Google Website Translator

perjantai 24. helmikuuta 2017

Karmeaa kissanelämää

Kyllä se on kuulkaa tämä tavallisen kotikisun elämä joskus karmeaa.  Minun elämäni tarkoitus on syödä, nukkua ja riehua silloin tällöin hullun lailla.  Leikkiä leluilla ja kisupainia kamujen kanssa. Sen jälkeen voikin taas ottaa nokoset. Kun parkkeeraan mamin viereen, haluan pumpata sen masua ja vastapainoksi saada myöhemmin masu- tai päärapsua. Siinä tärkeimmät.

Mutta mitä tekee tuo karvaton jätti, jota myös palvelijaksi kutsutaan? Se samplari nokkii koko ajan mun kuonoa. Sanoo, että mulla on pususuu. Tuloksena on kuolainen kuono ja mun on kesken hyvien nokosten pakko karata sohvapöydän alle karkuun sitä räkävirtaa. Kyllä hyväksyn sen, että maatessani selälläni sen sylissä se saa pari kertaa pussata pään päälle, mutta rajansa kaikella. Ei sitä nyt tarttis olla koko ajan kuolaamassa, pususuu tai ei. Tosin vahingoniloisena täytyy todeta, että nokkii se noita kisukamujakin. Mutta kun se kisusuu on tarkoitettu syömiseen, juomiseen ja käkättämiseen tirpuille. Ja satunnaiseen sähisemiseen, jos joku kakaroista häiritsee untani. Ei siihen, että sitä jatkuvasti pussaillaan.

Pitäisikö sitä järjestää meidän kisujen puolesta semmoisia "älä noki"-viikkoja?

Heta-kissan ja se kamujen puolesta

Kristiina

lauantai 4. helmikuuta 2017

Tytsy ja Runebergin kakku

Olen jo monta kertaa tehnyt Runebergin torttuja. Mutta tänä vuonna myös Tytsy innostui niistä. Suosittelin kuitenkin hänelle noin ensikertalaisena tekemään Runebergin kakun. Tytsyhän ryhtyi tuumasta toimeen. Tosin kaikki ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Onneksi Tytsy teki videon omasta kakkuseikkailustaan ja hänen luvallaan saan laittaa videon tänne omalle sivulleni. Takuunaurut siitä, mikä voi mennä vikaan. Toisaalta oppi myös siitä, miten viat korjataan. Kaikille harrastelijakokeille näyttö siitä, että minkä tahansa keittiömokan voi jotenkin korjata. Tuloksena tuli kuitenkin kaunis, hyvältä maistuva Runebergin kakku. Saakaahan videosta hauskoja hetkiä ja toivoa tulevaan leipomiseenne.



  Kristiina

perjantai 3. helmikuuta 2017

Miten madotetaan arka kissa?

Oletteko koskaan yrittäneet antaa matolääkettä kissalle, joka ei anna ottaa syliin? Kolmen vanhimman kanssa ongelmia ei tule, koska ne ovat sylivauvoja ja oli sitten kyse mistä tahansa lääkityksestä, pillerit saa pudotettua sylissä selällään makaavan kissan suuhun ja kurkkua kevyesti hieromalla se nielaisee lääkkeen. Mutta nuorin, Vieno onkin sitten oma lukunsa. Se kun ei hyväksy syliin ottamista. Tai saa sen syliin, mutta silloin on kädessä parasta olla paksut nahkahanskat ja päällä paksulti vaatteita.

Jokin aika sitten Vienon tuotoksissa alkoivat kummitella niin vahvat aromit, että tiesin madotuksen ajan tulleen. Kissan ollessa nuori madotus sujui helposti, koska se oli aivan hulluna kissojen kuivamuonaan. Pillerit vain paloina kuivamuona-annoksen sekaan ja sinnehän ne hävisivät muun ruoan mukana. Kun ikää karttui, se oppi kuitenkin jotain. Kissannapsut katosivat yhtä nopeasti kupista, mutta pillerit jäivät jäljelle. Jotain muuta piti tällä kertaa keksiä. Onneksi olin huomannut, että joka kerta avatessani jääkaapin oven Vieno oli innokkaana tutkimassa, saako sieltä jotain hyväskää. Nyt siellä sattui olemaan mm. broilerimeetvurstia. Otin meetvurstisiivusta puolet (koska se on suolaista) ja kietaisin pillerin siitä tehdyn nyytin sisään hierottuani sitä ennen pilleriä sillä samalla makkaralla. Näin upposivat pillerit kaikkina kolmena päivänä kisun masuun. Aino vika, tai sellainen pieni lieveilmiö metodissa oli se, että meinasi väkisin tulla taas kerran työtapaturma. Kas kun Vieno oli sitä mieltä, että syötävälistalle kuuluivat pillerin ja meetvurstin lisäksi myös minun makkaraa käsitelleet sormeni. Piti olla vikkelä, etteivät sormenpäät joutuneet ruokalistalle.

Olin eilen illalla marttojen piirikokouksessa, jossa meillä oli erilaisia työpajoja. Yksi niistä oli kukkien asettelu kahvikuppiin ja saimme omat luomuksemme mukaan kotiin. Kun tulin kotiin illalla, kissa olivat ilmeisesti sitä mieltä, että olin viipynyt poissa liian kauan. Ajattelematta sen enempää nostin oman kukkatuotokseni pöydälle riisuessani ulkovaatteita ja purkaessani muita tavaroita. Mitä ilmeisimmin kattikaarti taas ajatteli, että vaikka tuo nyt viipyikin kauan, niin ainakin se toi meille salaatit tullessaan. Joten ennen kun huomasin pelastaa kukkalaitokseni kaappiin, se kärsi himpun verran innokkaista hampaista. Joten aiemminkin epätaiteellinen kukka-asetelmani sai lisäkolauksen innokkaista salaatinnauttijoista.

Kristiina