Google Website Translator

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kissaoppia

Ruoka-automaatti istuu sellasen äänekkään neliön edessä ja kattoo jotain, jota se nimittää tokumentiksi (oikeinkirjoitus ei oo meidän vahvimpia puoliamme). Mutta se jätti päälle tän toisen tötsän, joten tilaisuus tekee varkaan. Niinpä päätimme käyttää hyväksemme mahdollisuutta antaa teille joitain kissakkaita neuvoja.

Kun te iltasella menette sinne laverille, jota palvelija nimittää sängyksi ja vielä sen jutskan alle, jota se nimittää peitoksi (ja jonka alla mekin tykätään olla ainakin talvella), niin varokaa vähän. Jos meillä on ollut vähän hintelä iltapala, niin niiden prinssinnakkien (mami sanoo niitä varpaiksi) työntäminen ulos peiton alta ei oikein kannata. Me kun tulkitaan ne ylimääräiseksi iltukkapalaksi. Eikä kannata pomppia sitten yöllä, kun on vähän haukattu, pitkin kämppää ja valittaa, että verta tulee matolle ja lattialle. Mitäs roikotit niitä nakkeja meidän nenän edessä! Sitä paitsi, siinä vaiheessa kun ateriantarjoaja pomppii kylpyhuoneeseen ja kiroaa itsekseen, me ollaan pettyneitä niihin nakkeihin ja nukutaan. Joten räppänä kiinni ja takaisin unten maille, please.

Sitten nuo leivänpäälliset. Kun te karvattomat teette tuon ruokanne niin kummassa järjestyksessä. Ensin teette ne leivät ja lättäätte päälle kaikkea hyväskää kuten makkaraa tai juustoa. No, ne kurkut ja salaatit voisitte unohtaa. Ja sitten menette tekemään jotain kuumaa mössöä ruokakuppiinne. Sillä välin ne leivänpäälliset on kun tarjoilla siinä pöydällä. Luuletteko te, että me voidaan niitä vastustaa. Niin että jos me otetaan välillä pieni välipala, ei saa moittia. Tosin Vieno, toi nuorin, ei oo vielä oppinut oikeata tapaa. Nappaa päällinen, niin mami vaan ihmettelee, että miten se nyt unohti laittaa makkaraa siihen leivälle. Mutta kun Vienon riuskale ottaa koko leivän ja nurkasta kuuluu hetken päästä rouske. Vaikkei tuo palvelija mikään järjen jättiläinen olekaan, niin kai se huomaa, jos koko leipä puuttuu. Vienolle täytyy siis meidän vanhempien vielä opettaa oikeata varastamistapaa.

Vielä yksi asia, jota me kisit kovasti arvostettaisiin. Älkää metelöikö. Me ei yhtään tykätä sellasista kovista äänistä, ne säikyttävät. Eli jos me nyt joskus sattumalta tehdään jotain väärin, niin älkää meuhkatko ja kiljuko. Älkääkä kutsuko kylään niitä kavereita, jotka huutaa kun syötävät. Me pelätään kovia ääniä tai ei tykätä niistä. Silloin me mennään johonkin pikaisesti piiloon. Tuo ruoka-automaattikin käskee meidän mennä pois pöydältä tai lakata syömästä sanomalehteä/kirjaa vaan sellaisella matalalla, vakavalla äänellä. Silloin me tiedetään, että tuli huti. Menee perille paljon paremmin ja sen äänestä tietää, että nyt tuli tehtyä jotain vähän vikaan. Mutta jos se kiljuu ja möyhkää, niin ainoo ajatus on - nyt sohvan alle pakoon ja nopeesti ja täältä ei tulla ihan pian pois. Joten kiitos etukäteen rauhasta ja hiljaisuudesta.

Siinä oli tällä kertaa tärkeimmät kuulumiset. Me kerrotaan lisää sitten, kun me opitaan lisää tosta karvattomasta kamusta, jota myös mamiksi kutsutaan.

Heta, Ukko, Akka ja Vieno

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi on aina tervetullut :)