Google Website Translator

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Teiden kunto

Yleensä kulkuneuvoni keväästä syksyyn eli lumen ja jään lähdöstä aina niiden ilmestymiseen asti on polkupyörä. Raitista ilmaa ja liikuntaa, mikä sen mukavampaa. Vaan eipä tänä keväänä. Syy löytyy kaupungin teiden huollosta. Ajan yleensä metsäpoluilla tai pyöräteillä. Nyt niiden kunto on pöyristyttävä. Tai ainakin niiden päällystettyjen pyöräteiden.

Meillä menee aivan talon vieressä pyörätie, jonka kautta pääsee aina keskustaan asti. Mutta tällä hetkellä sillä ajaminen on aikamoinen riski. Yleensä ajaessa ja nauttiessa luonnosta ja näkymistä ei niinkään tule kiinnitetyksi huomiota tien kuntoon. Nyt on pakko. Kolot ja kolhut ovat mahtavia ja seassa kiemurteleminen saa pyöräilijän näyttämään lähinnä kosteissa juhlissa viihtyneeltä bilettäjältä. Sen verran niitä kuoppia ja halkeamia saa väistellä. Jo entisestäänkin alijäämäisellä, velkaisella Vaasalla oli varaa sijoittaa yli 15 miljoonaa jalkapallostadionin kunnostamiseen. Nyt ollaan sitten entistä velkaisempia, joten tiet, joita käyttävät pyöräilijät ja jalankulkijat, ovat surkeassa kunnossa. Jos niiden halkeamien päälle nyt joku kumma pikikerros laitetaan ensiapuna, se ei paranna yhtään tilannetta. Ensi keväänä ne ovat yhtä huonossa kunnossa.

Onneksi taas kesän alla harkitaan katulamppujen jo kerran päätettyä pimennystä. 20.000 euron säästö ihmisten turvallisuuden kustannuksella on kuin hyttysen kakka koko sotkussa. Jotenkin tähän asiaan ei saa mitään järkeä. Tiet rapistuvat, kadut pimenevät, koulujen kunnostus ei onnistu. Siitä huolimatta me halusimme miljoonien jalkapallokentän, josta nauttivat muutamat sadat ihmiset. Onko tämä sitä priorisointia?

Kristiina

lauantai 20. toukokuuta 2017

Kertakäyttökodinkoneet

Kävikö huonosti, hajosiko jokin kodin laite? Jos se oli tärkeä, sen tilalle pitää hankkia uusi vastaava. Minulle kun sattui käymään niin. Viime perjantaina entinen televisioni sanoi irti palvelusopimuksensa. Koska olen aamu-TV addikti (mitähän taas viime yön aikana on tapahtunut?), otin pikaisesti käyttöön vara-TVn. Juu, minulla on sellainen. Vika oli vain siinä, että irtisanoutunut TV oli 32-tuumainen ja vara-TV 19-tuumainen. Tuntui kuin olisi katsonut lähetystä nenäliinasta kunnon, kirjahyllyyn juuri sopivan töllöttimen sijasta. Joten ei kun hyökkäys netin syövereihin ja etsimään sopivaa, uutta vastaanotinta. Se löytyikin ja oli vieläpä saatavissa paikallisesta kodinkoneliikkeestä. Koska minulla ei ole autoa enkä viitsinyt vaivata ystäviäni, tilasin häkkyrän kotiintoimituksena (samalla se irtisanoutunut muutti uuteen kotiin kierrätyskeskukseen). Tosin mitään asennuksia en ottanut, koska olen oman elinkaareni aikana asentanut useamman kuin yhden TV-aparaatin menestyksekkäästi. Joten johan tämä sujuisi aivan rutiinilla.

Ei sujunut. Sekä käyttöohje-DVDn että paperiohjeen mukaan jalusta kiinnitettiin televisioon yhdellä minimalistisella, 12 mm ruuvilla. Kaikki entiset on kiinnitetty vähintään 4llä, joten jo siinä vaiheessa alkoi epäilyttää. Todeksihan se epäilys osoittautui. Tein illan töitä ohjeiden mukaan ja tuloksena oli sellainen 45 asteen kulmassa renkkuva, huojuva laite, jonka tuulikin olisi voinut puhaltaa nurin. Saati sitten talouden uteliaat kissat. Joten seuraavana aamuna puhelin käteen ja soittelemaan sekä myyjän että valmistajan neuvontaan. Ei tullut neuvoja, mutta onneksi sen noin kymmenennen puhelun kohdalla sain valmistajan valtuutetun korjausliikkeen numeron. Sieltä tulikin henkilö muutaman tunnin päästä katsomaan, missä ongelma piili. Ja se piili siinä, että koko setistä puuttui jalustan ja TV-laitteen väliin laitettava osa. Hän tilasi sen Hollannista ja vihdoin eilen illalla, viikon odotuksen jälkeen, sain lyödä johdot kiinni ja uusi laite pantiin käyttöön. Toimi niin kuin on tarkoituskin. 

Täytyy sanoa, että tämä nykyinen kertakäyttöyhteiskunta saa minut kaipaamaan vanhaa kunnon putkitelevisiota. Sen kun kerran parkkeerasi paikalleen, siinä se istui seuraavat 20+ vuotta. Näiden nykyisten lättylaitteiden arvioitu maksimi-ikä on 2 vuotta. Omani kesti sentään n. 5 vuotta. Miksiköhän niiden kestoikä on niin pieni verrattuna vanhoihin laitteisiin? Kulutuksen tarkoitettu kasvatusko? Ennen, kun kaikki oli paremmin, rikki mennyt laite korjattiin itse tai korjautettiin. Nykylaitteet suositellaan vain vaihtamaan uusiin, korjauttaminen kuulemma maksaa enemmän kuin uudempi malli. Ei hyvä kehityssuunta, lisäämme roskia, emme säästä. Vika lienee sekä kuluttajissa että laitteiden valmistajissa. Ei tehdä korjattavia laitteita, tehdään uusien hankintaa vaativia härpäkkeitä. Kuluttajien olisi aika ajatella päällään ja jaloillaan ja alkaa vaatia laitteita, joiden kestoikä on pitempi kuin pari vuotta.

Kristiina

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitienpäivää

On taas se päivä vuodesta, jolloin virallisesti juhlistetaan ja palkitaan äitejä. Perinteisesti se tietää kahveja tai teetä sänkyyn aamusta ja sitä kivaa kukkakimppua kortteineen. Hyvä niin. Tai ehkä isäntä vie koko pesueen päivällä ulos syömään. Pidän siitä, että äitiä juhlitaan virallisesti edes yhtenä päivänä vuodessa, vaikka jokaisen päivän pitäisi olla äitienpäivä. Ja sama koskee isiä. Heilläkin on oma päivänsä puolen vuoden kuluttua. Isänpäivä on nuorempaa perua kuin äitienpäivä, mutta yhtä arvokas. Mutta kuten todettu, tänään äidit ovat pääosassa. Joten onnittelen kaikkia olevia tai tulevia äitejä päivän johdosta tai toivotan iloista, arvostavaa päivää. Toivottavasti teillä on kotona hyvä ruoanlaittaja, jotta voitte vain istua sohvalla ja nauttia laiskottelusta.
Kristiina

torstai 11. toukokuuta 2017

Kotimaista kalaa

Meillä oli tiistaina aivan ihastuttava Martta-ilta Ristinummen Martoissa. Meille tuli iltaa vetämään kalamestari Janne Mäkinen, joka opasti meitä kotimaisen, tällä hetkellä saatavan kalan käsittelyssä. Ja tietysti sen laittamisessa ruoaksi. Ryhmä rämä teki aivan ihania, huumaavan tuoksuisia ja toisistaan eroavia kalaruokia hauesta, ahvenesta ja silakasta. Vaikka alunperin mielipiteitä kysyttäessä ruoan laittaminen kiinnosti osanottajia enemmän kuin kalan käsittely, siellä sitä vaan oltiin nokat kiinni kalamestarissa, kun hän opasti meitä fileroinnin ja ruotojen poistamisen taioissa.

Laitan tähän muutaman hänen opastamansa reseptin, joita laitoimme. Erityisen kiitollinen olen hauen käytöstä. En ymmärrä, miksi haukea meillä väheksytään. Ilmeisesti syynä ovat ruodot, mutta opimme kalankäsittelyssä, etteivät ne ole ongelma. Ne saa oikein leikkaamalla helposti pois.

Haukiwokki

haukifilesuikaleita
currya
vehnä- tai maissijauhoja
öljyä
mausteita maun mukaan (chili, paprika, suola, mustapippuri)
wokkivihanneksia tai kasvissuikaleita

Suolaa kalasuikaleet kevyesti.
Sekoita reilusti currya ja muut valitsemasi mausteet jauhoihin ja kääntele siinä haukisuikaleet.
Valmista wokin tapaan eli laita öljyä pannulle. Paista ensin kasvikset, siirrä ne odottamaan. Paista haukea muutama minuutti molemmin puolin ja yhdistä tarjoiluastiassa kasviksiin. Tarkista maku.

Ahvenfileet Dijon

600-700 g ahvenfileitä
suolaa ja pippuria
voita paistamiseen
Kastike:
3 dl kuohukermaa
120 g smetanaa
1 dl valkoviiniä
3 rkl Dijon-sinappia
suolaa

Poista ahvenfileistä keskiruodosta jääneet piikit tekemällä kapea, V:n muotoinen viilto fileen leveään päähän. Mausta fileet suolalla ja pippurilla.
Paista ahvenfileet voissa nopeasti melkein kypsiksi.
Kiehauta kattilassa kerma, smetana, valkoviini (tai sen puuttuessa käytä sitruunamehua) ja sinappi. Lisää suolaa maun mukaan.
Lisää ahvenfileet kastikkeen joukkoon. Anna kiehahtaa hetki ja tarjoile uusien perunoiden kanssa.

Kaviaarisilakat

600 g silakkafileitä
3 dl kuohukermaa
1 tuubi Kallen kaviaaria (tavallista, ei kermaviilistä) tai vastaavaa mätitahnaa
öljyä, suolaa

Öljyä uunisuoka kevyesti ja ripottele siihen pieni määrä suolaa.
Rullaa silakat vuokaan nahkapuoli ulospäin niin, että se tulee täyteen.
Sekoita kerma ja mätitahna ja kaada se tasaisesti rullien päälle. Paista uunissa 175 ºC n. 30 min.
Voidaan syödä lämpimänä ruokana, mutta maistuvat parhaiten kylminä esim. noutopöydän kalaruokina.

Kaikki reseptit ovat Janne Mäkiset ja melkoisen yksinkertaisia ja nopeita valmistaa. Jos et ole varma filerointitaidoistasi, pyydä kalatiskin väkeä fileroimaan kalat. Muista ottaa fileroinnista jääneet rääppeet mukaan ja keitä niistä kalaliemi. Se taas toimii oivana pohjana todella herkulliselle kalakeitolle. Tai vaikka useammallekin, kun pakastat kalaliemesi anniksina ja käytät sen keittoon tai kastikkeeseen.

Kristiina

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kissaoppia

Ruoka-automaatti istuu sellasen äänekkään neliön edessä ja kattoo jotain, jota se nimittää tokumentiksi (oikeinkirjoitus ei oo meidän vahvimpia puoliamme). Mutta se jätti päälle tän toisen tötsän, joten tilaisuus tekee varkaan. Niinpä päätimme käyttää hyväksemme mahdollisuutta antaa teille joitain kissakkaita neuvoja.

Kun te iltasella menette sinne laverille, jota palvelija nimittää sängyksi ja vielä sen jutskan alle, jota se nimittää peitoksi (ja jonka alla mekin tykätään olla ainakin talvella), niin varokaa vähän. Jos meillä on ollut vähän hintelä iltapala, niin niiden prinssinnakkien (mami sanoo niitä varpaiksi) työntäminen ulos peiton alta ei oikein kannata. Me kun tulkitaan ne ylimääräiseksi iltukkapalaksi. Eikä kannata pomppia sitten yöllä, kun on vähän haukattu, pitkin kämppää ja valittaa, että verta tulee matolle ja lattialle. Mitäs roikotit niitä nakkeja meidän nenän edessä! Sitä paitsi, siinä vaiheessa kun ateriantarjoaja pomppii kylpyhuoneeseen ja kiroaa itsekseen, me ollaan pettyneitä niihin nakkeihin ja nukutaan. Joten räppänä kiinni ja takaisin unten maille, please.

Sitten nuo leivänpäälliset. Kun te karvattomat teette tuon ruokanne niin kummassa järjestyksessä. Ensin teette ne leivät ja lättäätte päälle kaikkea hyväskää kuten makkaraa tai juustoa. No, ne kurkut ja salaatit voisitte unohtaa. Ja sitten menette tekemään jotain kuumaa mössöä ruokakuppiinne. Sillä välin ne leivänpäälliset on kun tarjoilla siinä pöydällä. Luuletteko te, että me voidaan niitä vastustaa. Niin että jos me otetaan välillä pieni välipala, ei saa moittia. Tosin Vieno, toi nuorin, ei oo vielä oppinut oikeata tapaa. Nappaa päällinen, niin mami vaan ihmettelee, että miten se nyt unohti laittaa makkaraa siihen leivälle. Mutta kun Vienon riuskale ottaa koko leivän ja nurkasta kuuluu hetken päästä rouske. Vaikkei tuo palvelija mikään järjen jättiläinen olekaan, niin kai se huomaa, jos koko leipä puuttuu. Vienolle täytyy siis meidän vanhempien vielä opettaa oikeata varastamistapaa.

Vielä yksi asia, jota me kisit kovasti arvostettaisiin. Älkää metelöikö. Me ei yhtään tykätä sellasista kovista äänistä, ne säikyttävät. Eli jos me nyt joskus sattumalta tehdään jotain väärin, niin älkää meuhkatko ja kiljuko. Älkääkä kutsuko kylään niitä kavereita, jotka huutaa kun syötävät. Me pelätään kovia ääniä tai ei tykätä niistä. Silloin me mennään johonkin pikaisesti piiloon. Tuo ruoka-automaattikin käskee meidän mennä pois pöydältä tai lakata syömästä sanomalehteä/kirjaa vaan sellaisella matalalla, vakavalla äänellä. Silloin me tiedetään, että tuli huti. Menee perille paljon paremmin ja sen äänestä tietää, että nyt tuli tehtyä jotain vähän vikaan. Mutta jos se kiljuu ja möyhkää, niin ainoo ajatus on - nyt sohvan alle pakoon ja nopeesti ja täältä ei tulla ihan pian pois. Joten kiitos etukäteen rauhasta ja hiljaisuudesta.

Siinä oli tällä kertaa tärkeimmät kuulumiset. Me kerrotaan lisää sitten, kun me opitaan lisää tosta karvattomasta kamusta, jota myös mamiksi kutsutaan.

Heta, Ukko, Akka ja Vieno