi kello kaksi. Joskus aikanaan kokeilin käyttää nettiä sillä, mutta teksti näkyi niin pienenä kärpäsenkakkana, että mukana olisi pitänyt kuljettaa myös suurennuslasia. Siispä minulla on puhelinta varten vain puhe- ja tekstiviestipaketti, nettiyhteyttä ei puhelimessani ole lainkaan.
Huomasin edellisestä laskusta, että puhepakettini sopimusaika oli kulumassa umpeen ja siihen mennessä saamani alennus poistuisi. Aloin siis tutkia vastaavia puhepaketteja, niiden hintoja ja alennuksia ottaakseni sitten yhteyttä operaattoriini uuden sopimuksen tekemiseksi ja sitä myöten alennuksen saamiseksi. Mutta nyt törmäsin useimmille älypuhelinten käyttäjille ehkä vähäpätöiseen asiaan mutta tärkeään niille, joille puhelin on vain puhelin. Joka ikisen operaattorin jokaiseen puhepakettiin kuului myös datayhteys. Yhdeltä pääoperaattoreista löytyi nettisivuilta tieto, mitä maksaisi pelkkä puhe- ja tekstaripaketti, mutta ostaa sitä ei voinut sellaisenaan, vaan mukaan oli liitettävä erillisen hintainen datapaketti. Puhuin tästä oman operaattorini kanssa, joka vahvisti sen, että entiseen pakettiini ei enää anneta alennuksia. Hänen mukaansa yli 90% asiakkaista haluaa datayhteyden. Kun kysyin ovatko he ajatelleet esimerkiksi vanhuksia tai pieniä lapsia, joilla on kännykkä vain vanhempien kanssa tapahtuvaa yhteydenpitoa varten, operaattorini mielipide oli, että myös näistä kohderyhmistä enemmistö käyttää nettiä. En nyt oikein jaksa uskoa, että yli 70 mumma tai vaari leikkisi paljon netissä puhelimella. Tietokoneella ehkä, mutta jos heillä on suurinumeroiset puhelimet ja pieni näyttö, tuskin sitä nettiä siitä näytöstä nähdään tihrustaa. Tai jos lapselle hankitaan yhteydenpitoa varten puhelin, josta vanhemmat sulkevat netinkäytön, niin mitä sillä pakollisella datapaketilla tekee muuta kuin maksaa ylimääräistä. On sääli, että vaikka operaattoreilla olisi mahdollisuus tarjota paketteja ilman datayhteyttä, sitä ei tehdä ainakaan kohtuulliseen hintaan.
Lisäongelmansa tähän vyyhteen tuovat kaiken maailman tartunnat, joita osaamaton voi saada tuon datayhteyden kautta puhelimeensa. Jos ei tiedä, mitä tekee ja miten suojata puhelimensa, voi käydä hassusti. Siinä olisikin työväenopistoille yksi kurssi lisää - "Datayhteyden alkeet eli miten toimin turvallisesti". Siis puhelimen datayhteydet for Dummies.

Viljelypalsta on saanut siemenensä ja lepäilee vielä isolta osalta hallaharsojen alla. Mansikkamaani ja ruohosipulimättääni olivat joutuneet lupiinien ja joidenkin muiden rikkaruohojen saartamiksi. Sinnikkäät mansikat tosin olivat jo hienosti kukassa ja ruohosipulitkin toin maanantaina suurimmaksi osaksi kotiin pakkaseen laitettavaksi. Samaisena maanantaina hinkkailin Rounduppia lupiineihin ja muihin rikkaruohoihin vapauttaakseni mansikat niiden seurasta ja hävittääkseni viimeisetkin lupiinit juuria myöten. Viimevuotinen myrkytys oli jo hävittänyt suurimman osan niistä, vain nämä edelliskesän pikku taimet olivat kasvaneet nyt "aikuisiksi". Kun sitten menin keskiviikkona katsomaan, josko porkkanat olisivat itäneet vai jääkö tänä vuonna porkkanasato saamatta (jää), totesin katastrofin iskeneen kaupungin työntekijöiden toimesta. He olivat ennalta varoittamatta käyneet ajamassa rikkaruohoja ja hyökänneet myös minun palstani kimppuun. Kaikki myrkyttämäni rikkaruohot olikin katkottu ennen myrkyn vaikutuksen leviämistä ja näin ollen, vaikka niiden maan päällinen osa oli katkottu, ne saavat rauhassa jatkaa leviämistä juurien välityksellä. Samalla oli katkottu kaikki mansikankukat ja tuoreena käytettäviksi tarkoitetut ruohosipulit. Edelleen ystävälliset kesäpojat olivat rouhineet hallaharsojeni reunoja ja kulmia sekä jyränneet kastelukannuni suuttimen entiseksi. Myös sipulien varret olivat jonkin verran kärsineet. Tein kyllä selväksi puhelimessa palstoista vastaavalle, että jatkossa näistä toimenpiteistä voisi ilmoittaa lapulla kasvimaan kyltissä esimerkiksi viikkoa ennen, jotta tarvittaessa tietäisi olla paikalla. Enkä ylipäätänsä ymmärrä, mitä asiaa heillä on palstoille viljelykauden aikana, ymmärtääkseni heidän pitäisi hoitaa vain se kaupungin ylläpitämä alue. Niin se on, että jos haluan hoitaa oman palstani rikkaruohot omalla tavallani tai olla hoitamatta, viljelykauden aikana se on minun vuokraamaani maata. Ottaa kupsukkaan ainakin ne menetetyt mansikat ja ne maan alla leviävät lupiinit ja niiden kaverit.

Olemme Typsyn kanssa tehneet tällä viikolla lukuisia suunnitelmia loppukesää ajatellen. Viikonloppuna menemme yhdessä istuttamaan kukat Typsyn isän ja tämän vanhempien haudalle. Typsy harkitsee myös juhannuksen viettoa täällä luonani, jolloin voisimme syödä hyvin, tehdä joitakin valokuvausretkiä ja käydä vaikkapa tänäkin vuonna nuotiopaikalla paistelemassa makkaroita ja vaahtokarkkeja. Kuukauden päästä meidän pitäisi lähteä viettämään pidennetty viikonloppu mummin luokse Vantaalle ja käydä katselemassa samalla hieman Helsingin tapahtumia ja paikkoja. Toivottavasti suunnitelmamme toteutuvat.
Kristiina

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Aurinko - Sun



Kelepoa sitä kesällä kellittää, kun aurinko niin lämpimästi hellittää.
-Paltamolainen sananparsi

Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Keittoa, vanukasta ja parvekekukkia

Se on taas viikonlopun ruokapäivityksen aika. Tällä kertaa vuorossa oli pitkästä aikaa keitto. Tarkoitus oli leipoa sen lisäksi suhteellisen helppoja perunakakkaroita, mutta viikonloppu oli aivan liian kaunis jotta olisin tuhlannut keittiössä yhtään enempää aikaa kuin oli pakko. Onneksi toisaalta en tuhlannut, koska tulin loppujen lopuksi täyteen jo keitosta ja jälkiruoasta, leipäset sen lisäksi olisivat olleet liikaa. Täytyy tehdä ne kakkarat joku ilta viikolla iltapalaksi.

Tämän lihapulla-nuudelikeiton alkuperäisen reseptin bongasin Tastyeverafterin nettisivuilta. Sen lihapullat oli tehty kokonaan sianjauhelihasta ja niihin oli käytetty kiinalaista riisiviiniä tai sherryä. Koska en välitä pelkästä sianjauhelihasta, omassa jauhelihassani oli 20 % nautaa. Eikä nyt sattunut olemaan erikoisviinoja kotona. Tutkin hieman ja yksi ehdotus suositteli kuivaa omenasiideriä. Sitä oli sentään saatavissa lähikaupassa.  Sieniäkään ei alkuperäisreseptissä ollut. Liemeen oli mielelläni käyttänyt soijakastikkeen sijasta misotahnaa, mutta eipä se kuulunut meidän kauppamme valikoimaan.

Lihapulla-nuudelikeitto

Lihapullat:
250 g sika-nautajauhelihaa
3 dl silputtua kiinankaalia
2 kevätsipulia silputtuna
1,5 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1,5 rkl luomu- tai tavallista soijakastiketta
1,5 rkl kiinalaista riisiviiniä, sherryä tai kuivaa omenasiideriä
2-3 valkosipulinkynttä murskattuna
0,6 tl paahdettua seesamiöljyä
0,25 tl valkopippuria
(0,25 tl suolaa)
Keitto:
1,5 litraa kanalientä
4 dl suikaloitua kiinankaalia
2 dl sieniä (tatteja, siitakesieniä, suppilovahveroita)
0,75 rkl misotahnaa tai soijakastiketta
175 g pakkauksen ohjeen mukaan kypsennettyjä riisinuudeleita
silputtua tuoretta korianteria
thaimaalaista valkosipulichilikastiketta

Lihapullat:
Laita kaikki aineet kulhoon ja sekoita hyvin lihapullataikinaksi. Peitä ja anna maustua jääkaapissa ainakin 30 min.
Keitto:
Kiehauta kanaliemi vähintään 3-litraisessa kattilassa. Laske lämpötila keskilämmölle (4).
Muotoile lihapullataikinasta n. golfpallon kokoisia lihapullia ja pudota ne kanaliemeen kiehumaan. Anna kiehua n. 7 min.
Lisää suikaloitu kiinankaali ja sienet ja anna kiehua vielä n. 7 min, kunnes lihapullat ovat kypsiä.
Kypsennä ja jäähdytä lihapullien kiehuessa riisinuudelit.
Kun lihapullat ovat kypsiä lisää misotahna tai soijakastike. Tarkista suolaisuus maistamalla ja lisää tarvittaessa hieman soijaa. Nosta kattila liedeltä ja anna keiton hieman jäähtyä.
Annostele ruokalautaselle haluttu määrä nuudeleita ja kauho päälle keittoa ja 1-2 lihapullaa. Viimeistele annos korianterisilpulla. Nosta ruokailua varten pöytään lisäksi erillisessä astiassa valkosipulichilikastike, jotta jokainen ruokailija voi ottaa sitä haluamansa määrän ja sekoittaa keiton sekaan.
Alkuperäinen resepti: http://www.tastyeverafter.com/asian-meaball-noodle-soup/

Jälkiruoan piti olla myös helppo ja nopeatekoinen. Tämän jälkiruoan reseptin näin Pohjalaisessa helmikuussa ja päätin joskus kokeilla sitä. Nyt oli se joskus. Koska näitä posseja pitää hyydyttää jääkaapissa, tein jälkkärin jo aamulla. Mielestäni tämän yksinkertaisempaa jälkiruokaa on enää vaikea löytää. Reseptin soveltaminen ruokailijoiden mukaankin sujuu, kun laskee 1 dl kermaa/ruokailija.

Lemon posset

4 dl kuohukermaa
1,5 dl sokeria
1 dl sitruunamehua (1-2 sitruunaa)

Kaada kerma ja sokeri pieneen kattilaan. Kuumenna, kunnes kerma kiehahtaa. Anna seoksen kiehua, kunnes sokeri on sulanut (n. 3 min.).
Nosta kattila liedeltä ja lisää sitruunamehu. Maista. Jos seos tuntuu liian happamalta, lisää hieman sokeria. Jos liian "miedolta", lisää sitruunamehua.
Kaada seos neljään annoskulhoon tai lasiin. Nosta jääkaappiin hyytymään. Anna sitruunavanukkaiden hyytyä kolmisen tuntia.
Koristele annokset keksillä ja marjoilla.
Lähde: Pohjalainen 4.2.2016

Aurinkoisen joskin viileähkön lauantain kunniaksi lähdin pyöräilemään ja kävin samalla hakemassa parvekekukkien taimet. Alkoi olla aika, kun pahin hallanvaara näyttää ainakin tältä erää menneen ohi. Nyt ne ovat laatikoissa ja amppelissa. Samalla pääsivät tomaatintaimet ämpäriin. Chilikin oli tarkoitus siirtää isompaan savikukkaruukkuun, mutta multa loppui kesken. Enkä jaksanut taapertaa kauppaan. Ehkä sitten ensi viikolla. Istutustöitteni jälki oli suojapapereista huolimatta sen näköistä, että ensi viikolla täytyy sopivan raon tullessa pestä uudestaan parvekkeen lattia.


Kristiina


P.S. Postaus on tänään näin myöhässä, koska kirjoittelin tekstiä tabletilla katsellen Miss Marplea. Kun sain tekstin valmiiksi (olin toki välitallennellut) yritin lopputallentaa ja sulkea sivun. Mutta verkkoyhteyteni oli kadonnut enkä saanut sitä takaisin. Pöytäkoneelta näin, että kaikki keitto-ohjeen puolesta välistä eteenpäin oli kadonnut, joten jouduin kirjoittamaan tekstin loppuosan uudestaan. Mitä tästä opimme? Käytä pöytäkonetta, älä tablettia.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Intialaista, seikkailua ja klassikko

Tartuin taas kerran intialaisesta elämästä kertovaan kirjaan. Nuoren naiset koetukset (Vikas Swaru) on kertomus nuoresta ja fiksusta Sapna Singhasta ja hänen elämänsä käännekohdasta. Sapna työskentelee kodinkoneliikkeessä ja elättää isänsä kuoleman jälkeen apatiaan vaipunutta äitiään ja julkkikseksi haluavaa, huippuitsekästä pikkusisartaan. Perheen yliajossa kuollut isä oli elossa ollessaan sekä kotona että koulussa eläessään erittäin ankara ja vaativa. Perheessä oli aiemmin myös kolmas, nuorin sisko Alka. Tämä rakastui 15-vuotiaana rikkaaseen hulttiopoikaan. Vanhin sisar sai tietää asiasta ja yrittää saada Alkaa lopettamaan suhteen. Kun niin ei lupauksista huolimatta käynyt, hän kertoi asiasta isälleen. Seurauksena oli räjähtävä riita. Alkalle ajatus siitä, että hänet erotettaisiin "rakastetustaan" oli liikaa ja hän hirttäytyi.  
Eräänä päivänä Sapnan poistuessa temppelistä häntä lähestyy vanhempi mies, joka väittää olevansa yhden Intian suurimman konsernin omistaja ja hän on valinnut Sapnan seuraajakseen pääomistajana, jos tämä selviytyy kymmenestä testistä. Sapna saisi suuren etumaksun suostuessaan. Tyttö viittaa kintaalla ehdotukselle. Hänellä on työpaikka, jolla elättää perhe ja he saavat asua ilmaiseksi setänsä asunnossa. Sitten tapahtuu kasa vastoinkäymisiä, jotka pakottavat Sapnan suostumaan ehdotukseen. Hän ei saa etukäteen tietää testeistä, vaan ne olisivat jokainen tilanteita, jotka elämä tuo eteen. Sapna ja hänen paras ystävänsä, hauska ja iloinen nuorimies Karan päättelevät, että asiassa on jotain outoa. Mutta mitä ja mikä on jutun tarkoitus, hyvä vai paha? Sapnan elämässä alkaa tapahtua erilaisia ihmisluonteen piirteitä mittaavia tapahtumia.
Alussa kirja on tasainen ja elämä soljuu erilaisine tapahtumineen tasaisesti eteenpäin. Sapna joutuu mitä erilaisimpien päätösten eteen ja jokaisen tilanteen jälkeen konsernin omistaja kutsuu hänet luokseen ja kertoo, miten Sapna selviytyi jostakin luonteenpiirteen testistä. Hän väittää kivenkovaa, ettei hänellä ollut mitään tekemistä sattumusten kanssa, vaan ne vain tapahtuivat. Ei ikinä uskoisi, että kirjan soljuessa eteenpäin ja Sapnan osoittautuessa viisaaksi, empaattiseksi, rehelliseksi ja auttavaiseksi ihmiseksi se muuttuu loppuosaltaan lähinnä dekkariksi. Kirja, joka alussa kertoi aivan tavallisesta intialaisesta elämänmenosta ja ihmisen reagoinnista erilaisiin tilanteisiin muuttuu lopussa niin jännittäväksi kuin tämä kirja. Tämä on hyvä kuvaus myös intilaista nyky-yhteiskunnasta rakenteineen, alueellisine eroineen ja jälleen intialaisessa kirjassa pakollisine korruptioineen. 

Pakon edessä (Lee Childs) on 20. Jack Reacher-kirja. Tällä kertaa Jack nousee junasta Mother's Rest-nimisellä paikkakunnalla, koska haluaa tietää jotain nimen syntyperästä. Mother's Rest on keskelle vilejyaluetta perustettu pieni kaupunkipahanen. Junaa vastassa on yksityisetsivä Michelle Chang, joka toivoi kadonneen työtoverinsa Keeverin olleen juuri siinä junassa. Heidän kävellessään motellille Michelle kertoo, että Keever on hänen kollegansa toisesta kaupungista. Keever oli pyytänyt Michelle taustatuekseen kaupunkiin tutkiessaan jotain juttua. Hänen saapuessaan paikalle sekä Keever että kaikki tämän jutusta tekemät muistiinpanot olivat kadonneet. Jack huomaa, että koska hänen ruumiinrakenteensa on samanlainen kuin Keeverillä, kaupungin asukkaiden käytöksessä häntä kohtaan on jotain omituista. Jackin piti oleilla kaupungissa vain vuorokausi, mutta hän päättääkin jäädä auttamaan Michelleä. Kaksikko löytää Keeverin huoneesta yhden muistilapun ja alkaa esittää kysymyksiä kaupungin asukkaille. Melkein saman tien ensin heitä seurataan ja uhataan aseella heidän ajaessaan tarkastamaan Keeverin kotia ja kun he palaavat Mother's Restiin, heidät heitetään ulos kaupungin ainoasta motellista. Jotain on pahasti vialla ja sellaista tilannetta Jack ei voi vastustaa, se täytyy selvittää.
En tiedä, mikä näissä Reacher-kirjoissa minua kiehtoo. Ehkä itse päähenkilö, entinen maavoimien sotapoliisi. Tai hänen elämäntyylinsä. Hän on jo vuosia kierrellyt pitkin USAta mukanaan vain sen hetkinen vaatekerta, lompakko ja hammasharja povitaskussa. Lukemisensa hän saa aina sieltä, mihin joku toinen matkailija on jättänyt pokkarin luettuaan sen ja vaihtovaatteensa hän hankkii halpakaupasta kulloisessakin olinpaikassaan entisen vaatekerran likaannuttua. Kun hän matkallaan kohtaa jonkun pulassa tai jonkinlaisen arvoituksen, hän jää auttamaan. Itse en osaisi elää noin, mutta toisaalta en olekaan 190-senttinen mies, jolta sujuvat lähitaistelutaidot ja ampuminen ja joka haluaa säännellyn armeijaelämän jälkeen elää vapaana kuin taivaan lintu. Näissä kirjoissa vaan on jotain viehättävää ja lisäksi ne ovat aina jännittäviä. Tämä viimeisinkin muistutti enemmän dekkaria kuin jännäriä. 

Saari (Aldous Huxley) jäi kirjailijan viimeiseksi teokseksi. Ilmestymisensä jälkeen 1962 kirja kiellettiin monissa maissa, mm. Suomessa, sen huumemyönteisyyden ja kapitalismia/diktatuuria  arvostelevan asenteensa vuoksi.
Ihmissuhteissaan epäonnistunut, kyyninen ja rahakkaita sopimuksia lehden omistajan palveluksessa sivutoimenaan neuvotteleva toimittaja Will Farnaby haaksirikkoutuu Palaulle, kielletylle saarelle. Saari sijaitsee Intian edustalla ja on yli sadan vuoden ajan elänyt omalla laillaan eristyksissä. He puhuvat omaa kieltään, mutta myös englantia, koska saaren nuoria koulutetaan ulkomailla ja lisäksi saarelle on aikanaan saapunut skotlantilainen tutkija ja lääkäri, jonka jälkikasvua elää siellä vieläkin. Saarella on kehitetty omanlaisensa uskomustapa, joka perustuu buddhalaisuuteen ja hindulaisuuteen. He pyrkivät ja ovat omasta mielestään saavuttaneet jonkinlaisen utopian. He elävät rauhassa, eivät riitele, eivät sodi, mietiskelevät ja elävät harmoniassa. Lisäksi kasvatuksen ja elämän apuna käytetään saaren omaa huumetta, joka ei sekoita mieltä ja ajatuksia vaan selkeyttää ja valaisee niitä. Ihmiset kasvatetaan pienestä pitäen elämään harmoniassa sekä toistensa että eläinten kanssa. Viereistä saarialuetta omana valtionaan taas hallitsee hieman Hitler-tyyppinen diktaattori. Palau on kehittänyt itselleen sopivaa teollisuutta ja lisäksi heillä on rikkaat öljyvarat, joista useat öljy-yhtiöt haluisivat hyötyä. Palaun asukkaat eivät kuitenkaan usko liikaan teolliseen tuotantoon tai öljyvarojen ylikäyttämiseen, he tuottavat vain sen verran tuotteita itselleen ja vientiin, kuin on tarpeellista. He eivät mielestään tarvitse hyödykkeitä muuta kuin tarpeellisen, ruokatuotanto sovitetaan väestömäärään ja uskotaan ehkäisyyn, jolloin väestönräjähdystä alueen kokoon ja ruokamäärään nähdenkään ei tapahdu. Saaren hallitsijoita toimii nykyisin rani (kuningatar), jolla on missio levittää omaa omituista hengellistä oppiaan maailmalle sekä hänen vielä alaikäinen mutta kohta rajaksi tuleva poikansa. Poika taas haluaisi vain haalia materiaa, korvata maanviljely ja metsät tavaroita tuottavilla laitoksilla, ei hyväksy seksiä (kiitos äitinsä) ja huumeita sekä ihailee suunnattomasti naapurisaaren diktaattoria. Tätä kautta saaren yli 100 vuotta kestänyt utopia uhkaa tuhoutua.
Tämän kirjan teksti oli minun mieleeni hieman liian metaforista, hengellistä ja uskomuksiin, uskontoon ja ihmisten keskeiseen väittelyyn keskittyvää. Liekö sitten itse olen hieman liian maallinen ihminen, mutta tämän yli 500-sivuisen romaanin läpikahlaaminen kaikkine uskonnollisine ja henkisine mietiskelyineen oli työn ja tuskan takana. Lukijalle, joka pitää filosofisista, hengellisistä ja uskonnollisista pohdiskeluista, tämä kirja on omiaan.

Kristiina

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kesäkuu - June



Kaksi on kaunista kesällä: lehti puussa, ruoho maassa ja tuomenkukka kolmantena

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Kuukausikollaasi Toukokuu - A month in collage May


Oikeus äänestää

Tänään me juhlistamme itse kukin sitä päivää, jolloin melkein kaikki suomalaiset saivat yhden perusoikeuksistamme. Eli oikeuden äänestää. Ennen tätä päivää 110 vuotta sitten äänestää olivat saaneet vain miehet ja heistäkin vain se osa, jolla oli määrätty tulotaso ja omistus. Köyhempi väestönosa ja naiset oli suljettu äänestysoikeuden ulkopuolelle. Miksi, pidettiinkö heitä ehkä ajatuksellisesti tyhmempinä? Enpä osaa vastata, mutta olen ylpeä siitä, että laki koskien melkein kaikkien suomalaisten äänestysoikeutta hyväksyttiin. Tosin vielä ennen tuon lain hyväksymistä porvarisnaiset ajoivat äänioikeutta vain heidän yhteiskuntaluokkansa naisille ja miehille. Onneksemme se ei mennyt läpi, vaan kaikki naiset ja miehet lukuun ottamatta holhouksen alaisia, sotaväessä olevia, irtolaisia ja kansalaisluottamuksensa menettäneitä saivat äänioikeuden. Joten rinta rottingille, jossakin me suomalaiset olemme olleet edistyksellisiä.

Kristiina