Google Website Translator

perjantai 30. syyskuuta 2016

Mies ja sininen pilleri

Nyt kaikki alle 18-vuotiaat pois tältä sivulta. Ja miehille pilkettä silmäkulmaan. Tämänkertainen aihe on nimittäin hieman arkaluontoinen. Se koskee uutista, joka oli lehtien sivuilla lähiaikoina. Suomalaiset miehet käyttävät potenssilääkkeitä 3 kertaa enemmän kuin pohjoismaiset kilpakumppaninsa. Suorituspaineet ovat kovat, mutta suoritus ei onnistu. Usein perimmäisenä syynä on ruokavalio. Suomalaisen miehen vihannes on ketsuppi. Eli vedetään kurkusta alas mitä roskaa sattuu, saadaan sepelvaltimotauti, diabetes ja lihotaan yli äyräiden. Sen jälkeen ei suoriudukaan aviollisista velvollisuuksista. Tämä koskee myös pohjalaisia miehiä. Jos vilkaistaan kesäiseen grilliin, niin siellä tirisee makkara tai liha ennemmin kuin maissi ja tomaatti. Nyt päästään lempiaiheeseeni eli ruokaan. Myönnän ensimmäisenä, että nykymies kokkaa enemmän kuin miehet koskaan. Eri asia onkin sitten, mitä kokataan. Jos ateria koostuu pihvistä, makkarasta ja paistetuista perunoista todennäköisesti tarvitaan myös sitä sinistä (tai minkä värinen se nyt nykyisin onkaan) pilleriä. Miksi ei hyvän, mehevän pihvin kaverina voisi nauttia herkullista salaattia paistinperunoiden sijaan? Tai makkaran lisukkeena tomaattia ja kurkkua? Myös kala onnistuu pannulla ja grillissä tai vaikka keitossa. Metsästäjäluonteinen suomalainen mies voisi joskus poiketa liha- tai makkaraosaston sijasta sinne kalatiskille. Meillä on ihanaa muikkua, ahventa, silakkaa ja lohta. Koitelkaahan kykyjänne sillä saralla.

En päästä kylläkään rouviakaan pälkähästä. Vaikka siippa hoitaisi sen viikonlopun menyyn, viikolla vielä rouvat vastaavat usein viikolla tarjottavasta ruoasta. Jos talon isäntä haluaa viikonloppuisin sen pihvinsä tai makkaransa, olisiko syytä ajatella, että viikolla mentäisiin kalalla ja vaikka keitoilla? Sillä systeemillä isäntä saisi sen viikonloppunautintonsa. Eikä tarvitsisi popsia niitä pillereitä hoitaakseen intiimihommat. Pidetään hyvää huolta miehistämme, niin hekin huolehtivat meistä.


Kristiina

tiistai 27. syyskuuta 2016

Musiikki - Music



The earth has its music for those who will listen. Its bright variations forever abound; With all the wonders that God has bequeathed us, There is nothing that thrills like the magic of sound
-George Santayana

Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing

maanantai 26. syyskuuta 2016

Munakasta, salaattia ja omenaa

Ruokailussa on aika siirtyä tuoreesta, suunnilleen raa'asta ruoasta vähitellen hieman raskaampaan ilmojen kylmetessä. Mutta vielä voi tehdä sellaista pientä välikauden ruokaa. Valitettavasti en enää saa lemppariani eli herneitä ja mansikoita tai avomaan kurkkuja lisukkeiden kanssa. Se kun alkaa tuo syksy vaikuttaa. Mutta ihan vielä ei myöskään ole Osso Buccon aika.

Munakas on metka ruoka. Sen voi tehdä perinteisesti paistinpannulla. Munakas muotoutuu myös pellillä tehdyksi rullaksi, johon voi piilottaa jääkaapista löytyvät kanan, lihan tai kastikkeenjämät. Itse valitsin tällä kertaa Yhteishyvästä löytämäni munakaskakun. Kas kun en ole sitä vielä kokeillut. Ruokaisammaksi sen tekivät babypinaatti ja perunat. Alkuperäisessä ohjeessa kakkuun pantiin keitettyjä perunoita, mutta itse halusin hieman enemmän makua, joten laitoin paistinpannulle öljyyn meiramia, paistoin keitetyt perunat pikaisesti ja maustoin ne suolalla ja pippurilla.
Munakaskakulle kaveriksi sopi kivasti tomaatti-mozzarellasalaatti. Me täällä Suomessa panemme tuoreet basilikanlehdet tomaatti- ja mozzarellaviipaleiden väliin kokonaisina, kun taas maailmalla ne silputaan tuoreena öljykastikkeeseen, jota pirskotellaan yhteen kulhossa sekoitettujen tomaatti-mozzarellapalojen päälle. Oma versioni oli näiden kahden version sekoitus.

Pinaatti-perunamunakaskakku

3 keitettyä perunaa
1 rkl öljyä
1 tl kuivattua meiramia
1/4 tl suolaa
ripaus pippuria
70 g babypinaattia
8 kananmunaa
2 dl kermaa
1 dl maitoa
50 g parmesaaniraastetta
1 tl kuivattua meiramia
1/4 tl muskottia
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria

Viipaloi perunat. Jos paistat ne, kuumenna paistinpannulla öljy ja lisää sinne meirami ja perunaviipaleet. Sekoita, jotta meirami tarttuu perunoihin ja ruskista ne kevyesti.
Huuhtele ja kuivaa pinaatti.
Riko munat kulhoon ja riko niiden rakenne. Vatkaa käsin joukkoon kerma, maito, mausteet ja parmesaani.
Kastele leivinpaperi ja vuoraa sillä irtopohjavuoka (Ø 20-22 cm). Leikkaa vuoan yli menevä paperi pois. Voit halutessasi öljytä paperia kevyesti ruokaöljyllä. Levitä vuoan pohjalle puolet pinaatista. Lisää päälle perunaviipaleet ja loput pinaatit. Kaada päälle munakasseos.
Kypsennä munakasta 175 ºC uunissa keskitasolla n. 30 min tai kunnes seos on hyytynyt. Tarvittaessa ruskista pinta tarvittaessa nopeasti yläosassa grillivastusten alla, mikäli se on jäänyt kovin vaaleaksi. Leikkaa annospaloiksi ja tarjoile salaatin kanssa.
Alkuperäinen ohje: Yhteishyvä ruoka 4/2016

Tomaatti-mozzarellasalaatti

4 tomaattia
250 g mozzarellaa
muutama basilikanlehti
Kastike:
kourallinen tuoreita basilikanlehtiä
1 rkl oliiviöljyä
1 tl balsamiviinietikkaa
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
ripaus sokeria

Tee ensin kastike. Hienonna veitsellä basilikanlehdet. Mittaa astiaan öljy, balsamiviinietikka ja mausteet. Lisää hienonnettu basilika. Anna maustua mielellään ainakin tunti.
Leikkaa tomaatit ja mozzarella viipaleiksi. Levitä ne lautaselle siten, että ladot vuoron perään tomaatti- ja mozzarellaviipaleet. Kaada päälle kastike.

Jälkiruoaksi valitsin kauden hedelmän eli omenan. En ole pitkään aikaan tehnyt uuniomenoita, joten nyt oli korkea aika. Ne tarjoillaan joko helpon vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa. Jos valitset vaniljakastikkeen, kannattaa se valmistaa ensin ja antaa jäähtyä jääkaapissa. Lämpimät omenat ja kylmä kastike, siinä ihana yhdistelmä. Vaikka linkin reseptissä uunissaoloajaksi annetaan puoli tuntia, lopullinen kypsymisaika on aina kiinni sekä omenien koosta että niiden kuoren paksuudesta. Joten älä käytä kelloa vaan haarukkaa ja silmiä. Lisäksi omenan "täytteestä" sulaa pannulle jonkin verran nestettä, jota kannattaa paiston ja jäähdytyksen aikana valella omenille, jotta ne saavat kauniin, karamellisoituneen kiillon.

En yleensä mainosta kaupallisia julkaisuja, mutta nyt teen poikkeuksen. Toivottavasti mahdollisimman moni teistä, jotka pidätte leivästä ja leipomisesta, on saanut käsiinsä K-Kaupan Ruokalehden nr. 4. Se sisältää mahtavan tietopaketin ja ohjeita leivän leipomisesta. Valitettavasti sitä ei taida enää olla saatavilla paperisena kaupoista, mutta netistä sen voi vielä lukea.

Kristiina

perjantai 23. syyskuuta 2016

Rahanhimoa ja ruokaa

Luin viime viikolla todella hullunkurisen kirjan Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä  (Jonas Jonasson). Siinä Murhaaja-Andersina tunnettu väkivaltainen, hieman yksinkertainen mies vapautuu vankilasta ja kirjautuu asukkaaksi entiseen ilotaloon, jonka omistaja muutti pensionaatiksi. Siellä vastaanottovirkailijana toimiva Per Persson kohtaa eräänä päivänä puiston penkillä virkaheiton naispapin, Johannan. Tämä on asunnoton, yrittää huijata Periltä rahaa, saa eväsvoileivän ja huoneen pensionaatista. Yhdessä pappi ja vastaanottovirkailija keksivät keinon ansaita rahaa. Murhaaja-Anders hoitaisi perintä ja muita pahoinpitelyjä isoa rahaa vastaan. Jonkin aikaa asiat sujuvat hienosti ja rahaa kertyy. Juuri kun pariskunta suunnittelee häipymistä ulkomaille ja Andersin hylkäämistä viimeisten toimeksiantojen jälkeen, Anders tuleekin uskoon ja jättää loput toimeksiannot hoitamatta. Sen takia pariskunta menettää kaikki hankitut rahat. Pitää keksiä uusi keino. Sehän onnistuukin lyöttäytymällä taas nyt omintakeisena saarnaajana toimivan Andersin kanssa yhteen ja perustamalla oma seurakunta. Ja yhtä päättömänä jatkuvat taas rahanhankintahuijaukset.
Täytyy myöntää, että Jonassonilla on mahtava mielikuvitus. Näin hullunkurista tarinaa en edes villeimmissä unelminissakaan olisi voinut keksiä. Myös henkilöhahmot ovat omituisen hulluja. Anders, viinaan menevä, väkivaltainen vankilakundi, joka uskoon tultuaankin pitää (ehtoollis)viinin juontia täysin oikeana. Per, joka tuntee itsensä ja maailman väärin kohtelemaksi ja kaikkien olevan velkaa hänelle. Johanna, pappi vastoin tahtoaan ja verbaalinen huijari. Tätä kirjaa oli leppoisa ja hauska lukea. Suosittelen varsinkin silloin, kun syksyn pimeys ja sade alkavat masentaa.

Olen jo aiemmissa postauksissa maininnut myös kaksi ruokaan liittyvää kirjaa, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Jos haluat tehdä keittiökokeiluja, tutustu hyvän olon Jäätelökirjaan (Virpi Mikkonen ja Tuulia Talvio). Tarkoitettu varsinkin niille, joilla on allergioita. Se hyvä näissä resepteissä on, että massan loppuvalmistamiselle on annettu ohje sekä jäätelökoneella että ilman sitä.
Jos taas sinuakin ihmetyttää se, miksi toisissa maissa lapset syövät roska- ja pikaruokaa kun taas toisissa he oppivat pienestä asti syömään kotona tehtyä, hyvää ja terveellistä ruokaa, tutustu yhtenä esimerkkinä asiasta kirjaan Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? (Karen Le Billon). Se on innostava kertomus paitsi siitä, miten tärkeää kotiruoka ja ruokatavat ovat myös siitä, miten aikuinen joutuu joskus muuttamaan omaa ajatteluaan täysin.

Kristiina

tiistai 20. syyskuuta 2016

Värikästä - Colorful



Kauneus paljastaa kaiken, koska se ei ilmaise mitään. Kun se näyttää meille itsensä, se näyttää meille koko hehkuvanvärisen maailman.
-Oscar Wilde

Pieni Lintu - MakroTex challengeimage-in-ing

torstai 15. syyskuuta 2016

Budjettiajatuksia

Sukselaisen II hallitusOlen hieman lueskellut ja muutenkin katsellut esim. A-Studion lähetystä siitä, mitä ensi vuoden lisää velkaa ottava budjettimme pitää sisällään. Siitä olen yllättävän iloinen, että eläkeläiset vihdoinkin saavat hieman korjausta eläkkeittensä verotukseen. Myös lapsiperheitä uhannut päivähoitomaksujen korotus vedettiin takaisin. Henkilökohtainen riemastus tulee siitä, että karkkivero poistetaan. Jatkossa saan siis karkkipäivänä nauttia (ehkä) suklaalevyn tai karkkipussin parinkymmenen sentin alennuksesta. Tuo pieni ehkä liittyy siihen, että kuluttajalle suotu alennus on kiinni paitsi hallituksesta myös kaupan keskusliikkeistä tai kauppiaista. Olisihan se houkuttelevaa pitää hinnat nykyisellään ja voitto itsellään. Myös poliisin määrärahoja lisätään ja kunhan se lisäys käytetään oikein eli kenttätyöhön se on hyvä asia.

Sitten ne huonot. Suomi on aina ollut ylpeä koulutuksesta ja sen tasosta. Nyt kuitenkin suunnitellaan korkeakoulujen rahoituksen vähentämistä. Kun valmistumisajan vaatimusta on tiukennettu, niin ehkä koulutus- ja tutkimusrahojen vähennyksellä pyritään opiskelijoiden nopeampaan valmistumiseen, valitettavasti vain tason alentamisella. Hyvin huono juttu suomalaisen koulutustason kannalta. Sama koskee myös opintotukiajan lyhentämistä ja opintotuen pienentämistä. Mikähän mättää, kun opiskelijoita ja tulevaisuuden osaajia ei kannusteta kehittymään mahdollisimman hyviksi vaan valmistumaan mahdollisimman nopeasti. Kyllä on työnantaja tyytyväinen, kun jatkossa saa taitavan työntekijän sijasta keskinkertaisen ja joutuu itse häntä lisäopettamaan. Ei paljon kannusta nuorten, vastavalmistuneiden palkkaamiseen.
Ansiosidonnaisen työttömyystuen aikaa lyhennetään ja Kelan työttömyystukea pienennetään. Entisestään ankea toimeentulo muuttuu vielä ankeammaksi. Suomessa lasketaan tällä hetkellä olevan vajaa 700.000 ihmistä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella. Se on reilu 12 % suomalaisista. Mutta kun asukasluvusta vähennetään alle 20-vuotiaat, jotka eivät yleensä vielä elätä itseään, ollaan jo 16 prosentissa. Työttömyys kasvaa koko ajan, joten kohta jo viidennes aikuisväestöstämme elää köyhyysrajan alapuolella. Uskomattominta on, että Bulgariaa lukuun ottamatta Suomessa alkaa olemaan eniten köyhyysrajan alapuolella eläviä ihmisiä Euroopassa. Hallitus jaksaa kyllä avustaa yrityksiä, mutta ei mitenkään kontrolloi rahojen ja verohelpotusten käyttöä. Yritysten asemaa parannetaan ja kiitoksena ne potkivat jatkuvasti pois työntekijöitä. Työttömänä tai opiskelijana kiristetään taas ensi vuonna vyötä. Kai tässä on ehtinyt vuosien varrella kertyä muutama ylimääräinen kilo, mutta joutaahan sen karistamaan. Tosin ei kannata paljon odottaa ruokaohjeita ensi vuonna, paitsi jos makaroni-tonnikalavuoka tai hernekeitto kiinnostavat.
Ajoneuvovero ja bensiini- ja dieselverot nousevat. Kaupungeissa asuville asia ei ehkä ole suuren suuri. Aina voi luopua autosta ja siirtyä julkisten kulkuneuvojen käyttäjäksi. No tai täältä periferiasta ei kyllä kulje esimerkiksi sunnuntaisin linja-autoja ennen puolta päivää. Mutta ainahan polkupyörällä pääsee. Paitsi talvella. Mutta maalla asuvat, välttämättä autoa tarvitsevat ovat lujilla. Talous, jossa on lapsia, harrastuksia, kaupassakin pitäisi käydä ja paikkakunnan linja-auto kulkee kerran päivässä, korotus on tuntuva. Myös omakotitaloasujat tuntevat veronkorotukset nahoissaan. Sekä kiinteistöveron että lämmityskustannusten nousuna.

Joten onnea vaan kaikille. Eläkeläisten, palkansaajien ja yritysten puolesta kiitos. Ai niin, ja karkkihiirten. Tavallisen, omakotitaloasujan ja autoa käyttävän, köyhyysrajan alapuolella elävä puolesta suren. Mutta ennen kaikkea opiskelijoiden ja koulujen. Yksi asia ihmetyttää. Tällä hetkellä vienti ei vedä eikä tule sitä tekemään muutamaan vuoteen. Ainakaan Valtionvarainministeriön mukaan. Joten Suomen taloutta pitävät yllä suomalaiset kuluttajat. Miksi siis hallitus tekee parhaansa veronkorotuksilla ja käyttörahojen vähennyksillä alentaakseen myös kulutusta. Onko tarkoitus ajaa Suomi lopullisesti konkurssiin?

Kristiina

torstai 8. syyskuuta 2016

Syönkö vai enkö syö?


Lisää kuvateksti
Helsingin reissullamme ostin mm. kirjan Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? (Karen Le Billon). Siinä kanadalainen kirjailija, joka muutti vuodeksi Ranskaan miehensä asuinseudulle sukulaisten lähelle äärimmäisen ruokanirsojen lastensa kanssa kertoo, miten hänen silmänsä vähitellen avautuivat ranskalaiselle ruokakasvatukselle ja kaiken maistelemiselle sekä hitaalle ruokailulle. Kirja sai minut miettimään, mitä itse syön tai en syö. Tosin maailmassa on varmaan tuhansia ruokia joita en ole koskaan maistanut. Kuten etanoita tai simpukoita. Osallistun myös mielelläni rapujuhliin tai syön hummeria, mutta eläinrakkaana en saisi itseäni ikinä pakotettua heittämään niitä elävinä kiehuvaan veteen. Joten minun rapujuhlani rajoittuvat valmiisiin, pakastettuihin rapuihin tai jonkun muun järjestämiin juhliin.

Aloin ajatella elämäni tavallisia kotiruokia. Pidän itseäni melko kaikkiruokaisena, mutta minullakin on rajoitukseni. Rakastan yli kaiken verilettuja puolukkahillon ja voisulan kera. Mutta muistan vieläkin kouluaikojen veripaltun. Sitä en suostu syömään edes pitkin hampain. 
Aivan ihana ilta- tai aamupala on vispipuuro, jonka tärkeä osa ovat mannaryynit. Mutta mannapuuro sellaisenaan on minulle kauhistus. 
Muistan kotoa, että aina kun isäni oli matkoilla, äitini teki silakkalaatikkoa. Koska isäni ei sitä syönyt. Silakka on minusta ihana kala, mutta jotenkin silakkalaatikon muodossa se ei uppoa. Se maistuu laatikossa vain keitetyltä, melkein raa'alta kalalta. Vaikka esimerkiksi graavilohi on herkkua, silakkalaatikon silakat eivät vain mene alas. 
Olen myös juustojen ystävä. Vaikka jotkut niistä haisevatkin kuin paljon mainostettu Al Bundyn jalkahiki, yleensä ne ovat oikein käytettynä herkullisia. Valitettavasti on yksi juustolaji, joka ei kerta kaikkiaan kutsu minua. Nimittäin homejuustot. Jos haluan syödä hometta, jätän leivän pöydälle päiväksi liian pitkään. Mutten tee sitä. Jatkuvasti löytyy hienoja salaattireseptejä, jotka homejuuston käyttö pilaa minulta. En tiedä, mikä siinä juustossa saa karvani nousemaan pystyyn. Olen sitä toki maistanut, mutta en kerta kaikkiaan saa sen mausta nautintoa, vain halun heittää ruoka pois.

Maksa-, peruna-, ja lanttulaatikkoToisaalta taas pidän monista sellaisista ruoista, jotka eivät yleensä syöjille maistu. Maksa kaikissa muodoissa on minusta ihanaa. Useat ihmiset eivät pidä siskonmakkarasta, mutta minä rakastan sitä. Keitossa, kastikkeessa, pataruokana. Punajuuri, monien kauhistus, on minusta herkullista. Se, mikä yhdestä on suurta herkkua, voi olla toiselle kauhistus. Yhdestä periaatteesta olen Tytsyn kanssa kuitenkin pitänyt kiinni. Usein kertoessani, mitä teen päivälliseksi, hän sanoo että tuota en ainakaan syö kun en tykkää siitä. Johon ilmoitan suoraan, että tykätä ei tarvitse, mutta mielipidettä ei kerrota maistamatta edes vähäsen. Usein meillä onkin käynyt niin, että ehdottoman asenteen ja maistamisen jälkeen Tytsy on ilmoittanut sittenkin pitävänsä ruoasta. Jotain yhteistä minullakin on näin ranskalaisten kanssa. Paitsi että he kouluttavat lapsensa syömään homejuustoa jo ennen hampaiden puhkeamista. Höh.

Kristiina

tiistai 6. syyskuuta 2016

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kateutta

Ette tiedäkään, miten vihreänä olen kateudesta. Kenelleköhän? No omalle pikku Tytsylleni. Hän nimittäin pääsi eilen sinne, mihin olisin niin kovasti halunnut.  Ruokamessuille Kauhajoelle. Hänen kertomansa mukaan elämys oli kertakaikkisen ihana. Nähtävää ja myös ostettavaa oli roppakaupalla. Harmittaa, etten itse päässyt paikalle.  Mutta minkäs teet, kun ei ole autoa ja julkiset kulkuneuvot kulkevat viikonloppuisin vain silloin tällöin. Tosin kateuden vastapainona olen myös huippuiloinen Tytsyn puolesta. Tapahtuma oli hänelle tosi hauska ja tyydyttävä. Jee Tytsy ja samalla ei-jee. Täytyyhän sitä kateellisuutta hieman kasvattaa. Ei vaan, nautin kaikesta siitä, mitä Tytsy tapahtumasta kertoi. Juuri tällaiset kokemukset kasvattavat intoa ruokaan ja samalla avartavat elinpiiriä. Lisää samanlaisia paikallisia tapahtumia, joissa on paljon nähtävää ja koettavaa.

Kristiina