Google Website Translator

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

America Curl kissat

Viime lauantaina ennen LittFestiä kävin Vaasan Eläinkeskuksessa tutustumassa kasvattaja Desirée Österåkerin esittelemiin American Curl-kissoihin. Aluksi sain tietää kissoista ainakin sen, että niitä ei ole jalostettu kippurakorviksi, vaan kippurakorvaisuus on geneettinen, tosin dominoiva muunnos ja syntynyt täysin luonnollisesti rodun esiäidin omasta kippurakorvaisuudesta. Kissa on rotuna hyvin uusi, rodun esiäiti tupsahti ilmoille 80-luvulla ja rotu on hyväksytty erilliseksi kissaroduksi vasta 80-luvun lopulla. Suomessa nämä kissat ovat harvinaisia, ensimmäiset niistä on tuotu maahan vasta 2001. Niitä on Suomessa vieläkin niin vähän, että geenipoolin laajentamiseksi American Curleja tuodaan maahan myös ulkomailta. Esimerkiksi yksi Desireén esittelemistä kissoista oli tuotu Venäjältä.

Nyt mä näyn...

...nyt melkein en

Tämä kissarotu ei ole mikään sohvaperuna. Se kuulemma haluaa olla kaikessa mukana ja on erittäin utelias ja vilkas luonteeltaan. American Curleilla on vähän aluskarvaa ja silkkinen päällysturkki, joka tekee turkin hoitamisesta helppoa. Tosin, aivan samoin kuin meidän normimaatiaiset, nämäkin vaihtavat karvaansa pari kertaa vuodessa ja siten karvanlähtömäärä on sama kuin tavallisilla kissoilla. American Curleja on sekä lyhyt- että pitkäkarvaisina versioina, jotka molemmat olivat edustettuina lauantaina. Saadessani tutustua lähemmin kissoihin käsikopelolla (eli rapsuttamalla), sain myös huomata niiden kiharakorvien erikoispiirteen. Siinä, missä esim. maatiaisella on täysin fläpsyt nahkapalat korvina (tiedän, koska rakastan leikitellä korvilla ja asetella omien maatiaisteni korvia niiden maatessa sylissä), American Curlin korvan alaosa muodostuu ihmisten korvien kaltaisesta kovemmasta rustosta. Harmi, näiden kiharakorvien houkuttelevien korvanlehtien kanssa ei voisikaan leikkiä kuten omien maatiaisteni kuuloelimillä. Curlien pennut syntyvät suorakorvaisina, mutta jo muutama päivä syntymän jälkeen korvat alkavat "kihartua". Joskus ne voivat välillä suoristua ja kihartua uudestaan. Olisi suorastaan lumoavaa seurata pentuetta, jonka korvat yrittävät päättää, ovatko ne luonnonkiharat vai eivät.

Pitkäkarvainen American Curl
 
Lyhytkarvainen American Curl

Näytteillä olleet kissat (4 kpl.) olivat ihania ja luonnekkaita. Hassuin oli vaalea pitkäkarvainen näyttelykissa. Kun kysyin ja sain luvan valokuvata kissoja, kuvatessani sisätiloissa kamerani salamavalo välähti. Mitä tahansa vaalea kisu olikin juuri kuvaushetkellä tekemässä (yleensä leikkimässä tupsulelulla tai tarkastamassa naapuriensa kuulumisia), huomatessaan salamanvälähdyksen se alkoi heti tutkailla, mistä välähdys tuli ja asettui poseerausasentoon. Eli hyvin poseeraamaan tottunut kehäkettu, hyvin tietoinen omasta arvostaan. Mukana oli myös pieni 5 kk vanha harjoittelija, totuttelemassa uusiin ihmisiin ja ympäristöihin. Vielä hieman ujo, mutta kasvamassa kivaksi kisukamuksi. Ja olihan mukana myös hänen isoäitinsä, kuvissa paljolti lepotauolla ollut Venäjän tuliainen.

Täällä on jossain kamera. Missä päin, miten mä poseeraan?
 
Hei, rajoita vähän. Take it easy, take it easy
 
Äh, kisuäiti nuolee, mummi nuolee ja nyt toi omistajakin nokkii. Huh tätä rään määrää


Tee se itse, vältyt rään ylilahjoittamiselta

Kristiina


2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Onpa söpö, erityisesti näin pitkäkarvais-koiraihmisenä tuo pörröisempi versio miellyttää silmää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä (en ole keksinyt syytä), nuo pitkäkarvaiset kiehtovat aina enemmän. Niin koirissa kuin kissoissakin. Onkohan se niin, että saa ns. enemmän käteen. Ja pitkin kämppää, ainakin imurin mielestä.

      Poista

Mielipiteesi on aina tervetullut :)