Google Website Translator

maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulukortti

Pidän postin tuomista joulukorteista, vaikka olen itse aika surkea lähettämään niitä. Mistähän se johtuu, että olettaa itse saavansa parikymmentä korttia lähettämällä 5 kpl? Tänään sain kuitenkin kauneimman, itse tehdyn joulukortin. Kauniimman kuin olen koskaan nähnyt. Sen oli tehnyt Tytsy omin pikku kätösin. Tiesin, että hän on askarrellut niitä. Mutta sitä en tiennyt, että sellaisen äidin lapsella, jonka omat taiteelliset kyvyt ovat sanonko missä, voi olla noin taitava Tytsy.


Kristiina

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukuu - December



Joulukuu on täynnä kiirettä ja juoksua, paperin rapinaa, piparin tuoksua. Enkeli joulun viestiä kantaa, rauhaa ja iloa lahjaksi antaa.
-http://birgitmummu.vikki.fi/Runous/Kuukausirunot.htm

Pieni Lintu - MakroTex challenge

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

maanantai 4. joulukuuta 2017

Suomalaista einettä

Tämänkertainen ruokahetki valmistaa keskiviikkoon eli itsenäisyyspäivään. Raaka-aineina ovat suomalaiset tuotteet. Lisäksi Marttojen tämänvuotinen teema on peruna, joten sekin pääsi mukaan itsenäisyyspäivän ruokalistalle. Nyt on käyttöä myös sille, no, mandolikalle. Ei kun makakille. No herra isä, se on mandoliini. Se, jolla tehdään ohutta siivua. Muisti on hintelä, mutta laite on kaapissa valmiina. Kun vaan muistaisi, miltä se näyttää.

Lämminsavulohisalaatti

Pikkelöity fenkoli:
150 g fenkolia
2 dl vettä
1 dl sokeria
2 dl hunaja-omenaviinietikkaa
3 tl suolaa
ripaus mustapippuria
1 rkl tuoretta timjamia
Punasipulit:
0,5 isoa punasipulia
0,5 appelsiinin mehu
Salaatti:
100 g jääsalaattia tai salaattisekoitusta
250-300 g lämminsavulohta
1 appelsiini
0,5 dl seesaminsiemeniä
Kastike:
0,5 appelsiinin mehua (voit käyttää myös sipulien marinointiin käyttämääsi appelsiinimehua)
0,5 dl öljyä (neitsytoliivi tai rypsi/seesamiöljysekoitus)
1,5 rkl Dijonsinappia
0,5 tl sokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria


Pikkelöi fenkoli. Leikkaa fenkolista pois kanta ja yläosassa olevat "tillit" (koristeeksi). Suikaloi mandoliinilla tai veitsellä fenkolit ohuiksi suikaleiksi. Kiehauta vesi, sokeri, etikka, mustapippuri ja timjaminoksat liemeksi. Lisää joukkoon fenkoli ja anna maustua jääkaapissa ainakin 2 h.
Suikaloi mandoliinilla tai veitsellä punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Purista puolesta appelsiinista mehu ja kaada sipuleiden päälle. Anna maustua jääkaapissa ainakin 2 h.
Tee kastike. Sekoita öljy, puolikkaan appelsiinin mehu, sinappi, sokeri ja mausteet tasaiseksi kastikkeeksi. Anna maustua jääkaapissa.
Kokoa salaatti. Valuta fenkolit ja sipulit ja kaada ne kulhoon. Revi salaatti (älä leikkaa) ja ripottele ne kulhoon. Kuori appelsiini ja leikkaa appelsiinilohkot terävällä veitsellä kalvottomiksi. Puolita lohkot ja lisää salaatin sekaan. Kaada päälle salaattikastike ja sekoita tasaiseksi. Paloittele lohifile ja lisää se kulhoon.
Paahda seesaminsiemenet paistinpannulla. Koristele salaatti fenkolintilleillä ja seesaminsiemenillä.

Peruna kunniaan. Röstin saa helpommallakin käyttämällä 2 pussia peruni-sipulisekoitusta. Minä tein sen perunasta ja sipulista, mutta hankalampi ei ole aina helpompi. Kun kiire iskee, puolivalmiit sopivat.


Peruna-sienirösti

1 kg perunaa
2 sipulia
1 litra metsäsieniä (tatti, suppilovahvero, kanttarelli)
öljyä
1 prk Creme Bonjour Cousine tatti-herkkusieni kermasekoitusta
2 kananmunaa
2 valkosipulinkynttä
ripaus suolaa ja mustapippuria
1 rkl tuoreita timjaminlehtiä
1 tl kuivattua kirveliä
150 g emmental-mozzarellajuustoraastetta

Kuori ja viipaloi perunat. Silppua sipuli. Pienennä tarvittaessa sienet.
Sekoita kulhossa perunat, sipuli ja sienet.
Sekoita toisessa kulhossa kermasekoitus, mausteet, yrtit, silputtu valkosipuli ja kananmunat.
Päällystä leivinpelti leivinpaperilla ja sivele pohjalle öljyä. Levitä peruna-sipuli-sienisekoitus sen päälle. Kaada hunnuksi kerma-maustesekoitus. Kuorruta koko vuoka juustoraastella ja lämmitä uunissa 175 ºC 15-20 min.

Paistettu haukifile

1 haukifile (n. 500 g)
öljyä+voita
1 dl pankokorppujauhoja
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria
0,5 tl sitruunapippuria
1 rkl tilliä
0,5 sitruunan mehu

Poista haukifileestä keskiruoto.
Sekoita pankojauhe, mausteet ja tilli lautasella. Kasta haukifilee jauhoon.
Lämmitä öljy+voisekoitus kuumaksi paistinpannulla. Ennen paistamista valele haukifileet sitruunamehulla. Paista filepaloja 1 min. toiselta puolelta ja 0,5 min toiselta puolelta. Älä ylipaista.

Jälkiruoasta piti tulla sinivalkoinen. Menin vuotuiselle käynnille alkoholiliikkeeseen, mutta siellä ei ollutkaan saatavilla sinistä likööriä. Muistin hyllyjen välillä haahuilissani, että pakastimessa oli lakkoja. Ei kun mukaan pullo lakkalikööriä. Uskokaa ja älkää, mutta tästä tuli paras jälkiruoka ikinä.

Lakkapannacotta ja lakkakastike 

Lakkasose:
2 dl lakkoja
0,2 dl sokeria
1 rkl lakkalikööriä
Pannacotta:
2 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
0,5 vaniljatankoa
1 dl hyytelösokeria tai 2 liivatelehteä
lakkasose
Kastike:
2 dl lakkalikööriä
1 dl appelsiinimehua
1 rkl perunajauhoa

Keitä ensin lakkasose. Annostele kattilaan lakat, sokeri ja likööri. Kiehauta ja keitä n. 15 min. Paseeraa (soseuta siivilän läpi).
Jos käytät liivatelehtiä, pane ne likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi.
Annostele kattilaan maito, kerma, hyytelösokeri ja lakkasose. Halkaise vaniljatanko ja raavi sisältä siemenet kattilaan. Heitä sekaan myös vaniljatangon kuoret. Anna kiehua n. 2 min. Jos käytät liivatteita, ota pieni erä kiehunutta maitolientä, sekoita liivatteet siihen ja vatkaa takaisin kattilaan ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.
Poista kiisselistä vaniljatangon kuoret ja kaada seos annoskulhoihin. Anna pannacottien hyytyä jääkapissa vähintään 2 h, mielummin yön yli.
Tee kastike. Kaada kattilaan likööri ja lämmitä se. Sekoita appelsiinimehu ja perunajauho tasaiseksi seokseksi. Kaada mehuseos liköörin joukkoon ja vatkaa vispilällä, kunnes seos sakenee. Jäähdytä kastike, laita pannacotta lautaselle ja kaada jäähtynyt kastike päälle. Koristele lakoilla.


torstai 30. marraskuuta 2017

Vaasan joulunavaus 2017

Olimme sunnuntaina Tytsyn kanssa katsomassa Vaasan tämän vuoden joulunavausta ja samalla tekemässä hieman ostoksia. Meillä oli sopimus, jonka mukaan minä en ota järkkäriäni mukaan, vaan kaikki kuvat tapahtumasta otetaan Tytsyn pienellä puolijärkkärillä. Tytsyn mukaan kun joudumme jatkuvasti pysähtelemään, kun minulla on mukanani se painava järkkäri putkineen. Kai se niin on. Otin sentään tabletin ja sen kuvat olette jo nähneet Instagramin puolella. Nämä kuvat olemme tasapuolisesti ottaneet Tytsyn kameralla. Tosin ilotulitusotokset ovat vain Tytsyn, itse kuvasin samaan aikaan tabletilla. Ja kyllä, lupa Tytsyltä julkaista kuvat on.

Joulupukki, Krista Siegrids, Improvisaatioteatteri Intopiukeet, The Punk Folk Band ja Krista Siegfrieds

Niin se on nähty joulupukkikin tänä vuonna ensi kerran. Tuli sellainen pieni joulumielen alku jo pelkästään siitä. Oli muuten hauska pukki, kävi fanittamassa Kristaa oikein innokkaasti.

Illan kohokohta tuntui olevan ilotulitus, koska sitä katsomaan torille pakkasi hurja määrä ihmisiä. Sääli, ettemme keksineet torin yläpuolelta korkeaa kohtaa, josta olisimme saaneet kuvaan sen väkimäärän. Sen kuvan saatte katsoa 27.11.2017 Pohjalaisesta, heidän valokuvaajansa löysi sen korkean kohdan.


Tytsy antoi luvan laittaa sivulleni myös hänen tekemänsä videon ilotulituksesta.

 

Hain alkuviikosta kotiin Vienokisumme tuhkat ja nyt ne odottavat kevättä ja luonnon puhkeamista kasvuun. Silloin käyn sirottelemassa ne johonkin Pilvilammen syrjäiseen kolkkaan. Siellä Vieno saa leikkiä eläinkavereittensa kanssa ja sen rauhaa eivät häiritse typerät ihmiskävijät. Tytsy teki Vienolle, kuten aikaisemmillekin edesmenneille, muistovideon. Laitetaan nyt myös se tänne. 

 

Sain ystävältäni Katjalta lahjaksi tontun ja laitoin sen pöydälle alkavan joulunajan merkiksi. Nyt minulle on käynyt niin, että aina kun näen tontun sivusilmällä vilahtamalla, kuvittelen Vienon olevan siinä pöydällä. Nimittäin paikka, johon tontun sattumalta istutin, oli myös yksi Vienon lempitarkkailupaikoista. Outoa.

Kristiina

tiistai 28. marraskuuta 2017

maanantai 27. marraskuuta 2017

Kaukoitään kallellaan

Se on taas ruoka-aika. Tällä kertaa mukaan valikoitui sekä viikonloppuun että viikolle sopivia, hieman itämaistyyppisiä ruokia. Lihamureke on oma muunnokseni K-kaupan reseptistä. Kummallista alkuperäisessä reseptissä oli se, että ennen uuniin sujauttamista murekepötkölle paistettiin tässä ohjeessa kaunis ruskea pinta paistinpannulla. Kokeilin enkä suosittele. Pötkö halkeilee ja muuttuu vaikeasti käsiteltäväksi pannulla paistettaessa, joten jättäisin väliin. Jää omaan harkintaanne.
Koska olen kastikefriikki, se sai kaverikseen maapähkinä-kookoskastikkeen.

Lihamureke thaimaalaisittain

400 g jauhelihaa (nautaa tai nauta-sikaa)
1 porkkana
0,5 ruukkua tuoretta korianteria
1 pieni kevätsipuli tai salottisipuli
1 dl pankojauhoja tai korppujauhoja
1 iso kananmuna (tai 2 pientä)
1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 rkl kalakastiketta
0,5 tuoretta chiliä
2 tl misotahnaa
1 rkl limen mehua
ripaus mustapippuria
Valeluun:
2 rkl makeaa chilikastiketta
2 rkl limen mehua
1,5 rkl kalakastiketta

Raasta porkkana. Silppua korianteri pieneksi silpuksi. Siivua kevätsipuli. Pilko inkivääri pieneksi silpuksi tai raasta se. Poista chilistä siemenet ja kuutioi se pieniksi paloiksi.
Sekoita kaikki murekemassan ainekset kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Muotoile massasta harkon muotoinen pötkö leivinpaperilla peitetylle leivinpellille.
Paista mureke 175 ºC n. 20 min. uunin keskitasolla. Valmista sillä välin valeluliemi.
Sekoita chilikastike, limen mehu ja kalakastike keskenään. Nosta mureke uunista ja valele lientä murekkeen päälle ja sivuille.
Pane mureke takaisin uuniin ja paista sitä vielä n. 15 min tai kunnes mureke on kypsää. Jos murekkeen pinta näytti ennen valelua vielä kalpealta, nosta mureke takaisin uuniin laittaessasi hieman keskitason yläpuolelle.
Anna murekkeen hieman vetäytyä uunista ottamisen jälkeen pellillä foliolla peitettynä.
Tarjoa joko jäljelle jääneen valeluliemen tai pähkinäkastikkeen, nuudeleiden tai riisin ja salaatin kanssa.
Alkuperäinen resepti: K-Ruoka 6/2017

Maapähkinävoi-kookoskastike

2,5 dl maapähkinävoita
2 dl kookosmaitoa
2 rkl vettä
1 salottisipuli
3 rkl limen mehua
1 rkl soijakastiketta
1 rkl misotahnaa
0,5-1 rkl kalakastiketta
0,5 dl fariinisokeria
10 tippaa tabascoa
1 rkl hienonnettua tai raastettua tuoretta inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
0,5 ruukkua hienonnettua korianteria

Pilko salottisipuli hienoksi. Hienonna tai raasta inkivääri. Hienonna korianteri. Murskaa valkosipulit.
Laita kaikki kastikkeen ainekset kattilaan ja lämmitä kastiketta keskilämmöllä (3-4) sitä ahkerasti sekoittaen vispilällä, kunnes kastike on tasaista (ei oteta lukuun sipulin ja inkiväärin muodostamia kuutioita) ja näet ensimmäiset pulpahdukset.. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.

Joskus tarvitaan nopeaa ja helppoa arkiruokaa. Koska edellisestä kokkaussessiosta oli jäänyt yli reilusti valmiiksi keitettyä riisiä, päätin tehdä edellisen töppäykseni vastapainoksi onnistunutta paistettua riisiä. Nyt kun tiedän, että se tehdään kypsästä, ei raa'asta riisistä. Tarkoitus oli myös käyttää herneen ituja, mutta eihän niitä ollut kotonani valmiiksi idätettynä tai kaupan hyllyllä. Käytin siis itse herneen versoja tilalla.

Paistettu katkarapuriisi

3,75 dl raakaa riisiä
7,5 dl vettä
4 rkl öljyä
1 sipuli
2 kananmunaa
0,6 dl kevätsipuli
0,25 tl mustapippuria
1 rkl soijakastiketta
3 tl misotahnaa
0,5 tl seesamiöljyä (paahdetuista)
180 g katkarapuja
2,5 dl herneenituja tai -versoja

Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä kypsäksi ja anna jäähtyä tai käytä edellisestä ruoasta jäljelle jäänyttä riisiä.
Sulata katkaravut. Silppua sipuli ja kevätsipuli. Jos käytät herneenversoja, silppua niitä hieman. Jätä muutama versonpää koristeluun.
Lämmitä öljy paistokasarissa. Lisää tavallisen sipulin silppu (jos käytät herneenituja, lisää myös ne tässä vaiheessa). Kuullota sekoittaen n. 3 min.
Lisää riisit. Paista sekoittaen vielä 3 min.
Sekoita kananmunat, kevätsipuli, mausteet, soijakastike ja seesamiöljy kulhossa vatkaten rikki munien rakenteen.
Lisää munaseos kasariin ja paista vielä n. 4 min sekoittaen koko ajan, kunnes munat ovat kypsiä ja kaikki aineet hyvin sekoittuneet. Tarkasta mausteet ja lisää tarvittaessa.
Lisää lopuksi katkaravut ja herneenversot ja sekoita liedellä vain sen verran, että ravut ovat lämmenneet (1-2 min).
Tarjoa salaatin ja leivän kanssa. Jos pidät leipomisesta, voit kokeilla vaikka Roti-leipää Tomi Björckin reseptillä.

Kristiina

perjantai 24. marraskuuta 2017

Ei pojasta polvi parantunutkaan

Viime vuosina sekä TV että sanomalehdet ovat usein kertoneet, että nykynuoriso juo alkoholia ja polttaa tupakkaa vähemmän kuin aiemmat sukupolvet. Minusta uutinen on ollut hieno. Niinhän sitä sanotaan, että pojasta polvi paranee ja tuo sananlasku näytti käyvän toteen nykynuorten kohdalla. Ei enää nuorisojoukkoja koulujen ja lastentarhojen pihoilla viikonloppuharrastuksissa. Ei rikottuja kaljapulloja ja -tölkkejä ja mahtavia kekoja tupakantumppeja. Ollaan vain keskenään tekemisissä ja seurustellaan savuttomasti ja selvin päin. Kun vielä lopettaisivat tuon ylettömän mopollapäristelyn, niin aina paranisi. Mutta eihän kaikkea kerralla saa.

Viime ajan uutisista onkin sitten löytynyt se iso MUTTA. Vaikka viinalla läträäminen ja tupansauhuttelu on vähentynyt, viime aikoina täällä rannikkoseudulla on jäänyt kiinni nuorisoryhmiä huumeiden käytöstä, välityksestä ja jopa myynnistä. Ensin Pietarsaaressa ja sitten Mustasaaressa. Sama tilanne on toistunut varmasti muuallakin Pohjanmaalla ja koko maassa. Tupakanpoltto on vaihtunut marisätkien pössyttelyyn ja viina pillereihin. Näinkö tässä kävikin? Viinankäytöstä ja tupakoinnista pidetään tilastoja, mutta pimeät huumeet eivät niissä näy. Mikä valitettava kehitys. Useat kiinnijääneistä olivat vielä alaikäisiä ja käyttö ym. tapahtui jopa koulun alueella. Huvikäytössä näköjään sitä mukaan kun viinan- ja tupakankäyttö vähenee, mitä ilmeisemmin huumeiden käyttö lisääntyy. Tosi huono asia. Sillä välin kun aikuiset taputtelivat itseään selkään ja röyhistelivät rintojaan positiivisesta kehityksestä, salakavalasti ja huomaamatta käyttöön tulivat kuvaan ihan muut aineet. Ei tainnut se polvi pojasta parantuakaan.

Viime aikoina on kovasti kohistu Turun hovioikeuden päätöksestä olla tuomitsematta aikuista miestä 10-vuotiaan tytön törkeästä raiskauksesta. Perusteluna oli se, että ei voitu todistaa tytön olleen sukupuoliyhteydessä tahtomattaan tai panneen vastaan. Hei haloo. Oletetaanko kaikkien 10-vuotiaiden nykyisin tietävän automaattisesti, mitä on tulossa, kun aikuinen mies pitää kiinni ja kaivaa pilinsä esiin. Ja panevan vastaan täysikokoiselle miehelle. Joku tolkku pitäisi olla sekä itse laissa että tuomareilla. Lapsi on lapsi, jota aikuinen käytti. Ei lapsi ymmärrä tuollaista tai osaa panna vastaan. On tuomioistuimen aikuisten asia laittaa rajat asioille, ei lasten tullessaan raiskatuksi.

Kristiina

tiistai 21. marraskuuta 2017

Kollaasi - Collage



Life is like a collage. Its individual pieces are arranged to create harmony. Appreciate the artwork of your life.
- Amy Leigh Mercree

Pieni Lintu - MakroTex challenge

maanantai 20. marraskuuta 2017

Aloituksia ja lopetuksia

Tällä kertaa kirjani ovat osia useamman kirjan sarjoista. Oli aika lukea yhden trilogian lopetuskirja ja aloittaa uusi kirjasarja sen ensimmäisistä kirjoista. Kuten huomaatte, olen yrittänyt parantaa tapani lukemalla sarjoja 1. alkaen, en aloittaen aina keskeltä ja seilaten sitten alun ja lopun välillä.

Varjojen vartija (Nora Roberts) päättää O'Dwyerin serkut-trilogian. Aiemmista osista Varjojen ratsu ja Varjojen saalistaja olen jo kirjoittanutkin. Kirjan valkoisten noitien kolmikosta uusi serkku Iona ja veli Connor ovat löytäneet rinnalleen rakastettunsa, Iona Boylen ja Connor Mearan. Yhdessä serkukset ja heidän rakastettunsa sekä lemmikkinsä muodostavat tiiviin hyvien noitien ryhmän, tosin Boyle ja Meara ovat vain tavallisia ihmisiä, eivät noitia. Sen sijaan ryhmän tuleva Harmaa noita, Brenna on edelleen rakastunut nuoruudenrakkauteensa Finiin. Fin on kuitenkin osittain sukua mustalle noidalle ja pahuuden lähettiläälle Cabhanille ja kantaa tämän suvun merkkiä, joten huolimatta keskinäisestä rakkaudestaan he eivät usko yhteiseen tulevaisuuteen ja ovat olleet jo 10 vuotta vain "ystäviä", joilla on palavat tunteet toisiaan kohtaan. Myös Fin omaa noitavoimat ja toimii ystäväpiirinsä apuna verisukulaistaan vastaan. Ystävykset ovat jo 2 kertaa aiemmin yrittäneet tuhota Cabhanin siinä vielä onnistumatta. Tässä osassa heille selviää, että Cabhan ei toimi yksin vaan häntä hallitsee vahva demonihenki, joka voimistaa hänen pahuuttaan ja voimiaan. Molemmat on siis tuhottava. Onnekseen heillä on voimavarana paitsi oma piirinsä myös alkuperäisen Harmaan noidan, 1200-luvulla eläneen Sorchan lasten muodostama ensimmäinen noitatrio. Nämä kaukaiset sukulaiset pystyvät matkaamaan ajassa ja tapaamaan toisiaan. Kaikki 9 valmistautuvat viimeiseen, valtavaan taisteluun tuhotakseen pahan. Edellisessä yhteenotossa Cabhan haavoittui ja on vielä heikko, mutta pystyy vähitellen kokoamaan voimansa, toipumaan ja härnäilemään noitia kaiken aikaa. Samaan aikaan Brennan ja Finin on aika turvautua toisiinsa ja antaa periksi keskinäiselle rakkaudelle. Sarja huipentuu tietysti siihen viimeiseen, suureen taisteluun.
Edelleenkään fantasiakirjallisuus ei kuulu suosikkeihini, mutta tässä trilogiassa oli sitä jotakin. Joissakin kohdissa teksti tosin vetää hieman överiksi kaikessa siirappimaisessa rakkaudentäyteisessä imelyydessään, mutta sen kestää. Samaan aikaan nimittäin edetään vääjäämättä kohti taistelun huipennusta, ensin haparoiden mutta sitten yhä päättäväisemmin ja suunnatummin toimien ja taktikoiden. Juuri tuo taktikointi, suunnittelu ja vastaaminen Cabhanin jatkuvasti kiihtyviin härnäämistoimiin pitää kirjassa jännitystä yllä. Vaikka välillä yli-imelä rakkaus tuntuu valuvan siirappina sivuilta, kaiken kaikkiaan tulevaa odottava jännitys saa jatkamaan tekstin lukemista.

Oli aika aloittaa myös uusi sarja, 7-osainen Clifton-kronikka. Valitettavasti näistä 7 osasta on suomennettu vasta 3, joten aikansa pitää odottaa saadakseen kaikki osat luettua.
Kronikan aloittaa Vain aika näyttää (Jeffrey Archer). Kirja käsittää ajanjakson 1919-1940. 5-vuotias Harry Clifton asuu äitinsä, tarjoilijatar Maisie Cliftonin, enonsa satamatyömies Stanin ja isovanhempiensa kanssa työläisalueella. Hänen isänsä on kadonnut salaperäisesti palaamatta eräänä työpäivänä töistään satamasta Barringtonin telakalla kotiin. Harryn pitää mennä kouluun paikallisen kyläkoulun Merrywoodin ala-asteelle. Hänen opettajansa herra Holcombe huomaa Harryssä erityisiä kykyjä kehittyä erittäin hyväksi, mutta Harrya koulu vähät kiinnostaa. Hän lintsaa usein, karkaa satamaan Stan-enon työtä katsomaan ja haaveilee satamatyöstä tai purjehtimisesta. Satamassa hän tutustuu myös salaperäiseen Jack Tariin, joka asuu satamassa hylätyssä junanvaunussa, toimii telakan yövahtina ja on äärettömän oppinut mies. Harrya vaan ei koulu kiinnosta, kunnes hänen huomataan olevan erittäin lahjakas laulaja ja hän pääsee rva Mondayn johtamaan kirkkokuoroon ja sen tähdeksi. On vain yksi mutta. Kuuluttuaan kuoroon vuoden laulajien tulee osoittaa osaavansa lukea virsien ja laulujen tekstit kokeessa voidakseen jatkaa laulamista. Joten Harryn on pakko keskittyä koulunkäyntiinsä. Hänen lahjakkuutensa puhkeavat kukkaan opettaja Holcomben ja ennen kaikkea Jack Tarin takapirumaisen työn ansiosta.
Maisie on edennyt urallaan teehuoneen tarjoilijasta omistajan, Tillyn erityisoppilaaksi ja pärjännyt hyvin. Hänelle tarjotaan uutta, parempipalkkaista työtä Palmuhovissa ja hän hyväksyy uuden työpaikan. Hyvien oppiensa takia hän menestyy työssään ja etenee tarjoilijoiden esimieheksi. Hän tekee myös päätöksen. Harrystä taitoineen ei tulisi uutta pikkupoikaa satamatyöhön, vaan hän menisi hienompaan ylä-asteen kouluun St Bedehen. Harry selvittää pääsykokeet, saa laulutaitonsa ansiosta stipendin ja ensimmäisenä koulupäivänään 2 uutta ystävää, neron Deakinsin ja Barringtonin suvun tulevan perijän, Giles Barringtonin. Kummallisten käänteiden myötä Gilesin isä, telakan nykyinen johtaja (telakan hallituksen puheenjohtaja on edelleen Hugon isä, Harryyn myös mieltynyt rehellinen ja reilu sir Walter Barrington) ja täysin vastuuton, rahanahne Hugo on koko prosessin ajan yrittänyt kammeta sekä Maisieta että Harrya pois tältä nousujohteiselta elämänsuunnalta. Syy selviää Maisien muisteloista. Hän oli hyvin rakastunut mieheensä Arthuriin, mutta juuri ennen heidän häitään hänellä oli ollut yhden illan seksisuhde Hugon kanssa. Oliko Harryn isä siis Hugo vai Arthur, se vaivaa Maisieta.
Harry ja hänen ystävänsä pärjäävät St. Bedessä ja kasvavat vähitellen nuoriksi miehiksi. Kyläillessään usein Gilesin luona Barringtonin kartanossa ystävyksiä kuitenkin hämmentää Gilesin isän Hugon käytös Harrya kohtaa. Mutta perheen äiti ja tytär Emma pitävät Harrysta. Jopa niin paljon, että Harry ja Emma myöhemmällä iällä rakastuvat toisiinsa ja suunnittelevat naimisiinmenoa. Maisien lisäksi kuitenkin myös Jack Tar tietää Maisien salaisesta seksikohtauksesta kuten myös tietenkin Hugo, joka omista syistään vastustaa häitä. Kaikki 3 nuorta miestä ovat saaneet opiskelupaikan Oxfordin yliopistosta ja Emma ja Harry valmistelevat häitään. Sitten Harry saa kauhukseen tietää olevansa mahdollisesti Emman velipuoli. Myös sodan uhka leijuu taivaanrannalla. Ratkaistakseen ongelmat Harry pestautuu sir Walterin avulla laivaan päällystöharjoittelijaksi ajatellen häipyä kuvioista antaakseen Emmalle mahdollisuuden uuteen rakkauteen. Saksalaiset upottavat kuitenkin laivan, jolla hän purjehtii. Amerikkalainen alus pelastaa hänet ja perämies Tom Bradshawn, joka kuolee heräämättä koomasta. Harry vaihtaa henkilöllisyytensä Tom Bradshawn kanssa, purjehtii Amerikkaan tarkoituksenaan palata Englantiin liittyäkseen sotavoimiin ja antaakseen muiden äitiään lukuun ottamatta luulla Harryn kuolleen.

Clifton-kronikan toisessa osassa Isän synnit (Jeffrey Archer) jatketaan samaa huimaavaa menoa. Harry on saapunut Amerikkaan ja heti satamassa hänet on Tom Bradshawnina pidätetty oman veljensä murhasta (siis Tomin, ei Harryn). Hänen asianajajakseen ilmoittautuu lipevänovela Sefton Jelks, joka suostuttelee Harryn esiintymään oikeudessa Tomina. Jelks lupaa, että murhasyytteistä luovuttaisiin ja hänet tuomittaisiin vain sotilaskarkuruudesta vuodeksi-kahdeksi vankilaan. Harry suostuu, mutta ankara tuomari pamauttaa hänelle 6 vuoden tuomion ja hän joutuu Lavenhamin vankilaan. Jo matkalla sinne hän saa uuden ystävän, pitkäaikaisvangin ja rikoksenuusijan Quinnin, joka opettaa hänet vankilan tavoille. Harry kirjoittaa vankilaanjoutumisestaan ja vankila-ajastaan päiväkirjaa, pääsee vaikeuksien kautta vankilanjohtajan suosioon ja töihin vankilan kirjastoon, jossa kirjastonhoitajana toimii vanki Max Lloyd. Max pääsee vapaaksi, Harry kirjastonhoitajaksi. Max suostuttelee Harrya antamaan kirjoittamansa päiväkirjat luettavakseen sanoen olevansa siviilissä mm. kirjallisuusagentti ja palauttaa ne luettuaan.
Samaan aikaan Emma on saanut suvun Skotlannin linnassa Harryn lapsen. Gilesin ja Emman isä ja äiti ovat eronneet ja Hugo on paennut Lontooseen aiheuttamaansa skandaalia pakoon. Isä, sir Walter on katkaissut häneen kaikki siteet ja rahojen loputtua Hugo hakeutuu rikkaiden naisten elätettäväksi luvaten viimeisimmälle rakastajattarelleen avioliittoa. Emma on vakuuttunut, että Harry elää nähtyään tämän lähettämän kirjeen Maisien kotona (Maisie ei osaa lukea, joten kirje on avaamaton). Hän saa selvitettyä, miten kirje on tullut ja päättää matkustaa viikoksi Amerikkaan selvittämään Harryn vaiheita. Matka kuitenkin venyy yli vuoden mittaiseksi sodan takia. Emma saa kuitenkin selvitettyä, että Harry elää ja on vankilassa. Hän myös lukee USAssa juuri julkaistun Max Lloydin kirjan Vangin päiväkirja. Hän tajuaa heti, että kirjaa ei ole kirjoittanut Max vaan Harry. Hän yrittää painostamalla Maxia saada Harrylle ja hänen äidilleen kuuluvat rahat mieheltä, mutta ovelasti Max piiloutuu huijariasianajaja Sefton Jelksin huomaan. Tämä torpedoi Emman ja uhkaa häntä mitä erilaisimmilla syytteillä. Emma ottaa yhteyttä New Yorkissa asuviin sukulaisiinsa, Phyllis-tätiin ja tämän poikaan, serkku-Alistiriin, lakimieheen, muuttaen sodan alkaessa heidän luokseen asumaan.  Emma kääntyy kirjan kustantajan hra Guinzburgin puoleen, joka kauhistuu tilannetta. Yhdessä Emma, Alistair ja herra Guinzburg laativat ovelan juonen, jonka avulla Emma saa Cliftoneille kuuluvat rahat, he saavat julkisuuteen myös Harryn kirjoittaman ensimmäisen päiväkirjavihon, jossa kerrotaan tapahtumista ja Jelksin osuudesta hänen vangitsemiseensa ja tuhoavat sekä Jelksin uran että Maxin.
Vankilassa vankilanjohtaja on jo arvannut Harryn olevan joku muu kuin Tom ja antaa Harrylle Englannin armeijan avulla mahdollisuuden päästä ulos vankilasta ja osallistua sotaan rintamalinjojen takana ovelissa operaatioissa. Harry ja hänen ystävänsä Quinn ilmoittautuvat ilomielin mukaan ja joutuvat sotaan. Emma myöhästyi vain muutaman päivän Harryn henkilöllisyyden todistamisesta ja hänen saamisestaan kotiin. Emma saa kyydin takaisin Englantiin ja jää toivomaan poikansa kanssa Harryn paluuta kotiin.
Emman veli Giles yritti ensin värisokeuteen vetoamalla vapautua rintamapalveluksesta, mutta kuultuaan isoisiensä halveksivan keskustelun hänestä hän värväytyy kuitenkin armeijaan sotamiehenä. Hän pääsee vähitellen upseeriksi koulutuksen kautta ja rintamalle. Siellä hänen komentava upseerinsa on entinen St Beden öykkärivalvojaoppilas Fisher, täysin kyvytön upseerina ja miesten komentajana. Giles tekee muutaman mitalin arvoisen urotyön, mutta joutuu lopuksi Fisherin epäpätevyyden takia yhdessä sotilastoverinsa, kylänsä teurastajanpojan Batesin kanssa Tobrukissa saksalaisten sotavangiksi Saksaan. Giles pakenee vankileiriltä Sveitsiin ja sieltä kotiin Englantiin.
Myös Harry haavoittuu sodan lopussa ja hänkin saa passituksen takaisin Englantiin. Siellä hän saa tietää lapsestaan ja tapaa ensimmäistä kertaa poikansa Sebastianin, saa kuulla Emman onnistuneesta missiosta Amerikassa ja siitä, että hän on tunnustettu kirjailija, jolta kustantajat odottavat lisää kirjoja. Hänen ja Emman ainoa haave on todistaa, että Henry ei ole Hugo Barringtonin poika ja he pääsevät naimisiin. Koska sir William on kuollut sodan aikana ja Hugo peri arvonimen ja telakan, herää kysymys perimisoikeudesta. Hugo rahanahneuksineen ajoi telakan pienessä ajassa konkurssikypsäksi, yritti paeta maasta mutta pidätettiin, vapautui syytteistä ja joutui entisen rakastajattarensa tappamaksi. Henry ilmoittaa kaikille kuuleville luopuvansa arvonimestä ja perinnöstä politiikkaan työväenpuolueen edustajana ryhtyneen Gilesin hyväksi. Hän on vain kirjailija ja isä, jota telakka ja arvonimi eivät kiinnosta tippaakaan, vain avioliitto ja kirjoittaminen. Mutta silloin laki ja eräs kärkäs kansanedustaja puuttuvat asiaan ja perimysasia riitautetaan ja menee sekä lakimiesten, kirkon että ylähuoneen käsiteltäväksi. Gilesin ja Harryn liittolaisena asian selvittämiseksi molempien toivomalla tavalla toimii Emman ja Gilesin äidinisä, lordi Harvey. Kesken asian äänestyksen lordi Harvey kuolee ja näin seuraavaan osaan jää sen kertominen, miten äänestyksessä ja perintöasiassa kävi. Odotan innolla jo seuraavaa, suomennettua osaa Vaietut salaisuudet. Valitettavasti joudun odottamaan sitä ensi vuoden puolelle, koska kirjaston jonossa on 5 varaajaa kirjalle ennen minua.
Jos teistä nyt tuntuu, että olen tällä kirjoituksellani paljastanut molempien Clifton-kronikkojen juonet ja niiden kulun, eihän niitä nyt enää kannata lukea, niin älkää unta nähkö. Olen vasta raapaissut kevyesti pintaa. Näissä teoksissa tapahtuu niin paljon ja niin sujuvasti, että tuntuu kuin lukisi Kauniiden ja rohkeiden tai Emmerdalen käsikirjoituksia. Lisäksi kirjat on ihanasti kirjoitettu useamman henkilön näkökulmasta, joten ne salaisuudet, jotka jäävät paljastamatta yhden kertojan osalta, paljastuvat seuraavan kertojan kertomuksessa. Sekä kertomus että suomennos ovat suoranaista tapahtumien ja juonenkäänteiden ilotulitusta. Jeffrey Archer on kertakaikkiaan loistava juonenkehittelijä ja kirjoittaja. Vika on vain siinä, että osat päättyvät niin jännittäviin kohtiin, että seuraava kirja olisi jo pakko saada käsiinsä. Minkäs teet, kun Kauniissa ja rohkeissa tai Emmerdalessa juonenmutka paljastuu seuraavana päivänä tai viikon sisällä seuraavissa jaksoissa, mutta kirjan seuraavan osan suomennosta on odotettava 6-8 kuukautta. Vauhtia villapöksyihin.

Kristiina

torstai 16. marraskuuta 2017

R.I.P. Vieno

Tällä kertaa viesti on lyhyt, koska mieleni on maassa. Meidän nuorin kissamme Vieno siirtyi tänään päivällä leikkimään toisten edesmenneiden kissojen kanssa sateenkaarisillalle. Toivottavasti ne olivat sitä vastassa ja vievät sen mukanaan omiin iloihinsa. Vienolla todettiin verisyöpä. Se lakkasi taas syömästä tämän viikon maanantaina ja eläinlääkärin mukaan ilman verensiirtoja ja eläinsairaalaa sillä olisi ollut vain pari päivää elinaikaa ennen sisäelinten toiminnan lakkaamista. Lähin eläinsairaala olisi Tampereella ja Vienolle, ihmisiä inhoavalle kissalle, jo linja-automatka tänään paikalliseläinlääkäriin oli tuskallinen kaikkien vieraiden ihmisten takia. Jatkuvat matkat Tampereelle olisivat olleet sille kidutusta. Valitettavasti Vieno menehtyi liian aikaisin, vain 8-vuotiaana, mutta toivottavasti sillä on nyt hyvä olla. Olihan sillä silti 8 hyvää vuotta kisukavereiden ja sen ärsyttävän, joskin namuja jakavan ja rapsuttelevan palvelijan kanssa.

Kristiina

tiistai 14. marraskuuta 2017

Marraskuu - November



November comes and November goes, with the last red berries and the first white snows.
-Elizabeth Coatsworth

Pieni Lintu - MakroTex challenge

maanantai 13. marraskuuta 2017

Ruokaa urakalla

Aamut alkavat taas vähän aikaa tässä tuvassa pehmeästi ja vatsaa hellivästi, sillä tällä kertaa aamupalaksi taipui hirssi. Se valmistui melkoisen samaan tapaan kuin jokunen viikko sitten tekemäni tattariuunipuuro.

Hirssiuunipuuro

2 dl kuorettomia hirssinjyviä
1 ltr maitoa (ei rasvatonta)
1 rkl voita
1 tl suolaa
2 tl hunajaa
1-2 dl kermaa, maitoa tai vettä
voita vuoan voiteluun

Esilämmitä uuni 175 ºC. Voitele uunivuoka.
Huuhdo hirssit ja kaada ne vuokaan. Lämmitä maitoa, voita ja suolaa kattilassa, kunnes voi on sulanut. Kaada vuokaan hirssien päälle.
Kypsennä puuroa uunissa keskitasolla n. 1h-1h 15 min. Sekoita kypsennyksen alussa puuroa muutaman kerran. Kun puuro tuntuu pehmeältä, lisää joukkoon 1-2 dl nestettä,
Kun puuro tuntuu pehmeältä, lisää joukkoon 1-2 dl nestettä, sekoita ja nosta vuoka hieman ylemmäksi uunissa, jotta saat puuron pintaan vähän väriä. Anna paistua vielä 10-15 min.
Tarjoa puuro voisilmän, maidon tai vaikkapa mansikkakiisselin kanssa. Jos seuraavat annokset tuntuvat lämmitettäessä hieman liisterimäisiltä tai kuivilta, lisää puuron lämmityksen jälkeen sekaan tilkka maitoa ja sekoita, niin tuntu häviää.

Kävin torstaina taas REKOssa ja nappasin mukaan joukon ihania tuotteita: sieniä, kalaa, leipää ja vihanneksia. Ostin mm. kilon punaisia, kypsiä, ihania tomaatteja. Koska tiedän, että menotäytteisen ensi viikon jälkeen täytyy aloittaa joulusiivoamisia ja silloin ei aina ruoanlaittoon ehdi, päätin tehdä varoiksi pakastimeen tomaateista keiton ja soodaleipää sen kyytipojaksi. Keittoa voi "terästää" esim riisillä, pavuilla tai lihalla. Itse päädyin tällä kertaa broilerinsuikaleisiin.

Tomaattikeitto tuoreista tomaateista

300 g maustamattomia broilerinsuikaleita
öljyä + 1 tl savupaprikajauhetta, ripaus chilihiutaleita, 0,5 tl valkosipulirouhetta, suolaa, pippurisekoitusta
1 dl vettä
800 g tomaatteja
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
4 dl vettä
1 rkl maissitärkkelystä
1 kana- tai kasvisliemikuutio
70 g tomaattipyreetä
2 tl kuivattua basilikaa
0,5-1 tl suola
ripaus mustapippuria
2 laakerinlehteä
1 rkl sokeria
100 g maustettua tuorejuustoa (tomaatti-basilika, aurinkokuivattu tomaatti, yrtit)

Paista ensin broilerinsuikaleet. Lämmitä öljy paistinpannulla, lisää sinne savupaprika, chilihiutaleet ja valkosipulirouhe. Anna niiden irrottaa hetki makua ja lisää sen jälkeen broilerinsuikaleet. Paista lihat kypsiksi ja anna niiden saada aavistus väriä. Lisää suola ja pippurisekoitus. Kun suikaleet ovat valmiit, lisää pannulle 1 dl vettä, jotta myös pannuun tarttuneet aromit tulevat talteen. Siirrä paistinpannu sisältöineen syrjään odottamaan keiton valmistumista.
Kalttaa tomaatit (leikkaa risti tomaatin päähän, kiehauta kattilassa vettä, laita tomaatit hetkeksi kiehuvaan veteen. Kun tomaatin kuori alkaa irrota n. 30-60 sekunnin päästä, ota tomaatit pois vedestä reikäkauhalla ja kuori ne).
Hienonna sipuli ja kuutio kuoritut tomaatit. Murskaa valkosipulit veitsen lappeella ja leikkaa pieneksi.
Lämmitä öljy kattilassa. Lisää sipuli ja valkosipuli, anna kuullottua n. 3-4 min. Älä polta. Lisää tomaattikuutiot ja leikkuulaudalle irronnut mehu ja anna ainesten hautua n. 10 min.
Sekoita maissitärkkelys 4 dl vettä ja kaada seos keittopohjan sekaan. Lisää liemikuutio ja mausteet. Anna keiton hautua hiljaisella tulella vielä 20-25 min. Siirrä keitto hetkeksi pois kuumalta keittolevyltä, poista laakerinlehdet ja soseuta sauvasekoittimella (ei ole pakko, mutta sileä keitto on mukavampi).
Siirrä keitto takaisin keittolevylle. Lisää joukkoon tuorejuusto ja anna sen sulaa n. 5 min. Vatkaa käsivispilällä keitto tasaiseksi. Lisää sekaan paistinpannulla olevat kanasuikaleet ja neste. Anna keiton porista hiljalleen, kunnes kanat ovat lämmenneet. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Nauti hyvän leivän kanssa.

REKOsta sain myös sieniä: osterivinokkaita ja suppilovahveroita. Osa meni pakkaseen, mutta osan päätin muuntaa tuoreeltaan viikonlopun ateriaksi. Kun lisäksi samalla reissulla piipahdin keskustan Citymarketissa ja löysin sieltä niitä japanilaisen ruoan mausteita, jota täältä periferiasta ei saa (riisiviinietikka, Mirin, Panko ja vähän muita normiostoksia), konsepti oli selvä. Tällä kertaa resepti löytyi ihan netistä. Löysin Ruoka-alkemistin blogin ja sieltä reseptin Japanilaisittain marinoidut sienet. Ei kun toteuttamaan. Kaverikseen sienet saivat keitetyn riisin (ei pikariisiä vaan tavallista tummaa riisiä, keittoaika 35-40 min.) ja keitetyt, voissa kuullotetut ja rakuunalla maustetut porkkanat (meinasivat unohtua lautaselta eivätkä siksi päätyneet kuvaan).
Ihana viikonloppuateria, tosin varoitan: kiitos soijan marinadikastike lipsuu helposti suolaisen puolelle, joten ennen hulauttamista pannulle sitä kannattaa maistella ja miettiä, miten suolaisuutta saisi tasattua. Voit joko lisätä etikan määrää suhteessa soijaan tai, mikä helpompaa, puristaa kastikkeen joukkoon limen tai sitruunan mehua. Kastikkeessa happamuus tasaa suolaisuutta.

Jälkiruoka ei ole tällä kertaa varsinainen jälkiruoka sellaisenaan, vaan jälkkäriksi leivoin keksejä käyttäen kauden hedelmää, persimonia. Kiitos persimonisoseen näistä kekseistä ei tule tyypillisiä rapsakoita keksejä vaan pikemminkin minimuffinseja. Kun luette persimoneista huomaatte, että kova, keltainen persimoni on raaka. Makean, kypsän persimonin tulee olla syvän oranssi, pehmeä ja sen pintaan saa muodostua jopa laikkuja, jotka normaalisti näyttäisivät siltä, että hedelmä on alkanut mädäntyä. Tosiasiassa laikut ilmoittavat, että sokeri on alkanut kertyä hedelmään. 
Ole varovainen pikkuleipätaikinan vahvojen mausteiden kanssa, maistele ennen kuin laitat lisäystä.
Ohjeen mukaisesta taikinasta tulee reilu 40 pikkuleipää.

Persimonipikkuleivät

2 kypsää persimonia
2,5 dl sokeria
115 g voita tai margariinia
1 kananmuna
5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivontasoodaa
0,5-1 tl kanelia
0,25-0,5 tl inkivääriä
0,25-0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
0,5 tl suolaa
2 dl pähkinöitä (saksan-, hassel- tai maapähkinä)

Esilämmitä uuni 2000 ºC. Soseuta persimonit sauvasekoittimella (itse en kuorinut niitä ennen soseuttamista, poistin vain kannan). Sekoita vehnäjauhot, sooda, mausteet ja pähkinät keskenään erillisessä astiassa. Jos pähkinäsi ovat kokonaisia, murskaa ne ensin koneella tai huhmareessa. Voit myös käyttää valmista rouhetta.
Vatkaa kulhossa sokeri ja rasva vaahdoksi. Lisää muna ja vatkaa tasaiseksi. Lisää sen jälkeen persimonisose ja varmista seoksen tasaisuus.
Lisää kuivat aineet erissä taikinaan ja vatkaa aina tasaiseksi.
Nostele leivinpaperilla vuoratulle uunipellille kukkuran teelusikallisen kokoisia taikinaklönttejä. Pikkuleipien ei tarvitse näyttää viimeistellyiltä, vaan ne saavat olla rustiikkisia. Ne eivät leviä uunissa, joten isoja välejä ei tarvitse jättää.
Paista pikkuleipiä uunin keskitasolla 15-18 min, kunnes pinta saa hieman väriä. Jos ei-kiertoilmauunissa on 2 pellillistä yhtä aikaa, nosta ylempi pelti pois kun sen pikkuleivät ovat valmiit, siirrä alempi pelti sen tilalle ja paista sitä vielä n. 3-4 min.
Anna pikkuleipien jäähtyä peittämättä ja laita ne pussissa tai rasiassa jääkaappiin.

Taas on uusi viikko ja uudet kujeet. Tämän viikon ohjelma onkin tiukka. Ohjelmassa on mm. hiustenleikkaus, Marttatilaisuuksien valokuvauksia ja Vienon eläinlääkärikäynti. 

Kristiina

perjantai 10. marraskuuta 2017

Raha ja kauppa

Vaasan lehdissä on jo pari viikkoa esitetty erilaisia mielipiteitä Vaasan päättäjien suunnitellusta rahankäytöstä ja priorisoinnista. Vaasan kaupungin budjetti on edellisiltä vuosilta 24,5 miljoonaa alijäämäinen. Säästötoimet ovat vaikuttaneet siihen, että tiet ovat surkeassa kunnossa, homekouluja ei korjata vaan ne lakkautetaan ja oppilaat survotaan muihin kouluihin, sivistystoimen osa-alueita supistetaan ja ajetaan niiden palveluja alas, vanhuspalvelujen taso on huonontunut, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tukea supistetaan koko ajan jne. Eli toisin sanoen kaikki palvelut, jotka koskevat enemmistöä asukkaista ovat olleet suurennuslasin alla tutkittaessa säästömahdollisuuksia. Mihin rahoja sitten tulisi laittaa, jos ei peruspalveluihin? Vaasa sijoitti taannoin 17 miljoonaa veronmaksajien rahoja jalkapallostadioniin. Nyt harkitaan suunnilleen samansuuruisen veroeuromäärän sijoittamista jäähallin uudistamiseen. Pesäpallokenttäkin tulee siirtää ja perustaa uusi muualle, koska ei-laajan päivystyksen sairaala Vaasassa laajentaa koko ajan ja tarvitsee lisää parkkipaikkoja. Siitäkin huolimatta, ettei sinne saada tarpeeksi lääkäreitä ja hoitajia ja kun saadaan, heidät potkitaan pois riittämättömän suomen- tai ruotsinkielen taidon takia. Lisäksi rakennetaan myös Wasa Station, johon tulee liike- ja parkkitilaa, musiikki- ja kongressikeskus, hotelli, monitoimikeskus ja muutama asunto. Vaasassa on jo ennestäänkin tyhjää liike- ja maksullista parkkitilaa (maksuttomat puuttuvat) sekä vajaakäyttöisiä hotelleja enemmän kuin tarpeeksi. Jäähallin uudistamista perustellaan myös sillä, että siellä voidaan jatkossa järjestää myös konsertteja ja muita suuria tapahtumia. Jos meille tulee kerran erikseen musiikki- ja kongressikeskus, ei tuo väite ole oikein perusteltu tai sitten musiikki- ja kongressikeskuksen rakentaminen on turhaa. Yrittäkää nyt päättä.
Vaasa ArenaJäähallin uudistamisen puoltajat ovat perustellet sitä ja jo tehtyä jalkapallostadionin uudistamista sillä, että ne tuovat Vaasaan kävijöitä muualta kotimaasta ja ulkomailta sekä uusia asukkaita. Kyllä se nyt vaan on niin, etteivät turistit tule tänne kyttäämään sitä kerran viikossa pelattavaa jalkapallo- tai jääkiekko-ottelua, josko se sattuisi tapahtumaan vierailun aikana. Jos kaupungilla ei ole tarjottavana muuta kuin urheilua, tänne saadaan minimaallinen määrä kävijöitä. Mitä taas tulee uusiin asukkaisiin, kyllä he haluavat asuntoja, kouluja, päivähoitopaikkoja, palveluja läheltä, työpaikkoja ja toimivia kaupungin palveluja, ei urheiluareenoita. Vai oletteko koskaan kuulleet kenenkään perustelevan muuttoaan toiseen kaupunkiin sillä, että siellä ovat niin hyvät jalkapallo- ja jääkiekkoareenat? Jos Vaasan budjettialijäämää 24,5 miljoonaa ei saada korjattua vuoteen 2020 mennessä, kaupunki julistetaan kriisikunnaksi ja valtio lähettää tänne omat luottohenkilönsä hoitamaan kaupungin taloutta. Silloin ei kyllä sitten enää rakennella kaupungin rahalla areenoita ja konserttisaleja. Se on muuten kumma, että muut kaupungit onnistuvat rahoittamaan vastaavanlaiset hankkeensa suurelta osin tai jopa kokonaan yksityisellä rahoituksella (Seinäjoen jalkapallostadion, Tampereen monitoimiareena, Mustasaaren OP-Arena), mutta Vaasassa urheiluväki ja erilaiset kissanristiäisten järjestäjät ruinaavat kaiken rahan kaupungilta panematta tikkua ristiin ja "pappa betalar".

Citymarket Itäkeskus, HelsinkiVaasassa asuu yllättävää kyllä vielä ihmisiä, joilla ei ole autoa käytettävissä tai edes ajokorttia. Usein nämä henkilöt ovat senioreita tai nuoria, jotka hakeutuvat asumaan keskustan tuntumaa palveluiden takia. Nyt K-ketju on tekemässä mielestäni todella omituisen ratkaisun. Aikanaan uutena perustettuun kaupankäyntipaikkaan Kivihakaan perustettiin Vaasan toinen K-Citymarket. Nykyään alue on kauppakeskittymä, jossa Citymarketin kanssa kilpailevat esim. Prisma, Gigantti jne. Sinne ei myöskään ole julkisen liikenteen yhteyksiä, en ainakaan minä ole niitä löytänyt. Joten Kivihaka on autoilevien ja kesällä pyöräilevien ostospaikka. Kilpailu siellä on kova ja sen mukaan, mitä itse olen nähnyt saatuani kyydin tai pyöräiltyäni Kivihaan Citymarkettiin, sinne ei kovin kovasti riitä asiakkaita. Prisma vetää useimmat päivittäistavara-asiakkaat ja Citymarketille jäävät vain jämät. Sen sijaan keskustan Citymarketissa asiakasvirta on jatkuvaa ja runsasta, koska aivan lähietäisyydellä ainoa kilpailija on HalpaHalli ja keskustaan pääsee kaikkialta Vaasasta julkisilla liikennevälineillä. Nyt K-ketju on rakentamassa kolmatta Citymarketin tavarataloa uutena perustettavaan kaupankäyntipaikkaan Liisanlehtoon, sekin täällä periferiassa. Tosin sinne on hieman paremmat julkisen liikenteen yhteydet kuin Kivihakaan, mutta ei niissäkään kehumista ole. Koska omistajien mielestä 3
K-Citymarketia tämän kokoisessa kaupungissa on liikaa, he suunnittelevat keskustan Citymarketin muuttamista K-Supermarketiksi. Tämä menee hieman yli hilseen. Keskustan liikkeeseen pääsevät kaikki, myös autottomat, siellä on vähäinen kilpailu ja asiakkaita käy katkeamattomaan tahtiin.  Järkevämpää asiakkaiden kannalta olisi muuttaa Kivihaan liike Supermarketiksi. Liekö päätöksen takana vuokrataso, muussa tapauksessa en ymmärrä ratkaisua. Keskustan palvelut vaan vähenevät ja kaupankäynti siirtyy kauemmas kaupungin laidoille. Näin heikennetään määrättyjen asukasryhmien palveluiden saantia, mikä tekee Vaasasta vähemmän houkuttelevan opiskelijoille, nuorille työntekijöille ja senioreille, joilla on rahaa käytettävänä.

Kristiina

tiistai 7. marraskuuta 2017

Ympyrä - Circle



A boomerang returns back to the person who throws it. But first, while moving in a circle, it hits its target. So does gossip.
-Vera Nazarian

Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Ruista, hapankaalia ja klementiinejä

Viikonlopun aloitti ruisjauhoista ja omenista tehty puuro. Yleensä teen ruisjauhopuuron uunissa, mutta tällä kertaa päätin tehdä sen kattilassa hellalla. Ja muistin aloittaessani hauduttamisen, miksi teen sen uunissa. Oli kattila kuinka paksupohjainen tahansa ja sekoittipa puuroa kuinka ahkerasti. aina pohjakerros liisteröityy kattilaan. Joten kannattaa ruisjauhopuurokin tehdä uunissa. Tässä kuitenkin ohje kattilassa keittoa varten.

Ruis-omenapuuro

2 omenaa
1 litra vettä
3 dl ruisjauhoja 
1,5 tl suolaa
1,5 tl sokeria tai hunajaa

Kaada kattilaan 1 litra vettä ja kiehauta se. 
Poista omenista siemenkodat ja lohko ne 4 osaan. Lisää omenalohkot kattilaan kiehuvaan veteen ja anna niiden pehmetä n. 10 min. 
Vatkaa sekaan ruisjauhot vähän kerrallaan hyvin sekoittaen, ettei jauho paakkuunnu. Mausta puuro. Anna hautua miedolla lämmöllä n. 1 h, sekoita puuroa pohjia myöten tasaisin väliajoin. 
Tarjoa voisilmän kanssa.

Pääruoka on ollut suunnitelmissani jo pitkään, halusin nimittäin tehdä jotain hapankaalista. Kun tein hapankaalia kesällä, aloin jo silloin suunnittelemaan tätä ruokaa. Kun katsoo tulosta ja kuvia, padan ulkonäkö ei ole erityisen houkutteleva. Kuten yleensä normi kotiruoka, ei ole annokset kuin MasterChefissä, pikemminkin kuin Katastrofikokissa. Mutta maku olikin jotain aivan upeata. Jos olette jo aikaisemmista kokkauksistani jotain voineet päätellä niin fakta on, että en perusta niin paljoa ulkonäöstä kuin mausta. Tämän ruoan maustamisen kohdalla olisin erityisen tarkkana suolan kanssa, itse en lisännyt lainkaan suolaa. Tosin lopussa, kiitos omituisten ihastumisen kohteitteni, lisäsin hieman misotahnaa. 

Bratwursti-hapankaalipata

1 pkt (140 g) pekonia
230 g bratwurstia
2-3 perunaa (3 pientä, 2 keskikokoista)
1-2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
2 porkkanaa
1 pieni paprika
400 g hapankaalia
0,5 tl mustapippuria
1 rkl tai maun mukaan meiramia
1 rkl sokeria
2 dl kermaa (miel. vispi tai kuohu)
(2 tl misotahnaa)

Suikaloi pekoni ja paloittele bratwurstit. Leikkaa perunat pieniksi kuutioiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Viipaloi porkkanat. Poista paprikasta siemenet ja suikaloi se. Tarvittaessa huuhtele hapankaalista liika suola ja valuta.
Laita pekonisuikaleet kylmän tilavan kasarin tai kattilan pohjalle sellaisenaan ilman rasvaa. Käännä hella päälle ja paista pekonia, kunnes rasva on irronnut ja pekonisuikaleet ovat mukavan rapeita. Nosta pekonit lautaselle talouspaperin päälle ja lisää kasariin bratwurstinpalat ja perunakuutiot pekonirasvaan. 
Kun perunat ja makkarat ovat saaneet hieman väriä lisää joukkoon sipuli ja valkosipuli kuullottumaan n. 2 min. Lisää porkkana ja paprika ja anna niiden "lämmetä" n. 2 min. Lisää hapankaali ja pekonit. Mausta pata ja kaada lopuksi päälle kerma. Anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä n. 1 h. Aivan lopussa lisää halutessasi misotahna, anna sen sulaa pataan ja sekoita. Tarkasta ennen mison lisäämistä suolaisuus ja annostele tahna sen mukaan. 

Jos en ole sattunut leipomaan viikonlopuksi ja haluan jälkiruokaa, pyrin pitämään sen mahdollisimman yksinkertaisena. Niin nytkin. Tällä hetkellä ovat sitrushedelmät kausituotteita ja valitsin niistä jälkiruokaan tarjouksessa olleet klementiinit. Löysin muuten hyvän ohjeen sille, kuinka sitrushedelmien lohkot saadaan helposti kalvottomiksi ilman huipputerävää veistä. Se löytyy YouTubesta. Tosin en tiedä, mistä tuota pektonaasia saa, mutta saman asian ajaa pektolaasi. Sitä pitäisi todennäköisesti saada apteekista (ei voinut viikonloppuna tarkastaa) tai viinin valmistustarvikkeita myyvistä liikkeistä.

Klementiini-mascarpone-valkosuklaavaahto

1 prk (250 g) mascarpone-juustoa
100 g valkosuklaata
1 dl kermaa
2 klementiinin kuoriraaste ja mehu
(sokeria)
Koristeluun:
Klementiinilohkoja
Mantelirouhetta

Raasta klementiinien kuoret (älä valitse niitä kaikkein lötköimpiä hedelmiä) ja purista mehu.
Kumoa kulhoon mascarpone. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja lisää sula suklaa mascarponen kanssa kulhoon. Lorauta mukaan vielä kerma ja vatkaa kaikki tasaiseksi.
Lisää joukkoon kuoriraaste ja mehu ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto hieman sakenee. Annostele vaahto mataliin jälkiruokakulhoihin (ei lasiin, kuten minä) ja anna annosten tasaantua jääkaapissa n. 1 h. 
Koristele annokset klementiinilohkoilla ja mantelirouheella.

Kristiina

perjantai 3. marraskuuta 2017

Pariisia, häähumua ja pyrkyryyttä

Tällä kertaa lukemisto on hieman kevyempää.

Meillä on aina Pariisi (Nicolas Barreau) on jälleen ihanan kevyttä ja romanttista luettavaa. Aiemmin olen kertonut saman kirjailijan kirjasta Pieni elokuvateatteri Pariisissa. Rosalie Laurent pyörittää pientä paperikauppaa Pariisissa. Hänen ykkösmyyntiartikkelinsa ovat hänen itsensä kuvittamat toivekortit, joihin hän kirjoittaa joko itse toiveita tai tekee kortin asiakkaan toiveen mukaisesti hänen kuvittamanaan. Rosaliella on myös poikaystävä, varsinainen terveysruoka- ja fitnessintoilija, joka ei lainkaan ymmärrä tytön romanttisia "haihatteluja". Rosalie haaveilee lisäksi kuvittajan urasta. Tämä toive toteutuukin, kun hänelle tarjotaan mahdollisuus kuvittaa kuuluisan lastenkirjailijan, jo iäkkään Max Marchaisin, uusin teos. Kirjan valmistuttua Rosalie myy näitä lastenkirjoja ylpeänä myös omassa liikkeessään.
Eräänä päivänä liikkeeseen rynnistää Pariisissa Shakespearen vierailevana professorina oleva juristi (tosin sekä juridiikkaan että tyttöystäväänsä kyllästynyt) Robert Sherman. Hän lukee uutta kirjaa kaupassa ja ilmoittaa sitten, että kirjailija on varastanut teoksen. Tämän samaisen sadun on hänen äitinsä kertonut hänelle lukemattomia kertoja hänen lapsuudessaan ja jättänyt kuollessaan hänelle jopa tarinan käsikirjoituksen. Vaikka Rosalie inhoaa ensi näkemältä Robertia, hän päättää selvittää tarinan taustat ja ystävystyttyään Max Marchaisin kanssa kertoo tälle Robertista. Tämä vain tuhahtaa jutulle ja sanoo tarinan olevan hänen. Selvittääkseen asian perinpohjaisesti Rosalien on tehtävä yhteistyötä Robertin kanssa, josta ensimmäisten vastemielisten kohtaamisten jälkeen vähitellen paljastuu romanttinen mies. Vähitellen tarinan yllättävä historia paljastuu ja saamme me toki lisäksi ripauksia romantiikkaa ja yllätyksiä.
Minusta nämä Barreaun kirjat ovat kuin hienoa pitsiä. Ne ovat kevyitä ja hauskalukuisia, mutta niistä löytyy aina muutakin kuin romantiikkaa. Niissä ovat mukana aina laajemmatkin ihmissuhteet, mutta myös jokin ratkaistava arvoitus. Näin ollen lukija voi valita painotuksensa: romantiikka, jännitys vai miljöö, jossa kaikki tapahtuu. Tai kaikki yhdessä kirjassa nautinnollisena yhdistelmänä.

Ikuinen morsiusneito (Lindsey Kelk) on hauska, nopeatempoinen chick-lit kirja. Maddie Frazer työskentelee tapahtumia järjestävässä yrityksessä assistenttina. Hänellä on inhottava, muita alentava ja itsensä ylentävä pomo, joka pitää Maddien huippukiireisenä. Maddie haaveileekin koko ajan paremmasta työpaikasta. Maddien parhaat ystävät ovat Lauren ja Sarah. Lauren kertoo olevansa menossa naimisiin, pyytää ystävättäriään morsiusneidoiksi ja lisäksi Maddieta järjestämään häänsä ystävänä (= ilman, että Maddie saisi palkkiota). Samaan aikaan Sarah taas kertoo, että hänen miehensä on ilmoittanut haluavansa avioeron ja muuttanut pois kotoa. Itsellekin pitäisi löytää poikaystävä.
Laurenista kehittyy todellinen hirviömorsian jatkuvine tekstiviesti- ja puheluvaatimuksineen, Sarah kaipaa koko ajan lohdutusta, Maddielle tarjotaan ylenemismahdollisuutta, joka edellyttää työnäytettä järjestämällä itsenäisesti vaativat nimenantojuhlat ja Maddiella itsellään on elämässään tavallaan 2 uutta miestä. Toisen hän mieltää komeaksi, mukavaksi petikaveriksi, mutta onko tämä oikea poikaystävä? Toiseen, Tomiin hän tutustuu samassa juhlassa kuin "poikaystäväänsäkin", mutta ei pidä aluksi tästä. Mutta Tom pyytää Maddieta järjestämään äitinsä 60-vuotisjuhlat juhlanjärjestäjänä ja he saavat tilaisuuden tutustua vähitellen hieman paremmin. Kaikki tämä hillitön pyöritys saa Maddien hiljalleen ajattelemaan, miksi hän aina laittaa kaikki muut itsensä edelle?
Kirja on kieltämättä ylilyövässä älyttömyydessään hauska ja kevyt. Normaalielämässä tuskin kukaan kestäisi sellaista pyöritystä kuin kirjan sivuilla. Tai sellaisia ihmisiä, joita kirjan henkilöt ovat: sabotoiva pomo, vain sänkyseuraksi tytön kelpuuttava "poikaystävä", yltiövaativa morsian, koko ajan surullinen ystävä. Mutta jos kaipaa kepeää, liioittelevaa lukemista, kirja on oikea valinta.

Onnentyttö (Jessica Knoll) liittyy näiden kahden kirjan seuraan hieman erilaisena. TifAni/Ani FaNell on New Yorkilainen menestyksekäs toimittaja Womens World-lehdessä, vaatekaappi viimeisen päälle, ulkonäkö trimmattu, sulhanen seurapiirien huipulta. Hän on siis viimeisen päälle menestyjä ja on erittäin ylpeä siitä. Näin ei ole aina kuitenkaan ollut. Ani on alun perin kotoisin Philadelphiasta keskiluokkaiselta alueelta keskiluokkaisille vanhemmille. Alakoulunsa hän on aluksi katolisessa koulussa. Mutta hänen hienosteluun kaikin voimin pyrkivä äitinsä päätti, että yläkoulun alkaessa hän siirtyy kouluun paremmalle alueelle hienoon kouluun. Siellä hän tutustuu ensin koulun älykkäisiin, mutta ei niin hienoihin oppilaisiin, mm. kaikki juorut tuntevaan pulleaan Arthuriin ja hänen piiriinsä. Koko ajan Ani toivoo kuitenkin pääsevänsä koulun eliitin ryhmään. Eräänä päivänä hänet kutsutaankin syömään heidän pöytäänsä ja myöhemmin bileisiin. Ani 14-vuotiaana, katolisen koulun käyneenä ei kuitenkaan aivan tajua eliitin menoa. Hän on vain ylpeä (samoin kuin äitinsä) siitä, että hänet kutsutaan komeisiin taloihin, hienojen ihmisten luokse kylään. Eräissä bileissä tapahtuu jotain ikävää. Sama uhkaa toistua toisissa illanistujaisissa, mutta Ani herättää huomiota ja saa isäntäperheen isän puuttumaan asiaan. Sen jälkeen Ani saa huonon maineen ja joutuu vähitellen ulos eliittiryhmästä ja heidän pilkkansa kohteeksi. Sitten koulussa tapahtuu tragedia, jonka osasyyllisenä myös Ania pidetään. Hänestä tulee opiskelunsa loppuajaksi melkeinpä hylkiö. Mutta koulun jälkeen Ani onnistuu mielestään elämässään loistavasti. Hän menestyy, saa hienoja ystäviä ja sulhasen ja opettelee kantapään kautta hienoston tavat. Mutta kaikki ei kuitenkaan tunnu olevan täysin kunnossa. Ani on sisimmässään hyvin epävarma: hän pelkää lihomista, töppäämistä käyttäytymisessään tai tavoissaan, aina jotakin menetystä. Ainoa todellinen ystävä nykyisessä elämässä, suorapuheinen Nell aavistaa hänkin, että jotain puuttuu.
Tämä kirja on tyypillinen kuvaus sosiaalisesta pyrkyristä. Anin äiti on opettanut hänet pyrkimään aina vaan hienompiin piireihin ja hienompiin materialistisiin asioihin. Juuri tuota elämäntyyliä Ani sitten noudattaakin alkaen 14-vuotiaasta ja jatkaen läpi koko kirjan. Hän ei ole paha ihminen, päinvastoin. Hänelle on vain aikanaan opetettu täysin väärät elämän arvot. Nuo väärät elämänarvot ovat aikanaan johdattaneet hänet vaikeuksiin, mutta hänen mielestään nykyisyys korvaa kaiken, ainakin ulkoisilta puitteiltaan. Sisimmässään hän tuntuu aikuisena tietävän näiden ulkoisten seikkojen höttöyden, mutta sitä ei ulospäin saa näyttää.

Kristiina

perjantai 27. lokakuuta 2017

Ensilumi

Niin se taas tuli, ensilumi. Kuten kaikkea tänä vuonna, luntakin tuli sitten kerralla ylenpalttisesti, n. 15 cm. Ensin tuli kylmä kesä ja sitähän kesti. Sitten tulivat vesisateet, jotka saivat kadut ja pellot tulvimaan. Ja nyt viimeiseksi lunta enemmän kuin tarpeeksi. Mutta muutaman kuvan tästä veden nykyisestä olomuodosta kuitenkin sain napsaistua.

Kaunista


Luminen vartiosto


Hei jätkät, venatkaa, mä myöhästyin


Kristiina