Google Website Translator

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

LittFest 2017 ja muuta lauantaihupia

Lauantaipäivä tuli vietettyä tutustumalla keskustan tarjontaan. Ja uskokaa huviksenne, lauantaina Vaasan keskustasta löytyi melkein jokaiselle jotakin.
Aloitin aamupäivän paitsi hieman shoppaillen myös käymällä Vaasan Eläinkeskuksessa tutustumassa American Curl-kissoihin. Niitä oli paikan päällä 4 kokeneesta kehäkonkarista 5 kuukautta vanhaan pikkukisuun. Saatte kuvan muodossa pienen makupalan, kirjoitan näistä ihanista olennoista hieman myöhemmässä postauksessa.


Seuraavaksi ryntäsin päätä pahkaa Rewell Centeriin aloittaakseni LittFest-kokemukseni. Joutuakseni toteamaan, että olin 1/2 tuntia etuajassa. Parhaillaan lavalla esiintyi Tanssikoulu Kipinän nuorten tanssijoiden ryhmä.


Täytyy todeta, että Rewellissä oli liikkeellä todella paljon väkeä. Samaan aikaan viikonloppuna vietettiin Storm Vaasan kauppojen alennusmyyntejä ja jonkinnäköistä Health and Fitness-esittelytilaisuutta myös Rewell Centerissä. Paikalla oli monia pikku yrittäjiä, jotka esittelivät palvelujaan. En tiedä, oliko oikea ratkaisu siirtää LittFestin haastattelutilaisuus kirjastosta Rewelliin. Koska myyntikojut ja ihmisten tarjoustenmetsästys hajottivat yleisöä ja tilaisuutta, jäin ihmettelemään, kuinka moni ohikulkijoista oikeastaan tiesi LittFestistä ja siitä, ketä siellä lavalla oikein istui ja miksi heitä haastateltiin.


Varsinaisen LittFest-tilaisuuden avasivat uudet taiteelliset johtajat, kirjailijat Hannele Mikaela Taivassalo ja Malin Kivelä. Tänä vuonna teemana oli Friikit. Käsitteenä se, mitä friikillä tarkoitetaan, jäi minulle hieman epäselväksi. Ja niin se tuntui jäävän myös kirjailijoille. Nykyisin friikillä on aivan erilainen merkitys kuin entisaikaan. Itse olisin määritellyt aiheen hieman toisin, koska monet nyt mukana olleista kirjailijoista oli käsitellyt kirjoissaan lähinnä ihmisiä, joiden elämäntapa, käytös tai ajattelu poikkeaa yhteiskunnan normi-ihmisestä.

Hannele Mikaela Taivassalo ja Malin Kivelä
Lauantain ensimmäinen LittFest-tilaisuuteni oli Rewell Centerissä pidetty "Sängyssä Petterin kanssa". Siinä toimittaja Petter Lindberg haastatteli seitsemää festivaaleihin osallistunutta kirjailijaa heidän viimeisimmästä teoksestaan ja muustakin tuotannosta. Todellisia helmiä olivat minulle tänä vuonna Sirpa Kähkönen, joka puhui Kuopio-sarjastaan sekä Laura Lindstedt, joka kertoili Oneironista (jota en vielä ole lukenut). Myös Pajtim Statovcin tarinat kirjojensa teemasta eli siirtolaisuudesta ja identiteetin hakemisesta olivat oivaa antia.

Pajtim Statovci ja Petter Lindberg

Karolina Ramqvist

Leena Parkkinen (etualalla) ja Sirpa Kähkönen

Peter Sandström

Laura Lindstedt

Philip Teir
Tämän tilaisuuden jälkeen oli aika siirtyä pääkirjaston Draama-saliin kuuntelemaan tapahtuman keskustelupaneeleja. Ensimmäiseen keskusteluun osallistuivat Leena Parkkinen, Karolina Ramqvist ja Pajtim Statovci Karen Töttermanin johdolla. Aiheena oli "Friikit ennen ja nyt". Sen pystyi jo alussa toteamaan keskustelusta, että ennen friikit olivat ruumiillisesti erilaisia. Nykypäivänä suvaitsemme ruumiillista erilaisuutta, friikit ovat pikemminkin niitä, joiden käytös tai ajatukset eivät sovi normiyhteiskunnan raameihin. Mielenkiintoinen kysymys keskustelussa oli se, ovatko esim. kirjailijat friikkejä, koska he eivät tee näkyvästi tuottavaa työtä. He ajattelevat ja näpertelevät sanoja paperille itsekseen, mutta tuottavatko he jotain yhteiskunnalle? Itse näen asian toisin. Jos meillä ei olisi kirjailijoita, muusikoita, maalareita ja muita taitelijoita, miten me "tuottavat" yksilöt jaksaisimme päivästä toiseen samaa harmaata arkea. Kun häivymme kirjan, musiikin tai taulun maailmaan, saamme häipymällä arjesta ladata akkujamme sitä seuraavaa arkipäivää varten. Siksi taiteilijat auttavat tavallisen arkipulliaisen hetkeksi pois arjen harmaudesta johonkin ihan muualle. He vasta tekevätkin tuottavaa työtä.

Karolina Ramqvist, Pajtim Statovci ja Leena Parkkinen Karin Töttermanin haastateltavina

Seuraava keskustelu käsittelikin sitten aivojen arvoitusta. Mukana keskustelussa olivat Claes Andersson (psykiatri), Ulf Karl Olov Nilsson (UKON) ja aivotutkija Minna Huotilainen. Hyväksi aiheeksi tässä keskustelussa nousi sanan voima eli miten sanat vaikuttavat tekemisiimme ja aivoihimme.

Ulf Karl Olov Nilsson, Minna Huotilainen ja Claes Andersson Nora Hämäläisen tentattavana
Ainoa yksityiskohta, joka näissä keskustelutilaisuuksissa hieman häiritsi, oli kaksikielisyys. Keskustelun vetäjät joutuivat jatkuvasti kääntämään suomalaiset kommentit ruotsiksi ja ruotsalaiset suomeksi. Näin keskustelun vapaa "flow" keskeytyi ja jämähdettiin paikalleen. Ja sen jälkeen keskustelussa hypättiin johonkin uuteen ideaan. Ehkä jatkossa, vaikka kyseessä on kaksikielinen festivaali, kannattaisi yhteen pöytään keskustelemaan koota samankielisiä ihmisiä, jolloin keskustelukin voisi edetä vapaammin ja jouhevammin.

Minun iltapäiväni ja LittFestini päättyi tähän, koska illan Freak-show ei jaksanut kiinnostaa. Vielä hieman shoppailua (ruokakaupassa) ja kotiin jatkamaan iltaa.

Kristiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)