Google Website Translator

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Sieniä ja salaattia

On se kumma, kuinka ruokailu jaksottuu. Viikolla voi heittää hetulaan sitä, mitä kaapissa sattuu olemaan. Lämpimiä voileipiä, salaattia, keittoa ja tukevampaakin, jos kaupassa sattuvat ainekset käteen.  Kesällä myös tietenkin herneitä, marjoja (ei ihan vielä) ja sieniä. Mutta kun tulee viikonloppu, niin täytyy tehdä vähän jotakin extraa. Sitä tehtiin myös tällä kertaa.

Aloitetaan salaatista. Usein oma salaattini on sitä traditionaalista ja tylsää eli salaatti, kurkku, tomaatti ja lisänä kauden vihreää/värillistä. Tämän kerran päätin tehdä jotain erilaista. Kannatti kyllä, harvoin nauttii rehuista (lisäke) niin paljon, kun minä tein.

Verigreippi-grillijuustosalaatti

puolikkaan verigreipin hedelmäliha
0,5 dl mantelirouhetta
250 g grillijuustoa tai halloumia
150 g salaattisekoitusta
Kastike:
puolikkaan verigreipin mehu
1 tl kuminan siemeniä
1 tl kirveliä
1 tl kuivattua minttua
2 rkl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
1-2 tl hunajaa

Tee ensin kastike, jotta se saa maustua hetken jääkaapissa.
Kuori verigreippi ja puolita se. Purista toisesta puolikkaasta mehu astiaan.
Paahda kuminan siemenet kuivalla paistinpannulla ja lisää ne mehun joukkoon. Kaupastamme ei löytynyt tuoretta minttua, joten käytin kuivattua. Lisää kastikkeeseen minttu ja kirveli. Lisää oliiviöljy, suola ja hunaja. Sekoita ravistelemalla tai lusikalla ja laita kastike jääkaappiin maustumaan hetkeksi.
Kuori toisesta verigreipin puolikkaasta kalvot pois (lähtevät helposti käsin) ja pilko hedelmäliha kulhoon.
Paahda mantelirouhetta kevyesti ja lisää se kulhoon verigreippien kaveriksi.
Siivuta grillijuusto ja paista siivut pannulla. Kuutioi paistetut juustosiivut ja lisää kuutiot salaattikulhoon. Lisää lopuksi salaatti kulhoon joukon jatkoksi.
Valuta kastike salaattiin ja sekoita, kunnes kastike on hyvin levinnyt kaikkiin aineksiin. Annostele lautaselle tai erilliseen kulhoon ja nauti.

Lämpimäksi ruoaksi tein tällä kertaa piirakkaa. Piirakan pohjan teossa oli tärkeää, että ainekset olivat kylmiä. Jos aikaa riittää, voi jopa jauhot laittaa hetkeksi jääkaappiin kylmenemään. Eikä sitä voita tarvitse saada klimpittömäksi, pääasia että jauhot on hyvin nypitty voin kanssa. Mikäli et ole sattunut vielä saamaan saalista sienimetsästä, nyt kannattaa käyttää ne viimeiset pakastimesta. Tuoreet sienet voi korvata 2 dl pakastettuja, kunhan niistäkin paistaa ensin nesteen pois.

Sieni-paprika-meetvurstipiirakka

Pohja:
3,75 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
125 g kylmää voita
1 kananmuna
1 rkl kylmää vettä
Täyte:
1 litra metsäsieniä (suppilovahvero, tatti, hätätilassa herkkusieni)
1 rkl öljyä
2 kevätsipulia varsineen
2 valkosipulin kynttä
1 keskikokoinen paprika
100 g meetvurstia
1 rkl jalapenoa
2 tl savupaprikajauhetta
3 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
1 tl kuivattua basilikaa
ripaus mustapippuria
1,5 dl juustoraastetta (Emmental)

Voitele ja leivitä piirakkavuoka (Ø 28-30 cm) korppujauhoilla.
Sekoita jauhot ja suola. Lisää joukkoon kylmä, kuutioitu voi ja nypi ainekset sekaisin. Lisää muna ja kylmä vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Taikinan voi sekoittaa myös yleiskoneella, jolloin kaikki aineet laitetaan kulhoon ja sekoitetaan 20-30 sek., kunnes taikina on tasainen. Kauli taikina levyksi ja levitä se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Leikkaa tarvittaessa ylimääräinen taikina siististi reunoilta. Pistele taikina haarukalla ja nosta vuoka jääkaappiin, jossa se saa levätä n. 30 min.
Tee täyte. Silppua sienet, sipulit ja valkosipuli. Halkaise paprika, poista siemenet ja valkoinen osa sisuksesta. Kuutioi paprikanliha. Kuutioi meetvurstisiivut. Kuutioi myös jalapeno.
Paista sieniä kuivalla pannulla, kunnes niistä on haihtunut neste. Lisää joukkoon öljy, kevätsipulit, valkosipuli ja savupaprikajauhe. Kuullota hetki. Lisää lopuksi meetvurstit, paprikakuutiot ja jalapenosilppu ja jatka paistamista vielä n. 5 min.
Lämmitä uuni 200 ºC ja esipaista piirakkapohjaa n. 10-15 min. Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle tasaiseksi. Sekoita ruokakerma, kananmuna ja mausteet erillisessä kulhossa. Lisää juustoraaste kermaseokseen ja kaada seos tasaisesti piirakan päälle.
Paista piirakka 200 ºC uunissa alatasolla 20-25 min, kunnes pinta saa kauniin värin. Syö salaatin kanssa nautinnolla.

Lämmin ja muheva pääruoka vaati tietysti makoisan jälkiruoan. Tämä jälkkäri oli nopea, helppotekoinen ja maistui kylmänä kesältä sen syvimmästä ytimestä. Jälkkärin voi tehdä tuoreista mansikoista tai käyttää viimevuotisia pakastettuja marjoja, kuten minä tein. Sain hieman hifisteltyä lisäämällä lakritsijauhetta, jonka sattumalta löysin kaupan hyllyltä. Jos et itse ole löytänyt sitä, älä välitä. Jätä se pois ja tee vain mansikka-vaniljamousset ilman lakritsajauhetta ja tulee yhtä hyvää.

Mansikka- ja lakritsivaniljamousse mansikkakastikkeella

Mansikkamousse:
0,5 ltr mansikoita
0,5 dl tomusokeria
3 rkl sitruunamehua
3 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
125 g mascarponea
Lakritsa-vaniljasuklaamousse:
100 g valkosuklaata
125 g mascarponea
2 dl kuohukermaa
3 tl lakritsijauhetta
Mansikkakastike:
0,5 ltr mansikoita
1 dl mehua (sitruuna, appelsiini)
1 rkl sokeria

Aloita mansikkamoussesta. Soseuta mansikat sauvasekoittimella, lisää joukkoon tomusokeri.
Liota liivatelehtiä n. 10 min. kylmässä vedessä. Lämmitä sitruunamehu kiehuvaksi ja sulata liivatelehdet mehussa. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää vaahtoon mascarpone. Lisää sen jälkeen mansikkasose kerma-juustovaahtoon ja liruta lopuksi joukkoon liivate-sitruunaneste ohuena nauhana. Kaada tarjoiluastiaan ja anna hyytyä n. 2 h.
Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Lisää hieman jäähtyneeseen valkosuklaaseen mascarpone ja vatkaa tasaiseksi. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää valkosuklaa-mascarponeseokseen. Lisää lakritsijauhe ja sekoita seos tasaiseksi. Lusikoi seos hyytyneen mansikkamousseen päälle kerrokseksi. Anna hyytyä jääkaapissa taas n. 2 h.
Tee kastike. Soseuta hieman huurteiset mansikat sauvasekoittimella. Ohenna sose mehulla ja lisää sokeri. Kaada kastike jälkiruoan päälle.

Hyvää ruokahalua.

Kristiina

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kuka ymmärtää poliitikkoja?

Se on kuulkaa tuo politiikka tekniikkalaji ja poliitikot aivan omanlaisensa nisäkäslaji. Tähän tulokseen olen tullut lukiessani kuun aikana lehtiä ja seuratessani ao. nisäkkäiden edesottamuksia kotona ja kauempana. Toisaalta he rapsuttavat viimeiseen asti sekä omaa että kaverin selkää, mutta taas toisaalta kateus ja salailu saavat heidät kääntymään toisiaan vastaan. On kiva tutkailla muutamaa esiin tullutta seikkaa. Ensin suloinen suomenmaamme.

Finnish ParliamentAiemmin kansanedustajat tai ministerit, jotka putosivat eduskunnasta tai jättäytyivät itse pois oltuaan vähintään 7 vuotta edustajina, saivat automaattisesti sopeutumiseläkettä aina siihen asti, kun he täyttivät 65 vuotta. Eikö olisi ihana ajatella, että pääsi 18-vuotiaana kansanedustajaksi, tuli valituksi myös toisen kerran ja sitten, 26-vuotiaana, olisi voinut jäädä eläkkeelle. Jippii. Tänä päivänä tilanne on toinen. 2011 jälkeen valitut kansanedustajat, jotka myöhemmissä vaaleissa putoavat tai lopettavat itse, ovat oikeutettuja vain 3 vuoden sopeutumisrahaan. Asiassa on kuitenkin yksi mutka. Kansanedustajat, jotka ovat tulleet valituksi ennen vuotta 2011 ja myös sen jälkeen, ovat edelleen oikeutettuja eläkkeeseen. Heitä istuu eduskunnassa tällä hetkellä 64 kpl. Nyt asia haluttaisiin korjata siten, että laki koskisi kaikkia tällä hetkellä istuvia kansanedustajia. Edes perustuslaista ei tälle löytyisi estettä. Eläkelakiin voidaan tehdä muutoksia, kuten on tehty tavallisten kansalaisten kohdalla. Eli tavallisen duunarijorman kohdalla eläkekertymää on voitu pienentää ja eläkeikää nostaa. Mutta mitä sanovat istuvat kansanedustajat omasta ylimääräisestä etuudestaan? Suurimmat puolueet kokoomus, keskusta ja SDP olivat sitä mieltä, että asiaa ei voi korjata takautuvasti, koska ihmisiltä ei voi ottaa jo annettuja oikeuksia pois. Eli siis yhteiskunnan työtä tekevältä enemmistöltä voi ottaa vuosilomia pois, voi nostaa eläkeikää ja voi muuttaa palkkaehtoja. Se on ihan OK. Mutta niiltä 64 Arkadianmäellä istuvalta, jotka ovat edelleen oikeutettuja eläkkeeseen, ei voi mitenkään ottaa pois saavutettua etuutta. Hassua, kun 64n oikeudet menevät 5 miljoonan kansalaisen edelle.
Stefan Löfven edited and cropped

Ruotsissa ollaan kriisissä. Virkamiehet "unohtivat" kertoa vastaavalle ministerille, että olivat tehneet laittomia päätöksiä ja että ulkoistettujen palvelujen tietoturva vuotaa. No ei se mitään, eihän tuo vastaava ministerikään ollut niin turhan takka tietoturvasta. Tosin myös asiasta tienneet harvat ministerit sattuivat unohtamaan, että olisi ehkä ollut syytä informoida hallitusta ja pääministeriä. Minkäs sille voi, että on sama pää kesät talvet. Kerrankos sitä tärkeistä asioista päätettäessä unohtaa jotain. Ai unohtui jotain tärkeätä? Niin mitä, en nyt jaksa yhtään muistaa.

Tosin koko alkuvuoden kesä mukaan lukien on kruunannut Yhdysvaltojen presidentti, Toope Trump. Joskus aikanaan tuli seurattua Trumpin Diiliä, jossa hän aina osan lopuksi antoi potkut jollekin johtajakandidaateista. "You'r fired". Silloin ajattelin, että sehän on vaan sitä TVtä. Nyt olen alkanut ajatella toisin. Väkeä lähtee ja lentää ulos Trumpin henkilökunnasta niin, että Valkoiseen taloon voisi kohta asentaa pyörivät ovet. Sitä tahtia on porukka lähtenyt ja tullut. Itse Toope taas tuntuu vihaavan kaikkia ihmisiä, jotka voidaan liittää johonkin ryhmään. Muslimit, meksikolaiset, homot, naiset, transseksuaalit, viherpiipertäjät, köyhät sairaat, median edustajat. Kaikille vaan potkut. Ensin viitattiin kintaalla ympäristösopimukselle, sitten yritettiin kaataa Obamacare. Kateus toisen ansioista ja saavutuksista on kamala tauti. Määrättyjen maiden kansalaisia ei päästetä maahan, rakennetaan rajalle aita. Media ei osaa koskaan puhua totta Trumpista. Tosin hän itse on se suurin p...kan puhuja kertoessaan isoja valheita oman sankarillisen presidenttikautensa alun saavutuksista. Mutta ilmeisesti Toopen mielestä presidentti saa valehdella, media ei sen sijaan saa kertoa asioista totuudenmukaisesti. Mitä presidentti edellä, tehköön media niin perässä ja ylistäköön Trump Suurta. Mitenkähän paljon vahinkoa Donald Duck ehtii vielä tehdä presidenttikautensa aikana. Ja auta armias, jos hän sattuisi tulemaan valituksi vielä toiseksi kaudeksi. Siihen mennessä USA tuntuu taantuvan yhä edemmäksi modernista yhteiskunnasta. Fossiiliset polttoaineet käyttöön, pois köyhäinapu, alas demokratia, suljetaan rajat sekä ihmisiltä että muualla tuotetuilta tavaroilta, haukutaan tasapuolisesti kaikkia eikä kaveerata kenenkään kanssa. Paitsi pikkaisen ehkä Putinin. Trumpilta tuntuvat menneen sekaisin yritysjohtajan ja kansakunnan johtajan velvollisuudet. Yritysjohtajan velvollisuus on ainakin USAssa tuottaa mahdollisimman paljon rahaa omistajille. Kansakunnan johtajan velvollisuus taas on tuottaa mahdollisimman hyvät olot "työntekijöille" eli kansalaisille.

Kristiina

torstai 6. heinäkuuta 2017

Kisu-uutisia

Me päästiin taas livahtamaan tänne koneelle, kun mami lähti johonkin, jota se nimittää lenkiksi. Me ollaan siis mamin kisut Heta, Ukko ja Akka. Vieno on vähän pipi, joten se ei osallistu kuin miukauksilla tuolta pedistä.

Me ei oikein ymmärretä tota lenkkiä. Siis lenkkihän on se, jota mami tekee uunissa kerran vuodessa pottumuusin kanssa.  Ja antaa siitä meille semmoset olemattomat nokareet, kun se sanoo lenkin olevan suolaista. Miten siis voi mennä lenkille, kun ei takaisin tullessa haise yhtään sille lenkille vaan metsälle. Kumma juttu.

Meiän Vieno on vähän pipi. Tai sen masu reistaa. Jos se ei yrjöö, niin se päästelee sellasia ruikkukakkeja vähän mihin sattuu.  Sanotaan niin, että ne sen ruikut saa meidät muutkin aivastelemaan. Niin karmeelle ne haisee. Ja ei toi mamikaan kohtele meitä kovin armeliaasti. Ensin se pani meiät kaikki matokuurille. Yöäk. Vienon mahahan se on ruikulla, ei meiän. Sitten se syöttää meille jotain kanikuuria (Canikur). Me mitään kaneja olla. Kattos vähän sitä eläinkirjaa. Nyt se uhkaa meitä vielä perunamuussikuurilla. Se väittää, ettei voi rajoittaa sitä vaan Vienoon, kun me ollaan niin persoja käymään toistemme kupeilla. Pyh. Kai sitä nyt vähän saa naapurilta maistaa.

Nyt mami tulee. Täytyy lopettaa. Ensi kertaan.

Heta, Ukko ja Akka

PS. Ei se mami pannutkaan meitä muita perunakuurille, se huijas Vienoa. Vieno on niin himokas syömään mamin ruokia, niin mami tekin sen muussin omalle lautaselleen ja laitto lautasen ruokapöydälle. Me muut saatiin ihan kisunruokaa. Hih.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Ilmaiset vessat


Kun hätä on suurin, on apukin lähinnä. Nyt tuo sananlasku pitää kirjaimellisesti paikkansa ainakin Vaasan keskustassa. Saimme lukea aviisista, että keskustan kauppakeskukseen, Rewell Centeriin on vihdoinkin saatu rakennettua kävijöille ilmaiset yleisövessat. Mikä sen mukavampi uutinen hätäisille asiakkaille. Ennen keskustassa oli vain "maksullisia" huuskia. Jos söit kotona ennen kaupunkiin lähtöä, oli parasta varmistaa, että lompakossa oli 50 sentin tai euron kolikoita. Muuten hukka peri. Tai ainakin sen verran piti olla rahaa, että pääsit kahviossa ostamaan teekupillisen tai vastaavan ja siten pääsit myös kahvion vessaan.

Tosin hieman epäilytti tuo kaikkien vessojen oleminen ns. miesten ja naisten yhteiskäytössä. Ainakin yleisten käsitysten mukaan miesten sihti ei ole se kaikki tarkoin. Tuppaavat nuo suihkut suihkuamaan muuallekin kuin pönttöön. Mutta suhtaudun kuitenkin avoimesti ajatukseen ja toivon, että herrashenkilöt hankkivat uudet silmälasit ja noudattavat tarkkuutta tähtäilyssään. Kaiken kaikkiaan, hieno uudistus. Toivotaan, etteivät nämä yksinkertaiset yleiset palvelut jatkossakaan vaadi aina lompakon avaamista.

Kristiina